Iitulle pahoittelut negasta:'(
Kiitos tervetulotoivotuksista ! Alkioista vielä senverran, että tosiaan esikoinen sai alkunsa tuoresiirrosta ja oli top-alkio, muistaakseni 8-soluinen. Kaksoset olivat 4-soluisia ja siis huonoimpia mahdollisia luokitukseltaan, joita enää kannattaa siirtää. Mutta niin vain tarttuivat kiinni ja syntyivät täydellisinä lapsina tähän maailmaan. Raskauskin sujui loistavasti ja olivat päälle kolmen kilon syntyessään kumpikin. Lääkäri sanoikin, ettei mikroskoopin alla voida alkioista sanoa oikein mitään. Tietyillä kriteereillä luokitellaan, mutta ei se kerro lopulta mitään. Limis on mulla aina kasvanut hyvin, melkein liikaakin. Sekään ei siis ole hyvä.
Joku kyseli meidän onnistumisista, niin tosiaan kaksi raskautta olemme saaneet kokea. Negoja ja muita pettymyksiä ( esim. luovuttajalta ei saada soluja ym.) onkin sitten ollut lukematon määrä. Voi tosiaan vaikuttaa siltä, että olemme onnistuneet "helposti", mutta totuus on toinen. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa 12 lapsettomuusvuoden jälkeen. Eli jos noin 19 vuoden lapsettomuustaipaleen aikana on aikaansaatu 2 raskautta, niin se antaa todellisemman kuvan tilanteesta. Onnekkaita ollaan silti oltu. Kaikki vuodet olleet vaivan arvoisia, suru on pyyhkiytynyt pois. Vaikkakin on tietyllä tavalla olemassa ja osa minua.
Selailin viestejä taaksepäin, niin tästä ketjusta, noin sivusta 40 alkaen löytyy vanhoja kirjoituksiani ja viimeisimmän alkionsiirron aikaisia tunnelmia, oireita ym. Pakko oli käydä lukemassa
).( odottelee edelleen menkkoja. Tulevat aina ajallaan, mutta kuinka ollakkaan, nyt ovat muutaman päivän myöhässä.... Hyvin alkaa.
Kiitos tervetulotoivotuksista ! Alkioista vielä senverran, että tosiaan esikoinen sai alkunsa tuoresiirrosta ja oli top-alkio, muistaakseni 8-soluinen. Kaksoset olivat 4-soluisia ja siis huonoimpia mahdollisia luokitukseltaan, joita enää kannattaa siirtää. Mutta niin vain tarttuivat kiinni ja syntyivät täydellisinä lapsina tähän maailmaan. Raskauskin sujui loistavasti ja olivat päälle kolmen kilon syntyessään kumpikin. Lääkäri sanoikin, ettei mikroskoopin alla voida alkioista sanoa oikein mitään. Tietyillä kriteereillä luokitellaan, mutta ei se kerro lopulta mitään. Limis on mulla aina kasvanut hyvin, melkein liikaakin. Sekään ei siis ole hyvä.
Joku kyseli meidän onnistumisista, niin tosiaan kaksi raskautta olemme saaneet kokea. Negoja ja muita pettymyksiä ( esim. luovuttajalta ei saada soluja ym.) onkin sitten ollut lukematon määrä. Voi tosiaan vaikuttaa siltä, että olemme onnistuneet "helposti", mutta totuus on toinen. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa 12 lapsettomuusvuoden jälkeen. Eli jos noin 19 vuoden lapsettomuustaipaleen aikana on aikaansaatu 2 raskautta, niin se antaa todellisemman kuvan tilanteesta. Onnekkaita ollaan silti oltu. Kaikki vuodet olleet vaivan arvoisia, suru on pyyhkiytynyt pois. Vaikkakin on tietyllä tavalla olemassa ja osa minua.
Selailin viestejä taaksepäin, niin tästä ketjusta, noin sivusta 40 alkaen löytyy vanhoja kirjoituksiani ja viimeisimmän alkionsiirron aikaisia tunnelmia, oireita ym. Pakko oli käydä lukemassa
).( odottelee edelleen menkkoja. Tulevat aina ajallaan, mutta kuinka ollakkaan, nyt ovat muutaman päivän myöhässä.... Hyvin alkaa.