L
Lissu
Vieras
Kyllä se siitä... omilleen uskaltaa sanoa ronskisti EI tai viedä vaikka jäähylle. Ja nykyisin muillekin kuin omilleen, mutta lapsettomana en olisi varmaan uskaltanut. 
Ä
äippä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
no jotkut menee kunhan kasvaa siihen ikään ettei tartte joka hetki vahtia, toiset taas, jaa-a no milloinkohan nää omat on siinä iässä, ei varmaan koskaan! nimittäin eka on syksyllä 6v(kromosomi vika+muuta) jatkuvasti hänen kanssaan saa tehdä töitä, eikä oo tod.mitään helppoa. nuorempi taas no juoksee pää edellä joka paikkaan(on niin nuori että ei osaa varoa vielä)
ymmärrän sua
?
.....
Vieras
T
todellakin harmaana
Vieras
Yhden 1v 10kk lapsen äitinä voin sanoa, että mulla on samanlaista OMAN lapseni kanssa aina kotipäivinä. :ashamed:
Olin puolitoista vuotta hänen kanssaan kotona, sitten livistin töihin - joka on kuin lomaa verrattuna kotona olemiseen.
Elämä oli ihanaa kun lapsi oli vielä vauva, jolla oli selkeä rytmi ja joka nukkui päiväunensä nätisti. Sitten alkoi tämä uhma... lapsi ei nuku, syömisestä tapellaan, asioihin jaksaa keskittyä sen mak 5 minuuttia kerrallaan - sitten lähtee jo tuhomaan kämppää - purkamaan laatikot ym.
Mulla ei vaan ole homma hallussa, olen huono kotiäiti.
Olin puolitoista vuotta hänen kanssaan kotona, sitten livistin töihin - joka on kuin lomaa verrattuna kotona olemiseen.
Elämä oli ihanaa kun lapsi oli vielä vauva, jolla oli selkeä rytmi ja joka nukkui päiväunensä nätisti. Sitten alkoi tämä uhma... lapsi ei nuku, syömisestä tapellaan, asioihin jaksaa keskittyä sen mak 5 minuuttia kerrallaan - sitten lähtee jo tuhomaan kämppää - purkamaan laatikot ym.
Mulla ei vaan ole homma hallussa, olen huono kotiäiti.
V
vieras
Vieras
Mö hoidin jonkin verran sisarusteni lapsia ennen oman lapsen saamista. Oli kyllä rankkaa. Koko ajan piti olla viihdyttämässä, kun ei uskaltanut ottaa sitä riskiä, että lapsi ei viihdykään. Ja tuleehan ne lapsetkin jotenkin ylivirittyneinä satunnaiseen hoitopaikkaan hoitoon. Kyl se sit siitä.
V
Viivi
Vieras
Mä oon tosiaan kans lapseton (enkä tosiaan tiedä haluanko niitä ikinä... ) ja kun siskonpoika, 3v, oli hoidossa ekaa kertaa niin voi jösses mitä meininkiä se oli. Mä olin oikeesti kanssa ihan loppu ja kokoajan piti olla niin perhanan varuillaan ja jännittyneenä ettei sille vaan satu mitään ja mä mietin et miten kukaan ikinä pystyy tähän 24/7 18 vuotta........
Mut nyt kun se on useammin ollut niin helpompaa aina vaan, jotenkin tulee sitä luottoa siihen muksuunkin, että ei se kuitenkaan vessanpönttöön hukuttaudu vaikka vasta 3 v onkin.
Mut nyt kun se on useammin ollut niin helpompaa aina vaan, jotenkin tulee sitä luottoa siihen muksuunkin, että ei se kuitenkaan vessanpönttöön hukuttaudu vaikka vasta 3 v onkin.
M
muru
Vieras
Mä voin tunnustaa että ennen omia olin aina ihan poikki, kun joku oli hoidossa tai olin hoitaja vähääkään kauemmin kuin pari tuntia 
. Ja vaikkei koskaan käynyt tuommoista totaalikaaosta edes.
Mutta omien kanssa siihen kasvoi pikkuhiljaa. Ja ne tosiaan menee eri lailla siinä kotihommien sivussa.
. Ja vaikkei koskaan käynyt tuommoista totaalikaaosta edes.Mutta omien kanssa siihen kasvoi pikkuhiljaa. Ja ne tosiaan menee eri lailla siinä kotihommien sivussa.
T
tsemppiä!
Vieras
Olisi ollut ihan tilanne, jos olisit mennyt lapsen kotiin hoitamaan. Lapselle olisi ollut tuttu ympäristö ja tutut lelut.
Nyt huomasi että on baana vapaa ja saa tehdä mitä haluaa, niin lapsella menee aika nopeasti yli ja alkaa vauhti. Ottavat heti "ilon" irti.
Aikuisen pitää olla se aikuinen ja pomo.
Osittain kyllä tuttua tuo ap:n teksti. Ennen, kun oli omia lapsia , niin miehen sisko toi välillä 3 vauhdikasta poikaa hoitoon. Oli siinä ihmettelemistä ja ajatusta että onko se oikeesti tällaista. Mutta omat on omia ja kun vauvasta asti tottuvat samaan ympäristöön, rutiineihin ja sääntöihin, niin ei sitä kokeilua ja temppuilua jatkuvasti ole.
Nyt huomasi että on baana vapaa ja saa tehdä mitä haluaa, niin lapsella menee aika nopeasti yli ja alkaa vauhti. Ottavat heti "ilon" irti.
Aikuisen pitää olla se aikuinen ja pomo.
Osittain kyllä tuttua tuo ap:n teksti. Ennen, kun oli omia lapsia , niin miehen sisko toi välillä 3 vauhdikasta poikaa hoitoon. Oli siinä ihmettelemistä ja ajatusta että onko se oikeesti tällaista. Mutta omat on omia ja kun vauvasta asti tottuvat samaan ympäristöön, rutiineihin ja sääntöihin, niin ei sitä kokeilua ja temppuilua jatkuvasti ole.