Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet

Hui La Bambina mikä rokotusreaktio! Kannattaa mainita seuraavalla kerralla kun otat jotain rokotetta, useissa on kananmunaa. Ehkä voisit istua pidempään seurannassa ennenkuin lähdet. Hyvä ettei oo supistellut enempää, onhan niitä harjoitussupistuksia jo noilla viikoilla hyvinkin, mutta ei ne sais kipeitä olla.
Täällä alkaa malttamattomuus jo iskeä. Kaikki on valmiina, tosin vaippoja ja tutteja pitää ostaa vielä lisää. Maha on iso, muttei mikään jätti, ihan näppärä sinänsä kooltaan. Vauva on hirmuisen aktiivinen, sellainen adari, liikkuu tosi paljon. Maha tärisee ja tutisee ja muljuu. Parin viikon päästä alan kyllä jo haravoida ja jumpata siihen malliin että saa alkaa laskeutua ja vaikka tullakin sitten jo!
Mites Armiina ja Hailaiva? Ois kiva kuulla, varmaan vaavit syntyneet jo.
34+3

 

Moi ja anteeksi hiljaiseloni! Olen kyllä lueskellut täällä teidän kuulumisia, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi itse kirjoittaa mitään.

Ensiksi ihan hirmu paljon onnea vauvat saaneille Tia-Tuulle, Lempiviolalle ja Anirazille! Niin ihanaa, että terveitä vauvoja syntynyt kaikille ja monien vuosien odotus palkittu

La Bambina, hurja toi rokotusreaktio! Oon miettinyt itekin, että pitäiskö se ottaa vai ei, mutta vielä en oo ottanut. Aattelin, että kysyn siitä joulukuun alussa kun seuraava tsekki äitiyspolilla. Ja itse voin siis hyvin sekä vauvat myös, rakenneultra on ollut ja kaikki siellä kunnossa. Sukupuolia ei nyt sitten kysytty, että se selviää sitten vasta h-hetkellä, että mitä sieltä tulee Vauvat myös liikkuu hyvin, mutta aina välillä on hiljasempiakin päiviä (kuten juuri tänään) ja sitten tietysti huoli valtaa mielen ja tökin mahaa koko ajan, että liikkukaas nyt vähän Huomenna 22+0 täynnä ja se jotenkin vähän helpottaa, kun tietää että siitä ne sitten viikko viikolta alkaa oleen edes jollain tavalla elinkykysiä tai siis että ainakin niitä hoidettaisiin jos lähtisivät syntymään ennen aikojaan. Se on kyllä mun suurin pelko tässä kaksosraskaudessa!

Iitulle ihanaa äitiyslomaa! nauti joka hetkestä!

 

Ihana kuulla Bessonnitsa että kaikki menee hyvin. Tuo oli kyllä ihana ylittää se 22 vkoa että sai tosiaan jo toivoa siihen että ennenaikainenkin voisi selvitä pikkuhiljaa. Teillä on sitten jännät paikat myös sukupuolien kanssa! Nykyään kun melkein kaikki taitavat selvittää sen etukäteen. Ihania ylläreitä luvassa! Täällä onkin vuoden sisällä syntynyt kaksospojat, kaksostytöt ja poika ja tyttö joten saas nähdä mitä sieltä tulee!
Täällä on ekaa kertaa supistellut ihan kunnolla tänään. Hieman fyysisesti rankkaa puuhastelin ja sitte supisteli pitkin päivää. Ens viikolla on neuvolalääkäri ja näkee sitten mikä on kohdunsuun tilanne.
34+4

 

Mimosa2013 äitiys tuntuu oikein ihanalle ja luonnolliselle. meillä poika on perinyt isänsä piirteitä hauskasti, jos geneettistä perimää miettii. Omia piirteitä en kaipaa, se asia on tullut käsiteltyä ennen hoitoa. Lapsen kuvia ja lasta olen esitellyt ylpeydestä puhkuen ystäville ja perheelle, lapsi on mielestämme erityisen söpö vauva. Sairaalassa ensi-itkun kuuleminen on elämäni onnellisimpia hetkiä ja lapseen kiintyminen alkoi heti ja vahvistuu joka päivä.

En ole samalla viivalla kuin kaverini, mutta onhan ystävillä paljon muutakin puhuttavaa ja yhdistävää kuin raskaudet ja lapset. Ja äiti on, oli lapsia sitten yksi tai useampi, samat kokemukset saa mielestäni. Voimia asian käsittelyyn! Kävin psykologilla hoidon ja raskauden aikana, nuo pari käyntiä auttoivat todella paljon.

Ihanaa että täällä sujuu odotukset mallikkaasti! Iitulla onkin seuraavaksi synnytysvuoro.

Täällä ihastellaan ja nuuhkitaan vauvaa, ja joka päivä pysähdyn ihmettelemään, että tässä sitä nyt ollaan. Synnytyksestä toipuminen on sujunut hyvin.

 

Mimosalle haluan antaa voimia asian pähkäilyyn. En ole vielä luovarilapsen äiti, mutta biologisen lapsen synnyttyä oli silti jo tiedossa ettei pikkukakkosta tule ilman hoitoja. Kun lapsi oli pieni, ei osannut kaivata raskautta tai vauvaa. Jas olikin ihanaa ettei se aika mennyt ohi murehtimalla tulevaa! Tyttäreni oli ehkä viiden vanha kun aloin haluta toista lasta, se toki olisi saanut aina tulla mutta ei tullut. Joskus tunsin kateutta ja surua kun muut jo vauhdilla tekivät sisaruksia. Pitää silti muistaa että on paljon yksilapsisia perheitä, ehkä huomaat että sinunkin kaveripiirissäsi? Olemassa oleva lapsi antaa voimaa, mutta ei vie surua lapsettomuudesta, kun ei voi saada lisää (ainakaan ilman hoitoja), joten suru voi toistua, mutta sitä ei kannata ennalta surra. Olen aina kokenut olevani samanvertainen muiden kanssa, eikä kaveripiirissäni ole ikinä ihmetelty "vain" yhtä lastani.
Geneettiseen perimään liittyvät asiat olen käynyt läpi ennen hoitoja ja raskausaikana. En kanna asiasta mitään huolta. Ainoastaan joskus suren, etten saa nähdä minkänäköinen lapsi minusta ja miehestäni olisi tullut. Esikoisella on eri isä. Mutta hymyilen tuolle ajatukselle, kun tunnen mikä ihanuus mahassani myllertää, enkä vaihtaisi häntä yhtään mihinkään.
Hui, kylläpä on jännä juttu olla todennäköisin seuraava synnyttäjä täällä! Oma etappinsa sekin! Mun puolesta saisi vaikka syntyä jo, hyvillä viikoilla kun on.
Mulla alkoi äitiysloma, loppuun asti olin töissä mutta nyt on jo loman tarpeessa.
35+0

 

Bessonitsa - kiva kuulla että teillä kaikilla kolmella menee hyvin. En ollut tajunnutkaan, että meillä on tosiaan vain pari viikkoa eroa eli melko samassa kohdassa mennään molemmat.

Iitulle onnittelut äitiysloman alkamisesta ja hyville viikoille pääsystä! Välillä tuntuu, että aika matelee ja odottavan aika on pitkä - mutta ei siitä kyllä kauan ole, kun luin sun rakenneultrakuulumisia ja nyt alkaa kohta olla vauvan aika saapua.

Täällä on onneksi mennyt ihan kivasti viime aikoina. Olen vähän hiljentänyt tahtia töiden yms. suhteen, niin supistukset on lakanneet melkein kokonaan. Ja kävin mielenrauhan takia varmistamassa, ettei ne taannoiset kipeätkään ole tehneet pahojaan - kohdunkaulaa on edelleen 4 cm jäljellä ja kaikki yes. Eli nyt uskaltaa välillä taas nauttiakin odotuksesta. Olenkin kyllä viimeisen reilun kuukauden aikana ravannut lääkäreissä kyllästymiseen asti tarkistamassa erilaisia asioita - onneksi joka kerralla kaikki kunnossa. Jospa nyt sais hetken olla rauhassa ja luottavaisin mielin.

Vauvan tulo muuttui tänään askeleen konkreettisemmaksi sikälikin, että sain ystävältä kasan vauvanvaatteita. Eli pikkuisella on nyt sitten ensimmäiset tavaransa.

Kyllä mua välillä jännittää, että miltä hän näyttää ja onko kaikille ilmeistä, ettei me olla keskenämme sukua. Mutta kyllä hän jo omalta ja läheiseltä tuntuu potkuineen ja möyrimisineen. Esim. kylmästä vedesta ja mehusta aina innostuu valtavasti

La Bambina 24+5

 

Mimosalle minun ajatuksiani :
Meillä oli yli kymmenen vuotta lapsettomuutta takana, ennen kuin saimme ensimmäisen lapsemme. Hänen vauvavuotenaan lapsettomuuden suru tulvahteli vielä vähänväliä päälle, esim. kun näin raskaana olevan naisen tuli se katkeruuden tunne, jonka varmaan kaikki tunnistamme. Sitten muistin, että hei minäkin olin raskaana ja mulla on tässä tämä vauva. Tämä sama tapahtui myös ollessani raskaana ja jouduin muistuttamaan itseäni, että he, minäkin olen raskaana. Se katkeruus tuli jostain selkäytimestä. Lapsen saatuani tajusin vasta, että kuinka paljon olin pohtinut ja surrut lapsettomuuttani. Se oli aina ajatuksissani ja velloin surussa, välillä enemmän, välillä vähemmän. Mulla oli oikeasti "työ" keksiä siihen tilalle muuta ajateltavaa.
Menettämisen pelko oli ensimmäisen lapseni kanssa valtava. Se jopa hieman varjosti vauvaonnea. En ihan tajunnut sen suuruutta silloin, mutta nyt neljännen kanssa osaan nauttia aivan eritavalla.
Kaikki lapseni ovat tuntuneet ensi hetkestä saakka täysin omiltani. Minunhan lapsia he ovatkin, kenenkä muun ? Olen saanut maailman suurimman lahjan, sen solun, josta minun sisälläni on muodostunut ihminen. Hänen kasvuunsa kohdussa on vaikuttanut geenien lisäksi kaikki mitä minä olen tehnyt, syönyt jne. Olen siis todellakin osallinen tässä prosessissa. Geeniperimä ei ajatuksissa ole ollut paljoakaan. Aina silloin tällöin esim. lääkärissä tulee kysymyksiä että onko jotakin suvussa. En lähde asiaa siinä avaamaan, jos se ei mitenkään edistä lapsen saamaa hoitoa. Esim. lapsi sai silmälasit, niin kysyttiin, että onko vanhemmilla ollut lapsena lasit. No mitäpä väliä sillä oli, koska lapsi ne joka tapauksessa tarvitsi, eikä kyse ollut mistään sairaudesta tms. Lääkäri vaan kyseli, koska meillä vanhemmilla ei ollut juuri silloin laseja.
Lapsiin olen rakastunut heti ensinäkemältä. Tähänkään ei geeniperimä liity, koska lapsi voi tuntua vieraalta vaikka olisikin omista geeneistä muodostunut.
Toisten äitien kanssa olen kokenut oloni ihan luontevaksi. Perheitä perustetaan erilaisilla tavoilla, eikä mikään ole toista huonompi tai vähempiarvoinen. Äitejä ollaan kaikki, ei sitä tarvitse sen kummemmin selitellä.
Minun "haavani" on parantunut. Arpi siitä on jäänyt, mutta enää se ei edes kipuile <3
Tässä minun kokemuksiani. Jokaisella on omansa. Tsemppiä kaikille vaiheisiinne.

Rudy ja 11 kk vanha poikanen

 

Rudy, kiitos hienosta tekstistäsi ja kokemuksistasi, olit kyllä juurikin asian ytimessä! Moni mielellään varmaan lukee sinunlaisesi konkarin ajatuksia luovarihoidoista!
Huomenna olisi neuvolalääkäri. Aina se jollain tapaa jännittää, kaikki missä vauvaa ja raskautta arvioidaan. Kai se on just sitä ainaista pelkoa että onko kaikki hyvin.
La bambina, no sulla on kyllä pysynyt homma hanskassa jos nyt vasta ekat vauvan tavarat!. Mä en malttanut mieltäni enää ollenkaan nt-ultran jälkeen, saati sitten rakenneultran jossa sukupuoli selvisi! Kaapit tursuaa kaikkea ihanaa. Eikä ole ees huono omatunto, kun lähes kaikki on käytettyä ja edullista, nautin nyt vauvalle shoppailusta kun tämä on se viimeinen vauva.
Tulis jo...
35+2

 

Kiitos Rudy! Ihana kuulla myönteisiä kokemuksia. Vaikka syvällä sisällä on luottamus siihen, että tämä oli oikea ratkaisu ja tästä selvitään, niin esimerkkien puute lähipiirissä on tietenkin hankalaa. Tosin yksi hyvä sinkkuystävä ulkomailla saa näinä päivinä luovutetuilla alkioilla alkunsa saaneet kaksoset, joten ainakin tulevaisuudessa on joku, jonka kanssa vaihtaa kokemuksia.

Iitu - en ole innostunut shoppailemaan, toisaalta pelosta että jotain menee pieleen ja toisaalta siksi, ettei mulla ole aavistustakaan (vieläkään), mitä vauvat tarvitsevat, minkä kokoisia he tapaavat olla saapuessaan, kuinka nopeasti kasvavat eli minkä kokoisia vaatteita pitäis ostella ja miten paljon kutakin kokoa...

Varmaankin tähän asiaan pitää alkaa perehtyä ja vähän olen jo alkanutkin. Neuvoja vastaanotetaan

Nyt alkaa lisäksi näyttää siltä, että myös innokkaimmat tässä ympärillä käyvät tuumasta toimeen. Mm. mun äiti viestitteli eilen matkoilta, että on alkanut shoppailla vauvajuttuja. Että varmaan niitä vähitellen kertyy, onhan tässä vielä reilut 3 kk.

Vauvan huoneen sisustuksen suunnittelussa alan sentään olla loppusuoralla (sisustus on mun rakkaimpia harrastuksia). Täytyy vähän vaan hillitä itsensä, ettei mene ihan överiksi. Löysin esim. ihanaa keijukaistapettia, mutta se alkais varmaan kyllästyttää itseäkin hyvin pian, joten jätän nyt tapetit tällä erää... Toteutus sitten joskus ensi vuoden puolella.

La Bambina 25+1

 

La Bambina, mä taas olen ihan vaatefriikki, rakastan vauvanvaatteita. Tosin En ole merkkivaateäiti joka kyttää vaatteita netissä ja ostaa kallista..ostan lähes kaiken kirpparilta ja jotain pakko saada-löytöjä uutena. Itse asiassa nyt viikonloppuna totesin, että Prismassa on hirmu kivoja vauvan vaatteita. Aiemmin olen kattellut lähinnä HM, Kappahl ja Lindex valikoimia. Cittarissa oli jotenkin tylsiä. Otatko äitiyspakkauksen? Siellä olevat 50cm vaatteet on aika isoja, ei ole ihan vastasyntyneelle sopivaa muuta kuin jokunen body. Kannattaa ostaa muutamat oikeesti sopivat vaatteet eli ihan pienet, 50cm. Ne menee päälle ehkä 1kk ajan, mutta on kiva ettei kaikki roiku päällä. Sit kannattaa katsoa mihin aikaan vuodesta vauva syntyy, ettei ostele mekkoa keskelle talvea. Oon itte arvioinut tytön käyttävän ensi kesänä 68cm (vastaa 6-8kk ikää) ja ostanut sen kokoista kesäistä vaatetta. Sit tietty sopiva toppapuku (multa löytyy 50/56cm heti alkuun ja 62/68cm kevättalveksi). Kypärämyssyä ja pipoa oli äitiyspakkauksessa. Bodyja tykkään käyttää, on helppoja, samoin puolipotkuhousuja on jokunen joka kokoa. Talvivauvaa varten olen etsimällä etsinyt pehmeitä, lämpimiä, pitkähihaisia kokopotkareita, mutta ei tahdo löytyä! Kylmällä ilmalla body ja puolipotkarit ei riitä ja jotkut hupparit on pikkuvauvalla epäkäytännöllisiä, vaikka sellaisiakin mulla on. Onpa ihanaa saada kirjoittaa jollekin vauvanvaatteista
Tarvikkeista. Tässä nyt jotain mitkä itse koin pakollisiksi: kunnolliset vaunut, kevyemmät matkarattaat (helpot kasata, autossa pieneen tilaan menevät), pinnasänky, hoitoalusta (tulee khh:n pöydän päälle, esikoisella oli hoitopöytä joka oli ihan turha), sitteri, turvakaukalo. Sitte pienempää tavaraa harsorätit (saa ihania värejä nykyään), ihonhoito tuotteet, vaipat, tutit ja tuttipullot. Näillä pärjää alkuun! Jotain olennaista saattoi tietenkin unohtua. Itkuhälyttimen aion hankkia, koska aikomus on nukuttaa vauvaa ulkona.
Täällä äippälomalainen on leiponut joulutorttuja, tehnyt puuhommia, kävelylenkkeillyt...mieli on hyvä ja virkeä. Hieman on verenpaineet koholla verrattuna mun normaaliarvoihin, alapaineet huitelee 90-95 välillä. Terkkari käski niitä seurailla, kun on se lievästi kohonnut raskausmyrkytysriskikin luovarilapsen takia. Ei kuitenkaan turvota tai mitään sellaista. Huomenna on ylimääräinen ultra sairaalassa. Kai se synnytys jo hieman jännittää, toivon vaan että kaikki menee hyvin.
36+0

 

Hankinnoista: suosittelen minäkin ostamaan muutaman kokoa 50 olevan vaatteen. Äitiyspakkauksesta meillä sopii vain yhdet potkuhousut, pojalla pituutta 51 cm. Olin hankkinut kaiken valmiiksi pitkin raskautta, oli mukavaa aloittaa vauva-arki ilman kauppareissuja. Tuo Iitun lista on hyvä! Lisäisin siihen pari huopaa makoilualustaksi/sitteriin/vaunuihin. Ja vaipanvaihtoa helpottamaan pesulappuja, soiva mobile ja vaipparoskis. Ihonhoitotuotteista hyviä meillä on olleet bepanthen ja vauvaöljy vauvahierontaa ja kylpyjä varten. Niin kylpyamme tietysti!

 

Kiitoksia hankintavinkeistä! Olen juuri pohtinut, että mitä tarvikkeita pitäisi vielä ostaa. Täällä alkoi nyt äitiysloma. Jouduin uudelleen sokerirasitustestiin pari viikkoa sitten ja paastoarvo oli hyvä, mutta muut arvot olivat rajoilla. Eli silloin on jo raskausdiabetes. Verenpaineet on pysynyt hyvinä. Turvotusta havaittavissa nilkoissa. Vointi on kuitenkin ollut tosi hyvä.

Saiga: Mitä teille kuuluu?

Tytsy75
34+4

 

Tytsy onkin seuraava mun jälkeen, jos siis laskettua aikaa katsoo!
Meillä oli maanantaina ultra. Lääkäri sanoi kaiken olevan loistavasti, syke, napasuonivirtaukset ja vauvan vointi. Vauva teki hengitysharjoituksia ja on laskeutunut jo aika alas lantioon. Painoarvio oli 2,7kg, menee hieman keskikäyrän alapuolella, veikkasi että voisi laskettuna aikana olla n.3100-3300g. Ihan näppärä! Alkaa olla malttamaton olo. Öisin on vaikea nukkua ku pissattaa ja jokapaikkaan kolottaa. Hissukseen kävely tekee hyvää, koiran kanssa kuljetaan paljon. Sairaalaan otettavat kamat mulla on kasassa pinnasängyssä, pitäs kai alkaa laittaa ne johonkin kassiin ja katsoa myös omia vaatteita. Tosin, olen ajatellu polikliinistä synnytystä, eli jos kaikki menee hyvin niin 6h synnytyksestä lähdetään vaavin kanssa kotiin. Saa sitte nukkua paremmin ja levätä omassa sängyssä.
36+3

 

Iitu ja Aniraz kiitos valtavan paljon noista hankintavinkeistä! Ihanaa päästä miettimään tätä aihetta!

Joo, otan äitiyspakkauksen. En vaan ole saanut aikaiseksi tilata sitä, mutta ensi viikolla ajattelin sen tehdä.

Kävin tänään Lindexillä ja H&M:ssä hypistelemässä vaatteita, tosi söpöjä niitä onkin tytöille, varsinkin Lindexillä. Mutta kartotan nyt ensin tarjonnan eri paikoissa ja alan sitten vasta ostella - kaipa noista vaatteistakin osa on joulun jälkeen alennuksessa?

Mun äiti on jo ihan villiintynyt ja huolehtii siitä, että pikkuisella on jo erilaisia 'epäkäytännöllisiä mutta ihania' vaatteita. Hän oli tällä viikolla ostanut aivan älyttömän ihanan asun kokoa 50 cm, missä pehmeät potkuhousut, söpö mekko ja todella tyylikäs jakku pisteenä i:n päällä. Tosi hyvä asu ensimmäisiä poseerauskuvia varten.

Vaunujakin on käyty katsomassa eri paikoissa. Menin tietenkin ihastumaan kaikkein kalleimpaan malliin, jota myyjä yritti tyrkyttää. Niissä oli ihanan kevyt ja näppärästi kokoon menevä runko verrattuna kaikkiin muihin. Me matkustetaan paljon, joten ne olisivat kyllä käytännölliset. Mutta täytyy miettiä, raaskiiko sijoittaa niin älyttömästi, yli € 1000 koko setti kaukalolla, kopalla ja ratasosalla... En nyt ihan heti mene niitä ostamaan. Toivottavasti löytyy toiset näppärät halvemmalla tai unohdan miten kevyet ja ihanat nuo oli.

Kävin tällä viikolla myös neuvolassa - hyvänä uutisena, että hemoglobiini on rautatableteilla noussut parissa viikossa kohisten ja on taas jo 130 eli hyvä. Sf-mitasta olivat taas sitä mieltä, että vauva on aika iso ja menee yläkäyrällä.

Kävin eilen myös ultrassa yksityisellä taas vaihteeksi - tarvitsin raskaustodistuksen, kun lähden ensi viikolla lentokoneella työmatkalle vielä vikan kerran. Kysyin sitten samalla vauvan koosta. Lääkärin mielestä sf-mitta ei tässä vaiheessa vielä kerro muun kuin kohdun koosta, vauvan asentoa ja sijaintia kun ei voi vielä tuntea.

Katsoi sitten ultratessa pikkuisen kokoa. Muistaakseni lähes jokaisessa ultrassa hän on ollut n. viikon edellä kokonsa puolesta, nyt hän oli jo viikon + 3 päivää isompi. Sokerirasitukseen pitää kuulemma mennä, mutta lääkäri oli sitä mieltä, ettei kokoa ole mitään syytä surra, tärkeintä on, että vauva kasvaa tasaisesti omalla käyrällään. Eikä kuulemma ole vielä mikään epätavallisen suuri. Eli kunhan sokerit tarkistaa, niin ei hätää.

Mutta Iitun vauvan koko kuulostaa kyllä just sopivalta. Jotenkin olen ajatellut, että itsekin mielellään pysyisin alle 4 kg koossa synnytystä ajatellen. Ihanan lähellä teillä monella jo synnytys - ihmeesti se aika vaan menee!

La Bambina 26+3

 

La Bambina hyviin vaunuihin kannattaa panostaa. Ne ovat vanhempien työkalu, kaikki vaan mikä helpottaa vauva-arkea, on hyvä hankinta! Hyvät vaunut säilyttävät arvonsa, joten ne voi myydä eteenpäin. Meilläkin meni tuohon settiin 1000 e, mutta eipä ole kaduttanut kun ovat juuri meidän tarpeisiin sopivat, kevyet ja näppärät. Netin syövereistä löytyy paljon arvosteluja ja videoita vähän vieraammistakin merkeistä.

 

Hei pitkästä aikaa! Nyt on pakko kirjoittaa, kun ollaan tiputtu jo toiselle sivulle..

Iitulla jo niin lähellä synnytys! Tässä kuussa Jännittävää!

Itsellä vielä kuukausi aikaa nauttia tästä mahdollisesti ainoasta raskaudesta. Ei siis kiirettä synnyttämään vielä... Vähän on joskus pieni paniikki ilmaantunut synnytystä kohtaan, mutta suuremmalti en osaa juuri pelätä.

Vaivoja on onneksi kohtuullisen vähän, selkä kipeytyy entistä herkemmin ja välillä vauva painaa ikävästi rakkoa. Unettomuus jatkuu edelleen, mutta tähän on jo tottunut. Niin ja äitiysloma alkoi, tosin mulla on vielä joitakin opintoja jotka teen loppuun ennen joulua, joten ei vielä ihan pääse keskittymään valmisteluihin. Taitais olla vielä paljon hankittavaa, vaatteita ainakin. Toivon ettei tää synny etuajassa...

Miten Tytsy, millaiset on olot?

Hassua kun muillakin "vasta" plussanneilla on viikkoja jo hurjat määrät (bessonnitsa ja La Bambina). Hienoa!

 

Hienoa kun kaikilla täällä menee hyvin! Oon aloittanut jouluvalmistelut, lahjoja ym ostanut ja yritän vähän siivoilla ennen vauvan tuloa. Ei kyllä viitsi yläkaapeilla enää keikkua jakkaran varassa. Päivät menee hyötytoiminnan lisäksi vaatteiden näpräilyyn ym hömppään. Siirtelen unipupua ja pupuriepua pinnasängyssä päädystä päätyyn ym..huoks!! Työkaverit toi eilen ihanan lahjan, vauvanvaatteita ja tarvikkeita, olin ihan tippa linssissä kun tuolla tavoin muistivat. Ovat kyllä ihanasti olleet tässä odotuksessa mukana, kuten muutkin ystävät.
Supistelua on päivittäin, niitä kunnollisia odotellessa...
37+4

 

Iitu jännät paikat siellä!

Täällä pyörii vauva-arki. Ensikertalaisena en osannut oikein mitään odottaa, yllättävintä on ollut se kuinka sitova pieni vauvan on. Sitä ei niin vain enää lähdetäkään edes ruokakauppaan ja jos sinne päästään, voi tulla äkkilähtö, kun nälkä alkaa vaivata taas pientä. Luksusta äidille on ihan perusjutut, syöminen, nukkuminen ja peseytyminen. Ajattelin ennen että nuo jutut on liioittelua, mutta jos oma vauva ei ole se monen tunnin päiväunia vetelevä tapaus niin päivässä riittää ohjelmaa.

 

La Bambina: Kannattaa panostaa (yhdistelmä)vaunuihin. Meillä meni kans yli 1000 euroa mukana turvakaukalo ym. Tsemppiä sokerirasitustestiin!

Iitu78: Nyt alkaa sun LA olemaan jo todella lähellä Jännittäviä hetkiä!
Nyt kun on alkanut kylmentymään ilma niin minkälaiset vaatteet olet ajatellut laittaa pikkuiselle päälle lähtiessänne kotiin?

Saiga: Aloin huolestumaan, kun olit ollut pitkään hiljakseen. Mulla on myös ajatukset siirtyneet synnytykseen ja se jännittää.. Mutta toisaalta ei kannata asiaa hermoilla liikaa, koska emme kuitenkaan voi hirveän paljon vaikuttaa synnytyksen suhteen. Toki joihinkin voimme vaikuttaa Mulla on myös opintojen pari esseetä vielä tekemättä ja yritän saada ne valmiiksi ennen h-hetkeä. Mukavia vaate- ja tarvikeostoshetkiä

Kävin tällä viikolla neuvolalääkärissä. Tyttö on pää alaspäin, mutta ei ole vielä laskeutunut/kiinnittynyt. Raskausdiabetes seurannassa on ollut hyviä lukemia. Tänään vähän repesin mustikkapiirakkaan ja pariin suklaaseen. Verensokeriarvot eivät niistä heilahtaneet, jee Paino ei ole noussut tässä loppuvaiheessa.
Mulla on ollut todella vähän harjoitussupistuksia. Luulen, että niitä on ollut vain pari kertaa.

Selässä on tuntunut välillä kipua. Lisäksi ientulehdus iski jälleen uudelleen. Niitä on ollut muistaakseni 4 tai 5 raskauden aikana. Muuten olen jaksanut hyvin puuhata ja touhuta.

Mulla on aika hyvin jo vaatteita/tarvikkeita. Vielä jonkin verran uupuu käytännön tarvikkeita.

Tytsy75
36+1

 

Tytsy sähän tulet tosiaan ihan perässä, saas nähdä kumpi meistä lopulta synnyttää ensin!
Oon pakannut sairaalakassin ja sitä ennen pyöritellyt vaatteita..Otin kotiinlähtöä varten ihan pienimmät vaatteet 50cm mitä löytyy. Ne kyllä yleensä mahtuu vaikka vauva olisi yli 50cm. Eli body, sukkikset, sukat, pehmeä kokopotkupuku, kypärämyssy, villahattu, lapaset. Sit toppapuku/haalari, sellainen minkä saa pussukaksi. Vaikea miettiä mitä itse tarvii, kun ei tiedä päästäänkö polikliinisesti kotiin 6h kuluttua vai ollaanko useampi päivä..
Odottelua...oon kävellyt, jumpannut ja touhunnut...
37+6

 

Tytsy, hyvä että sokeriarvot on olleet hyviä! Mulla pääsääntöisesti ok, välillä menee kyllä yli. Pitäisi vain syödä tarpeeksi usein.

Iitu, kiitos vinkeistä mitä mukaan sairaalaan! Mua vähän huolestuttaa, ehdinkö saada kaiken valmiiksi ennen synnytystä.. Kun varmaan vasta joulunalusviikolla pääsen keskittymään valmisteluihin. Ja vaateshoppailuja ajattelin tehdä sitten alennusmyynneistä...

Kertokaahan sitten synnytyksistä, kun ne on ohi ja ehditte! Näin ekakertalaista kiinnostaa kovasti, erityisesti se että milloin pitää tajuta sairaalaan lähteä.

Tsemppiä kaikille raskauksiin!

 

Kyllä muakin mietityttää sairaalaan lähtö..miten synnytys käynnistyy ym. Mulla esikoisen synnytys nimittäin käynnistettiin niin eipä ole kokemusta. Onneksi sairaalaan voi soittaa ja kysellä kätilöltä 24/7.
Täällä koitan siivoilla ym että lähtisi käyntiin...
38+1

 

Hellurei! Kivaa, kun kaikki täällä tuntuu voivan hyvin ja piristävää myös lukea teidän viikkoja jotka on monella reippaasti kolmenkympin paremmalla puolella. Olen varmaan liikaa kirjoitellut tuolla monikkomammojen palstoilla, kun siellä moni makaa sairaalassa tai synnyttää jo viikoilla 33+ tai jo aiemminkin. Hirveetä huolta sitten kerännyt itsellenikin (varmaan ihan turhaan) että mitä jos vauvat syntyy aivan liian aikaisin ja kun kaikki on ihan kesken vielä. Plus olen huolissaan siitä, että miten ehdin lepäämään! Oon ihan tiltissä töistä ja töiden jälkeen en jaksa mitään, jos ei ihan ole pakko. Siis kotityötkin ja kaupassa käynti tuntuu ylivoimaiselta. Huoh. Että toivottavasti pikkukaverit pysyy mahassa pitkään vielä vaikka toisaalta tää mun maha on jo aika iso ja tukala…sf mitta oli reilu viikko sitten 31..että että, mitähän se on sitten kuukauden päästä

Vauvat onneksi voi hyvin ja kasvavat tasaisesti, viime viikolla ultrassa toinen oli n. 830g ja toinen 817g Liikkuvat myös varsin paljon

Tuttipulloista muuten kysymys, millaisia olette hankkineet? Onko joku tietty merkki tms. kun tuntuu että niitäkin on ihan sata tuhatta erilaista, samoin kun tuttejakin.

Bessonnitsa ja nasut 25+4

 

Bessonnitsa hae ihmeessä jo sairaslomaa jos yhtään tuntuu työt raskaalta! Noilla viikoilla tuplaodottajat ovat usein jo pois töistä, eikä sitä ihmettele kukaan. Pelkkä väsymys ja jaksamisen puute riittää syyksi. Kivan kokoisia on sun pienokaiset jo!
Täytyy sanoa että näin madellen on aika mennyt vain silloin alkuraskaudessa..kun päivästä päivään laski ja odotti että tulee se 12 viikkoa täyteen. Nyt kyllä niin päivät laahaa ja mitään ei tapahdu..huoks! Iltaisin supistelee, muttei yhtään niin että se sattuisi. Neuvolassa 38+3 kyllä todettiin että vauva on jo kiinnittynyt alas lantioon ja on oikein hyvin siellä alhaalla kiinni. Hyvä merkki sekin. Jatketaan odottelua...
38+6

 

Nyt on opinnotkin pulkassa, ja vois alkaa laittaa vauvan tarvikkeita (kunhan jaksais, vähän sellainen tyhjä olo ja uupumus tuli kun sai muut hommat hoidettua).

Muutoin olo melko hyvä, no selkäkivut tulee entistä herkemmin ja kävellessä entistä enemmän painaa tuonne alas (mikä tietty hyvä, ilmeisesti pieni edelleen pysyttelee pää alaspäin). Mennään vielä joulun jälkeen ultraan kokoarvioon, siinähän tuo asentokin varmistuu.

Iitu ja Tytsykin, mitkä on olot? Onko merkkejä h-hetken lähestymisestä?

Bessonnitsa, kannatan edellistä, sairaslomaa vaan jaksamisen takia! Ei kannata olla liian urhea.

Kysymys noista vauvan vaatteiden pyykkäämisestä: pesettekö ennen käyttöä ihan kaiken, siis ulkohaalarit, peitot, kestovaipat, pehmolelut yms.? Sitäkin mietin pitääkö vaatteet pestä 60 asteessa? Kiva jos joku jaksaa vastata!