Mä annoin "laiskuuttani" korviketta,huono äiti

[outi]

oon teidän mielestä varmasti

Mulla koko 4kk mikä meni täysimetystä niin sattui heruminen. Heruin muulloinkin kuin imettäessä, ehkä 30 kertaa päivässä rintoija viilsi todella kipeästi ja maitoa suihkusi joka paikkaan. Imetys alkoi tuntua vastenmieliseltä kun imetin usein tunteja kerrallaan ja kertojen välilläkin se heruminen sattui. Lisäksi stressiä tuli ajatuksesta "olen huono äiti jos annan korviketta" ja myös siitä, että vauvan painokäyrä laski imetyksestä (lapsentahtisesta) huolimatta. Laskin päiviä jolloin voisi lopettaa imettämisen. Alkoi rehellisesti ahdistaa seuraava imetyskerta.

No sitten vähitellen annoin yhä enemmän pulloa. Imetin ja imetän edelleen(vauva 7kk) vain pari kertaa per päivä. Suurin osa maidosta on siis teollista korviketta. Enää ei ahdista. Tiedän, että jos vain olisin hampaat irvessä imettänyt ja imettänyt, niin olisin voinut olla antamatta korviketta. vaan minusta levollinen äiti on vauvalle parempi. eli myönnän kyllä, että osittain "laiskuuttani" annoin korviketta. vauvan kanssa vietän muutenkin 24/7 aikaa joten sitovuudesta ei ollut kyse. koska maidontulo/heruminen on vähentynyt, ei tarvitse tuntea kipuakaan vähän väliä.

mutta, jaksan leikkiä vauvan kanssa, laulaa, meillä on hyvä parisuhde miehen kanssa, terveet elämäntavat ja tasapainoinen elämä... rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta . joten vaikka imetys ei ollutkaan mun juttu, niin itse en koe olevani mitenkään muita huonompi äiti. tiedän silti että osa varmaan sellaisena mua pitää. varmaan kamalinta on kaikkien mielestä, että jos lisää lapsia suodaan niin en aio väkisin imettää vuotta, vaan suosiolla siirryn osittaisimetykseen jos alkaa liikaa ahdistamaan. enkä aio enää edes hävetä tuota. imetyspaineet oli niin kovat että väitin sukulaisille lapsen olevan täysimetyksellä yhä vaikkei ollut, ja piilossa kaadoin korviketta pulloon...

 

[minä]

mä annoin korviketta heti kun vauva syntyi ja kasvoi sillä seuraavat 12 kk ja enpä ole katunut päätöstä yhtään.

 

[ap]

Olenko ainoa joka myöntää että myös omat tuntemukset oli syynä korvikkeen antoon ja imetyksen vähentämiseen/lopettamiseen?

 

[aspeear]

tuo spekulaatio siitä että onko huono äiti vai ei jos ei imetä on aivan hanurista...sillä syylistetään aiheetta ne jotka eivät koskaan ole imettäneet. Esimerkkinä mainitsen itseni; minua ei imetetty koska olin syntyessäni suulakihalkioinen, en siis ole koskaan imenyt rintaa koska en siihen kyennyt. Ja sihteni äitii oli aina hyvä.

 

[ap]

tuo spekulaatio siitä että onko huono äiti vai ei jos ei imetä on aivan hanurista...sillä syylistetään aiheetta ne jotka eivät koskaan ole imettäneet. Esimerkkinä mainitsen itseni; minua ei imetetty koska olin syntyessäni suulakihalkioinen, en siis ole koskaan imenyt rintaa koska en siihen kyennyt. Ja sihteni äitii oli aina hyvä.

minua imetettiin vain 2kk eikä se haittaa eikä edes kiinnosta minua sitten ollenkaan. oikein säälittää kun äitini vielä kuuskymppisenäkin tuntuu kantavan jotain syyllisyyttä siitä. ei haittaa tippaakaan minua. hyvä äitiys merkkaa mulle jotain ihan muuta.

 

[tollo]

Olenko ainoa joka myöntää että myös omat tuntemukset oli syynä korvikkeen antoon ja imetyksen vähentämiseen/lopettamiseen?

Musta tuntui esikoisen aikaan ekan kuukauden jälkeen että nyt maistuu taas tupakki ja siihen kaatui imetys. Musta tuntui että voin paremmin kun saan polttaa 10kk tauon jälkeen. Tyhmää oli, mutta tein niin kuin MINUSTA tuntui hyvältä jotta selvisin arjesta masennuksen kourissa. Nyt kakkonen on saanut tupakoimattoman äidin rintaa jo 2kk!

 

[Sippura]

Mulla on 8 vrk:n ikäinen tyttö, joka joutui synnyttyään lastenosastolle ja vierihoito jäi vähän huonoksi. Oppi siis pullolle heti ja vaikka yritin kyllä imettää osastolla, en saanut neitiä kylläiseksi ja joka kerta oli imettäminen yhtä taistelua, kun ei saanut imettyä. Sai raivareita rinnalla ja erilaisin kikoin saatiin vähän imemään rintaa. Kotiutui 5 vrk:n ikäisenä ja sain jotenkuten imemään tunnin tai kahden tunnin (per imetyskerta) yrittämisen jälkeen. Kokeiltiin sitten antaa ensin lypsettyä maitoa pullosta ja sen jälkeen kelpasi hetkeksi tissikin. Eilen eli 7 vrk:n iässä päädyimme kokeilemaan korviketta. Myönnän lopettaneeni aika äkkiä yrittämisen, mutta koin, että lapsen kannalta on parempi, ettei olla molemmat väsyneitä siksi, että tissin kanssa ei onnistu. Nyt on vuorokausi mennyt paremmin ja nautin yhteisestä ajasta, kun ei tarvi stressata imetystä. Tarkoitus on yrittää tissiäkin ruokinnoilla, muttei väkisin, jos ei kerran kelpaa. Ja mies on mielissään, kun pääsee osallistumaan ruokintaan.