Toggle sidebar

Mä en tahdo ikinä lapisia. hoidin kaverin lasta ja oon henkisesti ja kaikin tavoin ihan loppu!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ninni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

ninni

Vieras
Oli saanu päivän työkeikan ja lapsi tuli meille aamulla klo7 ja äiti haki kolmelta. kyse siis melkein 3vuotiaasta lapsesta. Oon istunu melkein tunnin sohvalla kädet täristen. Mahtaa mieskin ihmetellä ku on kaikki tavarat käännetty ylösalaisin, pöytäliina lattialla, keittiön kaapit tyhjennetty lattialle... Mä menetin täydellisesti kontrollin!!! Ja loppujen lopuks olin niin väsyny et hyvä ku ei silmissä sumentunu. Kaikenlisäks tää tyttö vaikuttaa kotioloissa ihan helpolta tapaukselta ja on ollu ennenki äitinsä kanssa kylässä meillä. Sain kyllä elinikäiset traumat tästä lastenhoitokokemuksesta!
 
Ei se toisten lasten hoitaminen helppoa olekaan, varsinkin jos ennestään ei ole kokemusta joka auttaisi säästämään voimia. Lohdutukseksi voin sanoa, että oman lapsen kanssa ei ole niin raskasta, mutta tietenkin se on sitten kokopäiväistä. Mutta on se ihan erilaista, ei hätää :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninni:
Oli saanu päivän työkeikan ja lapsi tuli meille aamulla klo7 ja äiti haki kolmelta. kyse siis melkein 3vuotiaasta lapsesta. Oon istunu melkein tunnin sohvalla kädet täristen. Mahtaa mieskin ihmetellä ku on kaikki tavarat käännetty ylösalaisin, pöytäliina lattialla, keittiön kaapit tyhjennetty lattialle... Mä menetin täydellisesti kontrollin!!! Ja loppujen lopuks olin niin väsyny et hyvä ku ei silmissä sumentunu. Kaikenlisäks tää tyttö vaikuttaa kotioloissa ihan helpolta tapaukselta ja on ollu ennenki äitinsä kanssa kylässä meillä. Sain kyllä elinikäiset traumat tästä lastenhoitokokemuksesta!
Click to expand...

Heh. Täyspäiväinen lasten hoito on raskaampaa, mutta kun on kyse omasta lapsesta niin rakkaus auttaa. Omaa lasta rakastaa ( toivottavasti) ja tietyllä hellyydellä voi suhtautu vaikka välillä tuntuu ettei jaksa :)
 
Sitä väsyy jos yrittää koko ajan keksiä tekemistä lapselle. Mä hoidan melkein kolmen vanhaa muksua ja sen kanssa on helppoa - se leikkii leluillaan ja kattoo muumeja kun mä teen kotihommia , sit yhdessä ulkoillaan ja luetaan kirjoja.
Ei pidä ottaa mitään isoa stressiä, riittää kun huolehtii siitä, että lapsi ei pääse satuttamaan itseään. Ja lapselle voi sanoa myös "ei" jos se meinaa mennä tekemään jotain, mikä on kiellettyä.
 
Me oltais menty ulos odottelemaan äitiä mut arvatkaa olinko mä jo siinä vaiheessa päivää niin pää tyhjänä et olisin jaksanu edes yrittää saada sille lapselle ulkovaatteita päälle. Loppujenlopuks mä vaan katsoin sivussa suu auku ku kaikki levis käsiin. sit katsoin epätoivoisesti kelloa joka liikku tänään ihan tavattoman hitaasti! taisin luoda ensimmäisen epätoivoisen katsauksen kelloon jo klo7.30... ja siinä sit tasaisesti kymmenen minuutin välein rukoilin et aika kuluis nopeemmin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Me oltais menty ulos odottelemaan äitiä mut arvatkaa olinko mä jo siinä vaiheessa päivää niin pää tyhjänä et olisin jaksanu edes yrittää saada sille lapselle ulkovaatteita päälle. Loppujenlopuks mä vaan katsoin sivussa suu auku ku kaikki levis käsiin. sit katsoin epätoivoisesti kelloa joka liikku tänään ihan tavattoman hitaasti! taisin luoda ensimmäisen epätoivoisen katsauksen kelloon jo klo7.30... ja siinä sit tasaisesti kymmenen minuutin välein rukoilin et aika kuluis nopeemmin...
Click to expand...

Älä välitä. Oma lapsi menee siinä omien hommien "sivussa", vierasta täytyy höösätä koko ajan, kun ei kunnolla tunne ja tiedä lapsen tapoja.
 
Toisten lapset on ihan eri asia kuin omat. Ensinnäkin niitä ei anneta sulle kolme vuotiaana (jos et adoptoi) ja sä ehdit tuntea niiden kaikki metkut ja kujeet pelkästä niiten ilmeestä. Rankkaa joo, mutta ei mitenkään niin rankkaa kuin hoitaa muiden. Kokemusta on kummastakin.
 
Kyl ne menee "siinä sivussa" jopa ne vieraidenkin muksut, on tainnu nyt vaan hoitomuksus huomata ettet oo ihan kartalla ja on jallitellu sua ihan 100-0 kun kerta mahollisuus tuli... :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja dhgfg:
Heh. Täyspäiväinen lasten hoito on raskaampaa, mutta kun on kyse omasta lapsesta niin rakkaus auttaa. Omaa lasta rakastaa ( toivottavasti) ja tietyllä hellyydellä voi suhtautu vaikka välillä tuntuu ettei jaksa :)
Click to expand...

Kauniisti ja hyvin sanottu. <3

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
vaikea tän jälkeen uskoa et kukaan lapsi menis "siinä sivussa"
Click to expand...

Kyllä kuule ne omat lapset todellakin menevät. :) Mun mielestä on kymmenen kertaa rankempaa olla esim. ihan vaan ulkona kaverin lapsen kanssa mitä oman. Omaa ei esim. vahdi koko ajan niin hysteerisenä mitä vieraan, kun tuntee sen temput jo melko hyvin.
 
Mä en ainakaan pilkkaa. Sulla on vaan niin selvä shokkireaktio päällä, että se on meistä väsyneistä äideistä aika kuvaavaa, välillä kaikista lapsien kanssa aikaansa viettävistä tuntuu tolta. Mutta kuten sanoin, oman lapsen kanssa se on sitten onneksi erilaista.
 
No mikset tehnyt sen lapsen kanssa yhdessä jotain kivaa? Leikkinyt, tai puuhastellut kotihommia?! Jos olet vain seissyt tumput suorina, niin toki lapsi sitten viihdyttää itse itseään vieraassa paikassa niin, että hän tutkii ympäristöään. kuulostaa siltä että lapsi ei ole saanut sinusta seuraa itselleen...
 
shokkireaktio on niin oikea ilmaisu. varsinkin jos siihen liittyy tälläisissa tilanteissa hengenahdistus, käsien tärinä, totaalinen voimattomuus, tyhjyyden tunne, silmien sumeneminen ja tähtien näkeminen vuorotellen =) Migreeniä odotellessa...
 
kyllä mä teinkin vaikka mitä mut kun pelattiin niin yhtäkkiä hän ponnahtikin seisomaan ja kävi penkomaan laatikoita ym eli tosiaan jaksanu 5min kauempaa keskittyä mun tekemisiin. mutta kyllä, otan kyllä syyt niskoilleni. eihän se lapsen vika oo etten keksiny tarpeeks kiinnostavia leikkejä ym. Ja olin kyllä niin väsähtäny lopuks siihen höpinään että huhhuh.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa