Luovutettu munasoluhoito, vol. 2
- Viestiketjun aloittaja Hillevi
- Ensimmäinen viesti
Munasolujen lahjoittajana luen joskus näitä teidän keskustelujanne. Olen onnellinen kun kuulen että hoidot ovat onnistuneet,ehkäpä minustakin on ollut apua <3
Pientä päivitystä tilanteeseeni. Sain hienot alkiot x 2 kyytiini: 5vrk:n ikäiset hatching blasto luokka 1 sekä expanding blasto luokka 1. Loistavat siis! Kohdun limakalvo oli hyvä ja 10mm paksu.
Mutta kuitenkin oma usko alkaa jo horjua
kun ei oo niin mitään tuntemuksia. Vaikkakin eletään vasta pp4, mutta alkiot siis jo 9vrk. Tukena on Klexane ja kortisoni estrojen ja lugejen lisäksi. Mitään muuta ei enää ole tehtävissä. Nyt vain odotellaan ja elellään. Miksi tämä on niin salaperäistä rakettitiedettä, huokaus?
Mitenkäs muilla on asiat?
Mutta kuitenkin oma usko alkaa jo horjua
kun ei oo niin mitään tuntemuksia. Vaikkakin eletään vasta pp4, mutta alkiot siis jo 9vrk. Tukena on Klexane ja kortisoni estrojen ja lugejen lisäksi. Mitään muuta ei enää ole tehtävissä. Nyt vain odotellaan ja elellään. Miksi tämä on niin salaperäistä rakettitiedettä, huokaus? Mitenkäs muilla on asiat?
Nuppu68: Hienot alkiot sait mukaan!!! Toivotaan parasta tulosta! Mulla myös tulossa eka hoito Klexanen kera, millanen yksikkömäärä sulla on? Mulle määrättiin 2500 ky. Ostitko Suomesta? mä mietin että ostaisinko Tsekeistä, on kuulemma paljon halvempaa siellä...Oireettomuus ei kyllä kerro mitään, sillä jotkuthan ovat oireettomia koko raskauden ajan. Meinaatko koska testailla?
Mulla endoleikkaus onnistui hyvin ja sairausloma on lopuillaan, sitten vielä perään pari viikkoa lomaa ja syyskuun alussa siirtoon. Toivottavasti lääkärimme on löytänyt meille hyvät kolmoset siirtoon. Kertoi jo kolme varanneensa, mutta emme vielä saaneet muuta tietoa. Meille ei ole ollut tuntomerkeillä väliä, lähinnä toivon vain nuorilta luovuttajilta olevia laadukkaita alkioita.
Typyliini
Mulla endoleikkaus onnistui hyvin ja sairausloma on lopuillaan, sitten vielä perään pari viikkoa lomaa ja syyskuun alussa siirtoon. Toivottavasti lääkärimme on löytänyt meille hyvät kolmoset siirtoon. Kertoi jo kolme varanneensa, mutta emme vielä saaneet muuta tietoa. Meille ei ole ollut tuntomerkeillä väliä, lähinnä toivon vain nuorilta luovuttajilta olevia laadukkaita alkioita.
Typyliini
Hassua, kuinka äkkiä tämän sivuston lukeminen ja kirjoittaminen sitten jäi vuosien jälkeen, kun haikara toi vauvan! Saimme toukokuun alussa soiton, että meille olisi 4 viikkoinen tyttövauva tulossa - tyttö muutti meille kesäkuun alussa. Nyt olemme sijaisvanhempia vuosien hoitojen jälkeen - nyt en enää muistakaan, että vauvoja saadakseen tulisi tulla raskaaksi tai synnyttää! Ehkä näin jälkikäteen mietittynä, hoidot olisi voinut lopettaa aiemminkin ja siirtyä tällä puolelle, jossa varmasti saa vanhemmuuden kokea.
Onnea teille matkallanne!
Onnea teille matkallanne!
Heissan!
Kesäiset terveiset kaikille! Luin reilun parin kuukauden kirjoitukset viikonloppuna ja täällä on tapahtunut kaikenmoista. Voimia hoidoissa takapakkia saaneille ja onnea kaikille onnistuneille!
Kiva oli lukea myös Aliisan ja Discoverun kuulumisia, kun aika samoihin aikoihin odoteltiin vauvoja. Meidän tyttönen on jo 7,5 kuukautta, kovin on ihastuttava ja koko suvun silmäterä. Konttaa hurjasti ja nousee jaloilleen pöytää vasten, jos jotain kiinnostavaa on jäänyt kosketusetäisyydelle. Ja utelias on kuin mikä, kaikki äänet pitää paikallistaa ja liikkeet seurata. Kaikki on mennyt hienosti.
Mielenkiinnolla tulin käymään, kun luin olki:n kirjoituksen sijaisvauvasta. Ollaan nimittäin usein mietitty jatkoa, olisi aivan mahtavaa saada vauvalle sisarus tavalla tai toisella. Luomuna tuskin se onnistuisi ja tämä onnistunut hoito oli viimeinen pas. Vähän mietityttää lähteä uuteen hoitoon alusta... Mutta olki:n esimerkki voisi olla myös varteenotettava vaihtoehto. Oltiin sijaislapsi-infossa samalla viikolla, kun tein plussan viime maaliskuussa. En edes tiennyt, että sieltä "saa" noinkin pieniä vauvoja. Itsellä sisarukset on tosi tärkeitä, joten sitä toivoisi myös omalle lapselleen. Mies on kyllä sitä mieltä, ettei "lottovoitto" osu meille toista kertaa, täten hän on uutta hoitoa vastaan. Pelkää ihan hirveästi, että joku menisi pahasti pieleen, kun rupeaisi ahnehtimaan liikaa. Sijaislapsi voisi olla ratkaisu meille.
Täällähän on muutama "uudella kierroksella", kaikilla taisi tai taitaa olla pakkasessa vielä huuruneniä. Mitä Watrossi :lle kuuluu? Onko kaikki mennyt hienosti?
No tämä on tälläistä pohdintaa, nyt täytyy vaan nauttia meidän hymy-tytöstä ja ekasta kesästä hänen kanssaan. Ja toivoa sydämen pohjasta onnistumista kaikille täällä!!
Mukavaa kesän jatkoa! Terkuin Tuuttituulia ja tyttö
Kesäiset terveiset kaikille! Luin reilun parin kuukauden kirjoitukset viikonloppuna ja täällä on tapahtunut kaikenmoista. Voimia hoidoissa takapakkia saaneille ja onnea kaikille onnistuneille!
Kiva oli lukea myös Aliisan ja Discoverun kuulumisia, kun aika samoihin aikoihin odoteltiin vauvoja. Meidän tyttönen on jo 7,5 kuukautta, kovin on ihastuttava ja koko suvun silmäterä. Konttaa hurjasti ja nousee jaloilleen pöytää vasten, jos jotain kiinnostavaa on jäänyt kosketusetäisyydelle. Ja utelias on kuin mikä, kaikki äänet pitää paikallistaa ja liikkeet seurata. Kaikki on mennyt hienosti.
Mielenkiinnolla tulin käymään, kun luin olki:n kirjoituksen sijaisvauvasta. Ollaan nimittäin usein mietitty jatkoa, olisi aivan mahtavaa saada vauvalle sisarus tavalla tai toisella. Luomuna tuskin se onnistuisi ja tämä onnistunut hoito oli viimeinen pas. Vähän mietityttää lähteä uuteen hoitoon alusta... Mutta olki:n esimerkki voisi olla myös varteenotettava vaihtoehto. Oltiin sijaislapsi-infossa samalla viikolla, kun tein plussan viime maaliskuussa. En edes tiennyt, että sieltä "saa" noinkin pieniä vauvoja. Itsellä sisarukset on tosi tärkeitä, joten sitä toivoisi myös omalle lapselleen. Mies on kyllä sitä mieltä, ettei "lottovoitto" osu meille toista kertaa, täten hän on uutta hoitoa vastaan. Pelkää ihan hirveästi, että joku menisi pahasti pieleen, kun rupeaisi ahnehtimaan liikaa. Sijaislapsi voisi olla ratkaisu meille.
Täällähän on muutama "uudella kierroksella", kaikilla taisi tai taitaa olla pakkasessa vielä huuruneniä. Mitä Watrossi :lle kuuluu? Onko kaikki mennyt hienosti?
No tämä on tälläistä pohdintaa, nyt täytyy vaan nauttia meidän hymy-tytöstä ja ekasta kesästä hänen kanssaan. Ja toivoa sydämen pohjasta onnistumista kaikille täällä!!
Mukavaa kesän jatkoa! Terkuin Tuuttituulia ja tyttö
nahis :heart:
Nuppu, onnittelut hyvistä kyytiläisistä! Kuulehan, vaikka oma usko piinapäivinä horjuisi kuinka paljon tahansa, kyllä se plussa sieltä voi silti tulla. Hyvä taas täältä taustalta neuvoa, kun ei ole itse tuossa tilanteessa, mutta oikeasti vasta se testi kertoo, missä mennään. Ja hei, kaikille ei oireita tule - tai jos jotain vähäisiä tuleekin, niitä ei joko usko tai ne laittaa lääkkeiden piikkiin. Tsemppiä! Pidän sinulle oikein kovasti peukkuja pystyssä, että ainakin toinen kyytiläisistä on tarrannut tiukasti kiinni!
Typyliinille toivotan hyvää kesää! Hienoa, että leikkaus onnistui ja saat nyt toipua rauhassa ja kerätä voimia. Toivottavasti Tsekeissä odottaa sinua syyskuussa oikein hienot alkiot!
Tyyne, kommenttisi uudelleen yrittämisestä sai kyllä hymyn huulille. Niin järkyttävän pitkä oli tienne tuohon pisteeseen, mutta nyt teillä on ikioma hymypoika kotona... ihanaa!
Ihana kuulla myös sinusta olki. Onnea sylintäydeltä pienestä tytöstänne! :heart:
Utopian uutisia odotellessa terkkuja myös kaikille muille! Erityisterveiset Lotalle, jos satut täällä vielä käymään. Olet ollut mielessäni useasti viime aikoina.
Nuppu, onnittelut hyvistä kyytiläisistä! Kuulehan, vaikka oma usko piinapäivinä horjuisi kuinka paljon tahansa, kyllä se plussa sieltä voi silti tulla. Hyvä taas täältä taustalta neuvoa, kun ei ole itse tuossa tilanteessa, mutta oikeasti vasta se testi kertoo, missä mennään. Ja hei, kaikille ei oireita tule - tai jos jotain vähäisiä tuleekin, niitä ei joko usko tai ne laittaa lääkkeiden piikkiin.
Tsemppiä! Pidän sinulle oikein kovasti peukkuja pystyssä, että ainakin toinen kyytiläisistä on tarrannut tiukasti kiinni!Typyliinille toivotan hyvää kesää!
Hienoa, että leikkaus onnistui ja saat nyt toipua rauhassa ja kerätä voimia. Toivottavasti Tsekeissä odottaa sinua syyskuussa oikein hienot alkiot!Tyyne, kommenttisi uudelleen yrittämisestä sai kyllä hymyn huulille. Niin järkyttävän pitkä oli tienne tuohon pisteeseen, mutta nyt teillä on ikioma hymypoika kotona... ihanaa!
Ihana kuulla myös sinusta olki. Onnea sylintäydeltä pienestä tytöstänne! :heart:
Utopian uutisia odotellessa terkkuja myös kaikille muille! Erityisterveiset Lotalle, jos satut täällä vielä käymään. Olet ollut mielessäni useasti viime aikoina.
Nuppu, hieno juttu! Samaa mieltä kuin Cava, kroppa ja sen reagointi on henkilökohtaista. Ole rauhallisin mielin ja ajattele mukavia ajatuksia.
Kiva kuulla teistä onnistujista, luovuttajista ja Typyliini sunkin tilanne etenee ja paranee.
Tyyne, saanko kysyä kuinka teidän luovuttaja valittiin siellä Tartossa? Valitsitteko itse vai tuliko se täysin lääkärin ehdotuksena? Saitteko luovuttajan tiedot kuitenkin?
Kysyn kun ollaan myös menossa sinne ja nyt olisi tarjolla yksi luovuttaja, ja siis toinen pari jakamassa samaa luovuttajaa. Laitoin sinne postia viime viikolla ja perjantaina sain ohjeen aloittaa pillerit seuraavista menkoista; hoitoon meno jaetulla luovuttajalla voisi onnistua syyskuussa. Tänään sitten tuli sähköpostilla yhden luovuttajan tiedot. Nyt pohdimme mitä tehdä. Olimme antaneet Tartoon vain yhden ulkonäköön liittyvän toiveen, että luovuttaja olisi samaa pituusluokkaa minun kanssani. Nyt tämä jota tarjotaan on vain 156cm pitkä, lähes 20cm minua lyhyempi. Olen omassa perheessäni vielä lyhyt, kaikki sisarukseni ja vanhempani ovat pidempiä. Tartosta perustellaan että hänen munasolunsa ovat laadukkaita. Kun mun mies näki nämä luovuttajan tiedot hän sanoi että onhan teillä jotain yhteistä: sukupuoli. Niin erilainen hän on ominaisuuksiltaan minun kanssani. En tiedä mitä tehdä, luopuako tästä yhdestäkin ulkonäkötoiveesta vai jatkaako odottamista, josta voi tulla pitkä. Vai olisiko parempi luottaa tuohon lääkärin valintaan laadukkaista soluista... Kiperää pohdintaa. Olisihan itseään paljon lyhyemmän lapsen kasvatuksessa se hyvä puoli että auktoriteetti voisi pysyä teini-ikäisenkin lapsen kohdalla kunnossa kun se ehkä jäisi itseä 20 cm lyhyemmäksi : ) heheh... Ja lasta voisi ikuisesti kutsua "pikkuiseksi". Meidän tässä tarvii jotain päättää mutta kertokaa mitä mieltä ootte? Tuliko eteen vastaavia päätöstilanteita? Mitä päätitte?
terveisin iloinen hongankolistaja
Kiva kuulla teistä onnistujista, luovuttajista ja Typyliini sunkin tilanne etenee ja paranee.
Tyyne, saanko kysyä kuinka teidän luovuttaja valittiin siellä Tartossa? Valitsitteko itse vai tuliko se täysin lääkärin ehdotuksena? Saitteko luovuttajan tiedot kuitenkin?
Kysyn kun ollaan myös menossa sinne ja nyt olisi tarjolla yksi luovuttaja, ja siis toinen pari jakamassa samaa luovuttajaa. Laitoin sinne postia viime viikolla ja perjantaina sain ohjeen aloittaa pillerit seuraavista menkoista; hoitoon meno jaetulla luovuttajalla voisi onnistua syyskuussa. Tänään sitten tuli sähköpostilla yhden luovuttajan tiedot. Nyt pohdimme mitä tehdä. Olimme antaneet Tartoon vain yhden ulkonäköön liittyvän toiveen, että luovuttaja olisi samaa pituusluokkaa minun kanssani. Nyt tämä jota tarjotaan on vain 156cm pitkä, lähes 20cm minua lyhyempi. Olen omassa perheessäni vielä lyhyt, kaikki sisarukseni ja vanhempani ovat pidempiä. Tartosta perustellaan että hänen munasolunsa ovat laadukkaita. Kun mun mies näki nämä luovuttajan tiedot hän sanoi että onhan teillä jotain yhteistä: sukupuoli. Niin erilainen hän on ominaisuuksiltaan minun kanssani. En tiedä mitä tehdä, luopuako tästä yhdestäkin ulkonäkötoiveesta vai jatkaako odottamista, josta voi tulla pitkä. Vai olisiko parempi luottaa tuohon lääkärin valintaan laadukkaista soluista... Kiperää pohdintaa. Olisihan itseään paljon lyhyemmän lapsen kasvatuksessa se hyvä puoli että auktoriteetti voisi pysyä teini-ikäisenkin lapsen kohdalla kunnossa kun se ehkä jäisi itseä 20 cm lyhyemmäksi : ) heheh... Ja lasta voisi ikuisesti kutsua "pikkuiseksi". Meidän tässä tarvii jotain päättää mutta kertokaa mitä mieltä ootte? Tuliko eteen vastaavia päätöstilanteita? Mitä päätitte?
terveisin iloinen hongankolistaja
Olki, onnea uudesta perheenjäsenestä !
Typyliini Hyvä, että endo on jo historiaa! Ihanko kolme alkiota aiotte siirtää ja sekö on mahdollista, ohhoh? Onko valintaan joku erityinen syy, että noin monta, jos saa udella? Stepanko sulla on hoitava lääkäri? Kiitos onnitteluista, kyllä hyvät on matkalaiset kyydissä, mutta kovin epäuskoinen olen. Niin oireeton oon, sniiif! Klexanea menee 0,4 yksikköä/vrk, joten tuon yksikön täytyy olla jotenkin eri tavalla ilmoitettu kuin sinun - niin huima on ero. Ostin Suomesta, Kela korvaa jotakin, mutta Tsekeistä uskon olevan edullisemman ostaa. Olin siellä 5.-6.7., jotka osoittautuvat olevan juhlapyhiä. Klinikalla en nähnyt kuin yhden muun potilaan lisäkseni :O alakerran apteekki oli kiinni ja muutenkin kaupat kiinni. Päätin suosiolla ostaa Suomesta, sillä olin hoitavalta lääkäriltä Suomesta saanut reseptin (se, jolla käyn kp14 ultran ottamassa). Välitän sulle neuvon eteenpäin, jonka itse sain, mutten siis tällä kertaa tarvinnut: jos ostat Klexanet Tsekistä, niin pyydä klinikalta valokopio reseptistä (siellähän kopiota ei asiakkaalle jää) varalta lentokonetta varten.
Cava: kiitos tsempityksistä! Mites sun vointi? Mielialaa laskee se, kun mulla vaan on aina ollut niin oireettomat nämä negakierrot, että sitä niin odottaisi edes jotain muutosta kropassaan. Oireeton olin insseissä, oireeton omilla munasoluilla IVF:issä ja nyt näissä alkionadoptioissa. Kertokaa pliis joku joitain onnistumistarinoita siitä että nega- ja plussakierto olisivat ovat olleet ihan samanalaisia keskenään..:headwall:?
Satusofia: Kiitos sullekin tsempistä Kiva juttu, että teille vihdoin aukesi mahdollisuus päästä aloittamaan hoitoja. Kiperän kysymyksen esitit! Rehellisesti sanottuna, en tiedä mitä itse tekisin tilanteessasi. Ainakin sitä pitäisi pohtia useammalta kantilta. Mitä mieltä miehesi oli, olisko hän valmis hyväksymään luovuttajan? Pituusgeenithän tulevat vain puoliksi tältä lyhyeltä luovuttajalta ja toinen puoli mieheltä. Elinolosuhteet ja ravinto vaikuttavat siihen aikanaan myös sekä vielä se, että joka sukupolvi tuppaa olemaan pikkasen edellistä pitempää.. Tämän pienen hetken tässä asiaa pyöriteltyäni päätyisin itse varmaan hyväksymään munasolut. Sen sijaan pituutta/lyhyyttä vaikeampi asia mun ois hyväksyä kovin paljon itsestä poikkeavat värit: hiusten, ihon ja silmien värit.
Cava/Tyyne: mitä tarkoittaa Tyynen "järkyttävän pitkä matka" Ihana kuulla, että on tarinoita, joissa pitkämatkalaiset "pääsevät maaliin". Olis mielenkiintoista kuulla kuinka pitkään tätä (millaisia eri hoitoja) tahkoamista jaksaa ja kannattaa yrittää, jos/kun saisi kuulla pitkään hoidoissa käyneiden onnistumisia.
Yksi kysymys vielä, jos teillä jollain on tietoa/mielipiteitä? Miten ajattelette tuon, että kun siirretään alkio, esim. jo 5vrk ikäinen, niin mikä sen kiinnittymisaika on? On koulukunta, joka sanoo, että ne ovat jo niin valmiita ja "vanhoja", että kiinnittyvät heti 1-2 vrk siirron jälkeen. Jotkut taas sanovat, että 5-7 vrk. Mutta miksi sitten jatkamme näidenkin hoitojen jälkeeen lääkitystä niinkin pitkään kuin 14 vrk :O??!
Omaa napaa: En tiedä vielä milloin testaan. Nyt pp7. Mulla oli yövieraita muutama yö, niin en viitsinyt testailla. Pelottaa se nega niin kovin Huomenna taas on niin aikainen lento luvassa, etten tiedä jaksanko ja haluanko aamuyöllä lätökiireessä ruveta hermoilemaan asialla.
:wave:
! Typyliini Hyvä, että endo on jo historiaa! Ihanko kolme alkiota aiotte siirtää ja sekö on mahdollista, ohhoh? Onko valintaan joku erityinen syy, että noin monta, jos saa udella? Stepanko sulla on hoitava lääkäri? Kiitos onnitteluista, kyllä hyvät on matkalaiset kyydissä, mutta kovin epäuskoinen olen. Niin oireeton oon, sniiif! Klexanea menee 0,4 yksikköä/vrk, joten tuon yksikön täytyy olla jotenkin eri tavalla ilmoitettu kuin sinun - niin huima on ero. Ostin Suomesta, Kela korvaa jotakin, mutta Tsekeistä uskon olevan edullisemman ostaa. Olin siellä 5.-6.7., jotka osoittautuvat olevan juhlapyhiä. Klinikalla en nähnyt kuin yhden muun potilaan lisäkseni :O alakerran apteekki oli kiinni ja muutenkin kaupat kiinni. Päätin suosiolla ostaa Suomesta, sillä olin hoitavalta lääkäriltä Suomesta saanut reseptin (se, jolla käyn kp14 ultran ottamassa). Välitän sulle neuvon eteenpäin, jonka itse sain, mutten siis tällä kertaa tarvinnut: jos ostat Klexanet Tsekistä, niin pyydä klinikalta valokopio reseptistä (siellähän kopiota ei asiakkaalle jää) varalta lentokonetta varten.
Cava: kiitos tsempityksistä! Mites sun vointi? Mielialaa laskee se, kun mulla vaan on aina ollut niin oireettomat nämä negakierrot, että sitä niin odottaisi edes jotain muutosta kropassaan. Oireeton olin insseissä, oireeton omilla munasoluilla IVF:issä ja nyt näissä alkionadoptioissa. Kertokaa pliis joku joitain onnistumistarinoita siitä että nega- ja plussakierto olisivat ovat olleet ihan samanalaisia keskenään..:headwall:?
Satusofia: Kiitos sullekin tsempistä
Kiva juttu, että teille vihdoin aukesi mahdollisuus päästä aloittamaan hoitoja. Kiperän kysymyksen esitit! Rehellisesti sanottuna, en tiedä mitä itse tekisin tilanteessasi. Ainakin sitä pitäisi pohtia useammalta kantilta. Mitä mieltä miehesi oli, olisko hän valmis hyväksymään luovuttajan? Pituusgeenithän tulevat vain puoliksi tältä lyhyeltä luovuttajalta ja toinen puoli mieheltä. Elinolosuhteet ja ravinto vaikuttavat siihen aikanaan myös sekä vielä se, että joka sukupolvi tuppaa olemaan pikkasen edellistä pitempää.. Tämän pienen hetken tässä asiaa pyöriteltyäni päätyisin itse varmaan hyväksymään munasolut. Sen sijaan pituutta/lyhyyttä vaikeampi asia mun ois hyväksyä kovin paljon itsestä poikkeavat värit: hiusten, ihon ja silmien värit.Cava/Tyyne: mitä tarkoittaa Tyynen "järkyttävän pitkä matka"
Ihana kuulla, että on tarinoita, joissa pitkämatkalaiset "pääsevät maaliin". Olis mielenkiintoista kuulla kuinka pitkään tätä (millaisia eri hoitoja) tahkoamista jaksaa ja kannattaa yrittää, jos/kun saisi kuulla pitkään hoidoissa käyneiden onnistumisia.Yksi kysymys vielä, jos teillä jollain on tietoa/mielipiteitä? Miten ajattelette tuon, että kun siirretään alkio, esim. jo 5vrk ikäinen, niin mikä sen kiinnittymisaika on? On koulukunta, joka sanoo, että ne ovat jo niin valmiita ja "vanhoja", että kiinnittyvät heti 1-2 vrk siirron jälkeen. Jotkut taas sanovat, että 5-7 vrk. Mutta miksi sitten jatkamme näidenkin hoitojen jälkeeen lääkitystä niinkin pitkään kuin 14 vrk :O??!
Omaa napaa: En tiedä vielä milloin testaan. Nyt pp7. Mulla oli yövieraita muutama yö, niin en viitsinyt testailla. Pelottaa se nega niin kovin
Huomenna taas on niin aikainen lento luvassa, etten tiedä jaksanko ja haluanko aamuyöllä lätökiireessä ruveta hermoilemaan asialla.:wave:
Hei Nuppu, kirjoittelen täältä taustalta.Itse olen sinkkuna saanut omat lapseni esikoisen 3 ivf:n tuoresiirrosta ja kuopuksen sen 2. passista. Vauvakuume nostaa aina välillä päätään mutta koska ikää on 40+ niin omilla ei enää onnistu ja se viimeinen alkio kuoli sulatuksessa viime vuonna. Oletan että sulle on tehty pas hoito? Minulle on aina sanottu että passissa alkiot eivät välttämättä kiinnity yhtä nopeasti kuin tuore siirrossa,juuri siitä syystä että ovat olleet pakasteessa.Ja lohdutukseksi voin sanoa että minulla ei ollut varsinkaan esikoisen kohdalla mitään oireita raskaudesta.Ainoastaan ne kaksi viivaa..Jollei verisiä vuotoja lasketa oireeksi.Olen onnistuneissä raskauksissa alkanut vuotaa pp9 tienoilla ja sitä on kestänyt ekan kolmanneksen. Keskenmenneissä sitä ei ole ollut mutta toisaalta kummassakin onnistuneessa raskaudessa molemmat alkiot kiinnittyivät mutta toinen meni kesken rv6 vaiheilla koska vain yksi syke on aina löytynyt.Mulle siis siirretty kolmannen päivän alkioita eli n.8 soluisia ja kuopusta odottaessa sain kunnollisen plussan vasta pp 14 ja siis molemmat olivat kiinnittyneet ja siinä vaiheessa kumpikin vielä kasvoi,koska molempien pussit näkyivät rv 7 ultrassa.Eli moni plussaa oireettomasti.Onnea piinailuun:heart:
SatuSofialle sanoisin sen verran että omat lapseni ovat aivan erinäköisiä vaikka ovat ihan samoista aineksista tehty. Itse olen 167 cm ja sperman luovuttaja 190cm.Esikoinen kasvaa keksikäyrällä ja kuopus miinuskäyrillä, 1-vuotiaana miniaarteeni oli 71 cm pitkä.Esikoinen ei muistuta minua lainkaan mutta kuopus on perinyt minulta piirteitä.Molempia sanotaan minun näköisekseni ja moni sanoo että ovat samannäköisä. Ilmeet opitaan vanhemmilta joten kaikki lapset muistuttavat vanhempiaan.toki 20 cm pituusero mietyttäisi minuakin mutta itse kyllä taitaisin valita laadukkaat munasolut ja lapsi/lapsethan perivät myös pituusgeenejä isältään. Onnea hoitoon ja jaksamista pähkäilyyn.
SatuSofialle sanoisin sen verran että omat lapseni ovat aivan erinäköisiä vaikka ovat ihan samoista aineksista tehty. Itse olen 167 cm ja sperman luovuttaja 190cm.Esikoinen kasvaa keksikäyrällä ja kuopus miinuskäyrillä, 1-vuotiaana miniaarteeni oli 71 cm pitkä.Esikoinen ei muistuta minua lainkaan mutta kuopus on perinyt minulta piirteitä.Molempia sanotaan minun näköisekseni ja moni sanoo että ovat samannäköisä. Ilmeet opitaan vanhemmilta joten kaikki lapset muistuttavat vanhempiaan.toki 20 cm pituusero mietyttäisi minuakin mutta itse kyllä taitaisin valita laadukkaat munasolut ja lapsi/lapsethan perivät myös pituusgeenejä isältään. Onnea hoitoon ja jaksamista pähkäilyyn.
Nuppu68: Kiitos kopsu vinkistä. Tarkistin vielä epikriisistä ja kyllä siellä lukee Klexane 2500 ky. Täytynee tarkistaa vielä annostus elokuussa lääkäriltä jotten vuoda kuiviin... Meille on tarkoitus todella siirtää 3 alkiota, jos selviävät eli olen pyytänyt Stephanilta 3 top blasto-alkiota, tuntomerkeillä ei ole väliä. Nyt laitetaan peliin kaikki mitä voidaan, meillähän kovin pitkä tie: vuodesta -99 hoitoja, -05 lahja-alkiosta tyttö ja sitten monia monia negoja, 3 km ja yksi ku, kaikki siis vuoden -04 jälkeen luovutetuilla soluilla, joissakin hoidoissa ollut miehen simpat. Katastrofi ei ole jos tulisi kaksoset, mutta se ei missään tapauksessa ole tarkoitus. yksi lääkäri ollut sitä mieltäkin että mun kohtu ei kestä tuplaraskautta, mutta riskihän otetaan tupliin jokatapauksessa kun kahta ollaan aina siirretty, joten siksi nyt uskalletaan kolme siirtää. Ehkä tappiofiilis jo valmiiksi...Tiedä häntä, mutta nyt olen painanut ylitöitä ja rahat on kolmeen hoitoon kasassa, ne ainakin vielä mennään mutta sitten varmaan on tie kuljettu loppuun. Siirtoja kuitenkin synnytyksen jälkeen +10. En edes jaksa muistaa tähän hätään montako, LIIAN MONTA jokatapauksessa.
Mun mielestä blastot kiinnittyvät varhain, 1-2 pvää siirrosta mulle sanottiin. Mä olen tuntenut kiinnittymiset viime aikoina, viimeksi kiinnittyminen oli to iltapvällä, tasan 24 h siirrosta. Tuntuu sellaiselta inhalta viiltelynä kohdunsuulla. Sitten mulla on ollut muitakin oireita pian kiinnittymisestä. Mutta tämä siis hyvin yksilöllistä. Mun mielestä on harvinaisempaa oireilla piinisaikana, ainakin tällä palstalla monet ovat plussanneet aivan oireettomasta piiniksestä. Toivottavasti Sinä olet yski niistä ja saat pian hyviä testiuutisia!!!:heart:
SatuSofia: minä ottaisin laadukkaat solut, sillä et voi tietää saatko pitkältä luovuttajalta saaduista suloista välttämättä yhtään sen pidempää lasta. Mutta tietenkin on täkeintä että olet itse sinut asian kanssa ja jos epäröit niin odota ihmeessä toista luovuttajaa, jotta et joudu painimaan asian kanssa mielessäsi myöhemmin.
Typyliini
Täytynee tarkistaa vielä annostus elokuussa lääkäriltä jotten vuoda kuiviin... Meille on tarkoitus todella siirtää 3 alkiota, jos selviävät eli olen pyytänyt Stephanilta 3 top blasto-alkiota, tuntomerkeillä ei ole väliä. Nyt laitetaan peliin kaikki mitä voidaan, meillähän kovin pitkä tie: vuodesta -99 hoitoja, -05 lahja-alkiosta tyttö ja sitten monia monia negoja, 3 km ja yksi ku, kaikki siis vuoden -04 jälkeen luovutetuilla soluilla, joissakin hoidoissa ollut miehen simpat. Katastrofi ei ole jos tulisi kaksoset, mutta se ei missään tapauksessa ole tarkoitus. yksi lääkäri ollut sitä mieltäkin että mun kohtu ei kestä tuplaraskautta, mutta riskihän otetaan tupliin jokatapauksessa kun kahta ollaan aina siirretty, joten siksi nyt uskalletaan kolme siirtää. Ehkä tappiofiilis jo valmiiksi...Tiedä häntä, mutta nyt olen painanut ylitöitä ja rahat on kolmeen hoitoon kasassa, ne ainakin vielä mennään mutta sitten varmaan on tie kuljettu loppuun. Siirtoja kuitenkin synnytyksen jälkeen +10. En edes jaksa muistaa tähän hätään montako, LIIAN MONTA jokatapauksessa.Mun mielestä blastot kiinnittyvät varhain, 1-2 pvää siirrosta mulle sanottiin. Mä olen tuntenut kiinnittymiset viime aikoina, viimeksi kiinnittyminen oli to iltapvällä, tasan 24 h siirrosta. Tuntuu sellaiselta inhalta viiltelynä kohdunsuulla. Sitten mulla on ollut muitakin oireita pian kiinnittymisestä. Mutta tämä siis hyvin yksilöllistä. Mun mielestä on harvinaisempaa oireilla piinisaikana, ainakin tällä palstalla monet ovat plussanneet aivan oireettomasta piiniksestä. Toivottavasti Sinä olet yski niistä ja saat pian hyviä testiuutisia!!!:heart:
SatuSofia: minä ottaisin laadukkaat solut, sillä et voi tietää saatko pitkältä luovuttajalta saaduista suloista välttämättä yhtään sen pidempää lasta. Mutta tietenkin on täkeintä että olet itse sinut asian kanssa ja jos epäröit niin odota ihmeessä toista luovuttajaa, jotta et joudu painimaan asian kanssa mielessäsi myöhemmin.
Typyliini
Kiitos kaikki kommenteista ja pohdinnasta!
Nyt tuli kumminkin hylättyä laadukkaat lyhyen luovuttajan solut. Pohdimme asiaa pari päivää mun miehen kanssa ja päätimme että jatkamme odottamista vielä. Jollei nyt kävisi niin onnellisesti että lääkäri löytäisi toisen vaihtoehdon. On tietysti hieno asia että lääkäri yrittää valita jaetuksi luovuttajaksi aiemmin luovuttaneen; sillloin tietävät jo munasolujen laadusta ja määrästä että laadukkaita soluja riittää molemmille saajille.
Oli vähän ikävä tunne kun kieltäydyimme. Tuli sellainen olo että on rajoittunut joidenkin ihmisen ulkoisten piirteiden kuten nyt pituuden suhteen. Meillä ei ole lisäksi muita toiveita kuin että luovuttaja olisi mieluummin virolainen. Päätettiin että sekin on kakkosprioriteetti, voidaan tinkiä. Mä puhuin myös jo aikaisemmin lääkärin kanssa esimerkiksi noista ilmejutuista. Eikä mulle hiusten tai silmien värillä ole niin väliä. Mutta tuo pituus on jotenkin sellanen juttu mistä teki mieli pitää kiinni. Tämä kuitenkin mun elämän merkittävimpiä asioita; että ei kannata sivuuttaa omia mieltymyksiä ihan kokonaan. Heillä on Elitessä pitkä lista luovuttajia; luulisi siellä olevan joku toinenkin solujen laatukriteerit täyttävä, joka olisi yli 160cm ja täyttäisi samalla jonkun toiveen joka sillä toisella parilla on.
Pohdin myös tuota miksi tuo virolainen luovuttaja on meille toivotumpi. En tiedä mitä karjalaiset isoisäni ja isoäitini mahtaisivat sanoa jos olisivat elossa, jos saisin venäläisen luovuttajan lapsen. Miten he mahtaisivat suhtautua? Tai uskaltaisinko edes kertoa... He ovat kuitenkin joutuneet jättämään kotinsa rajan taa ja pappa on tappanut venäläisiä sotilaita rintamalla. Hän on kertonut että on joutunut ampumaan lähietäisyydeltä, niin että on nähnyt ampumiensa sotilaiden kasvot. Mamma taas on joutunut evakkoon lasten kanssa, elämään toisten ihmisten "nurkissa", sodan seurauksena, ennen kuin on päässyt rakentamaan uutta kotia. Mun isoisoäiti on ollut piikana Pietarissa. Kai se on tuonut hyviä asioita, parempaa elintasoa. Vaikka kuinka ajattelisi että luovuttajat ovat vain yksittäisiä ihmisiä, kuitenkin tämä historia vaikuttaa, eikä oma käsitys venäläisistä ole objektiivinen.
Saa nähdä kuuluuko Elitestä hetkeen mitään kun me sanottiin ei. Siellä taisi olla joku kesälomakausikin heinäkuussa. Mullakin alkaa loma ensi viikolla; luen ketjua sitten harvemmin.
Typyliini, kerro kun teillä alkaa tuo hoitoajankohta lähestyä. Mua vähän jännittää nuo lääkitykset. Jo ajatus e-pillereiden syömisestä tökkii, kun en oo syöny niitä niin pitkään aikaan. Saati sitten kaikki muut synteettiset hormonit. Mutta jos niillä tulos saadaan aikaan niin se on vaan asennoiduttava niin että ne kuuluu kuvioon.
Nuppu, Cava ja Seinäkukkanen, sekä muut vasta plussanneet, toivottavasti jaksatte ja ehditte kirjotella miten menee. Pidän peukkuja hyvästä etenemisestä, olette ajatuksissa =)
Nyt tuli kumminkin hylättyä laadukkaat lyhyen luovuttajan solut. Pohdimme asiaa pari päivää mun miehen kanssa ja päätimme että jatkamme odottamista vielä. Jollei nyt kävisi niin onnellisesti että lääkäri löytäisi toisen vaihtoehdon. On tietysti hieno asia että lääkäri yrittää valita jaetuksi luovuttajaksi aiemmin luovuttaneen; sillloin tietävät jo munasolujen laadusta ja määrästä että laadukkaita soluja riittää molemmille saajille.
Oli vähän ikävä tunne kun kieltäydyimme. Tuli sellainen olo että on rajoittunut joidenkin ihmisen ulkoisten piirteiden kuten nyt pituuden suhteen. Meillä ei ole lisäksi muita toiveita kuin että luovuttaja olisi mieluummin virolainen. Päätettiin että sekin on kakkosprioriteetti, voidaan tinkiä. Mä puhuin myös jo aikaisemmin lääkärin kanssa esimerkiksi noista ilmejutuista. Eikä mulle hiusten tai silmien värillä ole niin väliä. Mutta tuo pituus on jotenkin sellanen juttu mistä teki mieli pitää kiinni. Tämä kuitenkin mun elämän merkittävimpiä asioita; että ei kannata sivuuttaa omia mieltymyksiä ihan kokonaan. Heillä on Elitessä pitkä lista luovuttajia; luulisi siellä olevan joku toinenkin solujen laatukriteerit täyttävä, joka olisi yli 160cm ja täyttäisi samalla jonkun toiveen joka sillä toisella parilla on.
Pohdin myös tuota miksi tuo virolainen luovuttaja on meille toivotumpi. En tiedä mitä karjalaiset isoisäni ja isoäitini mahtaisivat sanoa jos olisivat elossa, jos saisin venäläisen luovuttajan lapsen. Miten he mahtaisivat suhtautua? Tai uskaltaisinko edes kertoa... He ovat kuitenkin joutuneet jättämään kotinsa rajan taa ja pappa on tappanut venäläisiä sotilaita rintamalla. Hän on kertonut että on joutunut ampumaan lähietäisyydeltä, niin että on nähnyt ampumiensa sotilaiden kasvot. Mamma taas on joutunut evakkoon lasten kanssa, elämään toisten ihmisten "nurkissa", sodan seurauksena, ennen kuin on päässyt rakentamaan uutta kotia. Mun isoisoäiti on ollut piikana Pietarissa. Kai se on tuonut hyviä asioita, parempaa elintasoa. Vaikka kuinka ajattelisi että luovuttajat ovat vain yksittäisiä ihmisiä, kuitenkin tämä historia vaikuttaa, eikä oma käsitys venäläisistä ole objektiivinen.
Saa nähdä kuuluuko Elitestä hetkeen mitään kun me sanottiin ei. Siellä taisi olla joku kesälomakausikin heinäkuussa. Mullakin alkaa loma ensi viikolla; luen ketjua sitten harvemmin.
Typyliini, kerro kun teillä alkaa tuo hoitoajankohta lähestyä. Mua vähän jännittää nuo lääkitykset. Jo ajatus e-pillereiden syömisestä tökkii, kun en oo syöny niitä niin pitkään aikaan. Saati sitten kaikki muut synteettiset hormonit. Mutta jos niillä tulos saadaan aikaan niin se on vaan asennoiduttava niin että ne kuuluu kuvioon.
Nuppu, Cava ja Seinäkukkanen, sekä muut vasta plussanneet, toivottavasti jaksatte ja ehditte kirjotella miten menee. Pidän peukkuja hyvästä etenemisestä, olette ajatuksissa =)
Tyynetuulia
Kiinnittyminen taitaa jäädä iäti mysteeriksi, täälläkin on eri mielipiteitä. Ihmettelen vain miksi me sitten se 14 vrk aina odotellaan ja lääkkeitä syödään, jos kiinnittyminen jo heti alussa tapahtuu Noh, se siitä.
Kyllä, mulle on tehty pas. Mullakin on jo yli 40 ikää, joten siitä vaan rohkeesti lahjamunasoluilla vauvakuumetta meidän kanssa potemaan
Oon ollut joka hoidossa niin oireeton, että ihan pännii, mutta kiva kuulla täällä näitä tarinoita, että ehkä se onkin yleisempää, ettei ennen pp14 paljoa oireita tunne. Oireelliset ovat vain niin paljon näkyvämpiä, koska he vertailevat niitä niin monilla palstoilla, että sitä alkaa itsekin uskomaan, et oireita pitää olla..
Typyliini
Toivottavasti Stepan löytää teille hyvät alkiot. Apteekki osaa varmasti oikean paketin sulle Klexanea antaa noillakin yksiköillä. Ruiskuissa lukee joko 0,2 tai 0,4. Mulla on se 0,4 käytössä. Sitten on joku suoraan suoneen laitettava versio lääkkeestä myös olemassa (ymmärsin ehkä väärin pakkausselosteesta, että se olisi vain saiaraalakäyttöön?), sehän voi olla eri tavalla/yksiköillä ilmoitettu.
Aivan karsean ptkä tie teillä ei kyllä kateeksi käy! Onneksi on kuitenkin välillä onnistunut ja lapsosen olet saanut syliisi! Hattua nostan, uskomattoman sitkeä sissi olet.. ja sitten me 2 v yrittäneet tunnemme itsemme väsyneiksi..:ashamed:
Satusofia
Tärkeintä tietenkin on, että olette itse sinut asian kanssa. Siksi älä syyllistä itseäsi asialla, että alkiot hylkäsitkin. Isosta asiasta on kuitenkin kysymys, niin sun täytyy olla varma omasta valinnasta ja päätöksestä. Sä siis jo vähän ennakoit viimeisessä kappaleessasi, minäkö plussannut :O?
ON: Mutta joo, kyllä! Elämäni ekan plussan olen nähnyt eilen herkällä testillä (First signal), pp9!!!!!!! Ei voi tajuta!! En tosiaan oo asiaa vielä ymmärtänyt. Herkkä testi ja viiva oli haalea, mutta selvä. Sain kännykkäkameralla näkyviin. Toisen plussan näin tänään pp10, sama testi, viiva hieman vahvempi. Huomenna piina ja testailu jatkuu, apua!!! Niin kovin varhaista vielä on, että pelottaa.. Ostin arsenaalin lisää testejä tänään (ei herkkiä).
Mutta kertokaapas asiaa tietävät, kuinka YLEISTÄ/harvinaista se on, että on plussat noin aikaisilla dpoilla kahtena pvnä peräkkäin, ja että sitten olisikin vain kemiallinen ja häipyisi??! En ole koskaan ollut mikään testailija, niin en tiedä onko mulla ollu mahdollisesti aiemminkin plussia, jotka ois ehtineet häipyä ennen pp14. Tämänkin kerran testasin näin aikaisin sattumalta vain siksi, että oli tarkoitus prosenttijuomaa eräässä tilaisuudessa nauttia. Nyt jännittää ja pelottaa - joku pieni ääni huutaa sinne väliin, että onnea ja nauti, mutta vaimeeksi se ääni välillä jää. :wave:
Kiinnittyminen taitaa jäädä iäti mysteeriksi, täälläkin on eri mielipiteitä. Ihmettelen vain miksi me sitten se 14 vrk aina odotellaan ja lääkkeitä syödään, jos kiinnittyminen jo heti alussa tapahtuu
Noh, se siitä. Kyllä, mulle on tehty pas. Mullakin on jo yli 40 ikää, joten siitä vaan rohkeesti lahjamunasoluilla vauvakuumetta meidän kanssa potemaan
Oon ollut joka hoidossa niin oireeton, että ihan pännii, mutta kiva kuulla täällä näitä tarinoita, että ehkä se onkin yleisempää, ettei ennen pp14 paljoa oireita tunne. Oireelliset ovat vain niin paljon näkyvämpiä, koska he vertailevat niitä niin monilla palstoilla, että sitä alkaa itsekin uskomaan, et oireita pitää olla..
Typyliini
Toivottavasti Stepan löytää teille hyvät alkiot. Apteekki osaa varmasti oikean paketin sulle Klexanea antaa noillakin yksiköillä. Ruiskuissa lukee joko 0,2 tai 0,4. Mulla on se 0,4 käytössä. Sitten on joku suoraan suoneen laitettava versio lääkkeestä myös olemassa (ymmärsin ehkä väärin pakkausselosteesta, että se olisi vain saiaraalakäyttöön?), sehän voi olla eri tavalla/yksiköillä ilmoitettu.
Aivan karsean ptkä tie teillä
ei kyllä kateeksi käy! Onneksi on kuitenkin välillä onnistunut ja lapsosen olet saanut syliisi! Hattua nostan, uskomattoman sitkeä sissi olet.. ja sitten me 2 v yrittäneet tunnemme itsemme väsyneiksi..:ashamed:Satusofia
Tärkeintä tietenkin on, että olette itse sinut asian kanssa. Siksi älä syyllistä itseäsi asialla, että alkiot hylkäsitkin. Isosta asiasta on kuitenkin kysymys, niin sun täytyy olla varma omasta valinnasta ja päätöksestä. Sä siis jo vähän ennakoit viimeisessä kappaleessasi, minäkö plussannut :O?
ON: Mutta joo, kyllä! Elämäni ekan plussan olen nähnyt eilen herkällä testillä (First signal), pp9
!!!!!!! Ei voi tajuta!! En tosiaan oo asiaa vielä ymmärtänyt. Herkkä testi ja viiva oli haalea, mutta selvä. Sain kännykkäkameralla näkyviin. Toisen plussan näin tänään pp10, sama testi, viiva hieman vahvempi. Huomenna piina ja testailu jatkuu, apua!!! Niin kovin varhaista vielä on, että pelottaa.. Ostin arsenaalin lisää testejä tänään (ei herkkiä). Mutta kertokaapas asiaa tietävät, kuinka YLEISTÄ/harvinaista se on, että on plussat noin aikaisilla dpoilla kahtena pvnä peräkkäin, ja että sitten olisikin vain kemiallinen ja häipyisi??! En ole koskaan ollut mikään testailija, niin en tiedä onko mulla ollu mahdollisesti aiemminkin plussia, jotka ois ehtineet häipyä ennen pp14. Tämänkin kerran testasin näin aikaisin sattumalta vain siksi, että oli tarkoitus prosenttijuomaa eräässä tilaisuudessa nauttia. Nyt jännittää ja pelottaa - joku pieni ääni huutaa sinne väliin, että onnea ja nauti, mutta vaimeeksi se ääni välillä jää. :wave:
Nuppu68 Onnea plussasta. On se vaan juuri tuo APUAAAA!!tunne ja ikävä sanoa, mut tästä se piina sitten vasta alkaakin. Ei hetkeä voi hengähtää, ennen kuin pieni on sylissä. Tie on mutkainen ja kivikkoinen, mutta niin ihana ja onnea täynnä.
Sitkeys palkitaan :hug:
Sela ja pikkumies 6kk2vko
Sitkeys palkitaan :hug:
Sela ja pikkumies 6kk2vko
Onnea Nuppu68 :heart:,mahtavia uutisia. Yritä nyt vaan nauttia,tuskin cb:n digitestiin tulisi niitä maagisia sanoja jos olisi kiinnitysyritys. Ihanaa lukea onnistumisista. Mulla esteenä on oikeastaan raha,en ole saanut vielä kokoon rahoja hoitoa varten.Teen vielä 30h/viikossa koska kuitenkin haluan nauttia näistä aarteistani.Joten vielä pitää säästää. Jos vielä hoitoon menen niin sitten varmaan viron puolelle alkion adoptioon.Ja kuten Sela sanoi nyt alkaa kakkosvaiheen piina mutta kuitenkin aika ihana aika,vai onkohan aika kullannut muistoja....
Satusofia varmasti teitte oikean ratkaisun.Munasolujen laatu vaihtelee eri hoidoissa eikä aina saman luovuttajan munasolut ole yhtä laadukkaista.Enkä usko että klinikalta eivät seuraavaa sopivaa teille tarjoaisi.Varmasti se oikea luovuttaja vielä löytyy.
Satusofia varmasti teitte oikean ratkaisun.Munasolujen laatu vaihtelee eri hoidoissa eikä aina saman luovuttajan munasolut ole yhtä laadukkaista.Enkä usko että klinikalta eivät seuraavaa sopivaa teille tarjoaisi.Varmasti se oikea luovuttaja vielä löytyy.
Hei Nuppu, ehkä mä ennakoin, jotenkin vain laskin sut jo plussanneisiin! Jeee, superiloinen uutinen! Ja faktaa wikistä, testit mittaa HCG:tä käsittääkseni: "Raskaushormonin eli HCG:n tuottaminen elimistössä alkaa silloin kun hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohtuun. Tämä yleensä tapahtuu noin 6 päivää irroneen munasolun hedelmöittymisen jälkeen. Toisilla aikaa saattaa mennä kaueminkin. HCG:n taso kaksinkertaistuu noin 48 tunnin välein aina huippuunsa saakka, joka on 50-70 raskauspäivän kohdalla. Noin 10 päivän kohdalla hedelmöittymisestä eli pari päivää ennen kuukautisten odotettua alkamasajankohtaa HCG:n eritys voi alkaa kohota voimakkaasti ja raskaus jo tällöin saattaa näkyä raskaustestillä positiivisena tuloksena." Siis hyvältä kuulostaa nuo sun testitulokset!!
Tyynetuulia, jos valitsette Viron seuraavaan hoitoon, niin Elitessä on tosiaan tuo mahdollisuus jossa voi jakaa luovuttajan, joka on lähes 2000 halvempi vaihtoehto. Nyt kun me saatiin tiedot tuosta ensimmäisestä luovuttajakandidaatista, ja he perustelivat valintaa, niin ymmärsin että kenties tälläisen jaetun luovuttajan tapauksessa lääkäri katsoo solujen laadun vielä tarkemmin kuin muuten; ehkä siinä voi jopa olla paremmat mahdollisuudet raskautua kuin jos itse tekee luovuttajan valinnan.
, ehkä mä ennakoin, jotenkin vain laskin sut jo plussanneisiin! Jeee, superiloinen uutinen! Ja faktaa wikistä, testit mittaa HCG:tä käsittääkseni: "Raskaushormonin eli HCG:n tuottaminen elimistössä alkaa silloin kun hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohtuun. Tämä yleensä tapahtuu noin 6 päivää irroneen munasolun hedelmöittymisen jälkeen. Toisilla aikaa saattaa mennä kaueminkin. HCG:n taso kaksinkertaistuu noin 48 tunnin välein aina huippuunsa saakka, joka on 50-70 raskauspäivän kohdalla. Noin 10 päivän kohdalla hedelmöittymisestä eli pari päivää ennen kuukautisten odotettua alkamasajankohtaa HCG:n eritys voi alkaa kohota voimakkaasti ja raskaus jo tällöin saattaa näkyä raskaustestillä positiivisena tuloksena." Siis hyvältä kuulostaa nuo sun testitulokset!!Tyynetuulia, jos valitsette Viron seuraavaan hoitoon, niin Elitessä on tosiaan tuo mahdollisuus jossa voi jakaa luovuttajan, joka on lähes 2000 halvempi vaihtoehto. Nyt kun me saatiin tiedot tuosta ensimmäisestä luovuttajakandidaatista, ja he perustelivat valintaa, niin ymmärsin että kenties tälläisen jaetun luovuttajan tapauksessa lääkäri katsoo solujen laadun vielä tarkemmin kuin muuten; ehkä siinä voi jopa olla paremmat mahdollisuudet raskautua kuin jos itse tekee luovuttajan valinnan.
Lämmin kiitos kaikille onnitteluista :flower:
Ei tätä tajua eikä sisäistä vielä ollenkaan! En oo ollu mikään himotestaaja, mutta äkkiäpä sellaiseksi opin: pp9 ja pp10 First Signalilla, eilen pp11 CB digillä ja tänään vielä Elivolla ja Apteekin omalla :O Elivoon tuli vain tosi hentoinen viiva, lähes haamu ja siksi Apteekin oman teinkin perään. Siihen tuli aika loppuvaiheessa vasta viiva, suht vahva kuitenkin.
Huomenaamulla, pp13 pääsen sit leikkimään viikkonäytöllisen CB digin kanssa. Nuo CB:t sai 2 yhden hinnalla, niin tuli hankittua pari
Huomenna lähden myös kotiini täältä lomapaikasta, joten pääsen sitten myös opettelemaan ja tutustumaan hcg-viitearvojen ihmeelliseen maailmaan, kun menen verikokeeseen keskiviikkona (pp14). Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, kunpa tämä pysyisi matkassa
Nuppu 4+3
Ei tätä tajua eikä sisäistä vielä ollenkaan! En oo ollu mikään himotestaaja, mutta äkkiäpä sellaiseksi opin: pp9 ja pp10 First Signalilla, eilen pp11 CB digillä ja tänään vielä Elivolla ja Apteekin omalla :O Elivoon tuli vain tosi hentoinen viiva, lähes haamu ja siksi Apteekin oman teinkin perään. Siihen tuli aika loppuvaiheessa vasta viiva, suht vahva kuitenkin.
Huomenaamulla, pp13 pääsen sit leikkimään viikkonäytöllisen CB digin kanssa. Nuo CB:t sai 2 yhden hinnalla, niin tuli hankittua pari
Huomenna lähden myös kotiini täältä lomapaikasta, joten pääsen sitten myös opettelemaan ja tutustumaan hcg-viitearvojen ihmeelliseen maailmaan, kun menen verikokeeseen keskiviikkona (pp14). Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, kunpa tämä pysyisi matkassa
Nuppu 4+3
http://www.google.fi/url?sa=t&source=web&cd=5&ved=0CDMQFjAE&url=http://www.simpukka.info/download.php?file=62&rct=j&q=haikaranhylkäämä&ei=sYclToalFoXs-gaVmNGGDA&usg=AFQjCNFhdRsb4OYsF9b9wYaEk1frQjFdhQ&cad=rja
Tuosta linkistä pääsee lukemaan tarinamme =) haikaranhylkäämän kirjoitus
juttuun olisi jo jatkokertomus tulossa, sillä sijaislapsen lisäksi meillä siis nyt 3,5 kk lahjasolulapsi
Emme valinneet itse mitenkään luovuttajia. Saimme 2 pakastealkiota lääkärin valitsemina.
Tuosta linkistä pääsee lukemaan tarinamme =) haikaranhylkäämän kirjoitus
juttuun olisi jo jatkokertomus tulossa, sillä sijaislapsen lisäksi meillä siis nyt 3,5 kk lahjasolulapsi
Emme valinneet itse mitenkään luovuttajia. Saimme 2 pakastealkiota lääkärin valitsemina.
Tyyne73 Olette tehneet valtavan matkan, mutta niin ihanasti kirjoitit tarinanne.Olen niin onnellinen teidän puolesta. Oikein sydäntäpuristi lukea tarinaasi kun niin kovia olette tekin joutunut kokemaan,mutta sitkeys palkittiin.
Tuota mitä itse en tule koskaan ymmärtämään,että ensiksi annetaan ja sitten otetaan pois, niin julmaa ja raakaa.
Iloa ja onnea koko perheellenne.
Pitäkää huolta toisistanne :hug:
Sela ja pikkumies puolenvuotias
Tuota mitä itse en tule koskaan ymmärtämään,että ensiksi annetaan ja sitten otetaan pois, niin julmaa ja raakaa.
Iloa ja onnea koko perheellenne.
Pitäkää huolta toisistanne :hug:
Sela ja pikkumies puolenvuotias
Viimeksi muokattu:
Moi,mahtuuks mukaan?!
Olen tässä lueskellut tätä ketjua ja ajattelin kertoa omaa tarinaani.
Eli olen 27-vee naisimmeinen, puolisoni on minua vuotta nuorempi. Opiskelen lähihoitajaksi, tarkoitus olisi valmistua jouluna( toivottavasti).
Jouduin 5-vuotiaana leikkaukseen, jossa vatsastani poistettiin jonkinlainen tuumori. Tämä aiheutti verenkiertohäiriön munasarjoissa, eli ne eivät ole koskaan toimineet. Diagnoosina on primaari hypogonadismi. Koskaan en ole kuukautisista "kärsinyt", murrosikä käynnistettiin lääkkeillä.FSH-arvoni on vuosikaudet ollut jotain 50-60 välillä.Teini-ikäisenä lääkäri kertoi,että en voi saada lapsia luonnollisesti koskaan, olin silloin että so what..
Nykyisen puolisoni kanssa tapasimme syksyllä 2008 ja helmikuussa 2009 hakeuduimme paikalliseen terveyskeskukseen selvittelemään lapsen saannin mahiksia. Sieltä tie vei keskussairaalaan tutkimuksiin ja sitten yksityiselle.Klinikalla olimme "jonossa" puoli vuotta, soitin sinne aikani odoteltuani ja sain kuulla että meille on munasolun luovuttaja.Eka sekoaminen.
Toukokuussa 2011 kävimme ensin tuoresiirrossa, sen jälkeen olin ihan täpytäpy ja kuulostelin ja odottelin muutoksia. No juu, negahan siitä räpsähti. Kaikki "merkit" aiheutti varmaan tuo lääke"pöhnä", Zumenon menee annoksella 6 mg päivässä ja Luget annoksella 600 mg päivässä.
Saimme siis pakastimeen talteen kaksi alkiota ja ne siirrettiin molemmat juhannusta edeltävällä viikolla. Klinikka sulkeutui kesälomien ajaksi. Pp 11 tein herkän testin ja mitä, kaksi viivaa!! Itkin ja nauroin ja vaelsin ympäri kämppää ja soittelin kaikille jotka olivat tietoisia meidän tilanteesta. Tein toisen testin samana päivänä ja viiva ilmestyi haaleana. Odotin pari päivää ja tein taas,edelleen kaksi viivaa. Sitten koitti testipäivä ja heräsin odottavalla mielellä, menin vessaan ja mitä nyt, viallinen testi!! Viimeinen jäljellä oleva, ei muuta kuin apteekkiin. Apteekin testi näytti myös kahta viivaa ja seuraavana päivänä menin jonottelemaan labraan verikoetta varten. Sitä seuraavana päivänä soitin tulosta ja hoitaja yritti ensin olla salaperäinen, niin vain sai minulle kyyneleet silmiin kun kertoi että hcg on yli 600. =)
Nyt tässä odotellaan, että pääsisin kertomaan klinikalle uutiset ja ekaan ultraan sinne. Oloja on ollut, jonain päivinä on ihan jees ja sitten on niiiin huono olo että meinaa lamaantua. :x Mutta en valita, en piru vie valita
-Katheriina ja "pötkylä" 6+4 -
Olen tässä lueskellut tätä ketjua ja ajattelin kertoa omaa tarinaani.
Eli olen 27-vee naisimmeinen, puolisoni on minua vuotta nuorempi. Opiskelen lähihoitajaksi, tarkoitus olisi valmistua jouluna( toivottavasti).
Jouduin 5-vuotiaana leikkaukseen, jossa vatsastani poistettiin jonkinlainen tuumori. Tämä aiheutti verenkiertohäiriön munasarjoissa, eli ne eivät ole koskaan toimineet. Diagnoosina on primaari hypogonadismi. Koskaan en ole kuukautisista "kärsinyt", murrosikä käynnistettiin lääkkeillä.FSH-arvoni on vuosikaudet ollut jotain 50-60 välillä.Teini-ikäisenä lääkäri kertoi,että en voi saada lapsia luonnollisesti koskaan, olin silloin että so what..
Nykyisen puolisoni kanssa tapasimme syksyllä 2008 ja helmikuussa 2009 hakeuduimme paikalliseen terveyskeskukseen selvittelemään lapsen saannin mahiksia. Sieltä tie vei keskussairaalaan tutkimuksiin ja sitten yksityiselle.Klinikalla olimme "jonossa" puoli vuotta, soitin sinne aikani odoteltuani ja sain kuulla että meille on munasolun luovuttaja.Eka sekoaminen.
Toukokuussa 2011 kävimme ensin tuoresiirrossa, sen jälkeen olin ihan täpytäpy ja kuulostelin ja odottelin muutoksia. No juu, negahan siitä räpsähti. Kaikki "merkit" aiheutti varmaan tuo lääke"pöhnä", Zumenon menee annoksella 6 mg päivässä ja Luget annoksella 600 mg päivässä.
Saimme siis pakastimeen talteen kaksi alkiota ja ne siirrettiin molemmat juhannusta edeltävällä viikolla. Klinikka sulkeutui kesälomien ajaksi. Pp 11 tein herkän testin ja mitä, kaksi viivaa!! Itkin ja nauroin ja vaelsin ympäri kämppää ja soittelin kaikille jotka olivat tietoisia meidän tilanteesta. Tein toisen testin samana päivänä ja viiva ilmestyi haaleana. Odotin pari päivää ja tein taas,edelleen kaksi viivaa. Sitten koitti testipäivä ja heräsin odottavalla mielellä, menin vessaan ja mitä nyt, viallinen testi!! Viimeinen jäljellä oleva, ei muuta kuin apteekkiin. Apteekin testi näytti myös kahta viivaa ja seuraavana päivänä menin jonottelemaan labraan verikoetta varten. Sitä seuraavana päivänä soitin tulosta ja hoitaja yritti ensin olla salaperäinen, niin vain sai minulle kyyneleet silmiin kun kertoi että hcg on yli 600. =)
Nyt tässä odotellaan, että pääsisin kertomaan klinikalle uutiset ja ekaan ultraan sinne. Oloja on ollut, jonain päivinä on ihan jees ja sitten on niiiin huono olo että meinaa lamaantua. :x Mutta en valita, en piru vie valita
-Katheriina ja "pötkylä" 6+4 -
Cava: Tulin selailemaan viestejä pitkän ajan jälkeen nopeasti ja oli mukava huomata terveisesi, kiitos =) En ole enää aktiivisesti kirjoitellut, mutta nyt haluan kyllä kirjoittaa suuren suuret onnittelut sinulle kesäkuisesta plussasta sekä myös AMV:lle ja Plastexille, joiden kanssa joskus yhdessä piinailimme. Minulla menee ihan mukavasti kotimaan adoptiojonon putkessa. Meille on tullut mukava adoptiosossu, joka onneksi on suhtautunut hyvinkin kannustavasti, että kun vain odotamme n. 5 vuotta, niin varmuudella lapsi meille kyllä lopulta tulee. Lapsettomuushoidoissa kuulimme alusta asti olevamme vaikeita tapauksia, joten suuri helpotus oli, että adoptiossa mitään menneitä rasitteita ei ole ja tässä on jopa mahdollisuuksia. Vuosi on odotusta jo takana (ja aika on mennyt nopeasti), joten myönteisellä mielellä tässä mennään. Lapsettomuushoitoihin en ole enää haikaillut. Ehkä oli kuitenkin hyvä, kun kävimme niitä niin pitkään niin ainakin on omassa mielessäkin varmuus, että ei olisi kannattanut enää jatkaa.
Aurinkoista kesän jatkoa kaikille, suotuisia käänteitä hoidoissa kävijöille ja plussanneille onnellista odotusta!!
Aurinkoista kesän jatkoa kaikille, suotuisia käänteitä hoidoissa kävijöille ja plussanneille onnellista odotusta!!