S
"sairas"
Vieras
Auttakaa minua kun itse en enää osaa. Olen aivan satavarma, että olen jollain tapaa sekä masentunut että mielenterveysongelmainen. Miten saan apua? Kahdesti olen lääkärin pakeilla käynyt mutta ilmeisesti en osaa sanoa oikeita asioita ja molemmilla kerroilla sattui vielä sama lääkäri joka sai minut tuntemaan itseni vain idiootiksi.
Oireita on miljoonia, en edes tiedä mitkä ovat "persoonaani" ja mitkä eivät normaalin ihmisen persoonaan kuulu. En tiedä mistä lähtisin itseäni purkamaan. Olen kiero ja katkera ihminen enkä halua olla sellainen enää! Olen elänyt lapsuuteni todella ankaran isän vallassa. Henkinen väkivalta oli päivittäistä sekä fyysisesti myös hyvin usein. Ja jälki oli myös sen mukaista, selkä täysin veriruhjeilla tai puolet päästä ilman hiuksia ja päänahka hellänä niin etttei tyynylle päätä kärsinyt laittaa.
Olen havahtunut asiaan nyt kun vanhin lapseni alkaa olla niin vanha, että olen alkanut henkisesti käyttäytymään häntä kohtaan samalla lailla kuin isäni minua. Olen huomannut että pienen lapsen kanssa jaksan olla mutta isompi ärsyttää ja kuvittelen hänet jotenkin "vertaisekseni" vaikka hän on vasta 9
Lisäksi ystävyys- ym muut suhteeni ovat hyvin outoja. Oikeastaan jos vain mahdollista, niin puukotan ketä tahansa selkään vaikkei minuklle siitä mitään hyötyä olisikaan muuta kuin pirullinen mieli. En tule myöskään toimeen kaveriporukoissa. Olen se, joka ei osaa niissä olla. Minua ärsyttävät hyvin monet asiat jokaisessa ihmisessä. Oikeastaan en tunne ketään joka ei minua ärsyttäisi jollain tapaa.
Suhteesta mieheni kanssa en edes viitsi alkaa vielä tähän vuodattamaan. Jos joku osaa, auttakaa minua. Kyselkää jotain millä saisin auki tämän vyyhdin ja saisin apua. Muuten menetän pian perheeni.
Oireita on miljoonia, en edes tiedä mitkä ovat "persoonaani" ja mitkä eivät normaalin ihmisen persoonaan kuulu. En tiedä mistä lähtisin itseäni purkamaan. Olen kiero ja katkera ihminen enkä halua olla sellainen enää! Olen elänyt lapsuuteni todella ankaran isän vallassa. Henkinen väkivalta oli päivittäistä sekä fyysisesti myös hyvin usein. Ja jälki oli myös sen mukaista, selkä täysin veriruhjeilla tai puolet päästä ilman hiuksia ja päänahka hellänä niin etttei tyynylle päätä kärsinyt laittaa.
Olen havahtunut asiaan nyt kun vanhin lapseni alkaa olla niin vanha, että olen alkanut henkisesti käyttäytymään häntä kohtaan samalla lailla kuin isäni minua. Olen huomannut että pienen lapsen kanssa jaksan olla mutta isompi ärsyttää ja kuvittelen hänet jotenkin "vertaisekseni" vaikka hän on vasta 9
Lisäksi ystävyys- ym muut suhteeni ovat hyvin outoja. Oikeastaan jos vain mahdollista, niin puukotan ketä tahansa selkään vaikkei minuklle siitä mitään hyötyä olisikaan muuta kuin pirullinen mieli. En tule myöskään toimeen kaveriporukoissa. Olen se, joka ei osaa niissä olla. Minua ärsyttävät hyvin monet asiat jokaisessa ihmisessä. Oikeastaan en tunne ketään joka ei minua ärsyttäisi jollain tapaa. Suhteesta mieheni kanssa en edes viitsi alkaa vielä tähän vuodattamaan. Jos joku osaa, auttakaa minua. Kyselkää jotain millä saisin auki tämän vyyhdin ja saisin apua. Muuten menetän pian perheeni.