Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Täällä on mielenkiintoisia keskusteluja!

Onneksi nykypäivänä yhteiskunta on suvaitsevampi kaiken kaikkiaan kuin joskus vuonna papu.. sateenkaariperheiden ansiosta ei enää päiväkodeissa kummeksuta jos vanhemmat ovat samaa sukupuolta jne, on paljon eri kansalaisuuksia.. Joten luulen, että suhtautuminen lahjasoluihinkin on useimmilla ihan ok.

Itse olen suunnitellut, että jos joskus saan lapsen tilaan Simpukalta sen kirjan, jonka avulla voi asiaa lapsen kanssa käsitellä. Lapselle kertoisin jotenkin, että suurisydäminen ihminen on auttanut antamalla siemenen... siis lapsen ikätasoa ymmärrettävällä tasolla.

Tuota SS:n kysymystä olen miettinyt, koska meillä hoidot tehdään luonnolliseen kiertoon. Ehkä se tulisi esille, jos pitäisi lapselta selvittää perinnöllisiä sairauksia ja tarvittaisiin jotakin tarkempia tutkimuksia.

Riivinraudalle :heart: Olet tärkeä ihminen!!

Marbel kyllä on kokeiltu vyöhyketerapiaa ja akupuntiota ja vitamiinit ja luontaistuotteet.. Ei niistä haittaakaan ole, ihanasti rentoutui hoitojen keskellä, mutta valitettavasti eivät nekään ilmaisia ole. Ja hoitoihin kun muutenkin uppoaa rahaa.. Sitä helposti haluaa itse vaikuttaa asioihin ja yrittää kaikkensa.. niin minäkin olen tehnyt ja etsinyt netistä tietoa ja miettinyt keinoja. Mutta loppujen lopuksi pystymme niin vähän itse vaikuttamaan omalla toiminnallamme, mutta toki terveelliset elämäntavat aina kannattavat ja jos on jotakin hoidon oheistoimintaa, auttaa se jaksamaan kenties askeleen eteenpäin. Kyllä mullakin on mielessä, että pitäiskö vielä homeopatiaa kokeilla, kun kuulin siitä taas hyviä kokemuksia..
 
Rudylle vielä tarkennus, eli nyt minun ei tarvitse kertoa kenelläkään ulkopuoliselle tästä lahjasolusta, mutta jos joku sitten myöhemmin tosiaan on niin idiootti että kysyy tuollaista (miten tehty, oliko vahinko ) lapsen ollessa vieressä, niin haistatan kyseisen henkilön niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ennenkuin muksu ehtii suutaan avata (ymmärrätte varmaan miksi). Jos taasen lapsi itse kertoo jossain tilanteessa, niin saa kertoa ja tuen lasta tai päiväkodin hoitaja kertoo mitä lapsi puhunut, niin silloin toki kerron. Lapsen kanssa haluan toimia avoimesti. Ulkopuolisia kohtaan minun ei tarvitse olla avoin tai velvollinen kertomaan tästä asiasta. Eihän muitakaan henkilökohtaisia tai perheen sisäisiä asioita vieraille kerrota, paitsi että nää ihanaiset lapsukaiset voi niitäkin kertoilla :p.

Olen Sharlinin kanssa samaa mieltä, nykypäivänä yhteiskunta on suvaitsevampi, "normaalit" hedelmöityshoidotkaan ei ole mitään uutta tai ihmeellistä. Löysitkö Sharlin sen kirjan suomenkielisenä, itse olen löytänyt netistä vain englanninkielisiä, joita olen ajatellut tilaavani ja lukea sitten tarinat suomeksi. Onko sulla linkkiä?

Niin ja siis niitä keskenmenoja on tullu kaksi koettua, että ihan totta olen vastannut.
 
Viimeksi muokattu:
Minni007 en valitettavsti tiedä muutakuin sen Our story, joka on enkuks.. ihme, ettei Simpukka ole kääntänyt sitä, kun on ollut niin kauan myynnissä.. Sitten on se suomenkielinen kirja Pupujuttu.

SS piti vielä kysyä tuosta turvehoidosta, että oliko se koko kropalle vai laitettiinko vaan joillekkin alueille?
 
Sharlin turvetta levitettiin selän alueelle ja hyvin alas pakaroihin asti, koska mulla hoidetaan nyt selkää, mutta sehän vaikuttaa sisälle eli vatsaan asti selästä. Mutta sen voi ottaa myös reisiin, vatsan päälle tai rintoihin, käsivarsiin tmv. missä haluaisi kuonat liikkelle ;)

Ajattelin ostaa netistä vielä sellaisen jalkojenhoitopaketin minkä voi tehdä kotona. Jalat työnnetään pusseihin jossa lämmintä turvetta ja annetaan vaikuttaa, niin pitäisi tulla ihanat kesäjalat.
 
Lapselle kertomisesta: Meillähän on esikoinen saanut alkunsa ennen lakia kotimaassa. Meillä kuitenkin lähipiiri tietää ja lapsessa myös sellaisia juttuja (kuten veriryhmä), että me olemme hänelle kertoneet. Tyttö siis 6 v. ja ollaan kerrottu että olemme saaneet apua siihen että hän on saanut alkunsa. Hän tietää olleensa erittäin toivottu :) ja että saimme vauvansiemeniä lahjaksi. Ei ole kysellyt vielä sen enempää mutta kerromme sitä mukaa kun hän kysyy.

Aina sillointällöin olen täällä käynyt lukemassa. Uudet kirjoittajat Tervetuloa ja vanhoille kamuille tsemppiä!!! Vauvojakin taas syntynyt: Onnea!!!!

Eilisiltana on tehty hoitosuunnitelmia eteenpäin. Koko kevät mennyt enemmän ja vähemmän miettiessä ja tutkimuksissa. MRI tehty, niveltulehdus vaivaa, mutta selkeää syytä kolmelle keskenmenolle ei ole löydetty. Nyt vielä mietitään hoitoprotokollaan, lääkärin pitäisi julkiselta puolelta soitella neuvoja muutaman pvän sisään. Todennäköisesti kortisonia reilua annosta jne. Tsekkeihin siis mennään heinäkuun lopulla, kolmea blastoa olen sieltä pyytänyt kyytiin, kaksihan ne takaavat, mutta katsotaan saisimmeko peräti 3 mukaan. Verenohennuslääke tulee myös kuvioihin, saan sen Tsekeistä jos eivät suostu Suomesta sitä määräämään.

Typyliini
 
Heippa!

Kiva kuulla Typyliiniltä miten teillä toimittu. Tsemiä tulevaan.

Discovery. Teet kyllä valtavan ison (ja julman) päätöksen jos et kerro...jos lapsi murrosiässä/aikuisena saa tuon selville se on tosi kova identiteettikriisi ja voi jopa rikkoa vanhempien ja lapsen välit. Kannttaa miettiä, näitä ikäviä tarinoita kyllä löytyy netistäkin. Eivät he siitä tunne joutuvan eriarvoiseen asemaan koska sinä rakastat heitä yhtäpaljon kuin biologisia lapsiasi.
 
Tuosta kertomisesta.. minulle selvisi vasta 18-vuotiaana, ettei veljeni olekkaan täysiveli vaan velipuoli. Jotenkin olin sitä mielessäni kyllä epäillyt, lapset herkästi vaistoaa ja tietää tällaiset asiat. Olin kyllä pettynyt ja ällistynyt, ettei siitä minulle oltu aiemmnin kerrottu mitään. Luulen, että minunkin vanhemmat olisivat sanoneet, että eihän tuo ollut moksiskaan kun sai kuulla siitä, mutta en halunnut sitä heille näyttää mitä sisällä tunsin. Mutta tämä on minun kokemus asiasta..
 
Jep jokainen tekee omalla tavoin, enkä halua ketään tuomita, mutta kun nyt nettiä olen lukenut ja psykologillakin kävimme, niin kaikki suosittelevat kertomista. Eihän se kertominen tai kertomatta jättäminen lapsuutta muuta, mutta avoimuus, avoimuus...
 
Discovery Ei voi tuomita, olet aivan oikeassa, lapsenkasvatuksessa muutenkin on aina tapana arvostella kaikkea, mutta lähinnä mielestäni jokainen voi miettiä, että minä tekisin näin jossakin tilanteessa, mutta kun ei ole olemassa sitä viisasten kiveä.. Ja on totta, että luovutettuun munasoluhoitoon ryhtyviä arvostellaan helposti. Luonnonvastaista tai jotain.. Mistä olen sitä mieltä, että jos joku sanoo näin, niin pitäisikö sitten kaikki esim. syöpähoidotkin jättää antamatta ja antaa luonnon hoitaa omalla tavalla.. no joo, tämä oli kärjistettyä.
 
Onhan tuo kertomisasia valtavan iso asia mietittäväksi. Varsinkin kun se asia pitää miettiä jo varhain. JOS me emme olisi aikoneet kertoa, niin emme olisi kyllä voineet lähipiirillekään kertoa asiasta, muuten pelkäisin jatkuvasti asian paljastumista lapselle. Eli siinä mielessä asia oli meillä jo päätetty siinä vaiheessa kun raskaudesta kerrottiin lähisuvulle. Minä en voisi ajatellakaan etten tyttäreni kanssa keskustelisi tästä(kin) asiasta. Haluan olla hänelle kaikessa mahdollisessa rehellinen ja toivon että pystymme aikuisenakin kaikesta juttelemaan.

Mutta jokaisessa perheessä toimitaan kuten parhaaksi nähdään...Kummallakin asialla on puolensa ja ne haittapuolensa. Itse kallistuin kuitenkin avoimuuteen ja rehellisyyteen aiemmin.

Tsekin klinikka on hieno ja moderni. Hoitoprotokolla sama kuin Suomessa. Siellä lahja-alkiot ovat terveiltä luovuttajilta eli teetettyjä alkioita. Siirtävät blastoja ja 2 alkion takuu eli turhaa reissua ei tule. Alkioissa jonkin verran jonoa, jos ei ole ulkonäkötoiveita niin saapi nopsempaan. Lääkäreiden toiminta erinomaista, melkeimpä 2 tunnin sisällä tulee vastaus, eilen illallakin vastasi mulle klo 22 aikaan :) Kaikki toiminut erittäin hyvin. Viime hoidosta (plussauksen jälkeen) tuli parin tunnin sisään kirjalliset jatkohoito-ohjeet jne. Ja hoitoon pääsee ilman ensikäyntiä, matkustetaan vaan sit siirtoon...Muitakin klinikka vaihtoehtoja kyllä katselin sen vuoksi että matkustaminen Brnoon siis hankalaa...Esim. Puolassa löytyy hyviä klinikoita. Mutta nyt tehdään sitten parisuhdematka taasen samalla kesällä ja mennessä lennetään Milanon ja tullessa Lontoon kautta. :) Matkailu avartaa ;) Niin ja vielä alkioiden hinta-laatusuhde/klinikan palvelu erittäin hyvä. 2 top-alkiota kustantaa siis 1000 e.

typy
 
Marbel, kyselit kyllä Discoveryltä, mutta itselläni siis jo aikuinen poika (ei siis asu luonani) ja hänelle olen asian kertonut, suhtautui asiaan että ok ja tykkää pikkuveljestään kyllä tosi paljon. Vaikka vauveli ei ihan joka viikko näe, niin ei edes vierastakaan isoveljeänsä. Aiai ihania molemmat poijaaat.

Jotkuhan arvostelevat hoitoja omilla soluillakin ettei sekään ole "oikein", jos ja kun asioista tiedetään enemmän myös suhtautuminen muuttuu myönteisemmäksi.
 
Hei kaikki.. olen vähän taukoillut, sillä olen niin kovin itkuinen ja suruissani rakkaan lemmikkini kuoleman johdosta ;(
Luopuminen, se vaan on niin vaikeata eikä tuskaa saa hellittämään. Pitkän yhteisen taipaleen saimme yhdessä viettää, ja siitä yritänkin itselleni lohtua ammentaa - ja siitä, että tiedän, että nyt rakkaallani ei ole enää kipuja.

Marbel, minä käyn samalla klinikalla Typyliinin kanssa ja olen ollut tyytyväinen kaikkeen - paitsi en tietty sihen, etten oo plussannu vielä (2 yritystä) takana, mut se ei oo klinikan syy. Mullekin seuraava hoito osuu heinäkuuhun (kaiketi alkupäähän). Brnoon pääsee Bratislavan, Budapestin, Prahan tai Wienin kautta ja viimeksi mainittu taitaa olla lähimpänä. Tosin rajan ylittävien busislinjojen/junien tietojen kaivuu on vaikeampaa kuin maan sisäisten..

UK:n FF-palstalla on ihan omat ketjunsa ao. klinikalle. Kysy vaan jos on jotain mikä sua kiinnostaa, voin ainakin yrittää auttaa.
 
Hei vaan pitkästä aikaa!

Mahtavaa, että tänne ollaan saatu lisää plussia :) !! Niitä toivotaan koko ajan kaikille vaikka täällä lähinnä ollaan tausta väkenä nykysin. Päivittäin käyn lukemassa, mutta kirjoittaminen aina jää, kun juuri sillä hetkellä tyttö kaipaa äitiänsä.

Watrossi sai heti hienon plussan, mahtavaa! :) Usein kuuleekin sanottavan, että toinen usein tulee helpommin.. Tosin enpä tiedä, kun ei kokemusta.

Minä en oikeastaan ole vielä edes koko asiaa pohtinut, että kertoako vaiko ei kuinka lapsi on saanut alkunsa. Lapsi tuntuu niiin omalta lapselta kuin vaan voi tuntua ja välillä unohdan koko asian. Lapsessa on ihan hirveästi kuulemma minun näköä.. näin sanovat lähes kaikki. Meillä lapsen alunsaannin tietää sekä mieheni että minun perheet, mutta ei oikeastaan muut. Ajatuksena meillä oli, että kerrottaisiin jossakin vaiheessa.. mutta nyt en kyllä osaa sanoa, että kerrotaanko vai ei.. se ei nyt ole ajankohtaista, niin täytyy miettiä sitä sitten tulevaisuudessa.

Meidän neiti on nyt 6,5kk ja oli tuohon 6kk ikään oikea päivänsäde :) Nyt hänellä on sellainen kausi meneillään, että ei viihdy hetkeäkään yksin ja koko ajan pitäisi viihdyttää.. Yötkin menneet melko huonoiksi, mutta uskoisin että tämä on vain yksi kausi, joka tulee ennen kuin hampaat puhkeaa ja ennen kuin hän oppii liikkumaan. Meidän neiti ei siis liiku vielä millään tapaa.. hieman on hidas kehittymään liikkumisen suhteen.. Kaikessa muussa hän on kyllä ollut taitava heti pienestä pitäen :) Vanhempainloma minulla loppuu parin kk:n päästä ja syyskuussa pitäisi palata töihin:/ Ei ole varaa näillä onnettomilla kotihoidon tuilla jäädä kotia vaikka kovasti haluaisin tytön kanssa olla. Onneksi minua hieman helpottaa se, että oma äitini jää puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle hoitamaan meidän neitiä, niin ei tarvitse häntä vielä ulkopuoliselle hoitoon viedä. Sitten kun hän kävelee ja osaa vähän jo kertoa mikä on hätänä, niin on rauhallisempi mieli hänet ulkopuoliselle hoitoon laittaa.

Meillä on jo kovati puhuttu toisesta lapsesta. Meillä on soluja niin hyvin vielä pakkasessa, että luulisi sieltä jokusen siirtoon asti selviävän. Luultavasti tuossa syksyllä aletaan sitten uusiin hoitoihin ja pikkukakkosta yrittämään. Nyt ensin nautitaan kesästä koko perheen kera, kun olemme kaikki lomalla juhannuksesta syyskuun alkuun saakka:)

Anteeksi tämä omanapaisuuteni. Tulin vain kirjoittelemaan kuulumisia, kun niitä kovasti kyseltiin.

Tsemppiä kaikille! Syksyllä sitten taidan palailla ahkerammin kirjoittelemaan, jos lähdetään uusiin hoitoihin.

Aurinkoista kesän odotusta!
 
Hei taas,

mielenkiintoista keskustelua täällä, ja juuri niistä asioista jotka itseäkin pohdituttavat.
Meillähän esikoinen on icsi-alkuinen ja monen epäonnistuneen hoidon jälkeen. Ja niinkuin
joku jo totesikin, on ihmisiä joille kaikenlaisent lapsettomuushoidot ovat 'luonnottomia' jne.

Hoidoista tosin kerroimme avoimesti lähipiirille ja se oli meille oikea ratkaisu. 3-vuotias on
erittäin kiinnostunut alkuperästään ja olemme kertoneet vauvansiementarinaa.

Ennen lahjasolujonoon menoa varsinkin miestä askarrutti tuo lapsen alkuperä ja siihen mahdollisesti
liittyvä salailu. Meille psykologin kanssa juttelu selvitti monta asiaa ja mies sanoi hänellä hoitoon
liittyneen ahdistuksen kadonneen kun hän tajusi ettei asiaa tarvitse salailla tai miettiä milloin kertoa, vaan että voi edetä lapsen kysymysten ja iän mukaan. Mutta siis mehän ollaan vasta jonossa eikä hoidon onnistumisesta ole tietoakaan, joten tämä on tällaista hypoteettista mietintää.
Uskon, että kertominen alusta lähtien on meille se oikea juttu. lähimmäthän jo tietävät meidän olevan jonossa. Ja lapset kyllä aistivat yllätävän paljon.

Mieleen on nyt usein tulut kokemus peruskoulun ekaluokalta, yksi luokkatovereistani oli adoptoitu (Suomesta) ja hän ei itse asiaa tiennyt. Naapuristossa asiasta tiedettiin ja erään kerran välitunnilla yksi luokkatovereista sanoi ohimennen hänelle, ettein hänen äitinsä ollut tytön oikea äiti. Ja vieäkin muistan tämän tytön kasvot ja epätoivoisen inttämisen, että kyllä hänen äitinsä on oikea.
Se tietysit on pahin skenaario, että joku ulkopuolinen alkaa asiaa julistamaan. Lahjasoluissahan sitä ei tietysti tiedä muut kuin joille asiasta on kerrottu.

Noh, kunhan nyt ensin edes hoitoon ja siirtoon pääsee, voi näitä asioita miettimään.

Ihanaa kesää kaikille minunkin puolestani! =)
 
Hei.
Tulin kertomaan että meille ei tämä viimeisin hoito jossa siirrettiin 2 pass plastoa onnistunut. Tein viimeisen koti testin nyt maanantaina. Päätin siihen luottaa enkä veri testissä käynyt.
Meillä olisi pakastettuna vielä 2 alkiota.
Mietittiin ensin että siirrettäisi ne heti nyt perään seuraavaan kiertoon, mutta miten olisi paras.
Onko kellään mielipidettä tästä. Onnistomisenkin kannalta onko sillä merkitystä. Pitääkö taukoa hoitojen välillä ja antaa propan levätä. Vai oliko samaan hormooni ja lääke huuruun vain perään parenpi yrittää?
Miten olette kestäneet hoidot ja lääkkeet muuten?
Minulla nyt lääkkeiden lopetuksen jälkeen oski mega turvotus ja muutenkin huono olo. Sellainen koko valtainen puristava tunne..Miten selittäis sen, kun nopeasti kohoava verenpaine, ei meinannut jaksaa hengittää. Jos jollain on ollut tokseamia niin oloa voisi kuvata sillä. Aivan kamala olo..
Oletteko lopettaneet lääkkeet kaikki kerralla nega testin jälkeen. Mieti tuota kortisolia, kun aika isoja annoksia söin (2x 5mg/ päivä) ja lopetus kerta heitolla?
Kiitos jos joku jaksaa kommentoida.

Onnea kaikille plussanneille!!!
 
Iida-Karoliina Minulle lääkäri aina suositellut vähintään kuukauden taukoa väliin, mutta en sitten tiedä. Muut lääkkeet olen lopettanut negan jälkeen, mutta kortisoni pitää lopettaa vähitellen. Kyllä lääkärin pitäisi antaa ohjeet, tosin en itsekkään niitä viimeksi saanut, niin lopetin sitten niin, että vähensin yhteen tablettiin, söin sitä muutamia päiviä ja sitten vähensin 1/2 tablettiin ja söin muutaman päivän ja sitten lopetin kokonaan. Pahoittelut negasta!
 
Täällä onkin ollut tosi mielenkiintoista ja aktiivista keskustelua. Sharlin ja Iida-Karoliina suuret pahoittelut negasta. On tämä aika raskasta touhua.

Cava minä myös piinailen täällä. Verikoe olisi maanantaina. Olin siis pakaste alkionadoption siirrossa Tartossa viime viikolla. Siirrettiin yksi 7 soluinen ja luokkaa 2B, joten ei kovin huippuluokkaa täälläkään. Olen kyllä tällä kertaa osannut olla vähän rauhallisempi ja miettiä muitakin asioita. Tämä siis on viimeinen hoitoni ja toivon kuitenkin kovasti vielä onnistumista. Minulla nuo luget vaan väsyttää ihan kamalasti!
 
Toivottavasti Seinäkukkanen alkiosi on tarrannut tiukasti kiinni! Eihän tuo sinulle siirretty alkio ole missään nimessä huono, päinvastoin. Kyllä se siis voi sillä onnistua. Toivon sitä sinulle todella... Itselläni usko onnistumiseen on välillä pahasti koetuksella, sillä nyt siirretty alkio oli huonompi kuin viimeksi passissa, eikä silloin ollut yritystäkään kiinnittyä. Taitaa kuitenkin olla enemmän henkimaailman asioita, lähteekö siirretty alkio jatkamaan kasvuaan vai ei. Toivotaan edelleen parasta! Kurjaa että sinulla luget väsyttävät. Jaksamista! :hug:
 
Selailin aikani kuluksi ketjua taaksepäin, ja silmiini osui tämä Kassun ihana toivotus meille toivon ja epätoivon rajamailla hoippuville hoitolaisille:

Uskokaa naiset, että lapsi syntyy lujasta toivosta ja rakkaudesta. Kyllä minä osaan kuvitella sitä pettymyksen, surun, vihan ja katkeruuden määrää, jonka käytte läpi. Mutta ilman toivoa ei ole tulevaisuutta. Uskokaa itseenne, uskokaa hoitoihin. Uskokaan ihmeisiin :hug:
:heart:
 
Muitakin klinikka vaihtoehtoja kyllä katselin sen vuoksi että matkustaminen Brnoon siis hankalaa...Esim. Puolassa löytyy hyviä klinikoita. Mutta nyt tehdään sitten parisuhdematka taasen samalla kesällä ja mennessä lennetään Milanon ja tullessa Lontoon kautta. :) Matkailu avartaa ;) Niin ja vielä alkioiden hinta-laatusuhde/klinikan palvelu erittäin hyvä. 2 top-alkiota kustantaa siis 1000 e.

typy
Typyliini, brittipalstalla oli tieto, että hinta nousee heinäkuun alussa 2 blastoa 1500 euroon. 3 blaston hinta oli 2250€. Jos sopii siirrosta sitä ennen, hinta on vielä tuo 1000€, vaikka siirto olisi vasta alkusyksystä. Alkioitahan pidetään varattuna muistaakseni 3 kk. Jos ei välitä veriryhmästä, niin siirtoon pääsee todella nopeasti. Klinikka on erikoistunut munasolunluovutukseen ja luovuttajia löytyy 1400.

Matkustaminen suorat lennot Hki-Wien-Hki, bussilla pääsee lentoasemalta suoraan Brnoon. Tai jos aikataulut ei sovi, niin yöpyminen Wienissä ja bussilla Brnoon aamulla. Todella yksinkertaista ja kaiken lisäksi ihan miellyttävä reissu. Bussit ovat todella korkeatasoisia ja matka kuluu leffaa katsellen aika nopeasti. Hinta bussireissulla Wien-Brno-Wien on 16€.

PrimaVera
 
Olen ^ Primaveran kanssa samaa mieltä; helppo matka noin Wienin kautta - kunhan muistaa sen, että viimeinen bussi Wien - Brno lähtee jo klo 20 :) Jos ei siihen ehdi, niin Wienissä tosiaan yötä ja aamulla reissuun.

Ohoh? Vai hinnat nousee.. Ehtinen itse ennen hinnannousua vielä kerran yrittää, sillä ihan näinä päivinä mun pitäis olla lääkäriin yhteydessä ja keskustella uudesta siirrosta.

Olikos se IK vai Sharlin, kun kyseli taukoa hoitojen välillä?? Minullakin on käsitys, että ainakin se yksi kierto olisi hyvä olla välissä. Näin minulla on ollut ja tulee nytkin olemaaan ennen seraavaa yritystä.

Pahoittelut IK, ettei kaveri tarttunut kyytiin :( Onko jatkosuunnitelmat selvillä?

Tsemppiä piinareille! Ei meistä kukaan taida livenä ihan valioyksilö olla, joten tokkopa ollaan sellaisista alkioistakaan alunperin kasvettu? Toivoa on siis vähän vähemmänkin täydellisen alkion kohdalla.

Hyvää viikonloppua!
 
Hei,

IVF Clinic | In Vitro Fertilization Center | My IVF Alternative
Itse asiassa taitaa jo olla 1500 luovuttajaa uusimman tiedon mukaan. Tuo IVF-alternative on Reprofitin potilaan tai asiakkaan yritys, joka järjestää jenkkilästä koko paketin (matkat, hotelli, Reprofit jne.) matkoja Reprofitiin. USA:ssahan munasolunluovutushoito maksaa n. 30 000 USD, joten hintaero on melkoinen.

Reprofit International - Darov
Hinta on vielä munasolunluovutushoidolle 3 900 euroa, mutta heinäkuun alun jälkeen munasolun luovutushoidon hinta on 4500 euroa, jonotusaika n. 10-11 kuukautta. Tämä siis, kun itse sopii asiat suoraan Reprofitin kautta.


Reprofitissa mätsätään alkionadoptiossa aika helposti ulkoiset piirteet, silmien ja hiusten väri, samoin pituus ja paino. Mulla veriryhmä A+, joten en itse laita painoa veriryhmälle. Tartto vaan ei vaikuttanut mulle sopivalta klinikalta, siksi lähdin muualle. Nykyään matkustaminen on sen verran helppoa, että Brnokaan ei ole kaukana. Olen lähinnä yllättynyt siitä helppoudesta, millä tuolla keskieuroopassa matkustetaan maasta toiseen. Lisäksi jos viikonloppu osuu mukavasti, niin kyllähän se on ihan kiva kierrellä Wienin vanhassa kaupungissa. Samaten, jos menee Prahan tai Budapestin kautta, kauniita kaupunkeja ja nähtävää riittää. Helpointa ja nopeinta kuitenkin on matkustaa Wienin kautta, 2 tuntia bussilla Brnoon. Junalla kestää saman verran, mutta on 3 kertaa kalliimpaa.

PrimaVera
 
Viimeksi muokattu:
Heips kaikille!

Kai se on uskottava, kun kolmasti ultrassa on käynyt. Ja siellä pikkainen ihmistaimi kasvaa ja sydän sykyttää. =) Eli nyt on menossa 9+5 ja kaikki näyttää olevan hyvin. Pientä vuotoa oli alkuviikolla, mutta johtui ultrauksesta. Menkkamuljahteluja viikolla 7, mutta eipä nekään mitään negatiivista tuoneet mukanaan.

Profiili on matala ja ei oikein tahtoisi vielä uskoa, mutta toivotaan parasta! Näköjään yrittää kannattaa aina. Tämä on työvoitto. Monta vuotta takana, joihin mahtuu hormonihoidot, monta inssiä, ivf:t, icsi:t, luovutetun tuoresiirto ja sen PASsit ja nyt tämä toinen luovutettu. Josko tällä kerralla tämä taimi pysyisi sisälläkin hieman pidempään.

Olen monesti miettinyt kyynel silmässä, jotta kun jotakin kautta voisi lähettää kiitokset luovuttajalle tästä mahdollisuudesta, jonka on meille antanut. Luovutus on mielestäni paras ja koskettavin teko, jonka ihminen voi tehdä. =)

Tsemppiä ja plussia kaikille!
 
Oi kuinka kivalta kuulostaa kuulumisesi Plastex :) Pitkä n sullakin tie takanasi. Toivottavasti tämän vauvelin saat syliisi asti!

Marbel Minulla syy klinikanvalintaan oli mm. se, että koko alkio on luovutettu (ainakaan Suomessa ei käsittääkseni hoitomahdollisuuksia silloin ole?) ja lisäksi netistä saamani vertaistuki ao. klinikalla käyneeltä ihmiseltä.

Cava ja Seinäkukkanen Olivatko alkiot minkäikäisiä kun siirrettiin, joko siis pian testailette??
 

Yhteistyössä