Raskauden aikana kirjoitin tänne asunnottomuudestani. 1kk ennen lapsen syntymää sain vuokra asunnon. Päätin pitää lapsen vaikkei isän puolelta ollu toivottu. ei oo ollu hääviä raskauden aikana ilman henkistä tukee ja asuntoa. Raskaus sujui ongelmitta ja synnytys oli nopea ja helppo. Nyt lapsi on melkein kuukauden ikäinen ja mä oon ihan surkea äiti
annan sen itkeä ja huutaa kun en jaksa nostaa sitä syliin ja lohduttaa sitä. haluaisin että sillä ois kunnon vanhemmat jotka vois huolehtia siitä niinku kuuluis. En kuitenkaan haluais luopua kasvatuksesta kokonaan, mut että vois jakaa vanhemmuuden jonkun parin kanssa. Se ois mun unelma.
Oisko mitään ideoita mitä tehdä? Koko raskauden ajan pidin hyvää huolta itestäni ja olen perus terve. Oon 24-vuotta, ja mun amk opiskelut jäi kesken tän takia. Tarkotus ois jatkaa opintoja ensi vuonna. Oon kieltäny lapsen isyyden selvittämisen ja tää on ok lapsen isälle joka ei maksais muutenkaan elatus apua. Lapsen isä ei oo kiinnostunu jakamaan vanhemmuutta ja vastuuta lapsesta. Ei oo juurikaan ollu aktiivinen tässä asiassa tai mukana prosessissa.
Oisko mitään ideoita mitä tehdä? Koko raskauden ajan pidin hyvää huolta itestäni ja olen perus terve. Oon 24-vuotta, ja mun amk opiskelut jäi kesken tän takia. Tarkotus ois jatkaa opintoja ensi vuonna. Oon kieltäny lapsen isyyden selvittämisen ja tää on ok lapsen isälle joka ei maksais muutenkaan elatus apua. Lapsen isä ei oo kiinnostunu jakamaan vanhemmuutta ja vastuuta lapsesta. Ei oo juurikaan ollu aktiivinen tässä asiassa tai mukana prosessissa.