Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Hei,
Olen ehkä kirjoitellut tänne vuonna nakki ja kypärä... Tunnukset oli yhä voimassa

En vielä kovasti ehtinyt tutustumaan ketjujen keskusteluihin, anteeksi siis, jos tämä tulee ihan pöljään paikkaan..

Meillä on pitkien omasoluhoitojen jälkeen kaikin puolin lahjasoluilla alkunsa saanut parivuotias lapsi, lopetin hiljattain imetyksen ja nyt on aika toivoa hänelle sisarusta. Pakkasessa on alkioita ja varmaankin lääkkeelliseen kiertoon sieltä lähdetään sitten niitä siirtämään..

Hoidonsuunnitteluun on aika varattuna, mutta vähän pohdituttaa, että mitenhän pian sitä hoitoon oikein päästäisiin... Toivottavasti pian! Ei tullut tarkemmin kyseltyä hoitajalta, että mitähän kaikkea tässä voi tulla hoidon esteeksi. Kauhean positiivisin mielin yritän olla. Pelottaa myös, että mitäs jos ei onnistutakaan. Esikoisen vaatteita en ole pistänyt vielä kiertoon, mutta en ihan uusiakaan uskalla kaupassa hypistellä.

 

Onnea tuleviin hoitoihin @lahja75 ja @Hilkku81.

@Plusyks, jännitin kovasti teidän puolesta ja oli hienoa lukea hyvät uutiset. Olette joutuneet kestämään useaman keskenmenen ja pettymyksen, joten on jo aika onnistua <3

Itsellä on pelot varsin pienet enää, kun viikkoja jo 27+1 ja typy selviää jo todennäköisesti hengissä, jos nyt päättäisi syntyä. Välillä iskee kauhu, kuinka uskon selviäväni 47-vuotiaana vauvan kanssa. Minulla on kaksi unihäiriödiagnoosia ja nukun tosi paljon. Toisaalta en ole asettanut suuria odotuksia vauvavuoteen. Kerran viikossa pyrin käymään viereisessä seurakunnan perhekerhossa ja muutoin nukun aina kun vauvakin nukkuu.

Kirsi ja pikkuprinsessa 27+1

 

Olipa hyvä uutinen @Plusyks
Todella mukava kuulla, että @Papupilvi meillä on siirto samoihin aikoihin Olen todella noviisi kaikessa hoitoon liittyvässä. Kun olimme käyneet klinikalla keskustelemassa hoidon aloituksesta tämän kuukauden alussa, lähti kaikki etenemään nopeasti. Mikä on tottakai todella hyvä juttu. Minun pitäisi ottaa nyt tämän kierron 21. päivä Progren-pistos ja sekin jo jännittää kovasti. Kallis lääke ja entäpä jos sählään sen ruiskun kanssa. Sanoin jo miehelleni, että hän saa pistää sen Onko kenelläkään tuosta lääkkeestä kokemusta, tuleeko sivuvaikutuksia?

Moikka! Ei tullut Progrenistä oikeastaan mitään muuta oiretta kuin piikin jälkeen oli hetki ikävä olo. Mikä lääke sinulla alkaa seuraavaksi? Itsellä on Progynova.

Nyt hoito meneillään, katsotaan miten käy. Ennestään minulla on lapsi, nyt toivomme ensimmäistä miehelleni.

seurailen täällä harvakseltaan, stressaan näistä hoidoista liikaakin. Muutama ivf tehty omilla soluilla ja huonoilla tuloksilla.

 

Moikka! Ei tullut Progrenistä oikeastaan mitään muuta oiretta kuin piikin jälkeen oli hetki ikävä olo. Mikä lääke sinulla alkaa seuraavaksi? Itsellä on Progynova.

Nyt hoito meneillään, katsotaan miten käy. Ennestään minulla on lapsi, nyt toivomme ensimmäistä miehelleni.

seurailen täällä harvakseltaan, stressaan näistä hoidoista liikaakin. Muutama ivf tehty omilla soluilla ja huonoilla tuloksilla.

@Mi76 Mukava kuulla, että ollaan yhtä aikaa hoidoissa. Voi jakaa kokemuksia Minun pitäisi aloittaa Zumenon seuraavan kierron 1. päivästä. Helmikuun lopulla on ultra, jossa ilmeisesti tsekataan kohdun limakalvon paksuutta. Ja samalla ilmeisesti saan tarkempaa tietoa siitä, milloin luovuttajalla on keräily ja sen myötä sitten tarkentuu myös milloin aloitan Terolut-lääkityksen.
Olen täältä palstalta yrittänyt opiskella asioita, mutta kovin on monenlaisia lääkityksiä ihmisillä.

 

@Plusyks luojan kiitos kaikki on hyvin. Tauon jälkeen tulin tsekkaamaan miten täällä menee ja järkytyin, kun luin sun päivityksiä. Mutta siis aivan ihana, että vauvoilla kaikki hyvin. Hematooma on pirullinen, sama oli täällä raskauden alussa. Saitko ohjeita levätä ja välttää rankkaa fyysistä rasitusta?
@kirsillevauva säkin olet jo niin pitkällä!
Täällä 25+5 ja kaikki vaikuttaa tällä hetkellä ok:lta. Tyttö on kovin vilkas, ihana tuntea kun toinen siellä jumppaa.

 

@Aallotar19 Joo, sain ohjeeksi välttää fyysistä rasitusta. Tosin en oo muutenkaan viimeisen neljän viikon aikana pahoinvoinnin vuoksi pystynyt rauhallista kävelyä kummempaan. Verenvuotoa ei ole tullut torstain jälkeen, vähän ruskeaa vuotoa seassa pientä veristä "rihmaa". Meen keskiviikkona ultraan, kun se oli jo aikaisemmin sovittu, silloin 10+0. Mulla lääkkeiden vähennys menossa.
Ihanaa, että olette @Aallotar19 ja @kirsillevauva olette jo noin pitkällä
Tervetuloa mukaan uudet, tsemppiä hoidon aloitukseen!
@Papupilvi Aiotko ottaa sen ERA - testin?

 

@Plusyks Lääkäri ei suositellu ERA-testiä. Hänen mukaan se on kallis suhteessa hyötyihin. Ajattelin kuitenkin ottaa eran, jos tuoresiirrosta tulee nega. Lääkäreiden mukaan mun ohut limis vaikeuttaa jonkin verran alkion kiinnittymistä. Limis on ollu siirroissa 7,5-8,4mm. Mun limistä ei oikein saada sen paksummaksi, vaikka mulla on ollu isot määrät estrogeenilääkkeitä. Lääkäri myös tyrmäsi mun ehdotuksen 2 alkion siirtämisestä kerralla.

 

@Papupilvi Selittikö lääkäri tarkemmin niitä hyötyjä / hyödyn puutteita? Mä edelleen arvon kyseistä testiä / beReadya. Kun jotenkin järkeilen, että jos n. 25%:lla naisista on heittoa, ja testi maksaa vähemmän kuin yksi alkionsiirto, niin riski kannattaisi ottaa ja maksaa. Mutta onko se niin yksiselitteistä kumminkaan?

 

@Florie Lääkäri ei kyllä kovin paljon kertonu era-testistä. Totesi vain, että testistä voi olla hyötyä, jos on siirretty jo useita hyvänlaatuisia alkioita. Hänen mielestään on epätodennäköistä, että kuulun niiden 25% joukkoon. Mun mielestä 25% on iso osuus, joten testi vois olla hyödyllinen, varsinkin ku ei niitä hyvänlaatuisia alkioita välttämättä tule kovin montaa. Mä kuulun jo niiden 1 % joukkoon, joilla munasarjojen ennenaikainen hiipuminen ja niiden 1,5% joukkoon, joiden raskaus oli kohdunulkoinen, joten mun tuurilla kuulun myös siihen 25% joukkoon

 

@Papupilvi No tuota mäkin just mietin; jos kerran se 1% POI:kin napsahti, niin siihen verrattuna 25% kuulostaa hurjan isolta todennäköisyydeltä. Mutta onko se sitten niin, että jos siinä ajoituksesta on heittoa, on mahdoton onnistua, vai onko se vain vaikeampaa? Mulle lääkäri sanoi, ettei oikein ota kantaa suuntaan tai toiseen, mutta etenkin jos alkioita tulee vähän, se ehkä kannattaisi ottaa.

 

@Mirumarumoru Hyvä, että edes neuvola saa tietää luovuttajan iän. Mun käsityksen mukaan luovuttajalle kerrotaan, jos luovutetuista soluista syntyy vauva.
@Florie Meidän klinikan tavoite on, että luovuttajalta tulisi väh. 10 munasolua. Ilmeisesti kuitenki osalta tulee vähemmän ja osalta enemmän. Siinä mielessä testi voisi olla hyvä, kun etukäteen ei tiedä montako alkiota tulee.

 

Löytyykö jostain tietoa lahjasoluhoitojen onnistumisprosenteista tms? Ahdistaa, nega tuli tuoresiirrosta. Yritän ymmärtää, ettei omasoluhoitoja kannata laskea nyt näihin epäonnistumisiin samalla tavalla Niiden huonon laadun takia ja hyvällä laadullakaan ei aina tärppää. Pakkasessa on vielä useaan siirtoon hyvälaatuisia onneksi ja tarvittaessa uusi luovutuskin on mahdollinen.

Miten teillä tärppäsi lahjasoluhoidoissa?

 

@Mi76, kurja kuulla ette onnistunut! Mulla tehtiin kolme siirtoa, jotka kaikki plussaa. Kaksi ekaa meni vain alkumetreillä kesken. KOlmanteen kokeiltiin uutta lääkitystä ja intralipid-tiputusta 12. viikolle saakka. Vuotoja oli tässäkin raskaudessa. Me oltiin hoidossa Dextralla ja lääkäri näytti käyrää onnistumisista. Raskauden todennäköisyys sen mukaan oli 50 %/siirto eli korkea.

@Rusakkonen, olet ollut ajatuksissani. Jaksatko kertoa miten voit ja millaiset hautajaiset olivat? KOvin kaunilta ne kuulostivat. Kohtalonne koskettaa minua ja monia muita <3. Milloin aloitatte uudet siirrot? Onneksi teilä on hyvin alkioita pakkasessa.

Itse halusaisin odottaa, että tämä neiti syntyy ja elävänä, ennen alkioiden poisheittämistä. pakastussopimus päättyi tammikuussa, mutta mitään kyselyä ei ole vielä tullut. Raskaaksi en halua enää, mutta yhden elävän lapsen kyllä. Tämä tyttö vaikuttaa kyllä ihan adhd-tapaukselta, potkii vaan menemään Jännittää, mitä perii luovuttajalta.

Kirsi ja prinsessa 28+2

 

Moi kaikille! Haen vielä paikkaani näissä ketjuissa, kun tilanteeni on vielä epävarma ja koitan valmistautua ihan kaikkeen mahdolliseen mitä tämä, välillä niin toivottomalta tuntuva, lapsen yritys eteen tuo.

Ivf-ketjussa jo avasin tilannettani ja tässä vähän samaa uudelleen:
Yksityisellä gynellä (joka tekee keikkaa myös yksityisellä lapsettomuusklinikalla) olen käynyt kierronkartoituksessa, jossa todettu ovulaatio, kierto ja limakalvot normaaleiksi. Kunnallisella kävin verikokeissa yleislääkärin lähetteellä viime vuonna ja AMH on lähellä alarajaa (vai olikohan jo siinä rajalla) ja FSH tosi korkea: 38. Proge oli tosi hyvä ovulaation jälkeen. Ikää on jo lähemmäs 40, miehellä vähän yli. Ei lapsia ennestään kummallakaan, eikä luomuna onnistu syystä tai toisesta. Gyne ehdotti suoraan luovutettuja munasoluja ainoana vaihtoehtona. ”Koska FSH-arvo on hyvin korkea, ovat mahdollisuudet raskauteen omilla munasoluilla lähes olemattomat.”.
Ja ollaan nyt saatu lähete kunnalliselle lapsettomuuskääkärille, mutta kutsua ei ole vielä tullut.

Ivf:ää meille sieltä kunnalliselta tuskin ehdotetaan ja olen luovutettujen munasolujen mahdollisuutta nyt miettinyt, vaikka vielä on vahva tunne siitä että omilla haluaisin lapsen, jos se vain olisi jotenkin mahdollista. Yksityisellä lapsettomuusklinikalla voisin käydä vielä kun ollaan kunnallisen lahjasolujonossa (jono on kai tosi pitkä?). Mutta ivf:n kannalta mulla ei taida olla riittävästi folleja, kun ultrassa näkyi yhdessä kierrossa selvästi vain 1+2 follia. Viimeisimmällä luomukierrolla tuntui vahvasti siltä, että olisi jo jotain kiinnittynytkin, mutta ei kuitenkaan tullut edes haaleaa plussaa ja menkat alkoi. Niin lähellä, mutta niin mahdotonta, että välillä ihan sydäntä raastaa.

Kuulusin mielelläni minkälaisia ajatuksia kävitte tai käytte nyt läpi luovutettujen munasolujen osalta? Minusta ajatus tuntuu vielä aika vieraalta, kun en tiedä esim. miten paljon tietoja lahjoittaja on lahjoituksen antajalle antanut. Onko se silmien ja hiusten värin jälkeen täysin arpapeliä minkä tyyppisen ihmisen munasoluja sattuu saamaan? Toki kun lasta kovasti haluaa, eikä muita vaihtoehtoja ole, niin millään näillä seikoilla ei ole lopulta niin kovasti väliä, vai mitä? Kovasti haluaisin keskustella näistä asioista ja jäsennellä omia ajatuksia, kun kaikki hoidot on vielä edessä päin.

Potkikaa mut pois täältä, jos en mielestänne kuulu tänne vielä, kun en tiedä millaisiin hoitoihin pääsemme.

Vähän jo kävin lukemassa aiempia viestejä ja toivotan kovasti onnea ja tsemppiä teille kaikille!

 

@PumpuliNumpuli Hakeuduin hoitoihin vasta 43-vuotiaana, joten lahjasolut oli alusta asti se ainoa vaihtoehto. Mulla ei ollut mitään kynnystä lähteä sille tielle, päinvastoin itkin helpotuksesta kun tajusin, että meilläkin on vielä mahdollisuus lapseen.

Julkisella puolellahan käsittääkseni vasta aloitellaan lahjasoluhoitoja, mutta uutisten perusteella lahjoittajia on tullut hyvin, joten ehkä jonotusajat eivät muodostu mahdottomiksi. Yksi mahdollisuus olisi käydä yksityisellä klinikalla ensikäynnillä kyselemässä mitä mieltä siellä ollaan sun tilanteesta. Esim. Ovumiassa ensikäynti maksoi 169€ eli ei nyt ihan mahdottomasti. Se sisälsi toki vain keskustelua ja ultraäänen, mutta sullahan on jo tarpeelliset arvot tiedossa niin varmaan riittäisi.

Luovuttajasta saa tosiaan tietää vain hiusten ja silmien värin ja pituuden, iän sitten jos onnistuu raskaaksi tulemaan. Ulkomailla pääsee käsittääkseni joissain paikoissa ihan jostain kuvastosta valitsemaan luovuttajaa ja tietoa on tarjolla paljon enemmän, mutta itse vierastan sellaista luovuttajan shoppailua.

 

@PumpuliNumpuli Vastailinkin jo jotain tuonne IVF-ketjuun, mutta mulle päätös lahjasoluista oli lopulta helpotus. Epäonniset IVF:t tuntui hirveältä taistelulta tuulimyllyjä eli aikaa vastaan, kun tiesi, että jokainen kuukausi hukkaan pienentää olemattomia mahdollisuuksia entisestään. Toki nytkin on vähän ikäkriisiä, mutta ei enää samalla tavalla. Pohdin asiaa hoitojen alusta asti, joten päätös oli oikeastaan jo kypsynyt viimeisen IVF:n mennessä pieleen. On sitä joutunut toki miettimään, mutta en koe että kyseessä olisi ollut varsinaisesti mikään kriisi. Meidän klinikalla oli myös tosi rohkaiseva se psykologi, jonka luona piti aluksi käydä juttelemassa. Hän viittasi tutkimuksiin ja sai ainakin minut vakuuttuneeksi, että oikealla tiellä ollaan.

 

@PumpuliNumpuli mä kirjoittelen sullekin pidemmän kaavan mukaan jossain välissä, mutta meille lahjasolut olivat sekä rangaistus että ihana mahdollisuus. Mulla ikää oli vaan 21-vuotta kun hoidot alkoi ja mun matala amh selvisi. Silloin jo sain kuulla että suurin osa joilla on matala amh saa lapsen luovutetuilla soluilla. Meillä alkoi siitä sit ihan piakkoin ivf omilla soluilla, ja vaikka totta kai sitä omilla halusi onnistua niin mua helpotti se että lahjavaihtoehto oli olemassa. Mua vähän jopa ihmetyttää miten moni tuntuu vertaispalstoilla olevan jyrkästi lahjasoluja vastaan, kun itselle se oli luonnollisesti se ”järeämpi” konsti jos ivf ei toimi. Totta kai sitä ois halunnu onnistua luomuna, sit ivf:llä ja kun se ei onnistunut myöskään niin sit seuras lahjasolut. Mutta joo, me kokeiltiin 3 kiekkaa ivf:ää vaikka tulokset olivat äärimmäisen heikkoja. Kyllä multa soluja saatiin mutta ei sitten alkioita, mikä lääkäreitäkin ihmetytti.

Sitten kun tieto siitä et kolmas ivf ei poikinut mitään siirrettävää tuli, alkoi se kriisi tän asian suhteen. Ilmoittauduttiin heti lahjasoluihin jonoon kahdelle eri klinikalle, ja se oli selvä homma et tätä me halutaan. Mutta itkin kyllä tosi paljon asiaa ja pidin suunnattoman epäreiluna ja nimenomaan rangaistuksena, et mua kakskytvuotta vanhemmat onnistuu omilla soluilla ja saa luomunakin lapsia, ja sit itte joudun lahjasoluihin. Ehkä tietynlainen yksinäisyys asian kanssa myös vaikutti, kun kaikki lahjasoluryhmässä olevat olivat tosiaan 40+. Mutta joo, kun olin saanut surra ja vatvoa ja kokea epäreiluuden ja vihankin tunteita, meille löytyi luovuttaja ja päästiin vajaassa kolmessa kuukaudessa sit jo siirtoon lahjasoluilla. Tää kiekka meni pieleen (long story), ja saatiin keskenmeno. Tajusn siinä sit että itkin yhtä paljon tätä keskenmennyttä vauvaa kuin omilla soluilla keskenmenneitä tapauksia. Eli ei eroa. Yhtä arvokas se sekin vauva ois meille ollut kuin ihan omasoluinen.

Toisella luovuttajalla kävi sit parempi tuuri ja nyt tässä lasken päiviä, tunteja ja minuutteja et millon tää nappula syntyy rakastan tätä pientä ihan hurjasti ja niin klisheiseltä kuin kuulostaakin, niin koen et tää on just se THE vauva jonka meille kuuluukin tulla <3 yhä välillä nousee sellaisia epäreiluuden tunteita, kun tuntuu että lahjasoluraskauksia/lapsia arvotetaan eritavalla ja yhteiskunnallinen asenne on välillä mitä on, mutta ei mua kaduta! Oon äärimmäisen onnellinen että tällainen vaihtoehto on olemassa, ja niin ihania ihmisiä jotka tällaisen meille mahdollistaa <3

 

Ihana kuulla teidän kokemuksia! Kiitos @Silmu75, @Florie ja @nyuu

 

@nyuu Voi kun sulla on niin kovin aikaisin jo tullut vastaan tuo lahjasoluhoito ainoana vaihtoehtona. En voi edes kuvitella miten olet sen kokenut, kun muut on olleet paljon iäkkäämpiä. Onneksi pääsit nopeasti hoitoihin ja ihanaa että hoidot onnistui, onnea ja ihanaa odotusta!

 

Meillä oli kans mystinen tilanne. N. 8 vuotta sitten ollessani vasta 26 vuotta, mulla loppui kuukautisen kokonaan. Fsh hormoni oli korkealla joka viittasi siihen että mulla olisi ennenaikaiset vaihdevuodet. Sen sijaan amh arvo oli korkea joka ei tukenut diagnoosia, lisäksi munasarjoissa oli hyvin vilkas elämä, eli munasoluaihiota oli paljon. Kerran kokeiltiin saada omia munasoluja kasvamaan hormonihoidoilla tuloksen jäädessä laihaksi. Vaihtoehdoksi jäi siis lahjamunasolut. Tosi vaikealta tuntui se aluksi hyväksyä ja minusta tuntui että en siihen halua ryhtyä. Miehelleni se oli kuitenkin niin tärkeää että päätin että kokeillaan. Siirto tehtiin kolme viikkoa sitten ja viime viikon lauantaina plussasin. Nyt jännätään miten meidän käy, mutta on kyllä positiiviset fiilikset. Oikeastaan enää en juuri ajattele että raskaus on saanut alkunsa lahjasolusta vaan mielessä on vaan että toivottavasti kaikki menee hyvin ja saamme vauvan <3

 

@Mi76, kurja kuulla ette onnistunut! Mulla tehtiin kolme siirtoa, jotka kaikki plussaa. Kaksi ekaa meni vain alkumetreillä kesken. KOlmanteen kokeiltiin uutta lääkitystä ja intralipid-tiputusta 12. viikolle saakka. Vuotoja oli tässäkin raskaudessa. Me oltiin hoidossa Dextralla ja lääkäri näytti käyrää onnistumisista. Raskauden todennäköisyys sen mukaan oli 50 %/siirto eli korkea.

Kirsi ja prinsessa 28+2

Kiitos. Olihan tämä nyt vasta ensimmäinen yritys kunnollisilla soluilla eli yritän pysyä positiivisena. Pakkasessa onneksi on vielä useampi odottamassa. Tosin tässä jo vuosien yrittämisen jälkeen sitä onnistumista kovasti toivoisi.

 

@Mi76 Meillä tuli ekassa lahjasoluhoidossa 4 munasolua, jotka kaikki hedelmöittyivät ja niistä tuli 2 blastoa. Mutta molemmista siirroista tuli nega . Nyt on uus hoito alkamassa.

 

Löytyykö jostain tietoa lahjasoluhoitojen onnistumisprosenteista tms? Ahdistaa, nega tuli tuoresiirrosta. Yritän ymmärtää, ettei omasoluhoitoja kannata laskea nyt näihin epäonnistumisiin samalla tavalla Niiden huonon laadun takia ja hyvällä laadullakaan ei aina tärppää. Pakkasessa on vielä useaan siirtoon hyvälaatuisia onneksi ja tarvittaessa uusi luovutuskin on mahdollinen.

Miten teillä tärppäsi lahjasoluhoidoissa?

Viisi munasolua, neljä hedelmöittyi, kaksi kehittyi blastoiksi asti. Raskaus alkoi ensimmäisestä siirrosta.

 

Löytyykö jostain tietoa lahjasoluhoitojen onnistumisprosenteista tms? Ahdistaa, nega tuli tuoresiirrosta. Yritän ymmärtää, ettei omasoluhoitoja kannata laskea nyt näihin epäonnistumisiin samalla tavalla Niiden huonon laadun takia ja hyvällä laadullakaan ei aina tärppää. Pakkasessa on vielä useaan siirtoon hyvälaatuisia onneksi ja tarvittaessa uusi luovutuskin on mahdollinen.

Miten teillä tärppäsi lahjasoluhoidoissa?

Me saatiin seitsemän munasolua, joista viisi hedelmöittyi. Ainoastaan yksi jaksoi kuitenkin kunnolla blastoksi asti ja tästä yhdestä tuli sitten plussa.

 

Olen ollut hämmentynyt pari päivää neuvolakäynnin jälkeen. Mulla oli sijaishoitaja. Kerroin, että lapsi on saanut alkunsa luovutetusta munasolusta. Sitten hoitaja kysyi, onko mun mies kuitenkin oikea isä. En ymmärtänyt kysymystä ja kerroin jotain meidän uusperheesta ja lapsen olevan miehen esikoinen. Jälkeenpäin vasta ymmärsin hänen tarkoittaneen, onko käytetty miehen siittiöitä? Siis todella hämmentävää. Enkö minä ole "oikea äiti" hoitajan mielestä, kun luovutettu munasolu??? Tekisi mieli soittaa neuvolaan ja antaa palautetta. Ainakin otan puheeksi ensi kerralla. Minulla on vahva vanhemmuus, joten en tästä romahda, mutta voisin kuvitella jonkun toisen loukkaantuvan verisesti. Mutta kovin ihmettelevä olo on ammattilaisen asenteesta.

Ja muuten voin tosi hyvin Vauva on aktiivinen ja neuvolassa kaikki kokeet ok.

Kirsi ja rv 28+6