Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

vierailija
Mäkin itseasiassa ihan tarkistin ne mun aiemmat arvot ja kyllähän mä ne vähän väärin olin sit kuitenkin muistanu, se oli 127 se esikoisesta hcg ja kahden päivän päästä 519 että vaikka alkulukema oli matala niin oli sitten ottanu reilun harppauksen. Toisesta lapsesta oli sitten 625 samana päivänä🙂👍
 
Mulla on joitain kirjautumisvaikeuksia, täytyy yrittää myöhemmin tietokoneelta, kun nyt tämä puhelin loi uuden profiilin, vaikka en halunnut... Rusakkonen siis täällä. @kirsillevauva koetan siis päästä oikealle tililleni myöhemmin, sitten pääsen myös viesteihin.

@Chiarina46 aivan upeita uutisia! Vautsivau!!!! Ihanaa!!!!! ❤ Mulle tuli sisälle se sama kutkuttava jännityksen tunne, joka oli aina tuossa vaiheessa... oijoijoi...!

Minä en lopulta koskaan enää uskaltanut testata, ennen kuin 14 pv oli siirrosta. Tyttäreni raskaudessa testasin ainoastaan kerran. Kotiraskaustestejä en käyttänyt. Hän on nyt 1,5 vuotta ja tuolla yläkerrassa juuri jotain ääntelee, on varmaan tylsää. Hän on hyvin naurava ja sosiaalinen. 👶 -Nyt taisi nukahtaa tosin, kun tätä kirjoittelin.

Voi olla, ettei enää yritetä uudempaa kertaa; mies ei taida oikein haluta toista vauvaa, ja jotenkin minustakin meillä voisi olla perhe koossa nyt. Lisäksi minulta löytyi tässä yllättäen jokin verisuonen laajentuma sisäelimiin liittyen. Sairaalalääkäri on viikon kuluttua. Ei siis ole syöpä tms., mutta voisi ehkä olla jotenkin haitallinen ilmeisesti raskautuessa. Epäilen, että minulla on ollut tämä jo 20 v., mutta ihmeen kaupalla ei siis raskauksissa häirinnyt. Jos vaihtoehdot ovat leikkaus tai uuden raskauden välttäminen, en varmaankaan ala pakolla leikkaukseen, jos muuten olen terve eikä leikkausta tarvita. Minulla oli nyt keväällä napatyräleikkaus, kun sellainen tuli viime raskauden lopussa, vaikka siis en sitä kuitenkaan tajunnut, ennen kuin alkoi oireilla. Se nyt leikattiin, ja yhä toivun, enkä vielä voi esim. nostaa tytärtäni, hän kun kuitenkin painaa kymmenisen kiloa. Eli tiedän, ettei se ihan leikkiä ole, kun aletaan vatsan alueella leikkauksiin (en laske keisarinleikkausta nyt tähän, se meni minulta vaivoitta). En kuitenkaan ole vielä tehnyt mitään päätöksiä.

Minulla toimivat ainoastaan kolmipäiväiset morulat, ja silloin lääkitys oli minimoitu. Tosin estrogeeniannos oli iso, muistaakseni 3 x 2 g pv, ja samoin Terolut-annos oli suht iso (Terolut on siis keinotekoinen progesteroni). Lisäksi minulla oli asettimella laitettava lisäprogesteroni, isot annokset, alkaen muutama pv siirron jälkeen, nyt en muista nimeä. Ai niin, Lutinus se taisi olla. Minulla oli aikaisemmin todettu jonkinasteinen progevajaus. Siirtoikkuna myös hiukan poikkeava.

@Chiarina46 ONNEA ONNEA ONNEA, ja kerro meille lisää, kun voit!!!!!
 
@Chiarina46 Oon myös hoidoissa Latviassa, tosin eri klinikalla. Oon nyt yrittämässä pikkusisarusta lapselleni ja mulla on yksi alkio jäljellä. Mulla on ollu aiemmissa hoidoissa onglemia kohdun limiksen kasvamisessa. Minkä verran sulla limis kasvoi lisää prp-hoidon ansiosta? Mikä olisi hyvä ajankohta prp-hoidolle?
 
  • Rakkaus
Reactions: Chiarina46
@Chiarina46 Oon myös hoidoissa Latviassa, tosin eri klinikalla. Oon nyt yrittämässä pikkusisarusta lapselleni ja mulla on yksi alkio jäljellä. Mulla on ollu aiemmissa hoidoissa onglemia kohdun limiksen kasvamisessa. Minkä verran sulla limis kasvoi lisää prp-hoidon ansiosta? Mikä olisi hyvä ajankohta prp-hoidolle?
Moikka,
Latvia on kiva :). Toki se kuuluu niihin maihin, joissa luovuttajan henkilöllisyyttä ei sitten saa tietää täysi-ikäisenä. Uskon kyllä, että dna-testit mahdollistaa sen joskus sitten.

Mä en oo ilman apukeinoja saanut lääkkeellisessä kierrossa kasvamaan yli 5,5 millimetrin aikaisemmin. Nyt Latviassa oli ennen PRP-hoitoa limis 5,8 (tai sanoi, että 5,2 -5,8). Mulla tehtiin PRP päivinä 12 ja 14 estrogeenin aloittamisesta. No viikonloppu osui tohon väliin, niin hoidot oli päivät 12 ja 15.

Ekan PRP-hoidon jälkeen oli 8,2 ja siirron hetkellä 7,5 (progesteroni kutistaa limistä). Siirto tehtiin päivänä 29, joten en sitten tiedä, että mikä oli lopullinen kasvu vielä. Mutta auttoi mun kohdalla paljon.
 
@Chiarina46 Kuulostaa tosi hyvältä, että PRP-hoidoista oli sinulle niin paljon apua. Katsoin Ovumian hinnastosta, että PRP-hoitoa saa ilmeisesti nyt myös Suomessa. Ajattelin kysyä Latvian klinikalta, voisiko mullekin olla hyötyä PRP-hoidosta. Lisäksi kysyn Ovumialta, millainen PRP-hoito niiltä on saatavilla.
 
@Chiarina46 Kuulostaa tosi hyvältä, että PRP-hoidoista oli sinulle niin paljon apua. Katsoin Ovumian hinnastosta, että PRP-hoitoa saa ilmeisesti nyt myös Suomessa. Ajattelin kysyä Latvian klinikalta, voisiko mullekin olla hyötyä PRP-hoidosta. Lisäksi kysyn Ovumialta, millainen PRP-hoito niiltä on saatavilla.
Ai Suomestakin saa, mut kiva :). Maksoi ne lennot kuitenkin sinne Riikaan myös.

Mun klinikalla yksi hoitokerta oli 400 € (=yhteensä siis 800 €) ja sain yhdistettyä ekan ultran siihen, niin säästin jonkin verran.

Klinikan lääkäri sanoi, että on näyttöä, että on apua...Virossa sanoivat, että ei ole näyttöä. Käytin aikaisemmalla klinikalla sellaista Nivestimiä, joka ainakin alkuun sai mun kohdun limakalvon 8-9 millin. Mulla ei näkynyt kolmikerroksinen rakenne kummankaan näiden lääkkeen/hoidon kanssa, mutta mulla myoomia, niin kuulemma se haittaa näkyvyyttä.

Toivottavasti säkin saat PRP-hoidosta apua!
 
Heippa!

Mä liityn myös keskusteluun, takana 2 omasoluivf, joista ekasta yksi alkio, joista kemiallinen ja toinen kierros jouduttiin keskeyttämään huonon vasteen vuoksi (saatiin vain 1 follikkeli aikaiseksi).

Katsotaan tarjoaako HUS meille vielä hoitoa vai lennetäänkö pellolle, emme kuulemma täytä julkisella lahjasolukriteereitä. Jos HUS meille jotain tarjoaa, käydään toki kääntymässä, mutta meidän ajatukset ovat siirtymässä lahjasolujen suuntaan. Ollaan pohdittu hoitopaikaksi Viroa, hintalappu hivenen halvempi ja tietoa luovuttajasta enemmän saatavilla. Mätsäävät kuulemma ulkoisia piirteitä. Meillä on Teams-aika jo varattuna niin voidaan aloittaa keskustelut ja selvittelyt.

Olen osittain helpottunut, kun tuntuu että meillä olisi vihdoin aito mahdollisuus raskautumiselle. Kuitenkin samalla pieni suru siitä kuinka vaikea ja pitkä tämä tie on ollut.
 
vierailija
Heippa!

Mä liityn myös keskusteluun, takana 2 omasoluivf, joista ekasta yksi alkio, joista kemiallinen ja toinen kierros jouduttiin keskeyttämään huonon vasteen vuoksi (saatiin vain 1 follikkeli aikaiseksi).

Katsotaan tarjoaako HUS meille vielä hoitoa vai lennetäänkö pellolle, emme kuulemma täytä julkisella lahjasolukriteereitä. Jos HUS meille jotain tarjoaa, käydään toki kääntymässä, mutta meidän ajatukset ovat siirtymässä lahjasolujen suuntaan. Ollaan pohdittu hoitopaikaksi Viroa, hintalappu hivenen halvempi ja tietoa luovuttajasta enemmän saatavilla. Mätsäävät kuulemma ulkoisia piirteitä. Meillä on Teams-aika jo varattuna niin voidaan aloittaa keskustelut ja selvittelyt.

Olen osittain helpottunut, kun tuntuu että meillä olisi vihdoin aito mahdollisuus raskautumiselle. Kuitenkin samalla pieni suru siitä kuinka vaikea ja pitkä tämä tie on ollut.
Hei!
Ootko ollu aiemmin tuolla alhaisen AMH:n ketjussa, tuntuu nimimerkki tutulta? Tosi kurjaa ettei ole onnistanut teitä :-( Mulla on alhainen AMH ollu jo 30-vuotiaana (0,5 2018, 0,33 2022) ja kaksi lasta ivf:llä, eka hoidot yksityisellä, toka hoidot julkisella tosin TAYSissa (asumme kylläkin HUS-alueella) itsellisenä.

Mua jäi ihmetyttämään että miksi ei tehtäisi teille vielä julkisella yhtä hoitoa? Ja perusteltiinko miten että miksei lahjasolukriteerit täyty? Onko se sitten se kun eka hoitokierrossa on siirtoon päästy?

Hassua myöskin mielestäni että hoitokierto keskeytettiin. Mulla TAYSin ekassa ivf-kierrossa lähti kasvamaan vain yksi follikkeli eli käytännössä mitään vastetta lääkkeille ei ollut kun ovis ihan luomustikin joka kierrossa tapahtuu mutta ei ollut puhettakaan että olis hoitokierto keskeytetty, puhe oli vain että seuraava yritys todennäköisesti lahjasoluilla tuon huonon vasteen takia mutta sitten kuitenkaan lahjasoluhoidon kriteerit ei täyttyneet koska tuosta yhdestä follista tuli sitten alkio joka siirrettiin eli siirtoon päästiin. Eli toinen yritys tehtiin sitten uudestaan omilla ja siinä lähti kolme follia kasvamaan, joista kaksi kypsää munista ja molemmat hedelmöittyivät mutta näyttivät kolmantena päivänä pysähtyneiltä mutta menivät jatkoviljelyyn ja toinen jatkoikin kehitystään blastoksi ja siitä sitten PASilla vauva. Koko ajan oli kuitenkin puhe että kolmas hoitokin olisi ollut tarjolla.

Ymmärrän toki että jos ette enää jaksa vaan tuntuu vaan että helpompi edetä lahjasoluilla ja yksityisellä mutta kyllä teillä nyt kaiken järjen mukaan pitäisi yksi omasoluhoito tarjota (tai sitten lahjasoluhoidon kriteerit täyttyä), onhan teillä herranjestas jo kemiallinen raskauskin tullut noissa hoidoissa yhdellä ainoalla alkionsiirrolla. Itse olen huomannut että on aika paljon tuurista ja lääkäristäkin kiinni mitä sanovat ja päättävät ja miten tulkitsevat kriteereitä. Mulla oli yksityisellä oma lääkäri sellainen joka työskenteli myös toisessa kaupungissa niin varmaan 80 % vastaanottoajoista oli toisella lääkärillä ja olivat kyllä niin eri tyyppiset tyypit nämä lääkärit ja puheet sen mukaiset. Piti aina miettiä että mitä halusi ja sitten ilmaista asia sopivasti oikealle lääkärille. No, tällastahan tää tietty on mutta kyllä vähän tuuripeliä tuntuu olevan että kenen käsiin pääsee/joutuu ja millaisia hoitoja ja millä aikatauluilla sitten tehdään.

Mulle on sekä yksityisellä että julkisella lääkärit puhuneet ihan ristiinrastiin samoista asioista ja heillä ollut ihan eri käytänteet ja jutut on osin jos ei nyt ihan mielivaltaisia niin vähintäänkin tulkinnanvaraisia esim kun vaikka olen itsellisenä ollut hoidoissa niin olen saanut lääkkeet korvattuina kun lapsettomuuteen on ihan fyysinen syy enkä siis parisuhteessakaan luomusti raskaudu niin ensimmäinen lääkäri oli asiasta sitä mieltä että en välttämättä korvauksia saa ja taas seuraavan lääkärin mielestä asia oli itsestään selvä ja pisti vaan rastia ruutuun että korvaukset sain sitten automaattisesti aina jatkossa suoraan. Ja kyseessä siis kuitenkin aika isot summat kun yhden hoitokierron lääkkeet on yli 2000 €. Tollasia juttuja ollut aika paljon ja kahteen kertaan olen myös ylilääkärille soittanut ja kas kummaa onkin asiat lähteneet hoitumaan sitten sen jälkeen. Kaikkea ihme sekoilua koko ajan, esim ensin lahjasolujoitaja ja lääkäri sanovat että lahjasoluissa ei saa ”esittää toiveita” eikä huomioida ollenkaan vaikka perheessä on jo yksi lapsi ja sitten taas seuraava ihminen/lahjasoluhoitaja sanookin että eikun nimenomaan nämä ovat juuri tilanteita mitä jo ihan laissa sanotaan että pitää huomioida lahjasoluilla alkunsa saaneen lapsen ”istuvuus” perheeseen esim just kun on muita lapsia.

Mutta siis kuten sanoin niin toki ymmärrän myös sen että jos ei vaan enää jaksa. Jaksamista teille ja Voimansäde!
 
Samainen henkilö!

Nämä HUSin kriteerit ja käytänteet ovat tässä kohtaan mulle hieman mysteeri ja tunnistan tuon eroavaisuudet lääkäreiden välillä. Kysyin tästä meidän tilanteesta ja jatkosta 2. ivf-kierroksen keskeytysultrassa (eivät punktioi yhtä solua) ja siinä lääkäri totesi minulle, että meidän tapaus pitää laittaa johonkin lääkäriryhmän arvioon, jossa päätetään voidaanko meille tarjota vielä uusi ivf. Perusteena tälle huono vaste maksimiannoksella lääkkeitä. Kuulemma 2 kierrosta tarjotaan aina kaikille, mutta 3. käytetään harkintaa onnistumistodennäköisyyden kautta.

Kun puolestaan kysyin lahjasolukriteerejä, minulle todettiin suoraan, että emme täytä lahjamunasolukriteereitä tuon yhden alkion takia. Lääkäri vielä kirjasi käyntitietoihin, että ”pariskunta ei täytä lahjasolukriteereitä” ja ”voidaanko vielä tarjota hoitoa?”. Meillä on kesäkuun vikalla viikolla lääkäriaika, jossa sitten kuullaan heidän päätös..
 
@Rusakkonen
@Papupilvi
@Karhurouvanen
@Lukija516440

Kiitos paljon myötäelämisestä teille <3

Olen ollut levollisin mielin, mutta tuntuuhan tämä epätodelliselta.

Kävin vielä eilen mittauttamassa HCG:n ja se oli 741 (dpp 14). Joten jätän nyt HCG-testailut sikseen ja varasin varhaisultran 26.6. Raskaustestiinkin piirtyi nyt kunnon viivat (edellisestä vastaavasta oli 18 vuotta aikaa), joten sekin testailu jää.

Väsymys on alkanut hiipiä kuvioihin ja kyllä vatsassa on jotain kuumotusta, tms koko ajan.

Kysyin klinikalta, että miten jatkan tukilääkityksen kanssa. Sain siis siirtoon Klexanea ja Prolutexiä (Lubion?). Yks /päivä, Klexane-piikitystä tulee kuulemma jatkaa, mutta Prolutexin voi jättää pois. Mulla on kuitenkin viikon satsi noita Prolutexejä vielä jäljellä edellisestä hoitorupeamasta, joten piikitän ne loppuun.

Muutoin sitten Estrofem 2 MG ja Lugesteron 200 MG kolme kertaa päivässä.

Nyt pitää alkaa kiinnittää huomiota terveydellisiin asioihin. D-vitamiini ja Ferritiini on mulla nyt hyvissä arvoissa, mutta koska Latvian klinikka ei juurikaan anna ohjeita, niin olin unohtanut foolihapon kokonaan. Ja pakko panostaa ekan kolmanneksen aikana kevyeen treenaamiseen. Tämä on mun ja monen kaverin tasavuosikymmen-vuosi. On reissuja, omat juhlat ja muiden juhlia. Taitaa olla todella mahdotonta salailla asiaa, kun samat ihmiset aina juhlissa. Useammalle olen jo asian kertonutkin, koska kyllä sitä haluaa kuitenkin jakaa asian.
 
vierailija
Heippa!

Mä liityn myös keskusteluun, takana 2 omasoluivf, joista ekasta yksi alkio, joista kemiallinen ja toinen kierros jouduttiin keskeyttämään huonon vasteen vuoksi (saatiin vain 1 follikkeli aikaiseksi).

Katsotaan tarjoaako HUS meille vielä hoitoa vai lennetäänkö pellolle, emme kuulemma täytä julkisella lahjasolukriteereitä. Jos HUS meille jotain tarjoaa, käydään toki kääntymässä, mutta meidän ajatukset ovat siirtymässä lahjasolujen suuntaan. Ollaan pohdittu hoitopaikaksi Viroa, hintalappu hivenen halvempi ja tietoa luovuttajasta enemmän saatavilla. Mätsäävät kuulemma ulkoisia piirteitä. Meillä on Teams-aika jo varattuna niin voidaan aloittaa keskustelut ja selvittelyt.

Olen osittain helpottunut, kun tuntuu että meillä olisi vihdoin aito mahdollisuus raskautumiselle. Kuitenkin samalla pieni suru siitä kuinka vaikea ja pitkä tämä tie on ollut.
Onko teille sanottu, että olette nyt käyttäneet kaksi hoitoa? Minun järkeni mukaan kesken jäänyt kierros ei kuluttaisi hoitokertoja, eihön itse ivf:ää edes tehty. Tuntuisi vain todella epäoikeudenmukaiselta, että muutama ultra = ivf-hoitokierros!! Pitäkää puolenne!
 
Onnittelut. En nyt muista sun tarinaa, oliko tämä ensimmäinen lapsi?
Kiitos <3 . Joo, eka olis ja ainoaksi jäänee ;).

Ensimmäinen plussa ja neljä lahjasolusiirtoa tehty. Toki vielä aikaisessa vaiheessa ja nyt dpp17 tuli just epäuskoinen olo, että pitääkin käydä HCG mittauttamassa huomenna, jotta näkee, että nouseeko vielä niinkuin pitäisi.
 
Moikka,
Mulla tuli vähän verenvuotoa ja päätin yöllä varata ultran Kauniiseen odotukseen. Heillä kuulemma kaupungin parhaat laitteet. Kätilö ultrasi niin hinta 89 euroa.

Näkyi ruskuaispussi ja alkion koko vastasi 6+0 ajankohtaa. Mulla tänään 6+1. Näkyi väreily, joka vaikutti hennolta sykkeeltä..26.6. ultra, niin ehtii siihen mennessä vahvistua.

Mulla ei oo ollut juurikaan oireita, niin nyt voi sulkea pois tuulimunan ja kohdun ulkopuolinen. Ja näkyi vain yksi alkio, joten sekin helpottava asia.
 
vierailija
@Chiarina46 tosi hieno juttu. Täällä siis Rusakkonen. Nauti juhannuksesta! Muistan juhannuksen, kun olin raskaana. Minä päivänä siirto oli Sinulla? Milloin on laskettu aika? Olet todella samoissa päivissä kuin minä pari vuotta sitten, tai siis hiukan pidemmälläkin, itse olin varmaan vasta noin 3 vk raskaana tuolloin. 🙂
 
  • Rakkaus
Reactions: Chiarina46
@Chiarina46 tosi hieno juttu. Täällä siis Rusakkonen. Nauti juhannuksesta! Muistan juhannuksen, kun olin raskaana. Minä päivänä siirto oli Sinulla? Milloin on laskettu aika? Olet todella samoissa päivissä kuin minä pari vuotta sitten, tai siis hiukan pidemmälläkin, itse olin varmaan vasta noin 3 vk raskaana tuolloin. 🙂
Moikka ❤
Mulla oli siirto 27.5.(5 päiväinen) ja the päivä olis sitten 12.2. Tämä tuntuu suotuisalta ajankohdalta..

Olin kyllä ekaa kertaa oikeesti stressitön ja hyvällä tuulella siirron aikaan, vaikka alkanut vuosi on ollut tosi raskas ja surua on ollut.

Mulla on viikon päästä 50-v synttärit...pää niin pyörällä hormoneista, etten meinaa muistaa.

Hyvää juhannusta ❤
 
vierailija
On sitten hyvin samoissa ajoissa, mullahan oli siirto 3.6. 3-pv pari vuotta sitten ja la oli 21.2. Tosiaan oli siis vain muutama pv eroa. Meillä sitten syntyi 37+2, eli parisen viikkoa etuajassa, kun ei uskallettu loppuun asti samanikäisenä kuin Sinä nyt mennä. Mullakin oli viiskymppissynttärit raskaana. -Hyvää juhannusta toivotellen Rusakkonen ❤

Moikka ❤
Mulla oli siirto 27.5.(5 päiväinen) ja the päivä olis sitten 12.2. Tämä tuntuu suotuisalta ajankohdalta..

Olin kyllä ekaa kertaa oikeesti stressitön ja hyvällä tuulella siirron aikaan, vaikka alkanut vuosi on ollut tosi raskas ja surua on ollut.

Mulla on viikon päästä 50-v synttärit...pää niin pyörällä hormoneista, etten meinaa muistaa.

Hyvää juhannusta ❤
 
  • Rakkaus
Reactions: Chiarina46
On sitten hyvin samoissa ajoissa, mullahan oli siirto 3.6. 3-pv pari vuotta sitten ja la oli 21.2. Tosiaan oli siis vain muutama pv eroa. Meillä sitten syntyi 37+2, eli parisen viikkoa etuajassa, kun ei uskallettu loppuun asti samanikäisenä kuin Sinä nyt mennä. Mullakin oli viiskymppissynttärit raskaana. -Hyvää juhannusta toivotellen Rusakkonen
❤. Voitko muuten hyvin raskausajan?Mä oon niin iloinen, että on vaan ollut ihan pieni vuoto tässä, joka sitten loppui nopeasti. Edellisellä klinikalla monilla oli paljon näitä vuotoja ja osaa ohjeistettiin jäämään sairaslomalle ekan kolmanneksen loppuun. Ihan mietin, että voiko hirveä määrä lääkkeitä aiheuttaa lisäharmia?mun lääkitys on nyt tyyliin 1/4 verrattuna edelliseen paikkaan.


Toki ymmärrän, että nyt on vielä tosi aikaista, mutta ekaa kertaa tosiaan edes raskaana.

Miten sun lähipiiri ja työpaikka, yms suhtautui asiaan?
 
vierailija
Rusakkonen täällä... Mun tarttee sortteerata se kirjautuminen tässä joskus...

En voinut pahoin raskauksissani. Ensimmäisessä oli alkuraskaudessa kova nälkä koko ajan. Toisessa oli ehkä hiukan vähemmän, mutta usein söin muistaakseni kolmekin pääateriaa päivässä.

Minulla oli henkisesti vaikea toinen raskaus, koska esikoispoika kuoli kohtuun ja tällä tyttövauvalla oli omat todetut riskinsä. Mutta ei kukaan suhtautunut millään erikoisella tavalla raskauteeni. Oikeastaan ketään ei sen kummemmin kiinnostanut raskaus. Ensimmäisessä raskaudessa oli (eri kulttuuriin kuuluvalta) yksi omituinen kysymys, eli että oliko raskaus vahinko. Itse en olisi ikinä kehdannut keneltäkään sellaista kysyä. Joo-o, vahinkoko sitten, jonka tekemiseen oli kulunut jotain 50 tuhatta...

Olisin toivonut, että osa sukulaisista olisi ollut kiinnostuneempia toisesta raskaudestani, mutta sitten he kyllä myöhemmin tsemppasivat siinä suhteessa jonkin verran. Töissä kaikki olivat ystävällisiä. Yksi henkilö taisi ihmetellä, miksi "enää" viitsin hankkia lapsia, mutta hänellähän oli itsellään jo (elossa olevia) lapsia, kun taas minulla ei ollut.

Muistaakseni siinä 12. viikolla vähitellen lopetettiin lääkitys. Minulla oli 19. viikolta alkaen suhteellisen usein ultra. Sitten oli 4 vk välein, sitten 2 vk, lopuksi 1 vk välein.

Yleisesti ottaen oma kokemukseni on, ettei kanssaihmisiä sen kunmemmin toisten asiat kiinnosta. Eikä kukaan ainakaan vielä minua luullut tyttäreni isoäidiksi. 😀

❤. Voitko muuten hyvin raskausajan?Mä oon niin iloinen, että on vaan ollut ihan pieni vuoto tässä, joka sitten loppui nopeasti. Edellisellä klinikalla monilla oli paljon näitä vuotoja ja osaa ohjeistettiin jäämään sairaslomalle ekan kolmanneksen loppuun. Ihan mietin, että voiko hirveä määrä lääkkeitä aiheuttaa lisäharmia?mun lääkitys on nyt tyyliin 1/4 verrattuna edelliseen paikkaan.


Toki ymmärrän, että nyt on vielä tosi aikaista, mutta ekaa kertaa tosiaan edes raskaana.

Miten sun lähipiiri ja työpaikka, yms suhtautui asiaan?
 
  • Rakkaus
Reactions: Chiarina46
Rusakkonen täällä... Mun tarttee sortteerata se kirjautuminen tässä joskus...

En voinut pahoin raskauksissani. Ensimmäisessä oli alkuraskaudessa kova nälkä koko ajan. Toisessa oli ehkä hiukan vähemmän, mutta usein söin muistaakseni kolmekin pääateriaa päivässä.

Minulla oli henkisesti vaikea toinen raskaus, koska esikoispoika kuoli kohtuun ja tällä tyttövauvalla oli omat todetut riskinsä. Mutta ei kukaan suhtautunut millään erikoisella tavalla raskauteeni. Oikeastaan ketään ei sen kummemmin kiinnostanut raskaus. Ensimmäisessä raskaudessa oli (eri kulttuuriin kuuluvalta) yksi omituinen kysymys, eli että oliko raskaus vahinko. Itse en olisi ikinä kehdannut keneltäkään sellaista kysyä. Joo-o, vahinkoko sitten, jonka tekemiseen oli kulunut jotain 50 tuhatta...

Olisin toivonut, että osa sukulaisista olisi ollut kiinnostuneempia toisesta raskaudestani, mutta sitten he kyllä myöhemmin tsemppasivat siinä suhteessa jonkin verran. Töissä kaikki olivat ystävällisiä. Yksi henkilö taisi ihmetellä, miksi "enää" viitsin hankkia lapsia, mutta hänellähän oli itsellään jo (elossa olevia) lapsia, kun taas minulla ei ollut.

Muistaakseni siinä 12. viikolla vähitellen lopetettiin lääkitys. Minulla oli 19. viikolta alkaen suhteellisen usein ultra. Sitten oli 4 vk välein, sitten 2 vk, lopuksi 1 vk välein.

Yleisesti ottaen oma kokemukseni on, ettei kanssaihmisiä sen kunmemmin toisten asiat kiinnosta. Eikä kukaan ainakaan vielä minua luullut tyttäreni isoäidiksi. 😀
Kiitos paljon vastauksesta. Muistinkin, että sinulla on ollut surullisia asioita elämässä. Ja kiitos, että olet ollut täällä kannustava ❤.

Täällä ultrassa tänään löytyi hyvä syke ja sikiö oli oikeissa mitoissa. Oireet on niin vähissä, mutta on niitä kuitenkin.
 
  • Rakkaus
Reactions: Karhurouvanen
vierailija
Hieno juttu! Siitä se sitten lähtee. Terveisin Rusakkonen 😊

Kiitos paljon vastauksesta. Muistinkin, että sinulla on ollut surullisia asioita elämässä. Ja kiitos, että olet ollut täällä kannustava ❤.

Täällä ultrassa tänään löytyi hyvä syke ja sikiö oli oikeissa mitoissa. Oireet on niin vähissä, mutta on niitä kuitenkin.
 
  • Rakkaus
Reactions: Chiarina46

Yhteistyössä