Mä en jaksa hoitaa mun vauvaa :(

[Mado]

Raskauden aikana kirjoitin tänne asunnottomuudestani. 1kk ennen lapsen syntymää sain vuokra asunnon. Päätin pitää lapsen vaikkei isän puolelta ollu toivottu. ei oo ollu hääviä raskauden aikana ilman henkistä tukee ja asuntoa. Raskaus sujui ongelmitta ja synnytys oli nopea ja helppo. Nyt lapsi on melkein kuukauden ikäinen ja mä oon ihan surkea äiti annan sen itkeä ja huutaa kun en jaksa nostaa sitä syliin ja lohduttaa sitä. haluaisin että sillä ois kunnon vanhemmat jotka vois huolehtia siitä niinku kuuluis. En kuitenkaan haluais luopua kasvatuksesta kokonaan, mut että vois jakaa vanhemmuuden jonkun parin kanssa. Se ois mun unelma.

Oisko mitään ideoita mitä tehdä? Koko raskauden ajan pidin hyvää huolta itestäni ja olen perus terve. Oon 24-vuotta, ja mun amk opiskelut jäi kesken tän takia. Tarkotus ois jatkaa opintoja ensi vuonna. Oon kieltäny lapsen isyyden selvittämisen ja tää on ok lapsen isälle joka ei maksais muutenkaan elatus apua. Lapsen isä ei oo kiinnostunu jakamaan vanhemmuutta ja vastuuta lapsesta. Ei oo juurikaan ollu aktiivinen tässä asiassa tai mukana prosessissa.

 

[Maddi]

Kuulostaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta, on valitettavan yleistä ja sä oot saanu lapsen raskaissa olosuhteissa! Mitä nopeemmin haet ja saat siihen apua ni sitä nopeemmin jaksat taas. Apua kannattaa ekana hakee neuvolasta, soitat vaan sinne. Ja siis kannattaa ehdottomasti hakea apua, ihan ittes ja myös lapsesi takia. Lapselle voi myöhemmin tulla kaikkea hankalaa oiretta jos ei nyt vauvana saa tarpeeks hoivaa, jutustelua, hymyjä ym. Masentuneenahan ei jaksa tollasta niin ku terveenä jaksais... ja jos nyt akuuttiin hätään saat jotakuta auttaan kotona ja vauvan kans ni pyydä ihmeessä!

Kovasti tsemppiä!

 

[Hortensia MacAnkka]

Neuvola, sosiaalitoimi ja MLL nyt ainakin on tahoja joissa osataan auttaa, ole heihin yhteydessä, ihan jo tänään.
Selvästi avulle on huutava tarve, koska pieni lapsi tarvitsee turvallisen sylin. Se, ettei äiti viitsi/jaksa/halua ei ole syy jättää lastaan hoitamatta. Jos itse koet, ettet kertakaikkiaan jaksa, ota nyt heti yhteyttä neuvolaan.

Ei sulla ole vanhempia/sisaruksia/ystäviä jotka voisi nyt akuutissa tilanteessa tulla hoitamaan lastasi? Lapsen isä ei halua lastaan osaksi elämäänsä, joten häneen on turha keskittyä.

 

[Minelle]

Kuulostaa tosiaan synnytyksen jälkeiseltä masennukselta, joka vaan pahenee, jos ei apua hae heti. Tosi hienoa, että oot tullut tänne puhumaan asiasta! Kannattaa soittaa heti neuvolaan, saat sieltä avun. Ja kannattaa tosiaan soittaa myös heti jollekin läheiselle tms. jos vaan mahdollista, että tulisivat avuksi. Tiedän itse kokemuksesta, että paraneminen alkaa avunpyytämisestä ja vastaanottamisesta. On hyvän äidin merkki, jos huomaa ettei kaikki ole kunnossa ja uskaltaa pyytää apua itsensä ja pienen vauvan tähden. Kovasti jaksamista ja tsemppiä sinulle, lupaathan hakea apua. Ja muista, että kotityöt on ihan viimeiseksi tärkeä asia tässä vaiheessa. Tärkeintä on vauvan hellä hoiva, joka lähtee siitä että äiti saa apua ja lepoa.