K
Kypsä äiti
Vieras
Olen niin loppu ja pettynyt häneen. Kyllä, pettynyt omaan lapseeni joten kivittäkää.
AINA kaikki tavarat hukassa, on hukannut koulun nokkahuilun, kotiavaimet kadoksissa, kirjastokortti, ulkovaatteet, koulu vihot on aina jossain eli tekee läksyjä sitten pelkille ruutupapereille... lista on loputon.
Koulusta saatiin viime vuonna ns. läksyvihko, johon läksyt kirjattiin ja sitten yhdessä ne tarkistettiin ja pakattiin reppu. Siltikin unohduksia tuli, koska kirjat olivat sitten koulussa (jonne monet kerrat lapsi laitettiin polkemaan hakemaan kirjoja, muttei ikinä kuulemma enää päässyt iltapäivällä sisään).
Nyt on koko syksyn vannottanut kirkkain silmin, että läksyt on tehty ja ne on yhdessä tarkistettu. Mutta eipä ole tehty, kun on jättänyt osan kertomatta ja jo toistamiseen tuli opettajalta viestiä, että asiat, tarvikkeet ja läksyt pojalla pahasti retuperällä.
Lapsi aloitti harrastuksen, sählyn niin ekalla kerralla jäi suojalasit sille tielle eli ei millään mitään välilä vaan kaikki katoaa.
Mä en jaksa enää, mun ottaa niin päähän, raivostuttaa ja kypsyttää.
Ja hei, en ole aina ajatellut näin, tiedoksi teille tuomitsijoille, kun on kaikkensa tehnyt, jättänyt oman elämän, harrastukset ja kaikki kun tsemppaa poikaa, huolehtii että kaikki olisi tallessa ja tehty ja sitten uskoo, kun toinen kirkkain silmin vakuuttaa että tässä kaikki läksyt ja sitten tuleekin taas opettajalta viestiä, että niin retuperällä koko homma taas.
Mitä hittoa tuon lapsen kanssa tekee? Siis oikeesti! Alkaa tuntua että nämä pettymyksen ajatukset ei enää pysy salassa ja toki se vaikuttaa lapsen itsetuntoon, kun vanhemmat alkaa olla kypsiä tilanteeseen.
Tosiaan alkuun ollan kyllä kannustettu, koulupöydän ylle seinälle askarreltu voimalauseita, rauhoitettu arkea entisestään, tv:n katselua rajoitettu, tietokoneella olo minimissä (kerran viikossa), muistutetaan SATAAN kertaan aina kaikki asiat ja silti poika ei muista.
Ja varmasti ollaan paskoja vanhempia, mutta miksi sitten tuo kuopus on täysin eri maata? Kantaa jo päiväkoti-iässä vastuun ja huolehtii tavaroistaan, vaatteistaan jne.
Hitto, että oon kypsä.
AINA kaikki tavarat hukassa, on hukannut koulun nokkahuilun, kotiavaimet kadoksissa, kirjastokortti, ulkovaatteet, koulu vihot on aina jossain eli tekee läksyjä sitten pelkille ruutupapereille... lista on loputon.
Koulusta saatiin viime vuonna ns. läksyvihko, johon läksyt kirjattiin ja sitten yhdessä ne tarkistettiin ja pakattiin reppu. Siltikin unohduksia tuli, koska kirjat olivat sitten koulussa (jonne monet kerrat lapsi laitettiin polkemaan hakemaan kirjoja, muttei ikinä kuulemma enää päässyt iltapäivällä sisään).
Nyt on koko syksyn vannottanut kirkkain silmin, että läksyt on tehty ja ne on yhdessä tarkistettu. Mutta eipä ole tehty, kun on jättänyt osan kertomatta ja jo toistamiseen tuli opettajalta viestiä, että asiat, tarvikkeet ja läksyt pojalla pahasti retuperällä.
Lapsi aloitti harrastuksen, sählyn niin ekalla kerralla jäi suojalasit sille tielle eli ei millään mitään välilä vaan kaikki katoaa.
Mä en jaksa enää, mun ottaa niin päähän, raivostuttaa ja kypsyttää.
Ja hei, en ole aina ajatellut näin, tiedoksi teille tuomitsijoille, kun on kaikkensa tehnyt, jättänyt oman elämän, harrastukset ja kaikki kun tsemppaa poikaa, huolehtii että kaikki olisi tallessa ja tehty ja sitten uskoo, kun toinen kirkkain silmin vakuuttaa että tässä kaikki läksyt ja sitten tuleekin taas opettajalta viestiä, että niin retuperällä koko homma taas.
Mitä hittoa tuon lapsen kanssa tekee? Siis oikeesti! Alkaa tuntua että nämä pettymyksen ajatukset ei enää pysy salassa ja toki se vaikuttaa lapsen itsetuntoon, kun vanhemmat alkaa olla kypsiä tilanteeseen.
Tosiaan alkuun ollan kyllä kannustettu, koulupöydän ylle seinälle askarreltu voimalauseita, rauhoitettu arkea entisestään, tv:n katselua rajoitettu, tietokoneella olo minimissä (kerran viikossa), muistutetaan SATAAN kertaan aina kaikki asiat ja silti poika ei muista.
Ja varmasti ollaan paskoja vanhempia, mutta miksi sitten tuo kuopus on täysin eri maata? Kantaa jo päiväkoti-iässä vastuun ja huolehtii tavaroistaan, vaatteistaan jne.
Hitto, että oon kypsä.