Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet

Saiga ja LaBambina kiitos tsempityksistä! Suosittelen tosiaan neuvolapsykologia pelkojen käsittelyyn. Lähetteen sain omalta terveydenhoitajalta. Olisinpa käynyt aikaisemmin, kun yksi käynti jo auttoi paljon! Toinen "vinkki" on ottaa huolen iskiessä yhteyttä sairaalan päivystykseen, siellä aina vastataan ja ymmärretään äitien pelkoja. Ei kannata jäädä yksin murehtimaan. Mä olen soittanut monet kerrat ja loppua kohti käynyt paikan päällä myös. Kätilöt sanovat aina, että sitä vartenhan he siellä ovat. :)
 
Kiitos kaikille onnitteluista! :)

aniraz, hirmuisesti tsemppiä huomiselle! Harmi että jouduit odottamaan käynnistämiseen asti, mutta nyt näet jo maaliviivan!

La Bambina, onnea hyvistä rakenneultrakuulumisista! Eipä noi sun oireet raskausmyrkytykseltä vielä kuulosta, toivottavasti voit huokaista helpotuksesta.

Saiga, mä sairastin tässä raskaudessa influenssan rv14 ja nielutulehduksen/flunssan rv22. Oli tosi kurjaa sairastaa ja samat pelot oli mielessä. Tavallinen flunssa ei kuitenkaan ole sikiölle vaarallinen. Influenssa voi olla ekan kolmanneksen aikana. Myös listeria ahdisti. Mutta onneksi pelot ovat yleensä "turhia" :)

Lahjasolusta: meidän vauva on ihan täydellinen. Näyttää vauvalta ja myös siskoltaan, eikä ulkonäössä ole ainakaan tässä vaiheessa mitään voimakasta persoonallisuutta, joka viittaisi lahjasolun käyttöön. Koko luovutustaustaa tuli mietittyä kaikkein eniten ennen koko raskautta. Raskausaikana se jäi taustalle ja nyt käy vielä harvemmin mielessä. Ainoastaan silloin kun tulee kommentteja viitaten minun ja vauvan samanlaisuuteen ("tumma tukka kuten äidillään"), asia muistuu mieleen ja tuntuu jotenkin oudolta.

Tia-Tuu, mahtava lista :D Yhdyn moniin kohtiin :) Lantionpohjan lihakset todellakin falskaa, mutta toivoa on että tästä vielä toivutaan ;) Turvotusta mulla oli melkein enemmän heti synnytyksen jälkeen, nyt se alkaa laskea. Näin toisen lapsen kanssa osasin jo odottaa näitä huonoja puolia, mutta ensimmäisen kanssa tuli shokkina esim. maidonnousun tuska (joka on juuri nyt päällä). Rinnat on tosi kipeät ja turvonneet äärimmilleen. Tällä kertaa rinnanpäät ovat pysyneet ehjinä, ja suosittelenkin kiinnittämään heti huomiota oikeaan imuotteeseen. Hyviin imetysvaatteisiin kannattaa panostaa, itse tuskailen vielä niiden kanssa. Nyt on vielä vähemmän vaatevaihtoehtoja: painoa on raskauden jäljiltä eli vanhat ei mahdu päälle, ja imetysoptio pitää olla...

Itsekin jälkikäteen heränneenä suosittelen lukemaan seuraavat artikkelit, etenkin teksti vauvan ensipäivistä piti ainakin täällä hyvin paikkaansa:

Vauvan ensipäivät: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=45
Maidon nousu: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=248

Sitten vielä lyhyesti synnytyksen kulku:

Heräsin rv 40+0 kolmelta yöllä ensimmäiseen kipeään supistukseen. Samalla tuli verinen klöntti vessanpönttöön. Pieni vuoto ja supistukset jatkuivat koko päivän. Supistukset olivat epäsäännöllisiä (10-30 minuuttia), mutta niitä tuli kipeästi koko ajan niin ettei pystynyt nukkumaan. Kävimme vuodon takia iltapäivällä synnärillä tsekissä, mutta vuoto oli ihan normaalia ja synnytys ei ollut vielä käynnissä, kohdunkaulaa vielä jäljellä. Viimeisen supistuksen välin ollessa 40 minuuttia menin vähän ennen puolta yötä nukkumaan.

Rv 40+1 yhdeltä yöllä (eli vajaan tunnin pilkkimisen jälkeen) heräsin sietämättömän kovaan supistukseen. Supistukset jatkuivat 5 minuutin välein ja lähdimme takaisin synnärille. Olin auki 5cm ja pääsimme käyrien jälkeen suoraan saliin. Olin todella kipeä ja sain kivunlievitykseksi epiduraalin x2, ilokaasua ja ponnistusvaiheen lähestyessä vielä pudendaalipuudutuksen. Kivunlievitys oli toimivaa, vaikkei kaikkea kipua vienytkään pois. Ilokaasu kuitenkin auttoi kipeimpien kohtien yli. Ponnistusvaihe oli kivuton, mutta vauvaa ei saatu ponnistamalla ulos vaikka oikein kai ponnistinkin. Sama juttu oli esikoisen kanssa. Vauvan ahdingon vuoksi päädyttiin jälleen episitomiaan ja imukuppiin, joka harmitti aika paljon. Vauva kuitenkin saatiin ulos hyväkuntoisena ja pääsimme jo seuraavana päivänä kotiin. Vauva on ihana, tikit ja turvonneet tissit vähemmän ihania, mutta eiköhän omakin olo tästä helpota! Univelkaa kuittaillaan sitten myöhemmin ;)
 
Onnea Lempiviola pienestä :)
Aniraz tsemppiä ja paljon onnea huomiselle!!!

Iitu hieman myöhässä vastaus mutta joo, meillä alkaa kotona olemaan jo 2 taaperoa eikä vauvaa :) Kotona olen alustavasti ensi syksyyn eli pojat lähentelee sitten 2-vuotta.

Saigan kysymykseen vastaus: pojat tuntuvat kyllä niin omilta kuin voivat!!! Toinen on isänsä näköinen ja toisesta löytyy paljon mun ominaisuuksia :) hyvin erinäköiset pojat ja hyvin omia persoonia mutta niin ihanat omat pojat :)

Hyviä vointeja kaikille tasaisesti!!!
 
Kiitos vinkeistä Tia-Tuu!
Aniraz
kovasti tsemppiä huomiseen!
Saiga, joo nimenomaan lahjasolun takia on ylimääräistä ultraa. Kuulema seuraavat tiheämmin. Neuvolassa sanottiin että ihan pienesti korkeampi raskausmyrkytysriski on näissä. Muualla en ole sitä ikinä kuullutkaan.
Lempiviola, kiitos kun kirjoitit kokemukset meille. Tuli mieleen että eikö sulle ehdotettu koskaan sektiota ekan imukuppisynnytyksen jälkeen? Onneksi kaikki meni hyvin.
31+0
 
Onnittelut Aniraz pienestä pojasta!

Lempiviola, kiitos synnytyskertomuksesta! Itseä lähinnä mietityttää miten osaa lähteä oikeaan aikaan sairaalaan, matkaa meillä on kuitenkin jonkin verran.

Minulla ehkä tuossa lahjasolussa mietityttää nyt tuo ulkonäkö, kun vauva on (pian! välillä tuntuu että liian pian, on niin kiva olla raskaana) tulossa maailmaan, toivottavasti. Juurikin että kuuleeko jotain kommentteja, jos onkin jotenkin hyvin erinäköinen kuin me. Sitä en epäile, etteikö vauva tuntuisi omalta ja rakkaalta, kiinnyn nytkin helposti vieraisiinkin lapsiin.

Flunssa jatkuu, on tää sen verran ikävää sairastaa, että taidan päätyä ottamaan sen influenssarokotuksen...
 
Onnea Aniraz, varmasti niin ihana tunne kun vihdoin odotettu vauva tuhisee siinä!
Luovarisolu asiasta..mä olen ennaltamiettinyt, miltä mahtaa tuntua jos joku kovin selittää kuinka vauva näyttää minulta. Olen ajatellut että turha hämmentyä, sehän tarkoittaa että lääkäri on tehnyt hyvän matchin luovuttajan suhteen! Onhan ihmisillä samanlaisia piirteitä vaikkei sukua olisikaan. Toisaalta, jos se näyttäisi mahdollisimman paljon isältään niin olisi ehkä vielä helpompaa. Luulen, ettei asiaa lopulta hirveästi ajattele. Mutta miten sitten terveyteen liittyvät asiat? Kun pitäisi täyttää papereita onko lapsen suvussa sitä tai tätä...aina pitää sitten vissiin mainita luovaritausta? Eihän me tiedetä luovuttajan taustoista, vaikka aika tiukka seula Pietarin klinikalla on periytyvien sairauksien osalta.
Täällä menee kivasti, töissä alkaa jo välillä puuduttaa ja väsymys on aika kova töiden jälkeen. Onneksi enää muutama viikko töitä.
31+4
 
Onnea aniraz! Minkälainen kokemus käynnistys/sektio oli? Mikä vointi sulla on?

Iitu, täällä myös samoja mietteitä luovaritaustasta. Toisaalta se olisi niin helppo "unohtaa", mutta tulee kuitenkin vastaan monissa tilanteissa.

Sektiosta ei ollut mun osalta mitään puhetta vaikka imukuppiin taas päädyttiin. Ei varmaan riitä syyksi. En tiedä mitä kolmannen raskauden kohdalla tehtäisiin, mutta sitä tuskin on enää edessä.

Lempiviola ja tyttö 10 vrk
 
Hei kaikille ja pahoittelut kun olen taas loistanut poissaolollani!!! Isot onnittelut kaikille synnyttäneille; Ainakin TiaTuu, Lempiviola ja Aniraz ovat aarteensa saaneet syliin!! Taisi olla monella muullakin jännät viikot käsillä kun synnytys lähestyy.

Oma syyni hiljaiseloon on se että meidänkin tytöt on syntyneet! He päättivät kiirehtiä tähän maailmaan ja lopulta rv 33+4 ponnistin ensin A vauvan maailmaan ja 11 minuuttia jälkeenpäin syntyi B vauva. Vauvat olivat ja ovat edelleen toki pieniä, mutta voivat hyvin! Pääsimme kotiin sairaalasta kun he olivat 10 päivän ikäisiä ja tänä sunnuntaina juhlitaan jo 1 kk päiviä!

Mulla alkoi synnytys tavallaan jo viikkoa aikaisemmin kun kotona hulahti lapsivettä pyttyyn. Lähdettiin sitten näytille Naikkarille ja siellä todettiin kohdunsuun lyhentyneen ja lapsivettä tihkuvan. Ottivat mut osastolle ja sain kortisonit jotka kypsyttävät vauvojen keuhkoja. Viikon olin osastolla vauvat masussa ja lauantai yönä 26.9 hulahti sitten A vauvan vedet osaston lattialle. Siitä alkoi supistukset voimistumaan ja pian siirryttiin saliin. Supparit oli aivan todella kipeitä jo ja sainkin sitten nopsaan epiduraalin. Nukuin muutaman tunnin ja kivut palasivat. Olin n.7 cm auki, joten laittoivat vielä toisen kerran epin. Odoteltiin aukeamista, mutta edistystä ei tapahtunut. Lääkkeen vaikutus alkoi lakkaamaan ja sain vielä yhden satsin epiä. Vihdoin kun päivä oli jo sunnuntain puolella olin kokonaan auki ja sain alkaa ponnistamaan. Se ei ollutkaan niin helppoa kun epiduraali vei kaiken ponnistamisen tarpeen. Onneksi pian kolmannenkin epin vaikutus laantui ja tunsin ponnistamisen tarvetta. A vauva oli jo tosi alhaalla ja tulossa, mutta hänen pää oli jotenkin vinossa eikä mahtunut tulemaan. Sain vielä pudendaali puudutteen ja se auttoi. Ponnistin A vauvaa melkein 2 tuntia, ja jossain vaiheessa olin jo luovuttaa. Mutta lopulta sain hänet äherrettyä ulos ja voi mikä minivauva sieltä tulikaan! Hän painoi vain 1990 g syntyessään, mutta oli niin täydellinen. Vain kolme supistusta myöhemmin B syntyi todella helposti ja hän oli vielä pienempi; 1660 grammaa.

Molemmat voivat kuitenkin heti alkuun hienosti ja olivat tarkkailussa vain pienen kokonsa ja aikaisen syntymäviikon takia. 2 viikkoa sitten kannoimme heidät kotiin turvakaukaloissa ja se hetki oli kyllä niin mieletön! Melkein 8 vuoden haave oli nyt kotonamme x2 !!! Nämä pari viikkoa kotona on ollut ihan mielettömät. Vauvat ovat niin ihania ja 100 % omia!! Olen aivan heidän lumoissaan ja ihmetellyt miehelle päivittäin miten voi rakkaus olla näin voimakasta. Nautin tästä vauva-arjesta suunnattomasti ja vaikka välillä väsyttää ja tuntuu ettei kaikkea ehdi niin silloin muistutan itseäni aina siitä millainen ihme he ovatkaan!!!

Toivotan kaikille palstalaisille hyvää loppuraskautta ja jo synnyttäneille ihania hetkiä kauan kaivattujen lastenne kanssa. Vetäydyn nyt varmaan täältä, tai siis käyn kyllä lukemassa kuulumisianne, mutta tuskin ehdin kauheasti kirjoittelemaan. Meijän tuplatytöt pitää mut aika kiireisenä!! ;) Halusin vain kertoa teille meidän matkan päättymisestä ja tosiaan että kaikki on hienosti. Ihanaa loppusyksyä teille kaikille!!

-Weeru ja tylleröt 1 kk.

P.s jos joku haluaa päivittää mut listaan maaliin päässeiden alle niin tosiaan tiedoilla Identtiset kaksostytöt syntyivät rv 33+4 27.9.2015 . Kiitos!!
 
Weeru onnea hirmuisesti tytöistä!

Kiitos onnitteluista! Synnytystä yritettiin käynnistää 2 päivää. Ensin cytotec, sitten ballonki. Ballonkin kanssa saatiin aikaan supistuksia mutta kohdunsuu pysyi epäkypsänä, eikä kalvoja saatu puhkaistua. Vauvan sykekäyrässä näkyi muutama lasku ja päädyttiin sektioon. Sektiossa puudutus toimi täydellisesti, en tuntenut mitään kipua, vain hivelyä ja painelua. Sitten kuuluikin jo vauvan ensi-itku, aivan ihanin hetki!

Isä tuli vauvan kanssa vierailulle heräämöön ja sain imettää vauvaa. Sitten alkoikin vauva-arki perhehuoneessa. Kipulääkkeillä pärjään ja tietysti liikkuminen on rajoitettua, esim. sängystä nouseminen on hankalaa, mutta joka päivä parempaan suuntaan. Synnytyksestä jäi hyvä mieli, synnytyksen kulkua ei voi kukaan ennustaa ja sektiopäätöksen teimme yhdessä lääkärin kanssa. Nyt on ihana poika sylissä! <3
 
Ihanaa Weeru, onnea ja hienoa että kaikki meni hyvin! Useasti jo mietinkin että varmasti olet jo synnyttänyt, kiva kun kävit kertomassa että lopulta kaikki meni hyvin. Itse olen kaksonen myös ja kokoa 1410g ja 41cm joten kiva lukea kaksosista!
Välillä iskee malttamaton olo, vaikka tietää että aika menee kyllä nopeasti!
31+5
 
Onpa täällä hiljaista. Juuri mietin että kuka synnyttää seuraavaksi?? Ja mihin synnyttäneet menee täältä keskustelemaan? Olisi kiva joku paikka missä jakaa vauva juttuja, itse kun en kuulu ees facebookiin. Se tosin saattanee muuttua äitiysloman aikana.
Täällä laitetettu uutta makuuhuonetta tänään. Pinnasäsnkyä ei vielä ehditty mutta lähiaikoina sekin. Vaatteet on jo pestynä paikoillaan. Tänään kävin katsoo kaverin 6 viikkoista tyttövauvaa...niin ihana. Ei malttaisi enää odottaa.
(.) vauva on nyt ollut enemmän pää alaspäin, usean päivän. Ehkä se vielä pyörii. Yöt menee pissalla ravatessa ja paikkoihin sattuu. Muuten kaikki jees.
32+3
 
Iitu78: Jos mennään lasketun päivän mukaan niin oletkohan sinä seuraava?! :) Milloin sulla alkaa äitiysloma?

Saiga & LaBambina: Miten teillä sujuu?

Mulla alkaa vapaa-aikaa lisääntymään, kun tein ylitöitä syyskuussa ja otan ne nyt vapaana takaisin. Mulla on enää 7 päivää siellä täällä marraskuussa töitä :) Kävin pari viikkoa sitten 4D:ssä, mutta tyttö päätti pitää toisen jalkansa suorana, joten kasvoja ei nähty kunnolla. Nähtiin kuitenkin sen verran, että hän oli hereillä ja räpsytteli silmiään. Samalla tuli tarkastettu tytön paino(1443 g) ja muut arvot(istukka ym.) Mullakin on vaivannut flunssa, mutta kesti ainoastaan viikon verran. Tyttö on ihan selvästi enemmän iltahyöriä :D ja aamulla on sellaisia hentoisia liikkeitä.

Tytsy75
30+6
 
Ekaksi Weerulle onnittelut pienistä tytöistä! Ihanaa että kaikkien vaikeuksien jälkeen pienet ovat onnellisesti maailmassa!

Tytsy, ihanan vähän sulla töitä jäljellä!

Minulla varsinaista flunssaa kesti viikon verran, mutta vieläkin limaa liikkuu, yskittää ja öisin nenä menee tukkoon. Päivisin suht ok olo.

Täälläkin pikkuinen majailee välillä pää alaspäin. Kävely on silloin ikävän tuntuista, kun vauva painaa rakkoa...

Sitten yhtenä päivänä oli tosi paljon sellaisia lyhyitä, teräviä kipupistoja hyvin alhaalla mahassa (selkeästi ei vauvan aiheuttamia). Niitä on ollut yksittäisiä joskus aiemminkin, mutta tuolloin oli pitkä päivä töissä ja iltaa kohti noita piikkejä enempi. Onko teillä muilla (Iitu, Tytsy) ollut tuollaista? Tai kellään tietoa mitä voisivat olla?

Muutoin nautin mahan kasvusta, eikä vaivojakaan ole niin paljoa vielä, että olisi kiire päästä tästä eroon :)
 
Saiga: Mulla oli niitä kuukautisten tuntuisia kourituksia, mutta ne meni ohi. Välillä jos nousen liian nopeasti ylös tuolilta niin silloin saattaa tulla jotain pistoksia, mutta jatkuvia teräviä kipupistoja ei ole ollut.
 
Weerulle ja vauvoille paljon onnea! On ihanaa lukea näitä monia onnellisia päätöksiä tarinoille, joissa on joutunut kulkemaan pitkän ja vaikean matkan ennenkuin lapsi/lapset on kotona.

Ja Iitu ja Tytysy, te olette jo niin ihanan pitkällä :) Ihan mahtavaa.

Täälläkin periaatteessa kaikki hyvin.

Viime viikolla säikähdin kyllä tosissaan, kun oli koko yön juuri tuollaisia teräviä kipuja vatsassa, joita Saiga kuvaili ja sen jälkeen alkoi tulla tosi vetistä vuotoa, joka valui pitkin jalkoja. Menin heti aamulla yksityiseen lääkäriin varmistamaan, että kaikki on hyvin ja sain lähetteen äitiyspolille. Siellä vielä testattiin, etten vuoda lapsivettä ja että kohdunsuu on kiinni. Onneksi siis kaikki lopulta hyvin.

Jonkinlainen pelko vaan jäi kummittelemaan - tuli tunne, että jos nämä seuraavat viikot sais jotenkin lentämään, että vauva selviäisi, jos jotain tapahtuu. Toisaalta sain kyllä tosi hyvää hoitoa ja kohtelua, tuntui, että pidetään huolta. Ja äitiyspolilla sanottiin, että kaikki on hyvin, ei tarvitse pelästyä enää kipuja tai märkää vuotoa - on kuulemma tosi vetistä valkovuotoa, mitä voi raskaana olla.

Myös niistä terävistä kivuista molemmat lääkärit sanoi (ja minä itsekin olin päätellyt), ettei niistä yksinään kannattaisi välittää lainkaan - ovat kasvukipuja. Mutta yhdessä vetisen vuodon kanssa piti tutkia tarkemmin.

Mulla on ollut tuollaisia teräviä kipuja alavatsassa alusta saakka parin viikon välein. Yleensä menee ohi n. tunnissa mut nyt toisaan jatkuivat koko yön ja vielä päivälläkin vähän. Ja mistä lopulta itse aloin huolestua oli, että vauva selvästi reagoi niihin ja potkaisi aina kivun tullessa. Ei taidettu kumpikaan nukkua koko yönä - siis ensimmäinen yhdessä valvottu yö takana.

Pikku tyttönen on muuten tosi kova potkimaan ja pomppimaan. :) Ollaan käyty katsomassa sänkyjä, hoitopöytiä yms. mutta ei vielä ostettu.

La Bambina 22+3
 
Jännää La Bambina, että vauvasi reagoi noihin kipuihin. Itse en ainakaan huomannut sellaista, mutta päiväsaikaan en niin muutenkaan aina huomaa liikkeitä. Mulla oli alkuraskaudessa lähinnä vatsan sivuissa kipuja, joita ajattelin kasvukivuiksi. Ne oli sellaisia enemmän kivistyksen tuntuisia, ja nää on erilaisia, tosi nopeita piikkejä. Eikä siis menkkamaisia. Jos vauva nää aiheuttaisi niin kuvittelisi että se nipistelee tosi tiukkaan kynsillään :). Kasvukivuiksi siis on vaikea ajatella siksi, että näitä ei ole aiemmin ollut, viime viikkoina siis joitakin yksittäisiä ja sitten tuo yksi päivä oikein kunnolla. Mutta onneksi ei ole enää ollut. Voihan ne tietty silti olla kasvukipuja, jos vauva kasvaa nyt nopeammin ja vielä majailee pää alaspäin?
 
Hui, olenko tosiaan seuraava synnyttäjä..apua!
Mulla on enää viikko töitä, sitten muutamat lomapäivät ja äippäloma, ihanaa!
Mulla on viiltäviä kipuja tuolla alhaalla, vetää hieman nivusiin päin. Luulen että ne on ns.liitoskipuja kun kohtu kasvaa. Koviakin välillä, mutta en ole niitä pelästynyt kun ihan erilaisia kuin esim.menkkakivut tai ainakin ihan eri kohdassa.
Tämä tyttö on myös yökyöpeli!! Möyryää pitkälle yöhön ja päivät on rauhallisempi. Aika paljon on nyt pää alaspäin. Kunpa alkaisi kohta jo jäädäkin sinne. Huomenna olis neuvola.
Tänään se iki-ihana hetki kun sain laittaa pinnasängyn ihan valmiiksi! Mä oikein fiilistelin..ja mietin kuinka olen mielessäni sitä tehnyt jo lähes 10 vuotta ja toivonut!! Siitä tuli suloinen vaaleanpunainen: valkoinen pinnis, vaaleanpunainen aluslakana, äitiyspakkauksen pussilakana ja ihanat paksun pehmeät vaaleanpunaiset reunasuojukset. Sit vaalea nalle nurkkaan odottamaan. Mies sanoi mua ihan hönöksi kun käyn sitä sänkyä nyt sitte tuijottamassa..ja kokeilin miten hyvin käsi ylettyy omasta sängystä laittamaan tutin takaisin suuhun..kai mä sit olen vähä hönö:geek:
Ihanaa Tytsy kun näitte vauvan 4D:ssä! Mä olin niin kans menossa, mutta ei sitten vain löytynyt ylimääräistä rahaa edes sen vertaa! Meillä on yksi sairaalan tarjoama ultra vielä 36+ viikolla.
Nyt mahan viereen köllimään!
33+0
 
Päivitin listan, toivottavasti meni oikein. :)

Odottajat:


Hailaiva (?) kaksoset, la?
Armiina (30) 1. ja 2.lapsi, la 26.10.2015
Iitu (36) 2. lapsi, la 20.12.2015
Tytsy75 (39) 1.lapsi, la 31.12.2015
Saiga (?) 1.lapsi, la 7.1.2016
La Bambina, 1. lapsi, la 1.3.2016
Bessonitsa, 1. ja 2. lapsi, la ?

Syntyneet:

Sussuanna, poika, 18.2.2015
Paulanna(40+), tyttö+poika 3/15
Persika, tyttö, 7.5.2015
Carolyn, poika, 18.6.2015
Burma (39), poika, 4.7.2015
Fanni, tyttö 9/2015
Tia-Tuu, poika, 10/2015
Weeru, identtiset kaksostytöt, 27.9.2015
Lempiviola, tyttö, 10/2015
Aniraz_, poika, 10/2015
 
  • Tykkää
Reactions: Tytsy75
Iitu, tosi ihanalta kuulostaa sun hankinnat ja valmistelut!

Olen minäkin jo mielessäni suunnitellut ja sisustanut vauvalle huonetta, kohta alkaa mielikuva olla valmis - tosin seinien väri vielä vaihtelee, mutta kalusteista ja niiden paikasta alkaa olla jo käsitys.

Muuten olen edelleen vähän säikkyillyt - pari viime viikon aikana on ollut aika usein harjoitussupistuksia. Myös levossa, mistä neuvolassa ei oikein tykätty, muttei myöskään tehty mitään, kunhan vaan kauhisteltiin. Menin sitten mieleni rauhottamiseksi varmistamaan tosi ihanalle yksityiselle lääkärille, ettei niillä ole ollut mitään vaikutusta.

Kaikki onneksi edelleen ok - ja just kun olin tosi tyytyväinen taas, pari iltaa myöhemmin alkoi tulla tuntua kipeitä kramppeja /aaltomaisia kipuja selässä. Niitä tuli n. puolen tunnin välein ja tätä kesti 2-3 h. Mietin monta kertaa, että lähdenkö päivystykseen keskellä yötä vai mitä teen. Mutta jotenkin pohjimmiltani uskoin, että ne on lihaskipuja eikä supistuksia - ja lopulta ne laantui eikä ole sen jälkeen vaivanneet. Mutta vähän turhan usein nyt on ollut säikähdyksiä :(

Vauva on onneksi ollut aktiivinen ja kasvanut hyvin, on neuvolan yläkäyrillä. Mulla itsellä ei sen sijaan ole paino noussut yhtään verrattuna siihen, mitä oli ennen raskautta. Kesästä kyllä n. 1.5 kg, koska laihduin ekoina viikkoina pahoinvoinnin takia. Hemoglobiini sen sijaan oli laskenut lukemana 111, mikä on mulle tosi vähän ja alan nyt sit ensi viikolla syödä rautatabletteja.

Vielä viimeinen raportoitava, että otin tällä viikolla neuvolassa sen influenssarokotuksen. Matkalla kotiin tajusin ratikassa, että nyt pyörryttää ja ehdin just hypätä pysäkillä ulos, kun silmissä todella musteni. Siinäpä sitten istuin marraskuisella asfaltilla pää polvissa ja kaivelin laukusta karkkia. Mummoja kertyi mun ympärille kauhistelemaan ja rukoilemaan :) Onneksi huimaus meni ohi parilla karkilla ja sain vakuutettua kauhistelijat, etten tarvitse ambulanssia. Sen jälkeen olen ollut ok. Vasta siinä asfaltilla istuessa muistui mieleen, että reilu 10 v. sitten tuli sama reaktio keltakuumerokotuksesta, jossa oli käytetty kananmunaa ihan samoin kuin tuossakin. Siitä se varmaan johtui.

Voikaahan hyvin - teillä muilla alkaa olla äitiysloma ihanan lähellä! Mitenhän Bessonitsa? Muutenkin tällä puolella aika harvat rivit, toivottavasti pian saadaan lisää porukkaa mukaan - ja tosiaan, luotua sellainen paikka, missä tarinaa voi jatkaa vauvojen synyttyä.

La Bambina 23+5
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä