Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Hei taas,

Plastex, onnea hyvistä ultakuulumisista.

Marbel, Tsekin ketjussa (FF) löytyy sitten muitakin klinikoita kuin Reprofit. Joihinkin on todella lyhyet jonot.

Samoin kannattaa katsoa Kreikan ketju, varsinkin klinikka Serum. Heillä on muutamia uusia ”ohjelmia” aloitettu just tänä keväänä joko alkionadoptiossa tai sitten back up -donor munikset ja simpat joko omasta takaa tai sitten klinikalta. Klinikalla on myös vaaleaihoisia ja sinisilmäisiä luovuttajia, maahanmuuttajia yleensä. Ilmeisesti lähinnä tuolta Ukraina? jne suunnalta.

PrimaVera
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos Cava ja muut plussatoivotuksista!

Minulla oli eilen siis verikoe ja tänä aamuna sain tuloksen...positiivinen!! Veriarvo oli 420 mikä on aika korkea kun hoitaja sanoi että viitearvot tähän päivään on 69-400. Mutta ilmeisesti olen aika vahvasti raskaana, uskomatonta. Ultraääni on kahden viikon kuluttua ja sittenhän sen tietysti vasta näkee onko siellä mitään, mutta on tämä aika vaikeata uskoa todeksi.

Koskas sinulla Cava on testipäivä? Pidän kyllä minäkin peukut ja varpaat pystyssä puolestasi!
 
No niin, täällä taas. :D

Vielä uudestaan Seinäkukkaselle onnittelut, mielettöman upeaa!!! Ihanaa myös se, että veritestin tulos oli noin hyvä. Olet tosiaan tukevasti raskaana. Roppakaupalla onnea matkaan myös tästä eteenpäin! =)

Kiitos peukutuksista, niitä todella tarvitaan. Testaan torstaina, vaikka tulos taitaa olla selvä ilman testejäkin. Kaikenlaisia vatsanipistelyjä/menkkajomotuksia oli pp 8-10, mutta sen jälkeen tässä raadossa ei ole ollut mitään salamatkustajaan viittaavia elonmerkkejä. Nada. : / Kemiallisessa sentään oli jotain oireita, vaikka en niitä uskaltanut silloin oireiksi ajatellakaan. Viikonloppuna murehdin negaa lupauksistani huolimatta rankemman kautta jo etukäteen, mutta sen jälkeen olo on ollut parempi. Seinäkukkasen plussasta olen vilpittömän onnellinen, ja olen kulkenut uutisen ansiosta hymy huulillani koko loppupäivän. Ihanaa! :heart:
 
Pakko on pikana käydä täällä onnittelemassa Seinäkukkasta! Pyörin koko talven tuolla 35+-ketjussa ja siellähän se Seinäkukkanenkin keikkui listoilla. Ja nyt!! Voi tuhannesti onnea! Ja viimeisellä kerralla vielä... Voi änkeröinen minkä teit! :´)
 
Kiitos kovasti onnitteluista! Teinkin tänä aamuna vielä raskaustestin, on tätä niin vaikeata uskoa. Ihanaa oli nähdä kun plussa tuli heti testiin:)

Nuppu tämä oli luovutetulla alkiolla toinen siirto. Ensin oli tuoresiirto ja nyt tämä oli pas. Takana kolme IVF/ICSI omilla soluilla. Elikä kaiken kaikkiaan viides siirto.

Cava toivon niin kovasti plussaa sinullekin! Oireettomuushan ei niinkuin hyvin tiedät kerro välttämättä mitään. Meinaatko mennä myös veritestiin vai testaatko kotikonstein?
 
Seinäkukkanen ja plastex, olen tosi iloinen teidän positiivisista uutisista! =)Tartossakin siis saadaan oikeasti raskauksia alulle! Teilläkin on monet yritykset takana. Pidän kovasti peukkuja että pikkutyypit alkaa kasvaa kuten pitää.

Nyt toivon että pääsen itse sinne Tartoon vielä kesän tai alkusyksyn aikana. Treffaan huomenna ystäviä joiden joukossa on 3 jotka ovat saaneet lapsen yli 40-vuotiaina, 2 ihan luomuna. Nyt kun olen oikeasti alkanut uskoa että mahdollisuudet lapseen ovat olemassa, uskallan enemmän kysellä ystäviltä miten pikkuisten kanssa menee. Tähän asti se on ollut mulle vähän pelottavaa; olen pelännyt kuulla että elämä on maailman ihaninta nyt ja toisaalta pelännyt kuulla että elämä on kamalan raskasta, koska oma rohkeus vielä toivoa lasta olisi vähän karissut. No, eihän sitä voi tietää ennen kuin se elämä on totta omalla kohdalla.

Cava: testasitko ja miten kävi?
 
Seinäkukkanen, oliko niin, että sulle siirrettiin vain yksi alkio? Meinaan, että aika isot lukemat sulla on, että joskos oiskin kyydissä kaksi... :whistle:?

SatuSofia, tsemppiä hoitoihin, sitten kun niihin pääset! Oletko jonossa Tartoon vai miten homma siellä toimii? Millainen sun hoitotausta on, eli oletko omilla munasoluilla useamman hoidon käynyt läpi? Onko tarkoitus Tartoon mennä luovutetun munasolun hoitoon vai luovutettua alkiota hakemaan?
 
Moi Nuppu, meillä ei ole hoitohistoriaa. Sillä lailla oon neitsykäinen, ei ole pettymyksiä ja raskaita hoitojaksoja vielä ollenkaan takana. Vain tämä oma hidas ja myöhäinen henkinen kasvaminen pois lapsuuden traumoista, uskoon että äitinä oleminen olisi postiivinen ja rikastuttava kokemus elämässä ennemminkin kuin pelkkää raskasta raadantaa. Ollaan oltu mun miehen kanssa vajaa viisi vuotta yhdessä. Jätettiin reilu pari vuotta sitten ehkäisy eikä mitään ole tapahtunut. Selvitin sitten homoniarvoni. Muut vielä suht ok mut AMH oli surkea. Miehen kanssa puhuttuani päätettiin että jos lapsi vielä halutaan, lahjamunasolu olisi paras vaihtoehto kun oon kuitenkin jo 46. Ei ole varaa odotella hirveän kauan. Valittiin Tartosta se vaihtoehto että jaetaan luovuttaja toisen parin tai naisen kanssa. Testit on tehty ja nyt odotellaan että Eliteen löytyisi joku jakamaan munasolut, about samoilla toiveilla ja ominaisuuksilla.

Onko teillä jo ajatus milloin meette sinne Brnoon?
 
SatuSofia, mulla on vähän sama tilanne kuin sulla. Vasta kovin myöhään (liian myöhään?) heräsin tähän ajatukseen lapsesta ja äitiydestä. Minäkin oon yli 40v, kuten nikistä voi laskea.

Sulla on ihana tilanne kuitenkin, kun olet vanhemmalla iällä lytänyt miehen, joka jakaa kanssasi vauvatoiveen :) Toivotaan, ettei sulle mitään hoitohistoriaa edes ehdi syntyä, vaan tulosta syntyy heti lyhyellä kaavalla.

Aina olen äidiksi halunnut. Oikeastaan olen halunnut ihan sitä tavanomaista ydinperheidylliä: miehen, pari lasta ja koiran (ja sen omakotitalon ja farmarin :p) Mutta!! Kaikki ei mee niinkuin Strömsössä :( En vain ole onnistunut sopivaa miestä löytämään, jonka kanssa olisin perheen perustanut. Vedän puoleeni häntäheikkeijä ja ihailijoita, joista ei oo mitään pysyvämpää tullut.

Pari vuotta sitten heräsin tosiasiaan, että nyt on mun viimeinen mahdollisuus vauva saada ja äidiksi tulla. Miehen voin löytää elämääni myöhemminkin. Niinpä lähdin hoitoihin yksin. Niitä on tehty omilla soluilla (inssit, IVF:t) - tuloksetta. Näitä alkionadoptioita on takana kaksi epäonnistunutta yritystä tältä keväältä. Heinäkuun alussa (jollei kroppa kenkkuile) olisi kolmannen yrityksen vuoro.
 
:wave:

Testasinhan minä. Eilen. Kaikilla kolmella testillä, jotka kotoa löysin. Tulokset II, + ja "Gravid Raskaana 2-3". Kemiallisen pelko oli sen verran kova, että kävin tänään veritestissä. Tuloksen sain hetki sitten. Arvo oli 974 (pp 15). Soitin labraan vielä uudestaan ja varmistin, että 9-7-4 - oliko siinä pilkku jossain välissä...? Ei kuulemma ollut.

Anteeksi, etten pysty nyt tämän enempää kommentoimaan. Olen vain niin äärettömän kiitollinen. Vielä en osaa edes iloita, kun hädin tuskin uskon tätä todeksi...
 
Heippa!

Ihanaa kun täällä taas monta raskautunutta! :) Suuret onnittelut jo aiemmin plussanneille amv:lle, plastexille ja Watrossille! Ja nyt sitten on tullut vielä kaksi tuoretta onnistujaa Seinäkukkanen ja Cava. Mahtavaa! Toivottavasti ei jäänyt kukaan huomaamatta. Kyllä näyttäisi taas elämä hymyilevän tällä palstalla :)

Hathorille onnea sitkeän pikkupojan syntymästä. :flower: Johan oli teillä hurja yhteiselon alku. Tulethan taas kertomaan teidän kuulumisia.

Täällä vietetään äitiyslomaa ja odotellaan innolla millainen pikkuinen masusta putkahtaa. Eipä sitä omien geenien puuttumista meinaa oikein aina edes muistaa, vaikka ainahan se siellä taustalla on olemassa. Sinällään on seesteinen olo, kun ei tarvitse asiaa salailla lähipiiriltä eikä sitten aikanaan lapselta itseltäänkään. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin :)

Upeaa kesää kaikille!

Utopia ja pikku-pioneeri 33+3
 
Kiitos ihanat! :heart:
Siis minähän olin labraan yhteydessä tänään kolmesti. Ekalla kerralla sain vastaukseksi, että "tämä tulos on negatiivinen". WTF?!? Sydän jätti ainakin yhden lyönnin välistä ja ehdin jo kelata, että voiko hcg tosiaan laskea vuorokaudessa lähes nolliin. Sitten tajusin, että hoitaja katseli koneelta viimekertaista tulosta. Tämänpäiväinen tulos ei ollut vielä tullut, ja se luvattiin sitten vasta maanantaiksi. Puolen tunnin päästä labrasta kuitenkin soitettiin ja kerrottiin tuloksen tulleen (hyvää palvelua!). Neiti langan toisessa päässä sanoi pariinkin otteeseen, että tässä viitearvo on viisi ja varmisteli kollegaltaan, onhan tämä nyt positiivinen. Sen takia puhelun jälkeen iski epäusko ja oli pakko varmistaa, ettei tulos ollut esimerkiksi 9,74. Nyt naurattaa, mutta siinä hetkessä ei niinkään... :D Oireista en osaa sanoa juuta enkä jaata. Jotain pientä saattaa olla tai sitten ne ovat vain mielikuvituksen tuotetta. Odotellaan ja katsellaan... ;) Mehän Seinäkukkanen mennään ihan samoissa, taidan tulla kaksi päivää perässä. Ihanaa, että meidän molempien muruset tarttuivat kiinni! Nyt vain toivotaan parasta. :heart:

Miten ihmeessä Utopia voit olla jo noin pitkällä?! Vastahan sinä plussasit... =) Oikein hyvää loppuraskautta ja uuden perheenjäsenen odotusta. :heart: Tulethan sitten kertomaan kuulumiset!
 
Cava, onnea ja iloa plussasta! Saanko kysyä monesko päivä toukokuuta sulla oli se siirto? (Luen tälläistä "Kuun vaikutus puurtarhaan ja terveyteen" kirjaa ja ihmettelen että voisiko tuolla hedelmöittymis/siirtohetkellä olla vaikutuksia onnistumiseen.. Kun sillä kirjan mukaan on niin paljon vaikutusta kasvien kasvamiseen ja siementen itämiseen. Epätieteellistä ja ehkä hömppää mutta yritän soveltaa näitä ajoitusasioita mun pikku pihan hoitoon ja ihmettelen tässä sit muitakin juttuja.)

Seinäkukkanen, saanko kysyä sulta samaa, mikä päivä tarkkaan ottaen sulla oli siirto?

Nuppu, kiva kuulla sun tarina. On tarkeätä että yrittää toteuttaa haaveitaan, näin se vaan on. Me ei asuta mun miehen kanssa yhdessä. Mun miehellä on jo tytär aiemmasta suhteesta. Suhde on loppunut kun hän oli pieni, 3-4v. Joten se että mulla juuri nyt on mies ei takaa vielä mitään ydinperhettä vaikka saisinkin lapsen. Varmasti samat haasteet hänellä on kohdattavanaan uudenkin vauvan ja muuttuneen parisuhteen kanssa (jos onnistutaan), enkä voi tietää osataanko elää niin että jos meille tulisi se vauva osattaisiin säilyttää parisuhde siinä samalla toimivana ja onnellisena. Sitä toivottavasti päästään harjottelemaan.. Mut hyvin ymmärrän sun halun toimia just nyt, eikä odotella muita puuttuvia palasia elämään. Ne muut tulee sitten kun on itse valmis ja niiden aika on.
 
Onnea Cava! Loistavaa! Onpas täällä todellinen plussapuhuri käynnissä. Wow! Sulla olikin todellinen jännäri sit labran kansa puhelimessa, huh. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin, nyt vain kovasti tarraa pikkukaverille, että pysyy vauhdissa mukana!

Kävitkö säkin Tartossa ja siirrettinkö sulle yksi? On niin kiva aina kuulla teiltä onnistujilta, että miten te sen teitte, millä hoidoilla sinne maaliin (tai ainakin tähän erittäin tärkeään väliaikapisteeseen) loppujen lopuksi olette päässeetkään :)

SatuSofia Kiitos tuesta. Haasteita riittää sullakin omassa tilanteessasi, tsemppiä. Elämä ei tunnu monestikaan menevän niin kuin on suunnitellut.. Siinä pitää sitten vain luovia käänteissä mukana parhaalla mahdollisella tavalla, uskoa tulevaan sekä toiveiden täyttymiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Satusofia minulla oli siirtopäivä 17.5. ja alkio (1 kpl) oli pakastaessa 2 päiväinen ja päivää ennen siirtoa sulatettiin, niin laskettaisiinko sitten, että hedelmöittyminen on ehkä 14.5.??? En tiedä.

Cava aika samoissa tosiaan mennään :) Välillä hermoilen kovasti kun ei minullakaan mitään ihan mielettömiä oireita ole. Ja tuntuu, että oireet tulevat ja menevät. Toisaalta onhan tämä aika alussa.
 
Kiitos sela, SatuSofia ja Nuppu!

SatuSofia, mulla siirtopäivä oli kaksi päivää Seinäkukkasen siirron jälkeen eli 19.5. Samalla tavalla kuin hänelläkin, alkio oli siirettäessä 3 päivää "viljelty". Sopii hyvin tuohon puutarhateemaan. ;)

Nuppu, yksi alkio siirrettiin. Hoidoissa ollaan oltu kotimaassa. Tarton onnistumisia on tässä pinossa kyllä jo tosi monta, joten siellä saadaan hyviä tuloksia aikaan.

Seinäkukkanen, minä olen peloissani, kauhuissani ja paniikissa. Minäkö muka raskaana? Mieskin jo katsoi hiukan vinoon, kun pohdin ääneen, kenenköhän labratuloksen ne minulle perjantaina oikein antoivat... :ashamed: Tekisi mieli tehdä tusina uutta raskaustestiä ja käydä joka toinen päivä veritestissä, mutta kun en uskalla. Kovasti sitä tosiaan toivoo jotain konkreettisia ja selkeitä oireita, jotta voisi huokaista helpotuksesta. Tosin sitten jos niitä oireita olisi, ei varmasti sittenkään uskaltaisi luottaa siihen, että kaikki on/menee hyvin. :headwall: Jaksamista näihin toisenlaisiin piinapäiviin! :hug:

Kaikkea hyvää kaikille omiin vaiheisiinne, olivatpa ne sitten hoitojen odotusta tai jo taaperoikäisten hoivaamista. :heart:
 
Viimeksi muokattu:
amv
Cava ja Seinäkukkanen: Tosi paljon o n n e a! En osaa muuta kuin toivottaa, että kaikki menisi hyvin. Itse ajattelin niin, että en voi itse asialle tehdä mitään, ja ihme ja kumma, pystyin pysymään melko tyynenä.
Ja Cava, onneksi toit vähän huumoriakin tänne (labraan soittelusta kertoessasi) :D


Typyliinille kirjoitin joku aika sitten, mutta teksti katosi enkä siitä hermostuneena jaksanut kirjottaa uudelleen. Lyhyesti asiani oli se, että onhan sulla tutkittu keliakiavasta-aineet? Mulla oli nivelkipuja ja -turvotusta ennen keliakiadiagnoosia. Keliakiahan on muutenkin paljon laaja-alaisempi sairaus, ei siis välttämättä aiheuta pelkästään suolistovaurioita ja -oireita. Se saattaa myös autoimmuunisairautena jollain tavoin myös ehkä tuhota munasoluja.

Aurinkosia päiviä! :wave:

amv
(tänään alkoi 17. rv)
 

Yhteistyössä