Lupa hankintoihin vaimolta?

[Monimutkanen]

Olemme yli kymmenen vuotta naimisissa ollut pariskunta jolla kaksi lasta. Parisuhde ja raha-asiat kunnossa ja molemmat vakituisissa työpaikoissa. Kaikki siis hyvin?
No melkein. Ainoa asia joka todella hiertää suhdettamme, on vaimoni suhtautuminen minun henkilökohtaisiin hankintoihini. Joka kerta jos hankin jotain omiin kiinnostuksiini tai harrastuksiini liittyen, saan luikkia kotiin ns "häntä koipien välissä" sillä tiedän että saan vaimoltani paheksuvia kommentteja siitä miten olen laittanut "taas" rahaa johonkin laitteeseen tai harrastusvälineeseen (jotka ovat aina vaimoni mielestä ylettömän kallita). Olen kuitenkin aina itse rahat säästänyt omasta palkastani tai muualta saamistani rahoista, enkä ole ottanut mitään kulutusluottoja. Perheemme menoihin tietysti osallistun aina sopimuksen mukaan eivätkä hankinnat vaikuta siihen. Vaimoni on kuitenkin sitä mieltä että hän ei koskaan saa ostaa mitään omaa (hänellä on kuitenkin minua suurempi palkka) sillä hän laittaa ylimääräiset rahansa yleensä kodin sisustukseen, remontteihin yms. Ne ovat kuitenkin nimenomaan häntä kiinnostavia asioita (hän siis harrastaa sisustamista) vaikka tieltyllä tavalla tulevatkin aina yhteiseksi hyväksi. Minäkin kyllä laitan aina jonkin verran rahaa noihin projekteihin ja osallistun aina työpanoksellani niiden totetuttamiseen. Käytännössä minä teen lähes kaikki remontit yksin ja käytämme hyvin harvoin ketään ulkopuolista. Minusta tämäkin jo säästää aika lailla rahaa.

Silti meillä siis on jatkuvasti asetelma "mies ostaa vain kivaa itselleen ja vaimo laittaa rahansa yhteiseksi hyväksi". Mikään puhe ei ole auttanut ja vaimoni on ottanut aika lailla "marttyyriasenteen" asiassa. Käytännössä siis ainoa ratkaisu olisi että minäkin laittaisin kaikki ylimääräiset rahani vaimon sisustusunelmien toteuttamiseen ja jätäisin kaikki omat hankintani tekemättä. Ja vaimon omat hankinnat (kalliitkin vaatteet yms.) ovat aina hänen mielestään myös pakollisia ostoksia, eivät mitään mukavaa ekstraa hänelle.

Mutta jottei yllä olevasta tulisi liian negatiivinen kuva, vaimoni on muuten hyvin mukava ja järkevä ihminen. Hänelle on vain jotenkin "jäänyt päälle" tuo motkotus minun hankinnoistani. Se olisi tietysti aika pieni asia jos se ei veisi aina minulta koko iloa siitä että pystyn hankkinmaan jonkun pidempään haluamani asian. Harmittaa piilotella jotain kuin olisi karkkia varastanut lapsi tai jotain vastaavaa...

 

[Helmi]

Osta seuraavan kerran, kun itsellesi ostat, myös vaimolle jokin kiva lahja. Ja myös lapsille. Kerääkö vaimosi jotain koru -tai astiasarjaa?

Tuo todellakin kuulostaa vain ikävältä tavalta, jos ostokset eivät vaikuta yleiseen arkielämään mitenkään (siis niin että leipä loppuisi).

 

[ap]

Osta seuraavan kerran, kun itsellesi ostat, myös vaimolle jokin kiva lahja. Ja myös lapsille. Kerääkö vaimosi jotain koru -tai astiasarjaa?

Tuo todellakin kuulostaa vain ikävältä tavalta, jos ostokset eivät vaikuta yleiseen arkielämään mitenkään (siis niin että leipä loppuisi).

Pyrin jo tällä hetkellä muistamaan aina kaikki vaimoni merkkipäivät (+ hääpäivät yms.) ja ostan silloin hänelle aina jotain "turhaa", siis koruja, sisustusesineitä, astioita yms. Lisäksi minä ostan käytännössä jo kaikki lastemme harrastusvälineet ja muut "minun alaani" olevat hankinnat. Ja kun vaimollani on jo minua parempi palkka, tuntuisi hassulta erikseen vielä lahjoa häntä vielä lisää kun ostan itselleni jotain. Mutta ehkä se on sitten ainoa keino...

 

[noei]

Kyllä kuulostaa tosi oudolta, jos pitää vaimolle ostaa lepytyslahja aina, kun ostaa jotain mukavaa itselleen! Ei helekkarissa. Onko niin, että vaimosi jotenkin kadehtii sinua, kun sinä osaat ja uskallat ilahduttaa itseäsi. Ehkä hän ei osaa suoda itselleen mitään ekstraa. Miettimisen paikka.

Jos teillä riittää rahat kaikkeen oleellisen, niin ei voi muuta kuin miehekkäästi ostaa, minkä haluaa. Ja kestää mäkätys.

 

[no]

Jos teillä riittää rahat kaikkeen oleellisen, niin ei voi muuta kuin miehekkäästi ostaa, minkä haluaa. Ja kestää mäkätys.

Noin minäkin sanoisin. Aika vaikeaksi menee elämä, jos alkaa kyselemään lupaa omiin hankintoihinsa. Lopulta omaksut tavan elää ja kysellä...

Toisaalta miksi joutuu hankkimaan oman vapautensa? Miksi se ei voi olla itsestäänselvyys? Moni valitsee sinkkuuden juuri tästä syystä..

 

[*Siri*]

Kuulepas ap, lopeta olemasta tottelematon pikkupoika, joka kerjää äidiltä lupaa tehdä päätöksiä.
Kerrot etukäteen, että vihdoinkin tänään saan hankittua sen uuden kameran (esim.) mistä olen haaveillut, kävelet pää pystyssä kotiin, näytät ja ihastelet lapsille, että katsokaan tätä ja esittelet sen myös vaimollesi innosta puhkuen.
Etkä pyytele anteeksi, salaile, luimi ja piilota mitään.
Ole siis täysivaltainen mies!

 

[Ei keksi nimimerkkiä]

Meillä keskustellaan isoista hankinnoista etukäteen, mutta olisihan se vaikeaa, jos jokaisesta pikkuostoksesta pitäisi viikkopalaveri pitää - ja yhtä hassua olisi, jos uutta ostosta pitäisi piilotella tai muuten vain olla varuillaan, että miten puoliso nyt suhtautuu.

Entinen mieheni oli sellainen, että jos minä ostin huulipunan tai kirjan, sain kuulla siitä viikon mäkätystä jälkikäteen, mutta samaan syssyyn mies saattoi kertoa ostaneensa tietokoneen tai siihen jotakin "osia". Entisellä miehelläni oli lisäksi aika paljon pienempi palkka kuin minulla, joten hänen moitteitaan siitä, että panen turhuuteen rahaa, ei voi puolustella silläkään, että hän olisi maksanut kaiken. No avioerohan meille tuli jo aikoja sitten ja muista(kin) syistä, mutta nämä asiat ovat jääneet mieleen vielä vuosienkin jälkeen. En tietenkään siis aktiivisesti niitä muistele, mutta siis palaavat mieleen esim. juuri tällaista keskustelua lukiessa.

Sirillä ja noeillä oli hyviä ideoita. Ei pienten ostosten pitäisi tosiaan haitata, jos ja kun niillä ei horjuteta sitä, että katto pysyy pään päällä ja leipää pöydässä!

 

[ap]

Kuulepas ap, lopeta olemasta tottelematon pikkupoika, joka kerjää äidiltä lupaa tehdä päätöksiä.
Kerrot etukäteen, että vihdoinkin tänään saan hankittua sen uuden kameran (esim.) mistä olen haaveillut, kävelet pää pystyssä kotiin, näytät ja ihastelet lapsille, että katsokaan tätä ja esittelet sen myös vaimollesi innosta puhkuen.
Etkä pyytele anteeksi, salaile, luimi ja piilota mitään.
Ole siis täysivaltainen mies!

No käytännössä en ole enää "lupia" aikoihin kysellyllyt eli siinä mielessä olen kyllä täysvaltainen mies. Mutta on vaikea olla huomaamatta jos toinen mököttää muutaman päivän vaikka kuinka olisi itse innoissaan hankinnasta. Se oikeastaan olikin varsinainen pointtini. Eli siis toinen aina pilaa sen hankinnan ilon minulta vaikka ei itse hankintaa toki voi estääkään. Hankala on olla kuin ei mitään huomaisi jos toinen on tuppisuuna ja kylmänä, eli ihan eilainen kuin normaalisti.

 

[Neuvo]

Voi kuinka lapsellista. Sinä et häntä voi muuttaa, joten muuta itseäsi. Älä märehdi asiaa jolle et voi mitään. Ällä siis noteeraa kiukuttelua mitenkään.

 

[*Siri*]

No käytännössä en ole enää "lupia" aikoihin kysellyllyt eli siinä mielessä olen kyllä täysvaltainen mies. Mutta on vaikea olla huomaamatta jos toinen mököttää muutaman päivän vaikka kuinka olisi itse innoissaan hankinnasta. Se oikeastaan olikin varsinainen pointtini. Eli siis toinen aina pilaa sen hankinnan ilon minulta vaikka ei itse hankintaa toki voi estääkään. Hankala on olla kuin ei mitään huomaisi jos toinen on tuppisuuna ja kylmänä, eli ihan eilainen kuin normaalisti.

No sitten taistelet hänen asein eli jokainen uusi vaatekappale, sohvatyyny yms. ja sinä suljet suusi ja kuljet näkemättä ja kuulematta pari päivää kotona.

 

[palkkapussi]

Kyllä kuulostaa tosi oudolta, jos pitää vaimolle ostaa lepytyslahja aina, kun ostaa jotain mukavaa itselleen! Ei helekkarissa. Onko niin, että vaimosi jotenkin kadehtii sinua, kun sinä osaat ja uskallat ilahduttaa itseäsi. Ehkä hän ei osaa suoda itselleen mitään ekstraa. Miettimisen paikka.

Jos teillä riittää rahat kaikkeen oleellisen, niin ei voi muuta kuin miehekkäästi ostaa, minkä haluaa. Ja kestää mäkätys.

Kateus! tähänkin ketjuun... ei jeesus, ei se joka asiaan ole selitys!

Asiaan.

Olisikohan ap:n vaimo ollut joskus kunnolla kusetettavana rahallisesti? Otapa puheeksi jonain iltahetkenä.

Itse olin avoliitossa erään "miehen" kanssa joka käytti mua taloudellisesti hyväkseni 9 000 euron arvosta joten olen todella varpaisillani vaikka mikä mister täydellisyys nyt eteen tulisi.

 

[Vakiovastaukset]

Kateus! tähänkin ketjuun... ei jeesus, ei se joka asiaan ole selitys!

Voi se vaimo olla narsku tai masentunutkin!

 

[no]

Jos tämä nyt ap:tä helpottaa:

Tutkimus: Naiset nalkuttavat miehilleen viikon vuodessa - Seksi ja suhteet - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

 

[vaimo _72]

Voi se vaimo olla narsku tai masentunutkin!

Kyllä mäkin masentuisin jos tienaisin reilusti enempi kuin mies ja jätkä laittaisi euronsa kaikkeen pärisevään ja surisevaan ja itse saisin kantaa vastuun kaikesta! Aikuinen mies! ???

 

[ap]

Kyllä mäkin masentuisin jos tienaisin reilusti enempi kuin mies ja jätkä laittaisi euronsa kaikkeen pärisevään ja surisevaan ja itse saisin kantaa vastuun kaikesta! Aikuinen mies! ???

No nyt löytyi ilmeisesti toinen nainen joka näkee tilanteen juuri kuin vaimoni. Mutta väännetään nyt kuitenkin rautalangasta: käytän siis oman YLIMÄÄRÄISEN rahan niinkuin haluan. Eikä se, päriseekö tai suriseeko hankinta ole minusta oleellista. Minusta ihovoide, neljäs jakku tai design-lamppu voi olla turhuutta mutta suon sen silti sille joka niistä nauttii.
Minä myös kannan vastuuta ihan kuten vaimon. Maksan aina sovitun osan perheen menoista, teen kotitöitä enemmän kuin 95% miehistä ja vietän illat kotona lasten kanssa. Silti minulla on harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita joihin haluan joskus satsata. Vaimoni harrastus on taas kodin laittaminen ja hänellä on aina pitkä lista asioista joihin haluaa kotona satsata kunhan saa rahat kasaan. Olemme tehneet mm. kalliin keittiörmontin pelkästään hänen toiveensä takia ja se vaikuttaa myös siihen paljonko minä maksan yhteisistä menoistamme. Mutta silti hän näkee nuo omat projektinsa aina yhteisinä, ei omina hankintoinaan. Mutta ehkä se on sitten joillekin naisille ominainen tapa nähjdä asiat...

 

[Lukija]

Kyllä mäkin masentuisin jos tienaisin reilusti enempi kuin mies ja jätkä laittaisi euronsa kaikkeen pärisevään ja surisevaan ja itse saisin kantaa vastuun kaikesta! Aikuinen mies! ???

Lue uudestaan aloitus. Tilannehan ei ap:lla ole lähimainkaan tuota kuvailemaasi.

 

[Jaahas]

Kyllä mäkin masentuisin jos tienaisin reilusti enempi kuin mies ja jätkä laittaisi euronsa kaikkeen pärisevään ja surisevaan ja itse saisin kantaa vastuun kaikesta! Aikuinen mies! ???

Taas yksi lukutaidoton ääliö; ainakin luetun ymmärtäminen puuttuu täysin.
Mielipide muodostetaan parin ensimmäisen lauseen pohjalta, muokaten se omaan sairaaseen ja kieroutuneeseen ajatusmaailmaan sopivaksi.
Tiedä vaikka olisi aloittajan akka.

 

[Tree]

Helpointa on pitää pariskunnan rahat erillään. Meillä ei ole ikinä ollut riitaa rahasta kun kumpikin osallistuu yhteisiin menoihin 50-50 ja loput rahat on omia ja niillä saa tehdä mitä tykkää. Asuntolainat on erilliset ja kumpikin saa maksaa osuuttaan siihen tahtiin kuin haluaa. Ja avioehto on tehty avioeron varalta.

 

[Määräysvalta perheessä]

Ap:n perheessä sen on ottanut vaimo. Teidän perheessä asiat ovat tosi hyvin.

Mikähän siinä on, että jompikumpi puolisoista haluaa aina määrätä, mitä meillä halutaan ja mitä mieltä ollaan? Ollaan tyytymättömiä, jos toinen ei tottele ja tahtoo jotain omaakin.

Olet hyvin oivaltanut, miten vaimosi kokee nuo sinun omat hankintasi. Vaimosi ei puolestaan hoksi, jotta sinullakin täytyy olla oikeus siihen, mikä sinua kiinnostaa, koska siihen on varaa.

Olet ilmeisestikin kiltti mies ja kunnon perheeisä. Onnellinen se nainen, joka sinut on miehekseen saanut!

On tosi kiva, että huomioit vaimoasi merkkipäivinä, mutta älä liioittele lahjojen arvossa. Lahjuksilla ei liioin tarvitse eikä pidä ostaa oikeutta olla tasavertainen liitossa tai kalastella lupia, suosiota tms.

Ehkä on niin, että mikään puhe ei muuta vaimosi asennetta. Opettele siis avoimesti iloitsemaan ja esittelemään näitä hankintojasi toisella asenteella. Piilotteleminen ja arastelu vahvistaa vaimosi nykyistä asennetta, se toimii juuri toisin, kuin haluat.

Nykyaikana ei enä ajatella, että miehen tulee tienata enemmän kuin vaimon, tärkeintä on, että tuloilla pärjätään. Molemmila on myös oikeus kohtuullisesti "omaan rahaan" , kun siihen kerran on varaa.

Olen samaa mieltä kanssasi, jotta sisustus voi olla harrastus siinä kuin kalastus, valokuvaus ym., joten eivät ne silkkityynyt ja matot ole välttämättömiä hankintoja.

 

[no]

Sellainen vinkki vielä ap:lle, että nainen arvostaa miestä, jolla on otsaa pitää puoliaan ja sanoa vastaankin.

Nainen ei arvosta miestä, jossa ei ole vastusta. Jos miehessä ei ole vastusta, niin nainen ottaa komennon omiin käsiinsä ja hän voi jopa ajatella syrjäyttävänsä sinut. Älä siis pelkää olla omaa mieltä.

 

[yhteiseksi hyväksi]

Meillä on niin, että mies kysyy minulta "hyväksyntää" kaikkiin ostoksiinsa, mutta on minullakin ikävä tapa näyttää jokainen ostokseni miehelle(niitä sitten yhdessä ihaillaan ). Koskaan ei riidellä rahankäytöstä eikä ostelemisista, ja kaikki isommat hankinnat päätetään yhdessä. Miehellä on omat harrastuksensa ja niihin ostelee, mutta joskus minua rasittaa kun kyselee minun mielipidettäni. Hänellä on aina perheen ja yhteisen kodin tarpeet kuitenkin aina etusijalla, kuten minullakin, ja ehkä siksi haluaa minulta "varmistuksen" hankinnoilleen. Mieheni tulot ovat moninkertaiset omiini verrattuna, mutta silti hänelle on aina perheen tarpeet etusijalla.

 

[no]

Meillä on niin, että mies kysyy minulta "hyväksyntää" kaikkiin ostoksiinsa, mutta on minullakin ikävä tapa näyttää jokainen ostokseni miehelle(niitä sitten yhdessä ihaillaan ). Koskaan ei riidellä rahankäytöstä eikä ostelemisista, ja kaikki isommat hankinnat päätetään yhdessä. Miehellä on omat harrastuksensa ja niihin ostelee, mutta joskus minua rasittaa kun kyselee minun mielipidettäni. Hänellä on aina perheen ja yhteisen kodin tarpeet kuitenkin aina etusijalla, kuten minullakin, ja ehkä siksi haluaa minulta "varmistuksen" hankinnoilleen. Mieheni tulot ovat moninkertaiset omiini verrattuna, mutta silti hänelle on aina perheen tarpeet etusijalla.

Vaikea tilanne. Aluksi naista kiehtoo se, että saa päättää ja sitten se ottaa päähän, kun toinen ei haluakaan päättää ja joutuu itse tekemään kaikki päätökset.

Vähän varovasti veikkaan, että yhtä ainoaa "syyllistä" asiaan ei ole.

 

[Määräysvalta perheessä]

Vielä hitusen palaan tuohon tasa-arvo-asiaan.

Kyllähän se todellakin on niin, että jos antaa vallan toiselle, hän sen varmasti hyvin kernaasti ottaa. Edellisissä puheenvuoroissa se sanottiin toisin sanoin.

Olen itse oppinut asian kantapään kautta. Exäni kanssa suhteemme oli hyvin epätasa-arvoinen. Minä olin ylikiltti vaimo ja mies jyräsi minut kaikissa asioissa tullen mennen. Hän eli ja harrasti,käytti rahansa omiin menoihinsa, ei kysellyt perheen tarpeita ja minä kannoin joka pennin elämiseemme, pihistin, maksoin ja huolehdin kaikesta. Kun sitten aikanaan sain kylliksi, muutin kertaheitolla nöyrän vaimon määrätietoiseksi ja päättäväiseksi.

Aluksi mies yritti pakottaa minut takaisin nöyräksi, mutta kerroin ihan rauhallisesti asiatyyliin, jotta tästälähin en kysele lupia ja hänen on osallistuttava perheen menoihin ja elämään, jos aikoo pitää kodin avaimen. Seuraus oli, jotta mies lähes katsoi minuun ylöspäin!!

Todettava kuitenkin on, että muu toteutuminen ei mennyt ihan nuottien mukaan ja siinä rahankäytössä ja harrastamisessa oli sellaisia menoja, joita ei kukaan jaksa koko elämäänsä.

Toiseen liittooni kun menin, nämä asiat ovat olleet ihan toisin. Kumpikin meistä kantaa vastuunsa kodista ja arjen kuvioista, mutta molemmilla on myös omia ostoksia ja harrastuksia, joihin ei lupia toiselta kysytä eikä niitä olla vailla. Ukkeli tulee tuon tuostakin pussukan kanssa kotiin. MInusta on kiva, kun miehellä on hyviä harrastuksia!

 

[DeepaDeepa]

Yhteistä vaimosi kanssa on se, että olen käyttänyt kaiken ylimääräisen rahan yhteiseen hyvään ja nautin myös säännöllisesti verottoman määrän ennakkoperintöä. Kaikki siitäkin menee meille, eikä minulle. Ja yhtä lailla käymme miehen kanssa kinaa kuka ostaa ja mitä omaksi ilokseen.

Äläkä kysy, mistä ihmeestä sellainen budjetointi on lähtöisin. Piti erikseen opetella siihen, että nyt käytän rahaa minullekin. Hyvällä kaverillani on sama tyyli ja olemme 1001 x pohtineet, minkä ihmeen takia.

Joka tapauksessa, jos vapaaehtoisesti suostuu syytämään rahaa yhteiseen hyvään ei vaimosi silloin pitäisi sinulle motkottaa. Hän on itse päätöksensä tehnyt, eikä sinun tarvitse muuttua hänen mieleisekseen. Ihminen tarvitsee sitä omaakin parisuhteessa.

Käyttääkseni suvussani vallitsevaa mottoa, miten ikävää olisi jos tuhlaisit kaiken rahasi juopotteluun. Tätä hoen jokaikiselle, joka valittaa puolisonsa hankintoja. Voisit istua lähikapakassa tarjoamassa kapakkakavereillesi ja nyt teet jotakin, josta virkistyt ja muu perhe hyötyy sinun mielentilastasi myöskin

 

[keksikää tähän joku]

Olemme yli kymmenen vuotta naimisissa ollut pariskunta jolla kaksi lasta. Parisuhde ja raha-asiat kunnossa ja molemmat vakituisissa työpaikoissa. Kaikki siis hyvin?
No melkein. Ainoa asia joka todella hiertää suhdettamme, on vaimoni suhtautuminen minun henkilökohtaisiin hankintoihini. Joka kerta jos hankin jotain omiin kiinnostuksiini tai harrastuksiini liittyen, saan luikkia kotiin ns "häntä koipien välissä" sillä tiedän että saan vaimoltani paheksuvia kommentteja siitä miten olen laittanut "taas" rahaa johonkin laitteeseen tai harrastusvälineeseen (jotka ovat aina vaimoni mielestä ylettömän kallita). Olen kuitenkin aina itse rahat säästänyt omasta palkastani tai muualta saamistani rahoista, enkä ole ottanut mitään kulutusluottoja. Perheemme menoihin tietysti osallistun aina sopimuksen mukaan eivätkä hankinnat vaikuta siihen. Vaimoni on kuitenkin sitä mieltä että hän ei koskaan saa ostaa mitään omaa (hänellä on kuitenkin minua suurempi palkka) sillä hän laittaa ylimääräiset rahansa yleensä kodin sisustukseen, remontteihin yms. Ne ovat kuitenkin nimenomaan häntä kiinnostavia asioita (hän siis harrastaa sisustamista) vaikka tieltyllä tavalla tulevatkin aina yhteiseksi hyväksi. Minäkin kyllä laitan aina jonkin verran rahaa noihin projekteihin ja osallistun aina työpanoksellani niiden totetuttamiseen. Käytännössä minä teen lähes kaikki remontit yksin ja käytämme hyvin harvoin ketään ulkopuolista. Minusta tämäkin jo säästää aika lailla rahaa.




Ainahan sä voit kertoa naisellesi että oon hiukan aatellu jos sisustettais uudelleen, ihan uudella teemalla. Mä haluaisin nyt sellasen varasto teeman ja ostinkin jo yhet käytetyt varaston hyllyt ja peltikaapit. Hyllyhin kun laittaa trukkilavoja ni saa tavarat niihin sopivasti eikä maksanu kun 100€. Ne tulee varmaan huomenna tai kun saavat ne purettua. Siinä sitä olis naikkosella ylimääräsiä sydämmentykytyksiä kun saisit pokerilla kerrottua ja ihan uskottavasti sen.
Mulla on kanssa kallis harrastus ja avovaimoni sen tietää, mutta en mä silti uskalla välillä kertoa paljonko joku pikku osa maksoi vaikka mullakin on täysin omista rahoista ne maksettu. Eli ymmärrystä löytyy...