Uskoisin tuon olevan syy.
Itse olen aina puhunut sen puolesta, että koulutus ei takaa ihmisen fiksuutta. En syrjisi miesmarkkinoilla roskakuskiakaan, mutta onhan se todennäköistä, että roskakuskin työtä tekevällä miehellä ja minulla ei olisi kovin paljoa yhteisiä puheenaiheita. Ihan siksi, että se, että ihminen jaksaa tehdä jotain tosi yksitoikkoista duunarihommaa, on kaukana siitä mitä itse haluan tehdä. En kuitenkaan hyljeksi duunareita, sillä kuten joku totesikin, ei maailma ja arki pyörisi ellei joku siivoaisi jne.
Itsekin olen tällä hetkellä vasta lähihoitaja, mutta jatko-opinnot ovat suunnitelmissa. Kirjoitan myös ja tienaan sillä jonkun verran, ja jos alkaisin menestyä kirjoittamalla enemmän, jatko-opinnot voisivat jäädä. Eräänä päivänä havahduin siihen kun aloin mietttiä, että suurin osa läheisistäni ja hyvistä ystävistäni on korkeasti koulutettuja. En ole juurikaan edes tapaillut duunarimiehiä. Minulle ei ole mitään merkitystä toisen tuloilla tms, mutta yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat löytyneet muitten kanssa, kuin duunarien. Oma olemukseni on myös sellainen, sekä käytökseni, että ihmiset luulevat minun olevan ns. paremmista piireistä muutenkin, vaikka olen lähtöisinkin ihan vaan duunariperheestä.
Että ei ne termit, tittelit tai mitkään, vaan ihmisen oma olemus, intressit sun muut.
) Mutta ainut kriteeri se ei minusta saisi olla, eikä varsinkaan koulutus. 
Täytyy olla jotain rotia miehessä, selkärankaa. Ja sitä on itsellänikin.
