Mä en pian jaksa tota tyttöä, jatkuvaa tappelua!

[Ei jaksa..]

Tyttö on nyt ekalla luokalla.
Ihan jatkuvaa tappelua, joka päivä. Se huuto ja kiukuttelu alkaa jo yleensä heti aamusta, jos hän ei pääse siihen sohvalle mihin haluaa, tai saa sitä vilttiä päälleen jonka haluaa tms. Ja se jatkuu kun tulee koulusta. Koulussa ja kavereilla on kai todella ihana ja iloinen lapsi, samoin oli päiväkodissa. Koskaan kellään ei ole pahaa sanottavaa tytöstä. On tosi suosittu leikkikaveri.
On ihan pienestä asti ollut samanlainen, neuvolassa sanottiin sen kuuluvan luonteeseen.
Tyttö on aika jääräpäinen ja kova tahtoinen.

Vinkuu aina sitä ja tätä, "mutta kun mä haluan!" on yleisin huuto. Itkee, parkuu ja huutaa joka asiasta. Harvemmin annan periksi, isänsä helpommin.
Arestissa on silloin tällöin, telkkaria ja puhelinta otetaan pois rangaistuksena.

Kohta loppuu keinot.

Aika pitkään siedän kiukuttelua ja huutamista, mutta jossain se raja mullakin menee. Kun hermostun, alan itse huutamaan. Välillä tyttö lupaa, että "en mä äiti enää koskaan!". Ja taas parin päivän päästä sama juttu.

Neuvolassa kerran kysyttiin jaksanko uhman kanssa. Kysyinkin sit että jos en jaksa, niin mitäs teette?
Ei vastannut. Kai lapsi otettaisiin huostaan?

Lyö en ole koskaan, siitä sain itse tarpeeksi lapsena. Äitini ehdotti että lyö vittalla jaloille! Just!

Kertokaa omia kokemuksianne, millä mä saan ton huutamisen ja raivoomisen loppumaan?

 

["vieras"]

Saako tarpeeksi unta ja ruokaa? Siis en meinaa että olis nälissään mut meillä tokaluokkalainen menee seinille jos ei saa melkein minuutilleen ruokaa eteensä.
PAljon positiivista huomiota ja yhteistä tekemistä. Ja sit noissa kiukuttelu kohtauksissa jäähylle vähäksi aikaa ja kun sanot jotain niin pidät sanasi.
Ja se että meillä on yks tai kaks varoitusta ja sen jälkeen jäähylle jos kiukuttelu lopu.

 

["vieras"]

Meillä ei kovin kauan kuunnella mitään ärjymisiä, kiukutteluja, mankumisia, vinkumisia jne. Aika nopeasti sanon, että jos tulee vielä sanakin tuota sävyä, saat mennä omaan huoneeseesi jatkamaan. Jankuttaminen on myös sellainen, mitä en siedä alkuunkaan. Siihenkin pistän stopin aika nopeasti. Tosi tiukkana pitää olla ja vanhempien kannattaa olla samoilla linjoilla.

 

[Tsemppiä]

Meillä samanlainen tyttö mut vasta 5v hän voi vetää herneet mistä vaan milloin vaan,mut eipä auta muuta kuin kestää. Kerran hän huusi haluavansa mehua,en antanut,huusi 4tuntia. Jotkut lapset jaksaa vaan kauemmin hakea sitä vanhempien luovuttamista.

 

[fff]

Et millään.

 

[Tsemppiä]

Ja meillä ei auta omaan huoneeseen mennä kun sitten potkii ovea ja heittelee tavaroita,olen kylmästi vaan holdannu ja sanonu että niin kauan pidän kiinni kun itse riehut.

 

["elli"]

meillä 8v poika jonka kanssa arki samanlaista vääntöä. Kiukkua, uhmaa ja vänkäämistä joka asiasta pahimmillaan. Sit hyvänä päivänä ja hetkenä aivan ihana ja fiksu tokaluokkalainen. Reipas ja mainio isoveli.
Kiukku ja uhma melko usein koettelee kyllä melkoisesti omaa hermoa. Huomaan hetkessä taantuvani samalle tasolle ja sitten meillä kohta huutaakin kaikki. Komennan pojan usein omaan huoneeseen rauhottumaan ja jo vähän ajan kuluttua hän tulee kuin ei mitään ikinä olisi ollutkaan. Itse usein vielä tässävaiheessa keräilen hermoni riekaleita enkä tosiaan ole vielä hyvällä tuulella.

Poika on ollut pienestäpitäen todella jääräpäinen ja asiat, jotka tuntui muille menevän hetkessä jakeluun, piti tälle pikkumiehelle vääntää rautalangasta.

 

["Sanna"]

Vinkuu aina sitä ja tätä, "mutta kun mä haluan!" on yleisin huuto. Itkee, parkuu ja huutaa joka asiasta. Harvemmin annan periksi, isänsä helpommin.


Aika pitkään siedän kiukuttelua ja huutamista,

Siinähän se syy selvisi.

Lopeta se sietäminen ja ala vaatia iän mukaista käytöstä. Niin makaa kuin petaa. Itse annat lapsen kävellä ylitsesi. Minä en suvaitse yhtään tuollaista turhaa kiukuttelua ja lapset tietävät sen. Sinun lapsesi taas tietää, että sinä siedät huonoa käytöstä aika pitkään.

 

["vieras"]

Ja meillä ei auta omaan huoneeseen mennä kun sitten potkii ovea ja heittelee tavaroita,olen kylmästi vaan holdannu ja sanonu että niin kauan pidän kiinni kun itse riehut.

Meillä omassa huoneessa ollaan jäähyllä nätisti, mitkään oven potkimiset ei tule kuuloonkaan, vaikka toki sitäkin on muksut kokeilleet. Jos jäähyllä potkitaan ovia/seiniä tai heitellään tavaroita, seuraava jäähypaikka on sitten oma sänky. Jos sielläkin riehutaan, seuraavaksi menen pitelemään kiinni. Tämän muksut tietävät ja välttelevät sitä kuin ruttoa. Eli yleensä riittää kun sanon "lopeta oven potkiminen tai menet jäähylle omaan sänkyyn, jos et ole siellä nätisti, tulen ottamaan syliin".

 

[Kaiutin]

Aika jännä juttu tuli mieleeni, että meillä molemmilla just tuo eka-tokaluokka on ollut sitä leppoisinta ja rauhallisinta aikaa noiden tahdonilmausten kanssa. pahimmat uhmat on olleet sitä ennen ja sitten tuossa murkkuiässä tietysti... huokaus.