Mä en ikinä suostuis tähän -avioehdosta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Musta uskomattoman lyhytkatseista on sanoa että mä en koskaan eroa tai että mun mies ei koskaan petä. 100% varmaksi kun ei voi sanoa kuin itsestään, ei aina edes sitä. LUOTTAA voi, mutta ei TIETÄÄ! Jos mies vaikka sairastuu psyykkisesti eikä mikään hoito tehoa, se päättää lähteä naapurin naisen tai nuoruuden ihastuksensa matkaan, minkäs teet?!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja puppeli?:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
mä voisin suostuukin.kun mä en ikinäikinä eroa mun puppelista :D :saint: :heart:

Ei sun tarviikkaan, se riittää että sun puppeli päättää erota susta. :/

no kaikki ei vaan eroa.
mutta ihan miten vaan.

Miehes kävis vieraissa, mutta pidät vaan sen kainalossa siitä huolimatta?

kaikki miehet ei todellakaan käy vieraissa...
Ei niin, muttei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Monet asiat tulee niin ennalta arvaamatta.

mä en olis suhteessa jos en vois sanoa vilpittömästi että yhdessä ollaan loppuun asti.amen. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Musta uskomattoman lyhytkatseista on sanoa että mä en koskaan eroa tai että mun mies ei koskaan petä. 100% varmaksi kun ei voi sanoa kuin itsestään, ei aina edes sitä. LUOTTAA voi, mutta ei TIETÄÄ! Jos mies vaikka sairastuu psyykkisesti eikä mikään hoito tehoa, se päättää lähteä naapurin naisen tai nuoruuden ihastuksensa matkaan, minkäs teet?!

Aivan näin... Eikä todellakaan voi edes itsestään olla aivan varma. Ihmiset muuttuu usein vuosien ja kriisien myötä, alkaa ajatella toisella tavalla. Ikäkriisit siihen päälle. Suhde voi tuntua ikuiselta ja rakkaus kaikenkestävältä, silti monelle tulee todella vaikeita paikkoja eteen ja niitä erotilanteitakin.
 
meillä tilanne toisinpäin ainakin osittain...
eli asutaan minun (ja pankin) omistamassa talossa avoparina. mies (joka minua pienituloisempi) ei osallistu lainanhoitokuluihin, joten talo pysyy minun nimissäni myös siinä tapauksessa, että joskus avioidumme. itselläni avioitumisen ehtona olisi avioehto.
 
Millainen avioehto mun kannattaisi tehdä?

Omistan asumisoikeusasunnon, mies ei mitään, ja joskus myöhemmin tulossa vanhemmilta kesämökki minulle ja sisaruksilleni perinnöksi. Naimisiinmenon jälkeen mies alkaa luoda uraa ja kunhan vauva syntyy, jään kotiin mahdollisimman pitkäksi aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja puppeli?:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
mä voisin suostuukin.kun mä en ikinäikinä eroa mun puppelista :D :saint: :heart:

Ei sun tarviikkaan, se riittää että sun puppeli päättää erota susta. :/

no kaikki ei vaan eroa.
mutta ihan miten vaan.

Miehes kävis vieraissa, mutta pidät vaan sen kainalossa siitä huolimatta?

kaikki miehet ei todellakaan käy vieraissa...
Ei niin, muttei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Monet asiat tulee niin ennalta arvaamatta.

mä en olis suhteessa jos en vois sanoa vilpittömästi että yhdessä ollaan loppuun asti.amen. =)

Varmasti kaikki muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat tuota mieltä avioituessaan. Silti puolet avioliitoista päättyy eroon, ei siis välttämättä teidän, mutta moni. Meillä ei ole avioehtoa, ja yhdessä oltu pian 17 vuotta. En minäkään ihan herkästi eroaisi, mutta mistäs sitä elämää koskaan tietää. Jos mies vaikka saa pian jonkin villityksen :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Musta uskomattoman lyhytkatseista on sanoa että mä en koskaan eroa tai että mun mies ei koskaan petä. 100% varmaksi kun ei voi sanoa kuin itsestään, ei aina edes sitä. LUOTTAA voi, mutta ei TIETÄÄ! Jos mies vaikka sairastuu psyykkisesti eikä mikään hoito tehoa, se päättää lähteä naapurin naisen tai nuoruuden ihastuksensa matkaan, minkäs teet?!

Aivan näin... Eikä todellakaan voi edes itsestään olla aivan varma. Ihmiset muuttuu usein vuosien ja kriisien myötä, alkaa ajatella toisella tavalla. Ikäkriisit siihen päälle. Suhde voi tuntua ikuiselta ja rakkaus kaikenkestävältä, silti monelle tulee todella vaikeita paikkoja eteen ja niitä erotilanteitakin.

ja sitten on niitä jotka eroaa tosiaan vasta kuoleman kohdatessa toista.

mutta hieno asennehan on toki,että ei saa olla liian sinisilmäinen ja naiivi ja kuvitella että suhde olisi ikuinen..
no,mä ehkä olen,mutta se on mun ongelma,eikä mun tarvi sitä muille puolustella .kukin tavallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Musta uskomattoman lyhytkatseista on sanoa että mä en koskaan eroa tai että mun mies ei koskaan petä. 100% varmaksi kun ei voi sanoa kuin itsestään, ei aina edes sitä. LUOTTAA voi, mutta ei TIETÄÄ! Jos mies vaikka sairastuu psyykkisesti eikä mikään hoito tehoa, se päättää lähteä naapurin naisen tai nuoruuden ihastuksensa matkaan, minkäs teet?!

Aivan näin... Eikä todellakaan voi edes itsestään olla aivan varma. Ihmiset muuttuu usein vuosien ja kriisien myötä, alkaa ajatella toisella tavalla. Ikäkriisit siihen päälle. Suhde voi tuntua ikuiselta ja rakkaus kaikenkestävältä, silti monelle tulee todella vaikeita paikkoja eteen ja niitä erotilanteitakin.

ja sitten on niitä jotka eroaa tosiaan vasta kuoleman kohdatessa toista.

mutta hieno asennehan on toki,että ei saa olla liian sinisilmäinen ja naiivi ja kuvitella että suhde olisi ikuinen..
no,mä ehkä olen,mutta se on mun ongelma,eikä mun tarvi sitä muille puolustella .kukin tavallaan.

Mutta sitten jos ero tuleekin miehen aloitteesta, olet hakemassa tukea tältä palstalta tai ystäviltäsi tms? Vai pärjäätkö silloinkin tuolla ikuisesti yhdessä -kuvitelmallasi? Ei liian itsevarma saa olla tai putoaa ja kovaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja justiinsa joo:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Musta uskomattoman lyhytkatseista on sanoa että mä en koskaan eroa tai että mun mies ei koskaan petä. 100% varmaksi kun ei voi sanoa kuin itsestään, ei aina edes sitä. LUOTTAA voi, mutta ei TIETÄÄ! Jos mies vaikka sairastuu psyykkisesti eikä mikään hoito tehoa, se päättää lähteä naapurin naisen tai nuoruuden ihastuksensa matkaan, minkäs teet?!

Aivan näin... Eikä todellakaan voi edes itsestään olla aivan varma. Ihmiset muuttuu usein vuosien ja kriisien myötä, alkaa ajatella toisella tavalla. Ikäkriisit siihen päälle. Suhde voi tuntua ikuiselta ja rakkaus kaikenkestävältä, silti monelle tulee todella vaikeita paikkoja eteen ja niitä erotilanteitakin.

ja sitten on niitä jotka eroaa tosiaan vasta kuoleman kohdatessa toista.

mutta hieno asennehan on toki,että ei saa olla liian sinisilmäinen ja naiivi ja kuvitella että suhde olisi ikuinen..
no,mä ehkä olen,mutta se on mun ongelma,eikä mun tarvi sitä muille puolustella .kukin tavallaan.

Mutta sitten jos ero tuleekin miehen aloitteesta, olet hakemassa tukea tältä palstalta tai ystäviltäsi tms? Vai pärjäätkö silloinkin tuolla ikuisesti yhdessä -kuvitelmallasi? Ei liian itsevarma saa olla tai putoaa ja kovaa.

jos ja jos.ja jos.
kukin tavallaan kuten jo sanoin. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kihlattu:
Millainen avioehto mun kannattaisi tehdä?

Omistan asumisoikeusasunnon, mies ei mitään, ja joskus myöhemmin tulossa vanhemmilta kesämökki minulle ja sisaruksilleni perinnöksi. Naimisiinmenon jälkeen mies alkaa luoda uraa ja kunhan vauva syntyy, jään kotiin mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Voihan ehdossa rajata vain tietyn omaisuuden pois. Esim ennen avioitumista olevan omaisuuden ja tulevat perinnöt. Muu on yhteistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja justiinsa joo:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Musta uskomattoman lyhytkatseista on sanoa että mä en koskaan eroa tai että mun mies ei koskaan petä. 100% varmaksi kun ei voi sanoa kuin itsestään, ei aina edes sitä. LUOTTAA voi, mutta ei TIETÄÄ! Jos mies vaikka sairastuu psyykkisesti eikä mikään hoito tehoa, se päättää lähteä naapurin naisen tai nuoruuden ihastuksensa matkaan, minkäs teet?!

Aivan näin... Eikä todellakaan voi edes itsestään olla aivan varma. Ihmiset muuttuu usein vuosien ja kriisien myötä, alkaa ajatella toisella tavalla. Ikäkriisit siihen päälle. Suhde voi tuntua ikuiselta ja rakkaus kaikenkestävältä, silti monelle tulee todella vaikeita paikkoja eteen ja niitä erotilanteitakin.

ja sitten on niitä jotka eroaa tosiaan vasta kuoleman kohdatessa toista.

mutta hieno asennehan on toki,että ei saa olla liian sinisilmäinen ja naiivi ja kuvitella että suhde olisi ikuinen..
no,mä ehkä olen,mutta se on mun ongelma,eikä mun tarvi sitä muille puolustella .kukin tavallaan.

Mutta sitten jos ero tuleekin miehen aloitteesta, olet hakemassa tukea tältä palstalta tai ystäviltäsi tms? Vai pärjäätkö silloinkin tuolla ikuisesti yhdessä -kuvitelmallasi? Ei liian itsevarma saa olla tai putoaa ja kovaa.

jos ja jos.ja jos.
kukin tavallaan kuten jo sanoin. =)

Et varmaan ole ottanut mitään vakuutuksiakaan koska teille ei satu mitään pahaa? Nekin on jossittelua täynnä. Jos sairastuu, jos ajaa kolarin jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
mä en olis suhteessa jos en vois sanoa vilpittömästi että yhdessä ollaan loppuun asti.amen. =)

Niin varmasti kaikki me muutkin ajatellaan, MUTTA kun ei elämä ole niin mustavalkoista. Ja kun ei se riitä, että SINÄ päätät olla yhdessä loppuun asti, myös miehesi pitää olla samaa mieltä. Eikä sekään aina ja kaikissa tilanteissa riitä, ihmiset muuttuu, elämäntilanteet muuttuu ja ikävä kyllä aina sitä eroa ei voi välttää vain sillä että itse on päättänyt olla loppuun asti yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Musta uskomattoman lyhytkatseista on sanoa että mä en koskaan eroa tai että mun mies ei koskaan petä. 100% varmaksi kun ei voi sanoa kuin itsestään, ei aina edes sitä. LUOTTAA voi, mutta ei TIETÄÄ! Jos mies vaikka sairastuu psyykkisesti eikä mikään hoito tehoa, se päättää lähteä naapurin naisen tai nuoruuden ihastuksensa matkaan, minkäs teet?!

Aivan näin... Eikä todellakaan voi edes itsestään olla aivan varma. Ihmiset muuttuu usein vuosien ja kriisien myötä, alkaa ajatella toisella tavalla. Ikäkriisit siihen päälle. Suhde voi tuntua ikuiselta ja rakkaus kaikenkestävältä, silti monelle tulee todella vaikeita paikkoja eteen ja niitä erotilanteitakin.

ja sitten on niitä jotka eroaa tosiaan vasta kuoleman kohdatessa toista.

mutta hieno asennehan on toki,että ei saa olla liian sinisilmäinen ja naiivi ja kuvitella että suhde olisi ikuinen..
no,mä ehkä olen,mutta se on mun ongelma,eikä mun tarvi sitä muille puolustella .kukin tavallaan.

Tietenkin niin. Mäkin olin ensimmäiset 7-8 vuotta sinisilmäinen ja naiivi ja kuvittelin että suhde on ikuinen. Yhdessä ollaan vieläkin ja toivon, että vanhanakin, mutta en todellakaan enää kuvittele, että elämä jatkuisi ainaisesti samanlaisena, ihmiset pysyisivät muuttumattomina ja kriisit tai muut eivät vaikuttaisi suhteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nalkuttava Talonmies:
Alkuperäinen kirjoittaja kihlattu:
Millainen avioehto mun kannattaisi tehdä?

Omistan asumisoikeusasunnon, mies ei mitään, ja joskus myöhemmin tulossa vanhemmilta kesämökki minulle ja sisaruksilleni perinnöksi. Naimisiinmenon jälkeen mies alkaa luoda uraa ja kunhan vauva syntyy, jään kotiin mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Voihan ehdossa rajata vain tietyn omaisuuden pois. Esim ennen avioitumista olevan omaisuuden ja tulevat perinnöt. Muu on yhteistä.

esim. vanhempasi voivat sulkea pois lasten puolisot jo omassa testamentissaan. mut nää on niin monimutkaisia juttuja, että lakimiehen luokse sinuna menisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
mä en olis suhteessa jos en vois sanoa vilpittömästi että yhdessä ollaan loppuun asti.amen. =)

Niin varmasti kaikki me muutkin ajatellaan, MUTTA kun ei elämä ole niin mustavalkoista. Ja kun ei se riitä, että SINÄ päätät olla yhdessä loppuun asti, myös miehesi pitää olla samaa mieltä. Eikä sekään aina ja kaikissa tilanteissa riitä, ihmiset muuttuu, elämäntilanteet muuttuu ja ikävä kyllä aina sitä eroa ei voi välttää vain sillä että itse on päättänyt olla loppuun asti yhdessä.

kyllä joo,puhut asiaa.ymmärrän pointtisi. mutta pysyn kannassani omalta kohdaltani. :xmas: eipä se kai keneltäkään ole pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ¤:
meillä tilanne toisinpäin ainakin osittain...
eli asutaan minun (ja pankin) omistamassa talossa avoparina. mies (joka minua pienituloisempi) ei osallistu lainanhoitokuluihin, joten talo pysyy minun nimissäni myös siinä tapauksessa, että joskus avioidumme. itselläni avioitumisen ehtona olisi avioehto.

Näinhän sen pitää mennä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
mä en olis suhteessa jos en vois sanoa vilpittömästi että yhdessä ollaan loppuun asti.amen. =)

Niin varmasti kaikki me muutkin ajatellaan, MUTTA kun ei elämä ole niin mustavalkoista. Ja kun ei se riitä, että SINÄ päätät olla yhdessä loppuun asti, myös miehesi pitää olla samaa mieltä. Eikä sekään aina ja kaikissa tilanteissa riitä, ihmiset muuttuu, elämäntilanteet muuttuu ja ikävä kyllä aina sitä eroa ei voi välttää vain sillä että itse on päättänyt olla loppuun asti yhdessä.

kyllä joo,puhut asiaa.ymmärrän pointtisi. mutta pysyn kannassani omalta kohdaltani. :xmas: eipä se kai keneltäkään ole pois.

on se, niin uskomattomalta se tuntuunkin. sinun onnesi on kateellisilta pois :laugh: :laugh:
 
joissakin tapauksissa voi erotilanteissa hakea elatustukea käräjiltä jos on osoittaa, että on yhteisiä lapsia hoitanut kotona esim. toisen uran takia poikkeuksellisen pitkään.
Meillä oli aika jolloin jouduin olosuhteiden pakostakin olemaan kotona, koska mies matkusti paljon ja ei ollut tukiverkkoa.

Nykyään niin, että hoidan vammaista lastamme kotona ja mies töissä, maksaa meidän kaikki laskut ja itselleni ei kerry vuosiin mitään eläkettä. Jos mies päättäisi ruvata erossa esittämään, että hänelle kuuluu enemmän kertyneestä omaisuudesta niin vetäisisin niin naamariin, ettei mitään rajaa.

Jotkut asiat vaan ovat (tai pitäisi olla) rahaa tärkeämpiä.
 
En nyt lukenut kaikkia vastauksia, mutta ajatelkaapa toisinpäin. Meillä esim. sellainen tilanne että molemmat ollaan töissä, mies tosin tienaa enemmän. Asuntolaina (ollaan jo saatu, mutta ei vielä ole löydetty sopivaa taloa) tulee minun nimiin, koska miehellä ei ole luottotiedot kunnossa. Eli kun se talo löytyy, se on minun, vaikka yhdessä maksettaisikin. Jos erottais joskus, niin joutuisin maksamaan miehelle puolet talosta. Eli siinä tapauksessa joutuisin talon myymään, ja sitten jouduttaisi muuttamaan lasten kanssa vuokralle. Olisko se sitten reilua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa-ha:
joissakin tapauksissa voi erotilanteissa hakea elatustukea käräjiltä jos on osoittaa, että on yhteisiä lapsia hoitanut kotona esim. toisen uran takia poikkeuksellisen pitkään.
Meillä oli aika jolloin jouduin olosuhteiden pakostakin olemaan kotona, koska mies matkusti paljon ja ei ollut tukiverkkoa.

Nykyään niin, että hoidan vammaista lastamme kotona ja mies töissä, maksaa meidän kaikki laskut ja itselleni ei kerry vuosiin mitään eläkettä. Jos mies päättäisi ruvata erossa esittämään, että hänelle kuuluu enemmän kertyneestä omaisuudesta niin vetäisisin niin naamariin, ettei mitään rajaa.

Jotkut asiat vaan ovat (tai pitäisi olla) rahaa tärkeämpiä.

jotkut asiat on rahaa tärkeämpiä, niinpä niin, itselleni se että mies on ostanut talon ja maksaa kaikki kulut joka mahdollistaa sen että voin olla kotona, on tärkeää, jolloin myöskään en halua osuutta talosta tai omaisuudesta (rahasta ) vaan olen tyytyväinen siihen että voin olla kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja justiinsa joo:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja justiinsa joo:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Musta uskomattoman lyhytkatseista on sanoa että mä en koskaan eroa tai että mun mies ei koskaan petä. 100% varmaksi kun ei voi sanoa kuin itsestään, ei aina edes sitä. LUOTTAA voi, mutta ei TIETÄÄ! Jos mies vaikka sairastuu psyykkisesti eikä mikään hoito tehoa, se päättää lähteä naapurin naisen tai nuoruuden ihastuksensa matkaan, minkäs teet?!

Aivan näin... Eikä todellakaan voi edes itsestään olla aivan varma. Ihmiset muuttuu usein vuosien ja kriisien myötä, alkaa ajatella toisella tavalla. Ikäkriisit siihen päälle. Suhde voi tuntua ikuiselta ja rakkaus kaikenkestävältä, silti monelle tulee todella vaikeita paikkoja eteen ja niitä erotilanteitakin.

ja sitten on niitä jotka eroaa tosiaan vasta kuoleman kohdatessa toista.

mutta hieno asennehan on toki,että ei saa olla liian sinisilmäinen ja naiivi ja kuvitella että suhde olisi ikuinen..
no,mä ehkä olen,mutta se on mun ongelma,eikä mun tarvi sitä muille puolustella .kukin tavallaan.

Mutta sitten jos ero tuleekin miehen aloitteesta, olet hakemassa tukea tältä palstalta tai ystäviltäsi tms? Vai pärjäätkö silloinkin tuolla ikuisesti yhdessä -kuvitelmallasi? Ei liian itsevarma saa olla tai putoaa ja kovaa.

jos ja jos.ja jos.
kukin tavallaan kuten jo sanoin. =)

Et varmaan ole ottanut mitään vakuutuksiakaan koska teille ei satu mitään pahaa? Nekin on jossittelua täynnä. Jos sairastuu, jos ajaa kolarin jne.

kyllä meillä on vakuutuksia,kiitos kysymästä. en vertais niitä nyt tähän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja totta toisinkin päin:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa-ha:
joissakin tapauksissa voi erotilanteissa hakea elatustukea käräjiltä jos on osoittaa, että on yhteisiä lapsia hoitanut kotona esim. toisen uran takia poikkeuksellisen pitkään.
Meillä oli aika jolloin jouduin olosuhteiden pakostakin olemaan kotona, koska mies matkusti paljon ja ei ollut tukiverkkoa.

Nykyään niin, että hoidan vammaista lastamme kotona ja mies töissä, maksaa meidän kaikki laskut ja itselleni ei kerry vuosiin mitään eläkettä. Jos mies päättäisi ruvata erossa esittämään, että hänelle kuuluu enemmän kertyneestä omaisuudesta niin vetäisisin niin naamariin, ettei mitään rajaa.

Jotkut asiat vaan ovat (tai pitäisi olla) rahaa tärkeämpiä.

jotkut asiat on rahaa tärkeämpiä, niinpä niin, itselleni se että mies on ostanut talon ja maksaa kaikki kulut joka mahdollistaa sen että voin olla kotona, on tärkeää, jolloin myöskään en halua osuutta talosta tai omaisuudesta (rahasta ) vaan olen tyytyväinen siihen että voin olla kotona.

Mä en miestä siihen tarvitse että voin olla kotona lastani hoitamassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa-ha:
Alkuperäinen kirjoittaja totta toisinkin päin:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa-ha:
joissakin tapauksissa voi erotilanteissa hakea elatustukea käräjiltä jos on osoittaa, että on yhteisiä lapsia hoitanut kotona esim. toisen uran takia poikkeuksellisen pitkään.
Meillä oli aika jolloin jouduin olosuhteiden pakostakin olemaan kotona, koska mies matkusti paljon ja ei ollut tukiverkkoa.

Nykyään niin, että hoidan vammaista lastamme kotona ja mies töissä, maksaa meidän kaikki laskut ja itselleni ei kerry vuosiin mitään eläkettä. Jos mies päättäisi ruvata erossa esittämään, että hänelle kuuluu enemmän kertyneestä omaisuudesta niin vetäisisin niin naamariin, ettei mitään rajaa.

Jotkut asiat vaan ovat (tai pitäisi olla) rahaa tärkeämpiä.

jotkut asiat on rahaa tärkeämpiä, niinpä niin, itselleni se että mies on ostanut talon ja maksaa kaikki kulut joka mahdollistaa sen että voin olla kotona, on tärkeää, jolloin myöskään en halua osuutta talosta tai omaisuudesta (rahasta ) vaan olen tyytyväinen siihen että voin olla kotona.

Mä en miestä siihen tarvitse että voin olla kotona lastani hoitamassa.


enkä minä miehen talosta tai omaisuudesta mitään pystyäkseni huolehtimaan itsestäni ja lapsistani jos ero sattuisi tulemaan.
 
meillä on kaikki yhteistä niin ilot, surut, velat kuin tulotkin :)
Kukin valitsee sellaisen suhteen jossa toivon mukaan on helppo hengittää, eikä synny katkeruutta jne.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä