Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet

Hei kaikille ja mukavaa Vappu aattoa!!!

Meillä ultrassa oli tänään kaikki ihan niinkuin pitikin! Vauvat olivat kasvaneet ihan saman kokoisiksi, siis millilleen. Raskauden tyyppi varmistui, meillä mono-di raskaus jossa siis jakavat istukan mutta ovat omissa kalvoissaan. Viikolta 16 lähtien käymmekin sitten 2 viikon välein tarkistamassa heidän vointeja ultrassa eli tiuhaan seurataan. Hyvä niin, sillä itsekin olin eilisen illan ja yön aivan hermorauniona ja varma siitä että kaikki ei ole hyvin. Kauheasti ne liikkui ja möngersi menemään ja lääkäri sanoikin että kuvia vaikea saada kun kokoajan niin kauhea meno päällä. Se oli jotenkin niin ihmeellistä kun itse ei vielä tunne mitään, mutta ruudulta näet kuinka kaverit rokkaa menemään. Kiitollinen ja onnellinen olen. Yritän taas psyykata itseni uskomaan hyvään enkä anna tilaa peloille. Lääkäri sanoikin että jos jotain ongelmia tulee niin niihin ei itse voi vaikuttaa ja ne ratkotaan sitten heidän toimestaan jos jotain ilmaantuu. Minun tehtävä on kuulemma nyt vain nauttia ja pitää huoli että syön hyvin jne.

Aniraz ymmärrän niin nuo sinun ahdistuksesi. Vaikka kuinka yrittää itselleen vakuuttaa että kaikki on varmasti hyvin jne. Tulevat pelot mieleen silti. Mulla tuppaa tulemaan uniinkin. Onneksi pääsit ultraan varmistamaan että kaikki oli hyvin. Ihanaa. Yritä rauhoittua ja luottaa siihen että kaikki varmasti sujuu... Luulisi että jos jotain hälyttävää rakenteellista olisi niin tässä ultrassa lääkäri olisi jo jotain huomannut. Uskon että kaikki menee kohdallasi hyvin.:heart: voimia!!!

Luulen että meiltä kaikilta lapsettomuus on tavallaan riistänyt sen mahdollisuuden olla huoleton odottaja. Ne lapsettomuuden kokemukset ovat varmasti niin syvällä meissä jokaisessa että sellainen huoleton raskaus mikä suurimmalla osalla luomusti raskautuneita on ei meidän pitkän tien kulkijoille vain ole mahdollinen. Mulla ainakin niin järjetön menettämisen pelko etten oikeastaan pysty sitä edes ajattelemaan. En todellakaan ole varma selviäisinkö jos jotain kauheaa vielä kävisi. Onneksi Aniraz sait neuvolasta tukea. Oletko miehellesi puhunut/jakaako hän fiilikset kanssasi?

Persikalle tsemppiä vikoihin viikkoihin/päiviin. Toivotaan että supparit napakoituis ja pääsisitte tositoimiin pian. =)

TiaTuu mullakin masutuubi jo käytössä ja on hyvä. Mammahousut on seuraavana ostoslistalla.

Hailaiva laitoin viimeviikolla sulle sähköpostia... Tulikohan perille. Tsemppiä sullekkin, taisit joutua vuodelepoon. Toivotaan että viikot kuluisivat nopsaan ja pääsisit omat tuplasi jo synnyttämään.

Nyt Vapun viettoon ja paijailemaan tätä omaa niin rakasta vappupalloani! Miten voikin viikolla 12 pullottaa jo näin?? Huh.

-Weeru ja kippuraiset rv12+1

 

weeru onnea! Se on niin hassu tunne katsoa vauvan menoa kun itse on ihan tietämätön. Vappupallomaha!

Niinpä, lapsettomuus on riistänyt mahdollisuuden rentoon raskauteen. Jokainen varmasti pelkää jossain määrin, mutta en usko että tätä pelkoa voi normiraskautuva käsittää. Pelissä on paljon, taustalla vuosien odotus ja pettymykset, rahanmeno ja jotenkin siinä pitäisi rennosti vain olla. Itse koen pärjänneeni hyvin, pelottavista ajatuksista huolimatta olen uskaltanut tehdä hankintoja ja kertoa raskaudesta laajemmin. Mies ei oikein ymmärrä pelkojani, miesmäiseen tyyliin hän ei ymmärrä jossittelua. Toisaalta on hyvä, että toinen pysyy järkevänä, rauhoittaa muakin. Oman mausteensa tuo raskaushormonit mielialoihin. Suurimmaksi osaksi mun olo onkin hyvä, ja ultrakäynnin voimin jaksan taas luottaa tulevaan, se onnentunne kun näkee että pienellä on kaikki hyvin on niin mieletön. :heart:

 

Iitu, onnea ultrakuulumisista! Kyllä se vaan helpottaa kun näkee vauvan.

Weeru, onnittelut sinullekin! Hyvä että seuranta on tiivistä, etenkin näillä taustoilla.

Aniraz, hieno kuulla että sinunkin vauvallasi kaikki hyvin. Varmasti hyvä ratkaisu käydä ultrassa jos huolettaa niin että häiritsee elämää. Ja kiva että neuvolastakin sait apua. Mua ei niinkään pelota rakenneultra, mutta keskenmenon pelko on olemassa koko ajan... on tämä niin odotettu ja toivottu raskaus, en tiedä ymmärtääkö tosiaan ne jotka eivät ole lapsettomuudesta kärsineet.

Mulla on nyt särkenyt vatsaa (luultavasti kohdun kasvukipuja) ja harkkasupistuksetkin ovat löytäneet tiensä luokseni :/ Tänä aamuna oli pidempi supistus, vatsa tuntuu raskaalta ja pientä paineentunnetta alapäässä... melkein soitin jo synnärille mutta normaaleja oireitahan nämä kai on. Haluaisin niin vaan nauttia tästä, mutta aina välillä pelot nousee pintaan. Muutenhan tämä olisi ihana vaihe. Alkuraskauden etomiset ovat hävinneet ja loppuraskauden kolotukset vielä tulematta, masu kasvaa ja olo tuntuu naiselliselta.

Muoks. Piti vielä tuohon painoasiaan kommentoida. Mulla tuli heti raskauden alussa ehkä n. 4kg painoa, mutta nyt neuvolakäyntien välillä (rv9 ja rv15) ei ollut tullut grammaakaan. Influenssalla varmasti tekemistä asian kanssa. Esikoista odottaessa painoa tuli 26kg (!), mutta kaikki kyllä katosivatkin pikkuhiljaa. En jaksa ottaa stressiä painonnoususta, neuvolantäti tekee sen mun puolesta

Hauskaa vappua ja levollista mieltä itse kullekin!

Lempiviola 16+4

 

Ihania ultrakuulumisia täällä Aniraz ja Weeru! Saa nähdä tuleeko minusta paikallisen yksityisen lääkäriaseman suurkuluttaja kun on hypättävä ultraan kans jos paniikki iskee...se on pieni raha mielenrauhan säilyttämisessä ja suoraansanottuna helvetin pieni raha näihin hoitojen kuluihin verrattuna On se niin paljon ihanampaa laittaa rahaa nähdäkseen vauvanalkua ruudulta kuin hoitoihin, joiden tulosta ei tiedä. Ja enää ei haittaa yhtään! Kunhan kaikki menisi hyvin.
Hyvä olo on ollu ja ihanaa kun ollaan miehen kanssa jo kotona heitelty suunnitelmia "kun vauva tulee"...niin ihanaa herkutella sillä ajatuksella!!
6+5

 

lempiviola heh taidan mäkin jättää neuvolatädin stressattavaksi painon. Sen verran nyt päätin että herkkuja vain äärimmäisen himon iskiessä.

iitu78 koeta neuvotella joku diili ultriin! totta tosiaan, mielellään sitä siitä ilosta maksaa. Rahat voisi käyttää paljon huonompaankin. Seuraavaksi mulla on rakenneultra, sitten 4d. Sitten ne loppuukin. Huh! Sitten vaan vauvan liikkeillä ja mahan kasvulla raskauden toinen puolisko.

(.) Keksittiin miehen kanssa tänään nimi myös tytölle. Pojan nimi on ollut pidempään mietittynä. Tuli hyvä mieli ja kävin toivomaan että jos olisi tyttö tulossa, kun nimi ois niin nätti!

Aniraz_ 17+5

 

Aniraz, mullakin on ollut pojan nimi pidempään. Tytön nimessä ois vielä pari vaihtoehtoa. Yhtään en tiiä kallistuuko jompaankumpaan suuntaan "salainen" toive, kun kaikkihan sen ymmärtää ettei mitään väliä kumpi tulee. Silti niin kiva miettiä kumpikohan se on. Mulla on esikoinen tyttö ja hirveesti toivoin silloin tyttöä. Miehellä on kaksi aikuista poikaa ja tämä on meidän eka ja ainoa yhteinen. Mielikuvissa pyörii sekä tyttöä että poikaa...ainoa mikä himottaa on ne aivan ihanat tyttöjen vauvanvaattet!!
Iitu 6+6

 

iitu78 mullakaa ei oo mitään salaista toivetta sukupuolesta, mutta kivaa on haaveilla kummastakin vuorotellen. olen ostellut unisex-vaatteita, mutta vaikeeta on, kun vaatteet on niin tyttö/poikavaatteita usein.

Hohhoi..kolmas flunssa menossa. Onneks jo helpottaa. Ihan varmasti johtuu raskaudesta, kun kaikki flunssat on sen aikana tulleet.

Aniraz_ 17+6

 

Hankinnoista, olen nyt uskaltautunut kattelemaan netistä vaunuja ja turvakaukaloita. Kattelen ja ihmettelen=). Olen nimittäin ihan pihalla. Esikoinen on 15v joten on pikkasen tyylit ja suunnat muuttuneet sinä aikana! Vaunuissa kauheasti jotain kolmipyöräisiä? Miten ne mahtaa kulkea sohjossa ja hiekkatiellä? Kokemuksia? Olen ehkä perinteisempien vaunujen ystävä, Teutonialla on ainakin sen tyyppisiä. Tällä kertaa pehmeällä kopalla varmaan. Entäs turvakaukalot, ostetaanko se telakka aina erikseen? Olen ajatellu vaunut etsiä käytettynä ja kaukalon ostan uutena. Kertokaa kokemuksia joilla on!
Niin ihanaa ja pakahduttavaa suorastaan katsella kaikkia vauvatavaroita!
7+2

 

Mä en ole vielä oikein uskaltanut katsella mitään vauvanvaatteita tai muuta... mutta tytön vanhat vaatteet ja tavarat neljän vuoden ajalta on kyllä tallessa. Juuri mitään isompaa ei siis tarvitse hankkia. Meillä on just tollaiset kolmipyöräiset vaunut (Quinnyt) ja me kyllä tykättiin niistä. Ketterät ja näppärät. Ja kyllä mun mielestä kulkivat sohjossa ja hiekalla hyvin. Toki neljäpyöräisissä "perus" yhdistelmävaunuissa on omat hyvät puolensa. Kaukalosta en nyt osaa sanoa, ostettiin viimeksi käytettynä. Tällä kertaa haluan sellaisen kaukalon joka on vaunujen kanssa yhteensopiva.

Jos nyt edes voi näin pitkän toiveen ja odotuksen jälkeen ääneen sanoa, niin me ehkä vähän haaveillaan pojasta. Itsestäni tuntuu, että tämä luovarihoitoalkuisuus olisi jotenkin helpompi selvittää pojan kanssa?! En haluaisi kahden tytön välille ainakaan mitään kateuden tunteita. Mutta toisaalta tytöt on kyllä ihania ja myös ne vaatteet Eli en kyllä yhtään pety vaikka tyttö tulisi

Aika moni on ajatellut mennä 4D-ultraan? Mitähän ne tällä hetkellä maksavat?

Mun masussa on nyt alkanut tuntua jonkun verran liikkeitä Nyt voisin jo aika varmasti sanoa että ne ovat peräisin vauvasta eikä liikkuvasta ilmasta

Lempiviola 17+1

 

Hei!!

Täällä alkoi tänään rv13 ja mua väsyttää. Siis väsyttää niin että voisin nukkua vuorokauden ympäri, herätä syömään ja jatkaa unia. Töissä olo on just nyt kyllä niin vaikeaa. Mitään en saa tehtyä täällä saatikka kotona. Mielessä pyörii vain höyhensaaret. Ja mä kun luin vauva kirjasta että keskiraskaus olisi ihanaa ja ENERGISTÄ aikaa... No ehkä mä sitte kuukauden päästä oon energinen kun nyt vaan nukun kaikki mahdolliset ajat.

Hankinnoista; me ostettiin Maxi Cosi merkkiset kaukalot ja testattiin että ne saa ihan kätevästi autoon myös vöillä. Hankitaan telakat sitten jos menee ihan mahdottomaksi säätämiseksi niiden vöiden kanssa. Ovat kuitenkin todella arvokkaita nekin ja vaunuihin nyt sitten kuitenkin tulee telakka johon kaukalot saa kiinni. Seuraavaksi ajattelin hommata pinnasängyn, patjan, peitot yms siihen. Sitten tarvitsemme vielä ison lipaston vauvojen vaatteille ja tarvikkeille.

Lempiviola onnittelut liikkeistä!!! Minäkin niin odotan että pääsen tuntemaan vauvojen hipaisut. Katsoin että 4D ultra Helsingissä yksityisellä lääkäriasemalla maksaa vähän alle 200 euroa ja suositus sivuilla oli että siinä käytäisi viimeistään viikolla 22 muistaakseni. Mä vähän luulen että me ei mennä kun kaksosia ehkä vaikea ultrata/nähdä ja meillä muutenkin niin paljon noita perus ultria että uteliaisuus tyydyttyy ehkäpä jo niillä.? Kolmen viikon päästä rv16 voisi ehkä sukupuoletkin jo näkyä, eli ajattelin ne kysäistä jos on sellanen tilanne/kiva kätilö ultraamassa

Aniraz voimia flunssan selätykseen!

Joku kyseli painosta, mulla oli ekassa neuvolassa jo tullut n.2 kg lähtöpainoon ja suoraan sanottuna seuraava neuvola kuun lopussa hirvittää, tunnen nimittäin että painoa on tullut. Maha pullottaa jo niin että aika selvä keissi on vastaantulijoille. Oon kans herkut jättänyt pois ja muutenkin yritän syödä terveellisesti, mutta jotenkin vaan mä turpaan ku pullataikina. Onneksi Terv. Hoitaja on mua kohtaan ehkä vähän armollisempi kun kuitenkin 2 vauvaa mahassa... Huoh. Enpä olisi uskonut että tästä (kin) asiasta stressaan raskaana.

Nyt yritän jatkaa töitä.Mukavaa viikkoa teille kanssaodottajat!?

-Weeru rv13 ja pienet kippuraiset

 

Lempiviola, ihan samaa olen muuten ajatellut tuosta sukupuoli seikasta verraten luovarihoitoon! Mulla kun on tuo ihana teinityttö 14v niin voin NIIN kuvitella sen draaman määrän jos pitäisi kertoa luovari alkuperästä! Jessus siitä draamasta ei tulisi ikinä loppua! Ihan vain siksi että tytöt tekevät kaikesta niin ison numeron (onhan se iso asia, en sitä tarkoita). Olen miettinyt että poika todennäköisesti pelaa jotain pleikkaa ja murahtaa jotain kun sille kertoisi=). En tiedä, mutta noin kuvittelen. Jotkuthan vissiin kertoo lapselle jo ihan pienestä pitäen "kivan tädin lahjoittamasta vauvasiemenestä" tms..mutta en kyllä osaa sanoa oisko mun juttu...en mä nyt välttämättä kuitenkaan halua että sen asian kaikki tietää ja pikkulapsi kyllä selittää sen sitten joka paikassa. kertokaa muutkin näkemyksiänne asiaan? Tuo kun tulee vastaan kuitenkin sitten joskus niin olisi kiva kuulla.
7+3

 

weeru tylsää tuo väsymys, ei siinä jaksa kuin pakolliset hoitaa. Kunpa alkaisi helpottaa pian! Meilläkin on lipasto tulossa vauvan tavaroille.

lempiviola oi liikkeitä sielläkin! Mä oon ihan kade. 4d-ultralle tulee hintaa 170 e Kela-korvauksen jälkeen.

kertomisesta ollaan kerrottu lähipiirille ja lapselle kerrotaan pienestä pitäen vauvansiemen-tarinaa alkuun ja sitten tarkennusta lapsen iän mukaisesti. Tätä suositeltiin psykologikäynnillä. Lapsi saa kertoa vaikka kaupan kassalle, ei haittaa. en vain jaksa uskoa että nykyaikana ketään oikeesti kiinnostaa/järkyttää, ei ainakaan meidän lähipiirissä ole. Salailu vain toisi turhaa jännitettä ja lapselle ehkä olon, että asia on jotenkin hävettävä. Mutta näissä ei ole yhtä oikeaa vastausta, en voi tietää esim. lapsen reaktioista etukäteen.

Aniraz_ 18+2

 

Sitä olen kans miettinyt, että se on varmaan vähän joko-tai, että kertoo sitten kaikille tai ei kenellekään. Muuten sitä unohtaa ketkä tietää ja ketkä ei Oon huomannu nyt hoitojen aikaan jo että joillekin olen kertonut että on luovarisolut ja joillekin en, enkä aina muista kenelle olen kertonut. Täytyy miettiä mikä on sitte se itselle oma tapa, lapsi toki saa asiasta tietää.
7+4

 

Tuosta kertomisesta kommentoin pikaisesti... Me ollaan jo ihan hoitojen alussa myös tehty päätös että avoimesti kerromme lähimmille hoitomuodon ja samoin aiomme lapsille kertoa ihan pienestä pitäen tietenkin lapsen iälle sopivalla tavalla. Ainoat kenelle emme ole luovari taustasta halunneet kertoa on omat isovanhempamme. Ovat jo niin iäkkäitä että tuskin edes ymmärtäisivät mitä tarkoittaa plus että vanhukset voivat tälläisissä asioissa olla hyvin vanhanaikaisia. Emme halua turhaan hämmentää vaan odottavat innoissaan meidän kanssa lapsenlapsen lapsia syntyviksi.
Meillekkin psykologi suositteli että kannattaa jo pienille ruveta kertomaan, se on Iitu totta että jos 14 vuotiaalle tälläisen jutun paljastaisi se voisi olla teinille iso shokki! Just sen takia pikkuhiljaa ja pienestä pitäen kannattaa kertoa niin lapsi omaksuu sen alusta asti osaksi omaa identiteettiään ja kasvaa tämä tieto mukanaan koko ajan.
Aniraz olen kanssasi samaa mieltä että salailu ja asian peittely olisi varmasti hyvin kuluttavaa ja vaikeaa. Ja voi että mikä soppa siitä syntyisi kun asia aikanaan sitten yllättäen ja vahingossa paljastuisi?!? Parempi heti alussa olla avoin ja rehellinen. Mielestäni se kertoo myös lapsen ja vanhemman terveestä suhteesta kun voidaan avoimesti näistä jutella. Ja toivon että kaikki lahjasoluilla alkunsa saaneet lapset jossain vaiheessa tajuavat ja saavat tietää sen kuinka suuresti toivottuja ja haluttuja he ovat! Aivan erityisiä siis.:heart:

Muoks! Haluan vielä lisätä että tietenkin jokainen perhe tekee omat ratkaisut ja ne ovat jokaisen omia henkilökohtaisia ja varmasti siihen perheeseen oikeita ratkaisuja. Tämä siis vain minun näkemykseni, enkä halua kenenkään eriävää tapaa toimia arvostella tai lytätä. Kukin tyylillään. =)

 

Mä puhuin mahdollisesta luovutushoidosta aika avoimesti, mutta kun hoito ja raskaus oikeasti toteutui, niin löin vähän jarruja päälle. Tavallaan haluaisin olla avoin ja olla jonkunlainen vertaistuki tai ainakin "levittää tietoisuutta" näistä ongelmista ja hoitomahdollisuuksista, mutta toisaalta se tuntuu niin henkilökohtaiselta. Tällä hetkellä läheisistä vain sisko ja äiti tietää varmasti, muut saattavat asiaa pohtia tai aavistella mutta kukaan ei ole suoraan siitä kysynyt. Myös meille psykologi suositteli lapselle kertomista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja se on kyllä tarkoituskin. Toivottavasti saamme sen kuulostamaan mahdollisimman luonnolliselta ja tavalliselta niin, ettei lapsi koe itseänsä väärällä tavalla erilaiseksi. Ja siihen tilanteeseen en ainakaan halua, että joku lähipiiristä möläyttää asian lapselle niin ettei lapsi asiasta itse tiedä.

Mietittekö te muuten noin muutoin paljon sitä että mahassa kasvava vauva on luovutetulla munasolulla aikaansaatu? Itse ajattelin sitä paljon enemmän ennen raskautta, nyt se on jäänyt aika lailla taustalle. Aina hetkellisesti se nousee pintaan ja välillä tulee sellainen "apua!"-fiilis, mutta hälvenee kyllä nopeasti. Syntyvä lapsi on kuitenkin oma persoonansa, oli se lähtöisin omasta tai toisen solusta.

Weeru, tsemppiä väsymykseen! Toivottavasti se ihana keskiraskaus kohta koittaa Mua kanssa väsyttää ihan erilailla, iltaisin simahtelen sohvalle kun yritetään miehen kanssa katsella jotain sarjaa. Ja työt ei huvita...

Lempiviola 17+3

 

lempiviola mä ajattelen kyllä luovutustaustaa, mutta vaan hyvillä mielin. Kiitollisena että mun huonojen munasolujen tilalle saatiin terveitä, ja nyt odotetaan vauvaa. ennen hoitoa kun en ollut itsekään vielä asiaa sisäistänyt ja puhunut muille, se tuntui paljon merkittävämmälle ja vaikealle. Ehkä isoin juttu on ollut lähipiirin mutkaton asenne, niin omat tunnekiemurat ovat silinneet samalla. Mietin just aamulla, et tuliskohan teiniltä jotain ilkeetä kommenttia etten olisi oikea äiti tms. Mutta kyllä mä tuollaiset kestäisin, kun äitiys on paljon muutakin kuin ne yhteiset geenit. Olen oman äitini näköinen, mutta meillä on aina ollut vaikeaa, niin eri luonteet geeneistä ja kasvatuksesta huolimatta.

weeru samaa mieltä olen sun kanssa. Enkä myöskään arvostele muita ratkaisutapoja. Tuo avoimuus vain sopii omaan elämääni parhaiten.

Aniraz_ 18+3

 

Mä en juurikaan mieti nyt raskaana luovariasiaa, joskus tietenkin että miltä tyttö tai poika näyttää ja onko esim.tytössä venäläisiä piirteitä? Mun mielestä venäläiset naiset on tosi kauniita mutta heillä on jokin yhteinen piirre mitä en osaa kuvailla. Olen hyvin onnellinen, että saatiin tämä mahdollisuus. Lähinnä olen miettinyt, osataanko toimia lapsen suhteen asiassa juuri oikealla tavalla. En todellakaan halua tai aio jättää kertomista teini-ikään, pitäisi vain löytää se sopiva tapa ja ikä jolloin kertoa. Näistä asioista onneksi löytää nykyään vertaistukea ja ehkä jotain kokemuksiakin ehtii kuulla muilta ennenkuin itsellä on se aika.

 

Hei kaikille! Ajattelin tulla tänne ilmoittautumaan, että ehdin niin kauan kuin olen raskaana =). Meillä siis oli testipäivä 3.5. ja testi näytti plussaa, ensimmäistä kertaa ikinä! Ensimmäinen lapsi on siis toiveissa. Maanantain veritesti hCG 1425. Tämä viikko sitten ollut niin stressaava, että välillä miettii että tuleeko alkio jo stressin takia pois... No, onneksi toisaalta en ole liikaa ehtinyt miettiä asiaa.

Ihan alussa siis ollaan, ja onhan tämä vähän sellaista ihmettelyä, että voiko tää oikeesti olla totta. Hoidot aloitettu 7 vuotta sitten, mutta ennen tätä viimeisintä oli kolmen vuoden tauko. Emme vain jaksaneet enää, kun ei koskaan sitä toista viirua näkynyt. Mitäs vielä, niin, yksi alkio siirrettiin.

Yritän myös nyt olla onnellinen tästä plussasta. Tämä kuitenkin todistaa, että voin ylipäätään tulla raskaaksi. Ja keskenmenoa en ehkä osaa pelätä, kun sellaista ei koskaan ole ollut. Ajattelen, että suren sitten kun on aika surra, en vielä.

 

Sellaista kysyisin, kun mulla on oireena ollut sellainen jomotus/kivistys vatsan sivuilla, noin vyötärön korkeudella molemmin puolin. En ole löytänyt keneltäkään sellaisen kuvausta, onko täällä kenelläkään kokemusta? Ihmettelen vaan mitä voisi olla, kun tuntuu vähän samalta kuin omissa hoidoissa täydet munasarjat ennen punktiota. Nythän siellä ei pitäisi olla mitään elämää...

 

Täällä ollut hyvää keskustelua kertomisesta. Se varmaan kaikkia mietityttää. Me ollaan ajateltu mennä tuon suosituksen mukaan, että kerrotaan lapselle pienestä pitäen. On olemassa myös sellainen minisatukirja, joka kertoo eläinperheiden "hedelmöityshoidoista", siitä saattaa olla helpompi lähteä liikkeelle. Mutta nähtäväksi jää, mikä on se itselle sopivin tapa.
Sellaisen ajatuksen joku joskus kirjoitti (ehkä tuolla hoitopuolella), että pitäisi ajatella myös lapsen yksityisyyttä siinä, kun kertoo muille. Minä en ollut tällaista tullut ajatelleeksikaan. Siis että pitäisikö olla kertomatta laajalle joukolle, jotta lapsi sitten saisi aikanaan päättää, kenen haluaa asiasta tietävän? En tiedä, en oikein osaa ajatella tätä.
Myös isovanhemmille kertomista mietitään, että pitäisikö kertoa vasta sitten, kun on lapsellekin alettu kertoa. Ensinnäkin, että heillä ei olisi mahdollisia ennakkoluuloja pienokaista kohtaan, ja toiseksi, ettei lapsi kuulisi asiasta heidän kauttaan. Mutta toisaalta, jos kertoo heti, niin he voivat sitten asian omaksua rauhassa, ennen kuin lapsi mistään mitään ymmärtää, ja siinä vaiheessa lienee sama, miten lapsi on alkunsa saanut. Jos jollakulla on jo kokemuksia kertomisesta, olisi kiva kuulla!
Ja anteeksi puheripuli näin heti alkuun...

 

Saiga onnea ja tervetuloa! Vaikea on uskoa että nyt se plussa on ja pysyy pettymysten jälkeen.

Kertomisesta on kokemuksia kun selaa ketjua taaksepäin ainakin. Mä oon kertonut lähipiirille siksikin että jos pieni lapsi haluaisi jutella asiasta, niin luovutustausta olisi tiedossa. Katsoin youtubesta dokkaria, missä teinityttö koki olevansa hyvin haluttu luovutustaustan vuoksi ja siitä jäi hyvä mieli.

Mulla on kipuja kyljissäkin välillä, repäisykipuja, mutta ne kestävät vaan hetken.

 

Tervetuloa vielä Saiga! Ootko jo varannut varhaisultran? Se kyllä ainakin itselläni rauhoitti tosi paljon mieltä ja nyt olen ollut rauhallinen. Noita jomotuksia oli mulla 5+ viikolla, juurikin vähän kylkiin päin ja pyyhkiessä pientä vuotoa.
Kertomisesta vielä..eihän sitä kyllä kukaan osaa tai tajua ottaa puheeksi joten ei varmaan tule sellasta tilannetta että pitäisi tai kuuluisi kauhean isolle porukalle kertoa. Eihän sellaisista puhuta kylässä kahvipöydässä? Mietin sitäkin, että joillekin voi olla hyvin kiusallinen aihe. Mulla on myös isovanhempiin se kanta, etten aio heitä asialla rassata, koska jo hoitojen ymmärtäminen on heille vaikeaa. Väitän, ettei mummini ymmärtäisi vaikka kartan piirtäisin, että naiselta voidaan ottaa munasoluja, tehdä niistä alkiot ja siirtää ihan toisen naisen kohtuun. Ne on sen ikäsiä että lapset on hässitty pimeessä peiton alla.
Mä kerroin juuri teinitytölleni raskaudesta! Hän alkoi itkeä onnesta, oli niin iloinen! Hän tiesi hoidoista mutta ei ihan tiennyt että ollaan taas jatkettu hoitoja vuoden tauon jälkeen, joten yllärinä tuli. Ihanaa nähdä kuinka hän odottaa sisarusta.
Iitu 7+5

 

iitu78 meillä miehen isä on niin iäkäs, että ollaan itseasiassa jätetty kertomatta. En oikein tiedä mitä tehdä. En vaan jaksaisi selittää kaikkea juurta jaksain ja kuunnella ehkä jotain ihmeellisiä kommentteja. Ei olla kerrottu aikaisemmista hoidoistakaan, joten helpompaa olisi jatkaa samalla linjalla. Toisaalta voihan sitä yllättyä, ehkä olen itse ennakkoluuloinen turhaan.

 

Saiga, paljon onnea plussasta ja tervetuloa joukkoon! :flower: Mä yritin ostaa juuri tuota Outi Hovatan kirjaa, mutta se on loppu eikä uusia painoksia tule Kirjastosta pitäisi onneksi löytyä lainaan. Tuo mainitsemasi lapsen yksityisyys on juuri se syy minkä takia en enää osannut olla niin avoin luovutustaustasta kun hoito ja raskaus konkretisoitui. Se voi kuitenkin olla iso asia lapselle, ja asiaa voi vaikeuttaa se että "kaikki" tietää (vaikkei minun mielestäni siinä olekaan mitään hävettävää tai alentavaa).

Mä en ole esim. isälleni vielä kertonut, enkä yhtään tiedä miten suhtautuu. Mun perhe on sellaista tyypillistä juroa suomalaista versiota enkä odota mitään tunteenpurskahduksia tai välttämättä edes kommentteja mihinkään suuntaan, mutta voihan sitä pinnan alla kyteä jotain. Psykologi ehdotti että kerrottaisiin isovanhemmille vasta kun vauva on syntynyt ja suku on siihen tutustunut, silloin se ei ehkä tunnu enää niinkään isolta asialta. Toisaalta tuntuu että pitäisi kertoa aiemmin...

Ihana kuulla Iitu että tyttösi otti asian noin mahtavasti :heart: Tuon ikäinen osaa jo olla ihan erilailla mukana odotuksessa ja sitten myöhemmin vauvan hoidossakin. Meillä neljä-vee myös odottelee vauvaa, mutta saa nähdä minkälainen shokki se sitten on kun huomio jakautuukin jonkun muun kanssa.

Lempiviola 17+5

 

Lempiviola, mulla sama juttu oman isän kanssa. Hän on jo 76v ja ei kyllä osaisi juuta eikä jaata sanoa luovutusasiaan tai sota-ajan lapsena päästäisi suustaan jotain tyyliin "ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi" jos kuulisi että munasolu on venäjältä. Se olisi ihan kauheeta! Ja todellakin, mun isä voisi sanoa noin. On todella juro tapaus vaikka ihana onkin. Joten en aio hänelle asiasta puhua ja oikeastaan tiedän, ettei hän asiaan muuallakaan törmää myöhemmin. Äitini on isää 20v nuorempi, he eivät ole yhdessä, joten hän kyllä tietää, samoin veljeni. Asiaa on hyvä makustella nyt raskausaikana ja luulen että ne menevät myöhemmin sitten omalla painollaan.
Onpa outoa ettei sitä kirjaa paineta enää! Luulisi sille olevan tarvetta tai että ainakin Väestöliiton kautta saisi jotain vastaavaa apua lapselle kertomiseen.
Mulla on ihan hirveä hankinta-buumi päällä jo! Pakko jarrutella..tekisi mieli ostaa jo vaikka mitä! Ainoa ostos mitä olen tehnyt, on valkoinen pienen pieni toppahaalari käytettynä. Oli niin ihana!
Tiistaina ultra 8+2...niin kovin odotan että saisin taas hengähtää! Oikeastaan en ole nyt "aktiivisesti" edes pelännyt..ja sekin pelottaa etten ole pelännyt koska silloin en ole lainkaan valmistautunut jos kaikki ei olekaan hyvin. On tää vaikeeta
7+6