Luulin että olisin tykännyt enemmän..

[vauva-aika]

Ennen raskautta ja raskausaikanakin vielä kuvittelin että olisin tykännyt -suorastaa rakastanut- enemmän vauva-ajasta. Mutta nyt ku tuo tyttö on puolisenvuotta, viime kuukausina olen vaan odottanut että menis vauva-aika ohi ja alkaisi kävellä ja puhua.

Haaveilen siitä ajasta, joka on joskus ehkä kymmenen vuoden kulutta kun lapset (joo, vasta yksi on tällä hetkellä ) isompia että niiden kanssa voi puuhailla enemmän sellasia juttuja joista itsekkin oikeasti nautin, retkeillä, liikkua luonnossa, leipoa, askarrella..

Onhan vauvankin kanssa ihana olla ja seurailla kehitystä, mutta voin sanoa että minä ainakaan en nauti siitä jatkuvasta seuranpidosta ja lattialla makoilusta :/ Ja varmasti haikeana vuosien päästä sitä muistelen <3

Onko muita samanmoisia äitejä?

 

[ccc]

vauva selkään ja metsään.

 

[vieras]

täällä yks.. ihan ku oisin ite kirjottanu ton sun tekstin.. koko ajan toivoo että kasvais nyt, et lähtis edes ryömimään ja sitte kävelemää jnejne.. pitäs osata nauttia tästä ajasta just nyt, eikä koko ajan haaveilla että sitteku..

 

[HannNa]

Täällä kans, tyttö kun täytti 1v:n niin me lähdettiin liikkeelle =)

 

[täällä]

onko kyseessä ensimmäinen lapsi? itsellä oli sama olo ensimmäisen lapsen kanssa. toisen kanssa ei ole halunnut kiirehtiä ajan kulkua ollenkaan

 

[.......]

Lapsen kanssa voit askarrella ja leipoa jo ihan 1-2v sisällä

 

[Chala]

Kyllähän sitä juu nauttii vauva-ajastakin, mutta on tuon pikkutaaperon touhuja aivan ihana katsella kun tyyppi menee ja touhuaa itsenäisesti, puhuu jo ihan ymmärrettäviäkin sanoja, ymmärtää jo lähes kaiken mitä hänelle sanoo ja on muutenkin jo ihan "oikea" ihminen ja persoona, eikä enää vaan vauva

Ja nyt kun verrokkina taaperon rinnalla on vauva, osaa ihan erilailla nauttia tästä vauva-ajastakin, koska tiedostaa miten nopeasti se on ohi ja miten paljon ihania hetkiä meillä on tulossa hänenkin kanssaan. On ihana kun pikkuihminen on vielä kovin sylin tarpeessa ja oppii vasta pikkuhiljaa ryömimään, hampaaton hymy välkkyy kun sisko leikittää häntä ja kaikki on vielä niin viatonta ja yksinkertaista. Mietityttää monesti osasiko sitä todella esikoisen vauva-ajasta nauttia kunnolla..

Mutta kaiken tämän takia mulla on edelleenkin tosi paha lapsikuume, nyt vasta ensimmäistä kertaa itse vauvakuume nostanut vähän päätään kun on tuo pieni vauvelikin kuitenkin niin ihana (ainakin nyt kun on jo vähän jotain oppinut ).

 

[vauva-aika]

vauva selkään ja metsään.

Kyllä me useamman kerran viikossa käydää kylässä, kirpputoreilla, kaupassa, kutsutaan vieraita ym..

Mutta odotan sitä "vapaampaa" aikaa, jolloin voin sanoa lapsille että odottaa hetken teen retkieväät, laita kengät valmiiksi jalkaan ja sitten lähdetään tai että käyn kaupassa sovituskopissa. Kun lapsi osaa itse syödä on mukavampi käydä vaikka ravintolassa tai kahvilla kun saa itsekkin syötyä. Asioista voi neuvotella toisin kun vauvan kanssa

 

[ap]

onko kyseessä ensimmäinen lapsi? itsellä oli sama olo ensimmäisen lapsen kanssa. toisen kanssa ei ole halunnut kiirehtiä ajan kulkua ollenkaan

On eka, ajattelinkin että toisen kanssa vois olla munlaiselle helpompaa kun siinä on se isompi lapsi kuitenkin aina mukana, ja seurana eritavalla kun vauva.

 

[ämmä]

Mä suorastaan inhosin vauva-aikaa, molemmilla lapsilla ja odotin myös kovin että kasvaisivat. Ja olen nauttinut tästä viimeisestä kymmenestä vuodesta kun ovat olleet "isoja"

Raskausaika ja synnytykset olivat silti ihania ja niitä kaipaan kovin.

 

[vieras]

Kyllä! Itsekin odotin koko ensimmäisen vuoden että kasvas jo! Nyt 2,5-vuotiaana on paljon mukavampaa kun pystyy jo tekemään jotain kivaa yhdessä vaikka kyllä edelleen odotan että lapsi saisi vähän lisää järkeä päähänsä eikä tarviis olla koko aikaa jotain kieltämässä

 

[aamuntorkku]

Mä en myöskään ole niin välittänyt tuosta vauva-ajasta.
Mutta siitä lähtien, kun muksut ovat oppineet puhumalla kommunikoimaan, olen suorastaan nauttinut

 

[vieras]

Haaveilen siitä ajasta, joka on joskus ehkä kymmenen vuoden kulutta kun lapset (joo, vasta yksi on tällä hetkellä ) isompia että niiden kanssa voi puuhailla enemmän sellasia juttuja joista itsekkin oikeasti nautin, retkeillä, liikkua luonnossa, leipoa, askarrella..

Meillä tyttö on 9kk ja viikonlopulla kävimme mustikassa (tyttö rattaissa ja manducassa), puistokonsertissa, olimme viikon saksassa reissussa, viikottain leivon, laitan ruokaa... hulluksi tulisin jos mun täytyisi odottaa jotain kymmentä ikävuotta näiden perusasioiden tekemiseen.

 

[ap]

Haaveilen siitä ajasta, joka on joskus ehkä kymmenen vuoden kulutta kun lapset (joo, vasta yksi on tällä hetkellä ) isompia että niiden kanssa voi puuhailla enemmän sellasia juttuja joista itsekkin oikeasti nautin, retkeillä, liikkua luonnossa, leipoa, askarrella..

Meillä tyttö on 9kk ja viikonlopulla kävimme mustikassa (tyttö rattaissa ja manducassa), puistokonsertissa, olimme viikon saksassa reissussa, viikottain leivon, laitan ruokaa... hulluksi tulisin jos mun täytyisi odottaa jotain kymmentä ikävuotta näiden perusasioiden tekemiseen.

Ehkä en kirjottanut riittävän selkästi

Meinasin että sitten saa tehtyä niin että lapset oikeasti ymmärtää, osaa, eikä tarvitse kokoajan kieltää ja ehtii itsekkin nauttia tekemisistä. Itse en osaa nauttia jos täytyy kokoajan vahtia ja kieltää. Toki ollaan noita em. juttuja tehty, mutta onhan se erilaista isompien lasten kanssa ku vauvan

 

[luca]

No mulla kanssa välillä tulee sellaisia ajatuksia, että kasva jo. Tai ainakin opi ymmärtämään puhetta ja puhumaan. Sitten kun aina sanotaan, että voi kyllä se vauva aika menee niin nopeasti. Kyllä se varmaan siltä tuntuukin sitten kun sitä muistelee, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu että aika ei ole mennyt erityisen nopeasti.

 

[Jeean]

Mulla oli lasten ollessa samanlaisia ajateuksia että koko ajan odotti että milloin on sen ja sen ikäinen.Nyt toivon että lapset olisi alle 1v =)

 

[Huom]

[Mutta odotan sitä "vapaampaa" aikaa, jolloin voin sanoa lapsille että odottaa hetken teen retkieväät, laita kengät valmiiksi jalkaan ja sitten lähdetään tai että käyn kaupassa sovituskopissa. Kun lapsi osaa itse syödä on mukavampi käydä vaikka ravintolassa tai kahvilla kun saa itsekkin syötyä. Asioista voi neuvotella toisin kun vauvan kanssa

Itselläni on 5 v, ja elämä on oikeasti helpottunut merkittävästi. Poika kulkee mukana helposti ja mielellään, ymmärtää pyyntöjä ja kieltoja jnejne.
Minä olen selvästi nauttinut enemmän isomman lapsen kanssa olemisesta kuin vauvan tai taaperon.

 

[Extra Virgin]

En ole koskaan uskaltanut ääneen sanoa, mutta ihan samoja ajatuksia mulla on. Onhan tuo puolivuotias ihana ja tekeekin jo kaikkea eritavalla kuin pari kuukautta sitten, mutta silti odotan sitä kävelyä ja "kunnollista" kommunikointia.
Kuulun myös niihin ihmisiin jotka eivät säntää heti kaverin/sukulaisen vastasyntynyttä katsomaan ja ihastelemaan. Ekaa kertaa tykkään mennä katsomaan, kun vauva jo osaa hieman hahmottaa maailmaa. Ja sitten reilun vuoden ikäisenä olen ollut paljon puuhastelemassa kavereiden lasten kanssa ja lapsenvahtina. Nyt tosin vähemmän, kun on tuo oma pikku tuholainen =)

 

[aamuntorkku]

En ole koskaan uskaltanut ääneen sanoa, mutta ihan samoja ajatuksia mulla on. Onhan tuo puolivuotias ihana ja tekeekin jo kaikkea eritavalla kuin pari kuukautta sitten, mutta silti odotan sitä kävelyä ja "kunnollista" kommunikointia.
Kuulun myös niihin ihmisiin jotka eivät säntää heti kaverin/sukulaisen vastasyntynyttä katsomaan ja ihastelemaan. Ekaa kertaa tykkään mennä katsomaan, kun vauva jo osaa hieman hahmottaa maailmaa. Ja sitten reilun vuoden ikäisenä olen ollut paljon puuhastelemassa kavereiden lasten kanssa ja lapsenvahtina. Nyt tosin vähemmän, kun on tuo oma pikku tuholainen =)

Mä taas oon kyllä ihan avoimesti kertonut, että vauva-aika ei oo mua varten. Joskus jopa kaverin kans vitsailtiin, että tehdään nää hommat yhdessä: mä odotan ja synnytän, luovutan vauvan hänelle ja hän antaa sen takas vuoden ikäisenä Niin erilaisia me ollaan. Mä tykkään kyllä vauvoista, mut jotenkin ahdistavaa se aika kuitenkin on. Ehkä johtuen osaltaan myös siitä, että oon ollut molemmille vauvoilleni "tutinkorvike".