@kirsillevauva :n pyynnosta - kuvaus poikamme hautajaisista.
Poikamme hautajaiset olivat 22.1.2020. Han siis syntyi kuolleena 1.12. ja oli 49cm pitka, painoltaan 2945 grammaa (36+1 rv), ja oli meidan kanssamme sairaalassa (kylmakehdossa; yolla tosin ‘jaakaapissa’) 4.12. asti. Hanet myos kastettiin sairaala-aikana (han syntyi Englannissa).
Vauvamme iho alkoi muuttua jo sairaalassaoloaikana, ja meita neuvottiin, etta ruumiinavauksen jalkeen muutos oli lopulta niin suuri, ettei meille oikein valttamatta voinut suositella hanen nakemistaan nyt enaa myohemmin. Paatimme siis olla enaa katsomatta hanta; meilla oli joka tapauksessa valtava maara kuvia sairaalassaoloajalta; suloisia (ja surullisensuloisia) muistoja.
Poikamme hautajaiset olivat kotikirkossamme. Jarjestin ne hyvin perinteisen kaavan mukaan. Kaikilla oli pyynnostani musta asu paalla.
Paivan aluksi hautaustoimiston ruumisauto, jossa pikkuisemme lepasi kukkia-asetelmien keskella, tuli limusiinin kanssa hakemaan meidat kotoa kirkkoon. Funeral Director kaveli hautausauton edessa perinteiseen tapaan jonkin aikaa ja sitten astui kyytiin. Sama asia kirkosta lahdettaessa - hieno, hidas saattue.
Kirkko: Aluksi urkuri soitti Albinonin Adagion. Sitten pappi toivotti kaikki tervetulleiksi ja piti pienen poikaamme koskevan puheen. Sitten seurasi virsi ‘Abide by me’. Seuraavaksi kukkien lasku arkulle perheittain. Englannissa on saatavilla hienoja kukkalaitteita - meilla oli esim. kaksi pupua, enkeli ja perhonen, seka sinisista ruusuista tehty sydan ja samoista ruusuista tehty arkkuasetelma, jonka paalla oli myos pieni nalle.
Sitten Raamatunlukua. Luin psalmista 139 jakeet 1-18, isani eli poikamme pappa luki psalmin 23 suomeksi (kasiohjelmasta loytyi sitten se englanniksi myos), ja aviomies luki useamman lyhyemman kohdan Uudesta Testamentista. Olin tehnyt ohjelmakirjasen itse. Raamatunluvun jalkeen oli musiikkia: harpisti soitti tassa vaiheessa Schubertin Ave Marian. Sitten pappi piti puheen ja luki myos meidan kirjoittamamme muistokirjoituksen. Taman jalkeen mina ja mieheni luimme runoja (mina myos suomeksi). Sen jalkeen yksi opiskelukavereistani (sopraanolaulaja) lauloi Franckin ‘Panis Angelicus’ -savelman urkurin saestamana. Seurasivat rukoukset. Sitten nauhalta ‘Ystava sa lapsien’ - ei lahdetty laulamaan ilman nauhaa, koska kirkossa olleista vieraista oli vain kaksi suomalaista. Hyvin meni kylla laulu nauhan avustamana. Taustalla oli PowerPoint, jossa oli vauvelimme kuvia. Sitten papin loppusanat, virsi ‘Going Home’, ja lopulta arkku kannettiin ulos Bachin Air on the G String:in kaiutessa uruilta.
Vieraita oli hiukan yli 30, mukaan lukien nelja katiloa sairaalasta, jotka olivat kaikki olleet meidan kanssamme tekemisissa. Yksi katiloista oli nimenomaan se, joka oli vauvamme saattanut maailmaan.
Kirkon tilaisuus kesti jotain yli tunnin. Sen jalkeen kaikki kynnelle kykenevat matkasivat autoissa hautausmaalle. Yksi kauneimmista hetkista matkalla oli se, kun vanha kadulla kulkeva mies otti hatun kunnioittavasti paastaan pois poikamme pienen arkun ajaessa ohi.
Hautausmaalla ensin kaveltiin haudalle. Yksi kantaja toimi arkun hautausmaan lapi yksinaan, vauvelimme oli ikaan kuin hanen sylissaan; olihan se kevyt arkku, vaikka mekin kylla laitettiin sinne vaikka mita -tutut pehmolelut kasivarsien alle, valokuvia, kirje, Raamattu ja enkelipatsaita. Hautaustoimiston oli vallan ihana - pukija kavi meidan kanssamme yksityiskohtaisesti lapi, kuinka halusimme hanet puettavan ja missa paikassa esineet tarkalleen olisivat. Hanella oli paassaan tuttu pipo, jonka mieheni pesi kotona, mutta paallyspuku oli uusi. Lisaksi tutut topposet ja Nalle Puh - ruokalappu, jotka myos pesimme. Aluspuku oli uusi myos.
Hautausmaalla aloitettiin tilaisuus laulamalla ‘Sun haltuus rakas isäni’ (taas sattuneesta syysta nauhan saestyksella). Sitten papin puhe ja hautaan siunaaminen ja arkun laskeminen. Sitten paastimme lentoon yhden valkoisen kyyhkysen, joka nousi ilmaan sydamenmuotoisesta kannellisesta korista. Laulettiin virsi ‘All Things Bright And Beautiful’. Sitten kaikki pudottivat valkoisia ruusun teralehtia hautaan. Lopuksi mies ja mina jaimme viela haudalle hyvastelemaan yksityisesti, ja pudotimme kumpikin valkoisen ruusun arkulle.
Sitten viela oli hautajaisvastaanotto. Saimme vastaanoton ilmaiseksi - tilaisuuden jarjestajat olivat niin jarkyttyneita vauvamme kohtalosta, etteivat he halunneet ottaa maksua. Olimme kovin kiitollisia - kuitenkin kuluja oli muuten, esimerkiksi myos siksi, etta tassa vaiheessa mieheni ja mina jouduimme saman tien ostamaan itsellemme hautapaikat, jotta paasisimme poikamme viereen. Lisaksi ostin tilaisuuteen hauskoja kakkuja (esim. tuhatjalkaiskakku ja perhoskakku -- onhan han nyt tuhatjalkaisesta kuoriutunut perhonen, ja tasta aiheesta kertoi myos aviomieheni kirkossa lukema runo), kivoja mehujaita, surunvalittelukirjan, jossa oli kansissa poikamme kuvia, ja koristeita kuten heliumilmapalloja, joissa oli vauvelimme kuva paalla. Muistopoydalla oli seinaa vasten suuri vauvaamme esittava juliste valkoisilla kehyksilla kehystettyna; olin tuottanut sen tilaisuuteen. Harpisti soitti taustamusiikkia plus soolon. Lisaksi kaksi kaveriani esitti musiikkia oboella ja alttoviululla. Mieheni ja mina luimme pari runoa; mina luin myos suomeksi. Minun runossani sanottiin mm., kuinka sitten taivaassa annan pikkuisellemme tutin ja imetan myos...
Tama oli siis perinteisesta paasta ja valintoihimme vaikutti esim. se, etta halusin hautajaisiin myos perinteisempia suomalaisia kaytanteita - ja halusin myos musiikkia, jota soitettiin aitini hautajaisissa.
️
PS - Hyva juttu, etta poikamme tykkaa elaimista! Silla yolla hautausmaalla tulivat peurat ja soivat kukka-asetelmista melkein kaikki ruusut!
Muutama jai, ja saastin ne kotiin.
Saastin myos pehmonallet kukka-asetelmien paalta. Olemme kuulleet noista peuroista, siis mikaan muu ei niille kelpaa kuin ruusut.
Onneksi kukka-asetelmat nayttivat silti viela hyvilta. Tulevaisuudessa ostan vain muita kukkia taikka sitten silkkiruusuja haudalle, toivottavasti peurat eivat sitten niita vihoissaan heita ympariinsa, kun huomaavat, ettei niita voikaan syoda.
Meilla on haudalle vietavaksi vaaleansinisista silkkiruusuista tehty sydan, joka sinne sitten viedaan seuraavaksi.