Mä en jaksa...

["essi"]

Koska mieheni ei tunnu ottavan tätä tosissaan niin haluaisin jakaa tämän jossain...
Eli...siis tunnen oloni tosi väsyneeksi kaikkeen. Tuntuu että olen tämän perheen dynamo, jonka pitäisi kestää kaiken.
Mieheni on hyvä ja kiltti, mutta aika saamaton. Saan luetella hänelle kaiken mitä pitää tehdä ja miltei kädestä pitäen näyttää. Meillä on yksi yhteinen tyttö(8kk) ja entisestä liitostani poika (6v). Koen että joudun hoitamaan ja huolehtimaan kaikki lasten asiat ja kaikki talouteen liittyvät asiat. Mies käy töissä, ja hoitaa sen kunnolla, mutta muuten luottaa siihen että kyllä minä hoidan.
Viime syksy oli meille raskas koska tyttäremme leikattiin. Nyt kaikki on hyvin, mutta pelko oli läsnä kuukausia ja vieläkin, sillä hänen sairautta seurataan.
Tunnen että ikäviä asioita on ollut liikaa ja harmit vaikuttaa psyykeeseen takaperoisesti. Kohta olen lähdössä töihin, mikä sinällään on mukava asia, mutta tunnen toki huonoa omaatuntoa ja jännitän suuresti miten työt lähtee etenemään. Olen kaikkeen väsynyt ja toivoisin että voisin vaan nukkua. Nukkua seuraavat kolme vuotta ja herätä kun joku olisi jaksanut pyörittää tätä arkea pahimman ylitse...

 

[semmoista se on]

Voihan se olla niinkin, että töissä olo virkistää sinua. Se edellyttää kyllä, että pidät työstäsi ja työkavereistasi. Muuten(kin) elämässä kannattaa etsiä sellaisia asioista joista saa lisää voimaa ja iloa elämään (harrastuksia, ystävien tapaamisia tms.). Niillä minä pärjään kun välillä kypsyn asioista huolehtimiseen. Sitä paitsi tavallaan sitä itse ottaa tuon roolin, jos sinä tai minä emme pitäisi asioita pyörimässä, saattaa olla että mies aktivoituisi huolehtimaan asioista.

 

[semmoista]

Niin ja jos oikeasti et jaksa, aloitat terapian, jäät saikulle keräämään voimia ja tyttö hoitoon.

 

[uusiutumisen paikka]

Eikö tuo ole ihan ilmeistä: olet selviytynyt tiukasta paikasta, nyt olisi aika stressin päästä purkautumaan, mutta mies ei kykene roolinvaihtoon ollenkaan vaan nojaa sinuun. Ja varmaan se on häneltä stressireaktio myös, että hänestä tulee entistäkin avuttomampi.

Nyt teidän tarttis puhua asioista, ja tehdä tietoinen päätös että sinä alat ottaa rauhallisesti ja mies alkaa kantaa vastuuta vähä kerrallaan. Hän saa samalla uuden harrastuksen ja tilaisuuden kasvaa toisella tapaa aikuiseksi, ja sinä saat hoivakokemuksia.

Jos se ei onnistu muuten, niin ala poistua huushollista piteneviksi ajoiksi.

 

[iu]

Eikös nykytietämyksen mukaan miehetkin kärsi vaihdevuosioireista? :s

 

[iu]

Ei hemmetti, kuis tää nyt tähän ketjuun tuli? Piti mennä tonne kiukuttelevan keski-ikäisen miehen ihmettelyyn?