Luovutettu munasoluhoito, vol. 2
- Viestiketjun aloittaja Hillevi
- Ensimmäinen viesti
Olen ollut netin ulottumattomissa juuri, kun täällä piinaillaan toden teolla.
tinuliselle ihan ekaksi toivottelen plussaa tikkuun. Toivotaan parasta!
Hillevi taitaa olla lomailemassa, mutta plussatoivotuksia sinnekin. Siirrossa kaikki oli mennyt ilmeisen hienosti, joten uskotaan lääkäriä: mahdollisuudet ovat nyt hyvät. Mutta onpa sinulla ollut pohtimista noissa rauta-asioissa. Onneksi sait erikoislääkäriltä kuitenkin hyviä uutisia ja samalla edes vähän mielenrauhaa piina- ja lomapäiviin.
Tyyne73, onneksi kipu on loppunut! Kuulosti aika kamalalta. Mikä lääke muuten tuo mainitsemasi Zoladex on? Käytetäänkö sitä Procrenin tapaan lamaamaan omaa hormonitoimintaa? Viikkoon 31 on enää pari viikkoa aikaa, joten sulla alkaa olla h-hetket käsillä!
teekuppi, onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! Tosi hienoa, että kaikki on hyvin. sela, mukava kuulla, että sydänäänien kuunteleminen on helpottanut oloasi. Ihana tuo laukkarata-vertauksesi! :heart:
Aika kuluu huimaa vauhtia, Lyyran ultrahan on jo viikon kuluttua! Miten voit nyt? On kurjaa, kun et uskalla olla onnellinen raskaudesta, kun aiemmat kokemukset ovat saaneet niin varovaiseksi. On ihan normaalia tulla vastoinkäymisten vuoksi jotenkin taikauskoiseksi ("jos nyt hetkenkin iloitsen, kohta tapahtuu jotain pahaa" ) tai kokea erilaisia kiitollisuuskomplekseja ("onko minulla oikeutta toivoa lasta, kun olen jo saanut sitä ja tätä" ). Sinulla ei kuitenkaan ole yhtään sen pienempi todennäköisyys saada nyt alkaneesta raskaudesta lapsi onnellisesti syliisi kuin kenellä tahansa muullakaan. Ajatuksesi eivät lasta vahingoita. Ymmärrettävästi oloasi ei ole yhtään helpottanut, kun et ole päässyt liikkumaan kuten tavallisesti. Kyllähän sitä vakuutetaan, että alkuraskauden aikana voi jatkaa kuntoilua entiseen tapaan, mutta tiedän: kun ei uskalla niin ei uskalla. Pakko kuitenkin vielä todeta, että et sinä ole sekava tai vainoharhainen. Minä ainakin diagnosoisin sinut naiseksi, joka kovasti toivoo lasta ja on valmis tekemään kaikkensa lapsensa parhaaksi. :hug:
tinuliselle ihan ekaksi toivottelen plussaa tikkuun. Toivotaan parasta!
Hillevi taitaa olla lomailemassa, mutta plussatoivotuksia sinnekin. Siirrossa kaikki oli mennyt ilmeisen hienosti, joten uskotaan lääkäriä: mahdollisuudet ovat nyt hyvät. Mutta onpa sinulla ollut pohtimista noissa rauta-asioissa. Onneksi sait erikoislääkäriltä kuitenkin hyviä uutisia ja samalla edes vähän mielenrauhaa piina- ja lomapäiviin.
Tyyne73, onneksi kipu on loppunut! Kuulosti aika kamalalta. Mikä lääke muuten tuo mainitsemasi Zoladex on? Käytetäänkö sitä Procrenin tapaan lamaamaan omaa hormonitoimintaa? Viikkoon 31 on enää pari viikkoa aikaa, joten sulla alkaa olla h-hetket käsillä!
teekuppi, onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! Tosi hienoa, että kaikki on hyvin. sela, mukava kuulla, että sydänäänien kuunteleminen on helpottanut oloasi. Ihana tuo laukkarata-vertauksesi! :heart:
Aika kuluu huimaa vauhtia, Lyyran ultrahan on jo viikon kuluttua! Miten voit nyt? On kurjaa, kun et uskalla olla onnellinen raskaudesta, kun aiemmat kokemukset ovat saaneet niin varovaiseksi. On ihan normaalia tulla vastoinkäymisten vuoksi jotenkin taikauskoiseksi ("jos nyt hetkenkin iloitsen, kohta tapahtuu jotain pahaa" ) tai kokea erilaisia kiitollisuuskomplekseja ("onko minulla oikeutta toivoa lasta, kun olen jo saanut sitä ja tätä" ). Sinulla ei kuitenkaan ole yhtään sen pienempi todennäköisyys saada nyt alkaneesta raskaudesta lapsi onnellisesti syliisi kuin kenellä tahansa muullakaan. Ajatuksesi eivät lasta vahingoita. Ymmärrettävästi oloasi ei ole yhtään helpottanut, kun et ole päässyt liikkumaan kuten tavallisesti. Kyllähän sitä vakuutetaan, että alkuraskauden aikana voi jatkaa kuntoilua entiseen tapaan, mutta tiedän: kun ei uskalla niin ei uskalla. Pakko kuitenkin vielä todeta, että et sinä ole sekava tai vainoharhainen. Minä ainakin diagnosoisin sinut naiseksi, joka kovasti toivoo lasta ja on valmis tekemään kaikkensa lapsensa parhaaksi. :hug:
tinulinen, olen pahoillani! Niin surullista... :hug:
Tämä ei varmasti tässä hetkessä lohduta yhtään, mutta teillä on hyvät mahdollisuudet onnistua pakkasessa olevilla top-alkioilla. Viisihän niitä siellä on odottamassa? Toivon, että seuraava siirto tuo teille plussan. Voimia.
teekupilla on tänään ultra, toivottavasti siellä kaikki edelleen hyvin.
Tämä ei varmasti tässä hetkessä lohduta yhtään, mutta teillä on hyvät mahdollisuudet onnistua pakkasessa olevilla top-alkioilla. Viisihän niitä siellä on odottamassa? Toivon, että seuraava siirto tuo teille plussan. Voimia.
teekupilla on tänään ultra, toivottavasti siellä kaikki edelleen hyvin.
Tinulinen, olen tosi pahoillani. Ei tämän näin pitänyt mennä. Voimia sinulle :hug: Toivoin niin kovasti että olisit saanut plussan. Olosi on varmasti kauhea. Ja saa olla. Uskon, että parin päivän sisällä saat jo tsemppiä pakkasalkioista ja tulevista mahiksista, mutta nyt on surun aika, ja siksi vielä :hug: :hug: :hug:
Cava, kiitos sinulle rohkaisevista ja ymmärtäväisistä sanoistasi. Tunnen ihan oikeasti mielenterveyteni menetetyksi, mutta ehkä nämä tunteet eivät ole vain minussa vaan muissakin jotka näiden asioiden kanssa kamppailevat.
Selalta haluaisin tietää niistä selkäkivuista mitä sulla oli. Mulla on tiistaista asti särkenyt selkää, keskikohdalta, osittain on lihassärkyä mutta on jotenkin myös "sisällä" se kipu ja yllätys yllätys, pelkään pahinta. Vähäiset raskausoireeni ovat kadonneet myös tiistain jälkeen joten päässäni on todellakin valmis käsikirjoitus miten tämä tulee menemään. Olen todella peloissani ja samalla suunnattoman turhautunut, että energiani menee tällaiseen pelkäämiseen, kun minulla on oikeasti syytä olla kiitollinen ja onnellinen. Eikä niille onnen tunteille ole oikein tilaa kun pelottaa ihan hirveästi.
Teekuppi, sinun ultrakuulumisia odottelen
Cava, kiitos sinulle rohkaisevista ja ymmärtäväisistä sanoistasi. Tunnen ihan oikeasti mielenterveyteni menetetyksi, mutta ehkä nämä tunteet eivät ole vain minussa vaan muissakin jotka näiden asioiden kanssa kamppailevat.
Selalta haluaisin tietää niistä selkäkivuista mitä sulla oli. Mulla on tiistaista asti särkenyt selkää, keskikohdalta, osittain on lihassärkyä mutta on jotenkin myös "sisällä" se kipu ja yllätys yllätys, pelkään pahinta. Vähäiset raskausoireeni ovat kadonneet myös tiistain jälkeen joten päässäni on todellakin valmis käsikirjoitus miten tämä tulee menemään. Olen todella peloissani ja samalla suunnattoman turhautunut, että energiani menee tällaiseen pelkäämiseen, kun minulla on oikeasti syytä olla kiitollinen ja onnellinen. Eikä niille onnen tunteille ole oikein tilaa kun pelottaa ihan hirveästi.
Teekuppi, sinun ultrakuulumisia odottelen
Hei kaikille,
tinulinen: olen todella pahoillani negastasi :hug:
Lyyra: Ikäviä tuntemuksia sinulla on, eikö aiemmissa ollut ollenkaan vastaavaa? Ymmärrän kyllä pelkosi, sitä toivoo ja kuvittelee että plussatesti toisi mielenrauhaa ja iloisuutta, mutta ei se minulla ainakaan niin mennyt silloin aikoinaan. Ehkä se joillakin toimii niin, en tiedä? On niin paljon pelissä ja plussan takia on niin paljon tehty ja toivottu. Ei voi ajatella että no, yritetäänpä sitten vaan uudestaan, kun tämä saattaa olla SE kerta, eikä tiedä tuleeko toista. No, ei kai se nyt koskaan olen niin yksinkertaista kun että "yritetään vaan uudestaan", mutta luulisin että tällä palstalla kirjoittelevat tietävät just mitä tarkoitan, siinä on kuitenkin tietty ero. Minä luulin aikoinaan, reilu viikko plussan jälkeen, että kaikki oli menetetty, kun vuoto alkoi (vaikka tiesin että vuoto on aika yleistä ). Se oli hirveä tunne, tuntui kuin kaikki olisi otettu pois, koko tulevaisuus oli muuttumassa. Ensin annetaan ja sitten otetaan heti pois. Kiusataan - tätä olisit voinut saada mutta etpäs saakaan. Onneksi vuoto loppui muutaman tunnin jälkeen ja jaksoin vielä vähän toivoakin, kunnes sitten saatiin todiste ultrassa Uskon ja toivon että sinulle Lyyra todistetaan tortaina että kyllä se pieni siellä sinnittelee! :hug:
Itse olen tässä välillä yrittänyt miettiä miltä elämä tuntuisi jos sitä pientä ei saadakaan enää. Ei se nyt varmaan ihan hirveetä tule olemaan, olen onnellisessa parisuhteessa ja minulla on oman ihanan lapseni lisäksi muita ihania lapsia elämässäni. Tuntuu kuitenkin hullulta, olen mielestäni aivan liian nuori vielä että voisin ajatella että vauva ja taaperovuodet ovat osaltani takana ja saan seuraavaksi odottaa lapsenlapsia! Taisteluhenki joka heräsi negan jälkeen pihisee vielä, ja välillä mietinkin pitäisikö sittenkin yrittää vielä, jos ei pakkasalkioista tule mitään? Kunhan vaan rahaa siihen jostain löytäisi niin ihan varmasti yrittäisimme! Tietysti eniten toivoisin, että elämä yllättäisi minua ja näyttäisi että kyllä pakkasestakin voi plussa tulla. En vaan millään siihen usko
Hyvää viikonloppua teille! Olen vähän pihalla kuulumisista, sillä pidin vähän taukoa täältä jotta saisin tavallisesta elämästä paremmin kiinni taas negan jälkeen. Olin aikoinani niin uppoutunut tähän lapsettomuusasiaan ja riippuvainen palstailusta että olen luvannut itselleni etten päästä sitä siihen pisteeseen enää. Vaikka hyväähän tämä tekee välillä, kun saa lukea muitten ajatukset ja huomaa ettei ole yksin asian kanssa.
Hathor
tinulinen: olen todella pahoillani negastasi
:hug: Lyyra: Ikäviä tuntemuksia sinulla on, eikö aiemmissa ollut ollenkaan vastaavaa? Ymmärrän kyllä pelkosi, sitä toivoo ja kuvittelee että plussatesti toisi mielenrauhaa ja iloisuutta, mutta ei se minulla ainakaan niin mennyt silloin aikoinaan. Ehkä se joillakin toimii niin, en tiedä? On niin paljon pelissä ja plussan takia on niin paljon tehty ja toivottu. Ei voi ajatella että no, yritetäänpä sitten vaan uudestaan, kun tämä saattaa olla SE kerta, eikä tiedä tuleeko toista. No, ei kai se nyt koskaan olen niin yksinkertaista kun että "yritetään vaan uudestaan", mutta luulisin että tällä palstalla kirjoittelevat tietävät just mitä tarkoitan, siinä on kuitenkin tietty ero. Minä luulin aikoinaan, reilu viikko plussan jälkeen, että kaikki oli menetetty, kun vuoto alkoi (vaikka tiesin että vuoto on aika yleistä ). Se oli hirveä tunne, tuntui kuin kaikki olisi otettu pois, koko tulevaisuus oli muuttumassa. Ensin annetaan ja sitten otetaan heti pois. Kiusataan - tätä olisit voinut saada mutta etpäs saakaan. Onneksi vuoto loppui muutaman tunnin jälkeen ja jaksoin vielä vähän toivoakin, kunnes sitten saatiin todiste ultrassa
Uskon ja toivon että sinulle Lyyra todistetaan tortaina että kyllä se pieni siellä sinnittelee! :hug: Itse olen tässä välillä yrittänyt miettiä miltä elämä tuntuisi jos sitä pientä ei saadakaan enää. Ei se nyt varmaan ihan hirveetä tule olemaan, olen onnellisessa parisuhteessa ja minulla on oman ihanan lapseni lisäksi muita ihania lapsia elämässäni. Tuntuu kuitenkin hullulta, olen mielestäni aivan liian nuori vielä että voisin ajatella että vauva ja taaperovuodet ovat osaltani takana ja saan seuraavaksi odottaa lapsenlapsia!
Taisteluhenki joka heräsi negan jälkeen pihisee vielä, ja välillä mietinkin pitäisikö sittenkin yrittää vielä, jos ei pakkasalkioista tule mitään? Kunhan vaan rahaa siihen jostain löytäisi niin ihan varmasti yrittäisimme! Tietysti eniten toivoisin, että elämä yllättäisi minua ja näyttäisi että kyllä pakkasestakin voi plussa tulla. En vaan millään siihen usko Hyvää viikonloppua teille! Olen vähän pihalla kuulumisista, sillä pidin vähän taukoa täältä jotta saisin tavallisesta elämästä paremmin kiinni taas negan jälkeen. Olin aikoinani niin uppoutunut tähän lapsettomuusasiaan ja riippuvainen palstailusta että olen luvannut itselleni etten päästä sitä siihen pisteeseen enää. Vaikka hyväähän tämä tekee välillä, kun saa lukea muitten ajatukset ja huomaa ettei ole yksin asian kanssa.
Hathor
tinulinen Olen tosi pahoillani, voimia :hug:
Lyyra Niin ne selkäkivut. Ne oli siis ihan järkkyjä sellaisia jäytäviä ja ei kauaa voinut olla paikoillaan tai olla liikkeessä. Asentoa piti vaihtaa koko ajan. <en osaa kuvailla niitä sen kummemmin. Luin itse että alkuraskaudessa hormonit tekee tällaista selkäkipua ja SI-nivel vihottelee. Itse olen varma että minulla oli juuri tuota. Katso ja googleta suo SI-nivel niin varmasti löydät tietoa ja englanninkielisenä taisi löytyä vielä paremmin. Toivotaan että kaikki sinulla hyvin. Tsemppiä :hug:
Omaa napaa kanssa hieman: Kävin tänään sitten np-ultrassa. Tänään kalenterin mukaan 11+6, mut ultra näytti 12+4 joten la tulee nyt sit 24.1
Jäin myös "kiinni" seulassa, tosien en sitä ihan täysin ymmärtänyt.
Riskiraja on sen 1:250. Minulla iän mukainen riski on 1:85 ja se oli sittten 1:130
Verikokeiden tulokset oli kaikki normaalit ja niskaturvotus oli normaali 1,8 mm. Tämä riski tuli siis minun iän eli 41 mukaan ei siis luovuttajan iän 26 mukaan. Kone ei pysty laskemaan luovuttajan iän mukaan riskiä. Hmm...minusta aika omituista. No maanantaina kyselevät sitä sitten ylilääkäriltä ja Tyks:stä ja ohjeman tekijältä että mitä pitäisi tehdä.
Itse en ole huolissani, koska luulen ja luotan, että riskiä ei ole jos iäksi laittaa sen oikean 26v. Vaavilla oli kaikki täysin kunnossa ja mitään huomautettavaa ei ollut. Ihan hirmuinen vipellys oli kyllä ja ei meinannyt niskaansa lääkärille näyttää ollenkaa vaikka kuinka töni ja tuuppi. Vihdoin ja viimein sit hetkeksi kääntyi sivuttain ja mitan sai otettua. Lääkäri jo ehdotti et jos tulisi ensi viikolla uudestaan niin saataisiin mitattua. Onneksi ei tarvinnut mennä ja muuttaa reissusuunnitelmia.
Tällaista täällä tänään
Tietääkö kukaan miten menee ja onko kelleen koskaan sanottu tällaisesta mitään.
Lyyra Niin ne selkäkivut. Ne oli siis ihan järkkyjä sellaisia jäytäviä ja ei kauaa voinut olla paikoillaan tai olla liikkeessä. Asentoa piti vaihtaa koko ajan. <en osaa kuvailla niitä sen kummemmin. Luin itse että alkuraskaudessa hormonit tekee tällaista selkäkipua ja SI-nivel vihottelee. Itse olen varma että minulla oli juuri tuota. Katso ja googleta suo SI-nivel niin varmasti löydät tietoa ja englanninkielisenä taisi löytyä vielä paremmin. Toivotaan että kaikki sinulla hyvin. Tsemppiä :hug:
Omaa napaa kanssa hieman: Kävin tänään sitten np-ultrassa. Tänään kalenterin mukaan 11+6, mut ultra näytti 12+4 joten la tulee nyt sit 24.1
Jäin myös "kiinni" seulassa, tosien en sitä ihan täysin ymmärtänyt.
Riskiraja on sen 1:250. Minulla iän mukainen riski on 1:85 ja se oli sittten 1:130
Verikokeiden tulokset oli kaikki normaalit ja niskaturvotus oli normaali 1,8 mm. Tämä riski tuli siis minun iän eli 41 mukaan ei siis luovuttajan iän 26 mukaan. Kone ei pysty laskemaan luovuttajan iän mukaan riskiä. Hmm...minusta aika omituista. No maanantaina kyselevät sitä sitten ylilääkäriltä ja Tyks:stä ja ohjeman tekijältä että mitä pitäisi tehdä.
Itse en ole huolissani, koska luulen ja luotan, että riskiä ei ole jos iäksi laittaa sen oikean 26v. Vaavilla oli kaikki täysin kunnossa ja mitään huomautettavaa ei ollut. Ihan hirmuinen vipellys oli kyllä ja ei meinannyt niskaansa lääkärille näyttää ollenkaa vaikka kuinka töni ja tuuppi. Vihdoin ja viimein sit hetkeksi kääntyi sivuttain ja mitan sai otettua. Lääkäri jo ehdotti et jos tulisi ensi viikolla uudestaan niin saataisiin mitattua. Onneksi ei tarvinnut mennä ja muuttaa reissusuunnitelmia.
Tällaista täällä tänään
Tietääkö kukaan miten menee ja onko kelleen koskaan sanottu tällaisesta mitään.
Cava, ei tarvitse pahoitella. Olen itse samaa mieltä, ihmettelen usein miten aika kuluu niin nopeasti. Kyllä se ultra pian on. Kohta on tämäkin päivä jo kääntynyt iltaan.
Sela kiitos!!! Kyllä helpottaa että kipu voi olla hormonaalista ja varmaan onkin. Nyt siis uskon taas että kaikki voi olla hyvin. On ollut tässä iltaa kohden kuvottavaa oloa ja rintaosaston tuntemuksetkin tuli hetkeksi aikaa. Eli nyt jaksan taas uskoa et kaikki voi olla hyvin. Eihän tuossa ole mitään järkeä, ettei riskilukua lasketa luovuttajan iän mukaan. Saa nähdä nyt sitten miten itsellä menee kun nyt luovuttaja on 20 kun viimeksi oli ikäiseni. Miten niin kone ei osaa laskea jos sinne syöttää iäksi 26. Onpa kummallinen kuvio. Mutta, onnea kun kaikki oli hyvin!!!!!!!!!!
Hathor, minä olen sitä mieltä, että kannattaa yrittää. Jos vaan jotenkin raha-asiat saa sille mallille. Minusta kannattaa yrittää ihan voimien äärirajoille asti. Koska loppujen lopuksi mikään asia maailmassa ei ole niin hieno ja mahtava kuin se lapsi. Jokainen tekee sen päätöksen tietysti itse. Jotkuthan eivät lähde hoitoihin ollenkaan. Jokaiselle löytyy se oma tie. Toivon kyllä kovasti että saat passista plussan eikä tarvitse tulevia hoitoja enää miettiä.
Mutta nyt pitäisi käydä ruokapöydän ääreen. Kiitos kaikille tuesta. Nyt on taas ihan hyvät tunnelmat ja uskoa siihen että hyvin tää varmaan menee
Lyyra jolla kai jotain 5+5
Sela kiitos!!! Kyllä helpottaa että kipu voi olla hormonaalista ja varmaan onkin. Nyt siis uskon taas että kaikki voi olla hyvin. On ollut tässä iltaa kohden kuvottavaa oloa ja rintaosaston tuntemuksetkin tuli hetkeksi aikaa. Eli nyt jaksan taas uskoa et kaikki voi olla hyvin. Eihän tuossa ole mitään järkeä, ettei riskilukua lasketa luovuttajan iän mukaan. Saa nähdä nyt sitten miten itsellä menee kun nyt luovuttaja on 20 kun viimeksi oli ikäiseni. Miten niin kone ei osaa laskea jos sinne syöttää iäksi 26. Onpa kummallinen kuvio. Mutta, onnea kun kaikki oli hyvin!!!!!!!!!!
Hathor, minä olen sitä mieltä, että kannattaa yrittää. Jos vaan jotenkin raha-asiat saa sille mallille. Minusta kannattaa yrittää ihan voimien äärirajoille asti. Koska loppujen lopuksi mikään asia maailmassa ei ole niin hieno ja mahtava kuin se lapsi. Jokainen tekee sen päätöksen tietysti itse. Jotkuthan eivät lähde hoitoihin ollenkaan. Jokaiselle löytyy se oma tie. Toivon kyllä kovasti että saat passista plussan eikä tarvitse tulevia hoitoja enää miettiä.
Mutta nyt pitäisi käydä ruokapöydän ääreen. Kiitos kaikille tuesta. Nyt on taas ihan hyvät tunnelmat ja uskoa siihen että hyvin tää varmaan menee
Lyyra jolla kai jotain 5+5
Tinuliselle pahoittelut :hug:
Sela kiva että ultrassa kaikki hyvin! Kuulostaa oudolta tuo laskentatapa, mutta tuskinpa mitään murehdittavaa.
Lyyra musta tuntuu että mietin tuollaisia koko raskausajan, mikä on varmasti ihan "normaalia" vaikkakin raskasta. Pitää vain koittaa uskoa ja luottaa että kaikki menee hyvin vaikka vaikeeta onkin.
Hilleville hyvää lomaa ja plussaa plussaa plussaa!
Meillä pitkä odotus päättyi vihdoin 42+2 kun terve poika syntyi :heart:
Poika on tosi suloinen ja niinkun muutkin ovat muistaakseni todenneet, tuntuu ihan täysin omalta. Ja nyt hän jo tarvitsee ruokaa, eli taas mennään
Hyvää viikonloppua kaikille :wave:
Sela kiva että ultrassa kaikki hyvin! Kuulostaa oudolta tuo laskentatapa, mutta tuskinpa mitään murehdittavaa.
Lyyra musta tuntuu että mietin tuollaisia koko raskausajan, mikä on varmasti ihan "normaalia" vaikkakin raskasta. Pitää vain koittaa uskoa ja luottaa että kaikki menee hyvin vaikka vaikeeta onkin.
Hilleville hyvää lomaa ja plussaa plussaa plussaa!
Meillä pitkä odotus päättyi vihdoin 42+2 kun terve poika syntyi :heart:
Poika on tosi suloinen ja niinkun muutkin ovat muistaakseni todenneet, tuntuu ihan täysin omalta. Ja nyt hän jo tarvitsee ruokaa, eli taas mennään
Hyvää viikonloppua kaikille :wave:
Heippa!
Maanantaina 12.7.(tasan 40+0) klo 16:13 syntyi kiireellisellä sektiolla ihana pieni poikamme, strategiset mitat paino 3518 g ja pituus 51 cm. Eilen illalla päästiin kotiin, paino laski syntymäpainosta liikaa joten huomenna käydään sairaalassa mittauttamassa paino. Imetys kyllä lähtenyt hyvin käyntiin ja maitoa tulee, mutta lisämaitoa nyt aluksi tarvitaan. Ja sitä samaa mitä muutkin ovat todenneet, vauva tuntuu täysin omalta. :heart:
Onnittelut Matildalle pojan syntymästä. :flower:
Minni
Maanantaina 12.7.(tasan 40+0) klo 16:13 syntyi kiireellisellä sektiolla ihana pieni poikamme, strategiset mitat paino 3518 g ja pituus 51 cm. Eilen illalla päästiin kotiin, paino laski syntymäpainosta liikaa joten huomenna käydään sairaalassa mittauttamassa paino. Imetys kyllä lähtenyt hyvin käyntiin ja maitoa tulee, mutta lisämaitoa nyt aluksi tarvitaan. Ja sitä samaa mitä muutkin ovat todenneet, vauva tuntuu täysin omalta. :heart:
Onnittelut Matildalle pojan syntymästä. :flower:
Minni
Heippa!
Anteeksi kun on niin kiire etten ehdi muuta kuin sanoa Minnille sylintäydeltä onnea!
Ja sama tilanne kuin Selalla, niskaturvotus ja rakenne ja muut normaalit, mutta koska veriseula ei pysty laskemaan luovuttajan ikää, myös 26, niin riskiraja meni yli. Aikovat täälläkin selvittää asiaa. Mutta mä en ole huolissani enkä mene puntioon tms.
Selahan sitten ohitti mut uudella LA:lla, mulla siis edelleen 25.1
Tinulinen, pahoittelut negasta ja Lyyra, mullakin oireet aina välillä hävisi pariksi päiväksi, tuli takasin ja hävisi taas, älä huoli
Teekuppi 12+4
Anteeksi kun on niin kiire etten ehdi muuta kuin sanoa Minnille sylintäydeltä onnea!
Ja sama tilanne kuin Selalla, niskaturvotus ja rakenne ja muut normaalit, mutta koska veriseula ei pysty laskemaan luovuttajan ikää, myös 26, niin riskiraja meni yli. Aikovat täälläkin selvittää asiaa. Mutta mä en ole huolissani enkä mene puntioon tms.
Selahan sitten ohitti mut uudella LA:lla, mulla siis edelleen 25.1
Tinulinen, pahoittelut negasta ja Lyyra, mullakin oireet aina välillä hävisi pariksi päiväksi, tuli takasin ja hävisi taas, älä huoli
Teekuppi 12+4
Matilda onnea suloisesta pojasta :heart:
Minni, suuret onnittelut pikkuisen pojan johdosta :flower: Kiva, että imetys on startannut hyvin.
Tinulinen, miten voit, millaisia ajatuksia nyt pari päivää negatestistä? Voimia :hug:
teekuppi, totta, oireet on minullakin aiemmissa raskauksissa olleet kateissa. Silti sitä on huolissaan, on se vaan kumma
Hienoa että teidän pikkusella on rakenteet kunnossa. On tuo riskiluku vähän hassu juttu, mutta kai me vielä ollaan vaan niin poikkauksellisia tapauksia ettei meitä oteta huomioon noiden laskureiden suunnittelussa.
Nyt on pahoinvointi lisääntynyt ja sen myötä on taas paljon helpompi uskoa että kaikki on hyvin. Ultraan on enää 4 päivää. Jos siellä syke näkyy, tiedän, ettei huoli siihen lopu. Mutta päivä päivältä mennään kohti turvallisempia viikkoja. Olen välillä ollut ihan varma, että kaikki on menetetty. Yksi ilta vain odotin selkäkipuisena verenvuodon alkamista. Uskomatonta, miten sitä psyykkaa itsensä paniikkiin, kun sellaiseen keksii aiheen. Onneksi nyt olen rauhallinen. Olen sellainen itkupilli, rintoja turvottaa ja on paha olo, eikä kahvi maistu miltään. Nämä merkit saavat rauhoittumaan.
Hilleville lähetän onnea huomiseen testiin....!!
Lyyra 6+0
Minni, suuret onnittelut pikkuisen pojan johdosta :flower: Kiva, että imetys on startannut hyvin.
Tinulinen, miten voit, millaisia ajatuksia nyt pari päivää negatestistä? Voimia :hug:
teekuppi, totta, oireet on minullakin aiemmissa raskauksissa olleet kateissa. Silti sitä on huolissaan, on se vaan kumma
Hienoa että teidän pikkusella on rakenteet kunnossa. On tuo riskiluku vähän hassu juttu, mutta kai me vielä ollaan vaan niin poikkauksellisia tapauksia ettei meitä oteta huomioon noiden laskureiden suunnittelussa.
Nyt on pahoinvointi lisääntynyt ja sen myötä on taas paljon helpompi uskoa että kaikki on hyvin. Ultraan on enää 4 päivää. Jos siellä syke näkyy, tiedän, ettei huoli siihen lopu. Mutta päivä päivältä mennään kohti turvallisempia viikkoja. Olen välillä ollut ihan varma, että kaikki on menetetty. Yksi ilta vain odotin selkäkipuisena verenvuodon alkamista. Uskomatonta, miten sitä psyykkaa itsensä paniikkiin, kun sellaiseen keksii aiheen. Onneksi nyt olen rauhallinen. Olen sellainen itkupilli, rintoja turvottaa ja on paha olo, eikä kahvi maistu miltään. Nämä merkit saavat rauhoittumaan.
Hilleville lähetän onnea huomiseen testiin....!!
Lyyra 6+0
Hei!
Kiitos tässä ihan ensiksi kaikille tsempityksistä ja mukana elämisestä :hug: !
Vietän täällä tänään voimienkeräilypäivää ihan itsekseni vuotojen alkamista yhä odotellen kun mieskin lähti urheilukisoja seuraamaan. Harmittaa kyllä, vaikka tähän piti koko ajan varautua.
Tein eilen sen virheen, että vietin aikaa vanhemmillani, jossa olivat myös veljeni ja hänen raskaana oleva vaimonsa. Olisi pitänyt älytä antaa omalle surulle ensin aikaa, mutta heitä näkee sen verran harvemmin, että ei millään sitten malttanut. Ihan hyvin siellä meni, mutta nyt huomaan, että aika koville tuntui ottavan kuitenkin. Äitikin hössötti koko ajan mummojuttuja, mutta sekin on tietysti ihan ymmärrettävää. Ja aina pitää muistaa se, että tällaista voi ymmärtää vain jos itse on sen kokenut.
Kiitos siis vielä teille ja tänään sitten aikaa surulle ja omille ajatuksille :hug: !
Mitenkäs Hillevi jakselee? Tsemppiä!
Ja Lyyralle tsemppiä ultraan!
t:Tinulinen
Kiitos tässä ihan ensiksi kaikille tsempityksistä ja mukana elämisestä :hug: !
Vietän täällä tänään voimienkeräilypäivää ihan itsekseni vuotojen alkamista yhä odotellen kun mieskin lähti urheilukisoja seuraamaan. Harmittaa kyllä, vaikka tähän piti koko ajan varautua.
Tein eilen sen virheen, että vietin aikaa vanhemmillani, jossa olivat myös veljeni ja hänen raskaana oleva vaimonsa. Olisi pitänyt älytä antaa omalle surulle ensin aikaa, mutta heitä näkee sen verran harvemmin, että ei millään sitten malttanut. Ihan hyvin siellä meni, mutta nyt huomaan, että aika koville tuntui ottavan kuitenkin. Äitikin hössötti koko ajan mummojuttuja, mutta sekin on tietysti ihan ymmärrettävää. Ja aina pitää muistaa se, että tällaista voi ymmärtää vain jos itse on sen kokenut.
Kiitos siis vielä teille ja tänään sitten aikaa surulle ja omille ajatuksille :hug: !
Mitenkäs Hillevi jakselee? Tsemppiä!
Ja Lyyralle tsemppiä ultraan!
t:Tinulinen
Hei! Onko teillä kellään luovutettuja soluja lähisukulaisilta? Onko se mahdollista ja meneekö silloin ns. jonon ohi?
Mansikkatyttö, kyllä sukulainen tai ystävä voivat luovuttaa. Me olemme tehneet aiemmin niin ja tietenkään silloin ei tarvitse jonottaa, koska luovuttaja luovuttaa sinulle henkilökohtaisesti.
Tinulinen, on kyllä tosi raskasta nähdä joku raskaanaoleva tai vauva kun on justiin saanut negan. Aikalailla olet joutunut tsemppaamaan. Minä olen aika kitkerä aina ollut muiden raskauksista kun itsellä on pahimmat ajat ja olen taktikoinut itselleni aina sillä tavalla tapaamiset ettei tarvitse joutua tukalaan tilanteeseen pian testauksen jälkeen. Mutta, ehjänä selvisit. Halit sinne :hug:
Tinulinen, on kyllä tosi raskasta nähdä joku raskaanaoleva tai vauva kun on justiin saanut negan. Aikalailla olet joutunut tsemppaamaan. Minä olen aika kitkerä aina ollut muiden raskauksista kun itsellä on pahimmat ajat ja olen taktikoinut itselleni aina sillä tavalla tapaamiset ettei tarvitse joutua tukalaan tilanteeseen pian testauksen jälkeen. Mutta, ehjänä selvisit. Halit sinne :hug:
Kiitos Lyyra. Me yritämme vielä omilla soluilla, pitkä tie siis edessä vielä, mutta hyvä tietää nämä faktat. :'( Tsemppiä teille kaikille !