Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Meille ehdotettiin molemmilla kerroilla yhtä luovuttajaa alkuun, jonka kelpuutinkin. Meillä pituus (lue lyhyys) ongelma. Eka kerralla onnistui todella nappiin kaikin puolin. Se mainitsemani ulkonäkö ja muut seikat huomioon ottaen.

Kiva kuulla, että Aliisalla oli noin hyvä arvo veritestissä. Kyllä nyt varmaan jatkuu loppuun saakka. Pidetään porukalla peukkuja !

Tuttituulialle myös kovasti tsemppiä piinailuun.

Minulla menee muuten hyvin, mutta pahoinvointia aamusta on aika lailla. Lisäksi olen ihan mahdottoman väsynyt. Muistelen, että ainokaiselta tytöltäni oli ehkä enemmän pahoinvointia. Pikkupojilta ei aamulla ollenkaan vaan yllättävästi iltapäivällä. Nyt on kurjaa, kun ei pysty aamulla mitään syömään ja sitten illalla tulee liikaakin tankattua. Ummetus on myös iskenyt pahemman kerran. Tämä on ollut joka raskaudessa ongelmana.

Discovery 7+6 (vasta !)

 

Hei kaikille pitkästä aikaa. Seurailen kyllä keskustelua joka päivä mutta en meinaa ennättää mitään kirjoittamaan. Meillä on sellainen tilanne että kaksi alkiota on kyydissä =) . Limiksen kasvattelu vei tällä kertaa (toinen pakastesiirto) hirmu kauan aikaa ja oli epävarmaa ekan ultran jälkeen mitä oli tekeillä. Mutta toisessa ultrassa kaikki näytti hienolta ja torstaina päästiin siirtoon. Siis kaksi siirrettiin nyt näissä hoidoissa ekaa kertaa ja nyt on piinistely jo hyvässä vauhdissa. Olen reissussa huomisesta lähtien kaksi viikkoa...muilla mailla, ehkä hyväkin että ei tule tunnusteltua liikaa (joo, niin varmaan).

Tuohon listalle toivoisin sellaisen korjauksen, että olen kyllä jo äiti eli toivomme numero kakkosta. Ensimmäisemme oli pieni tyttö joka kuoli kohtuuni viikoilla 26+ (luomuraskaus). Tämä saattaa kuulostaa joistakin hiuksen halkomiselta, mutta on minulle erittäin tärkeä yksityiskohta... :'(

Plussanneille peukut pystyyn ja piinistelijöille voimia.
Ja lämpimät terkut ihan kaikille. Uusille tervetuloa seuraan saamaan korvaamatonta vertaistukea.

lokakuu

 

Hei Sela,
Riikan Avalla luovuttajat ovat aina oman maan kansalaisia, opintotausta ilmoitettiin,nykyinen ammatti,ikä,pituus,silmien väri,paino ja sitten kysyttiin onko jotain erityistä muuta mitä toivoisi luovuttajalta. Opintotausta oli kaikilla yliopistotasoinen tai sitten olivat juuri opiskelemassa.

 

ai niin ja tietty hiusten väri

 

Hei!

Discovery, Riikassa ne antavat sellasta akupunktiota ennen ja jälkeen siirron jos haluaa. Sulle kai tehtiin se? Miten koit sen, luuletko että oli hyötyä jotain siitä kiinnittymisen kannalta? Tai onko jollain muulla kokemuksia? Mullekin tarjottiin sitä mutten oikein tiedä, varsinkaan kun ei kiinnittymisessä aiemminkaan ollut ongelmaa. Miten neuvot asiassa?

 

Moikka!

Maksuista Riikassa, niin kyllä voi maksaa osissa ja saa maksuaikaakin. Voi neuvotella klinikan kanssa miten maksaa. Etumaksu oli muistaakseni 500 eur tuoresiirrossa.

 

Minä otin tuoresiirrossa akupunktion, mutten kokenut siitä olevan piikkikammoisena hyötyä. PAS:ssa sitä ei enää tarjottukaan. Päinvastoin siis onnisti. Jokaisellahan tuossa kiinnittymisessä on jonkin verran ongelmaa, ei kellään tulos ole idioottivarma. Minulla raskaus on lähtenyt kolme kertaa kuudessa tuoresiirrossa ja yhden kerran kolmessa PAS-siirrossa. Yhdessä ei päästy edes siirtoon. Aikanaan ihmettelin, että miten lapsettomuushoidon tulokset ovat niinkin huonot.

Minä maksoin Riikassa sen etumaksun (500 tuore ja 250 PAS) ja sitten loput kerralla. En kyllä hoksannut edes kysyä, että olisko voinut maksaa osissa.

Kurja keli. Onneksi kohta pääsee aurinkoon. Lopetan siellä Luget ja Zumenonin. Toivottavasti ei mene kesken. Menee koko loma pilalle. Aika lailla välillä juilii nivusia. Johtuukohan kohdun kasvusta. Toivotaan.

 

Kai se pitäisi jo luovuttaa.. ei minun masussani tunnu mikään pitkään viihtyvän. Ei vaikka mitä tehdään ja kokeillaan.. Tänään alkoi kamalat vatsakivut ja kunnon verinen vuoto.. Se oli siinä sitten taas. Nyt ihan oikeasti tuntuu, että tämä olisi nyt tässä.. Toki tästä tunteesta on aina noustu ja uudestaan hoitoihin lähdetty.. mutta keskenmeno toinen toisensa perään alkaa tuntua jo vähän turhan rankalta...

 

Aliisa.. tuntuu NIIN pahalta lukea sun uutiset.
Mä en ole kovin ahkera kirjoittelija täällä, mutta luen tätä säännöllisesti ja olen pitänyt sulle peukkuja että tämä olisi onnistunut. Niin kivinen tie sulla on ollut. :hug:

Ootko vielä soitellut lääkäriin? Mitä mieltä siellä ollaan, että kannattaisiko teidän kuitenkin yrittää vielä niillä kaikilla pakkasalkioilla?

 

Kiitos Emilia myötätunnosta. En ole vielä saanut ketään kiinni klinikaltamme.. Enhän minä saa vielä näitä lääkkeitä lopettaa vaikka vuotoa on. Hcg mittaukseen pitäisi mennä ja minulle kun siirrettiin kaksi alkiota, niin ei voida 100% varmuudella sanoa, että oliko toinen kiinnittynyt vai molemmat.. Tunnistan kyllä itse keskenmenot.. jtn tästä olen melkoisen varma kyllä.

Lääkärien mielestä meillä on hyvät mahdollisuudet onnistua. se on vaan tämä oma pääkoppa joka jaraa.. On niin paljon pettymyksiä ollut aina vaan toisen perään, jotta vähintäänkin jonkinlaisen tauon tarvitsemme.. Toki varmaan joskus tulemme nämä pakkasukoilla yrittämään.. Koko hoito maksoi jo sen verran paljon, että tuntuu kuin rahaa heittäisi roskiin, jos niillä ei vielä kokeilisi.. Nyt vaan mieli on aikamoisen surkea..

Toivokaa nyt vielä ihmettä mun puolesta.. vaikka itse en siihen jaksakkaan uskoa...

 

Aliisa, täällä toivotaan ihmettä sinulle niin lujasti kuin ikinä pystytään.

Oletko kuinka paljon tutkinut/puhunut lääkärisi kanssa immuniteettiasioista? En siis tarkoita Suomessa aika tyypillisesti tarjottavaa kortisoni-lääkitystä mahdollisiin vasta-aineisiin, vaan vähän massiivisempia hoitomuotoja mahdollisiin hylkimisreaktioihin? Tällainen kirja ainakin on olemassa "Is your body baby-friendly". Lisäksi aika paljon mahdollisesti sua kiinnostavaa tietoa löytyy osoitteesta: http://www.repro-med.net/repro-med-site2/ .

Amerikassa ja monessa muussakin maassa tuntuvat tekevän IVIG ja LIT-hoitoja tilanteissa, joissa äidin keho hylkii vierasta materiaa.

Se, että raskaus alkaa ja on alkanut jo usein, on kyllä sellainen merkki, että uskon ihan varmana, että pidät vielä jossain vaiheessa pientä tuhisevaa kääröä sylissäsi. Toivotaan nyt vielä parasta tämänkin hoidon suhteen.

 

Oi ei ! Aliisalle kovasti malttia ja jaksamista. Sinullehan laitettiin kaksi, jospa se toinen vuotaa pois niin kuin minullakin. Olin silloin jo vähällä luovuttaa, mutta onneksi Avan hoitaja loi minuun toivoa. Ja vielähän tässä ollaan kasassa. Hoitajankin mukaan vuoto on erittäin yleistä näillä viikoilla. Olihan sinulla niin hyvä tuo veritestin arvokin.

 

Minulla tuo kivistely johtui emättimen bakteeritulehduksesta. Nyt kuurilla. Onneksi hoksasin, ettei aiheuutanut se ainakaan keskenmenoa levitessään kohtuun.

 

Tuoresiirtopäivänä annettiin miehellenii mukaan pankkisiirtolomake. Katsoin kauhuissani eräpäivää, joka oli jo ollut. No maksoin laskun Suomeen päästyäni. Me odottelimme vielä alkioiden siirtoa 2 päivää enkä samana päivänä siirtänyt, kun Suomeen tulin.

 

Hei,
Voi Aliisa, täältä myös suuret pahoittelut! Mutta aivan hyvin voi olla, että vain toinen ei ole kiinnittynyt ja vuotaa pois. Tosiaan tio HCG, oli niin hyvä kuitenkin. Toivottavasti olet saanut yhteyden klinikalle.
Sela, mistä kuulit että pitää olla kokonaan maksettu siirtopäivänä? Klinikalta vai mistä? Ei meillä kyllä ollut niin. Kysyimme asiaa suoraan Riikan klinikalta.

 

Tuolla tuoresiirtopäivällä tarkoitan siis punktiopäivää. En kyllä tosiaan ollut sopinut etukäteen mitään.

 

No näistä maksuista Selalle, ja muillekin. Muistaakseni meni niin että maksoimme etumaksun 500 ennen siirtoa, siirtopäivänä puolet ja loput puolet sitten jossain vaiheessa, olikohan kuukauden päästä siirrosta. Se oli vähän sekavaa aikaa joulukuussa kun oli se km rv 7

 

Voimia ja jaksu Aliisalle.

 

Voi Aliisa kulta pieni!! Oon niin sanattoman pahoillani... :'( Iso lohtuhali täältä...
Mun 81 vuotiaan isän lohdutus, kun oikein itkin puhelimessa edelliskertaista pieleen mennyttä hoitoa, oli että "voi kun nyt millään ei onnistu". Vaikka se oli vaan tollainen irtolause, se lohdutti isän sanomana ihan suunnattomasti. Jotenkin se jätti ilmaan kuitenkin sellaisen "takaportin", että joku päivä vielä... Sitä onnistumista toivon sydämeni pohjasta kaikille täällä. Aliisan vuoro olisi saanut olla jo nyt. Voimia sulle ja miehellesi! :hug:

Teekuppi kyseli mun testipäivää, se on ensi maanantaina eli 8.3. Mies kysyi eilen ekan kerran, että tuntuuko mahassa mitään. Jotenkin hellyttävän oloinen kysymys. Halas sitten vielä kovaa. Kyllä tullaan taas ryminällä näistä odotuksista alas, jos pieleen menee. Huh huh. Toisaalta tuntuu kyllä nippailua silloin tällöin, mutta katsotaan onko se vaan jotain haaveilua...

Kiitos kaikille tsempanneille! Ja onnea lokakuu kyytiläisistä ja pitkää pinnaa piinailuun! Milloin sulla on testipäivä? Entä kuka on seuraavana menossa hoitoon? Mites Hillevi:llä, eikös sulla ollu tässä maaliskuussa tapahtumassa jotain? =)

 

Huomenta! Kiitos kaikille taas myötätunnosta. sain kun sainkin lopulta eilen klinikan kiinni. Minullahan tämä alkoi siis eilen ensin niin hirveillä vatsakivuilla, että en voinut kunnolla kävellä. Kipua kesti ehkä joku 10min ja sen jälkeen alkoi tulla ihan tummaa verta. Hyytymiä ei tullut kuin ihan muutama hassu. Lähdin töistä kotiin, kun en kerrankin viittinyt jäädä vaan ajattelin järjellä. Vuoto muuttui illan mittaan ruskeaksi.. ja ruskeana jatkuu edelleen..

Niin sain klinikan kiinni ja he olivat sitä mieltä että kaikkea toivoa ei ole vielä menetetty.. että nyt jään sairaslomalle tämän viikon ja ensi viikolla siellä ultrataan.. siihen asti taas lääkitystä jatketaan. Jos kivut voimistuu, niin soitto sinne ja sitten ultrataan aiemmin..

itse olen sitä mieltä, että kyllä se tässä silti taisi olla. Tuo kipu oli verrattavissa siihen kipuun kun raskaus silloin keskeytyi. Toki toivon, että kyytiin olisi tarttunutkin molemmat ja vain toinen olisi keskeyttänyt matkansa.. mutta siihen tarvittaisiin ihme. Ei auta kuin jatkaa lääkkeitä ja katsoa mitä viikko tuo tullessaan..

Minulla sikäli mikäli oli helppoa eilen töissä kun esimieheni odottaa vauvaa ja hän ymmärsi samantien että joudun lähteä kotiin.. olen hänelle kertonut tästä asiasta ja on kyllä niin paljon helpompaa kun esimies ymmärtää.. eikä tartte selittää sataa kertaa..

Tsemppiä Tuuttituulialle piinailuun! Toivotaan parasta tulosta. Teillä ainakin hienosti kaikki selvisivät sulatuksesta

Vuótiko sinulla Discovery se toinen pois? Vai kuihtuiko se vaan itsestään? Hyvää matkaa sinulle!

 

ALIISA ei kuulosta toivottomalle !! Mulla on tuoreessa muistissa se elämäni kovin mahakipu + todella runsas vuoto hyytymineen (vuotoa kesti sit vk 12-13) . Jopa alalla oleva mies totesi että verta tulee PALJON. Ja tossa se nyt se vuoto kitisee lattialla
Oikeesti. Mulle ainaki sanottii et se toinen vuoti. Eli keräs verta kohtuun ja sit vuoti rytinällä ulos. Kipu tulee siitä lisäks et kohdunsuu venytty veren painosta.
:hug:

 

Moikat kaikille. Olen käynyt lukemassa tätä palstaa aika usein ja nyt ajattelin osallistua keskusteluun. Olen aika huono kirjoittamaan, mutta yritetään kuitenkin.

Olemme mieheni kanssa käyneet lapsettomuushoidoissa vuodesta 2003. Ihan itsekin hämmästyin, että onko tätä kestänyt niin pitkään. Alussa kokeilimme 3-4 krt inseminaatiota, yhtä monta kertaa koeputkihedelmöitystä, ( En osaa käyttää näitä hienoja termejä ICSI, IVF...) joissa ei päästy kuin kerran siirtoon asti. Ongelmani on endometrioosi, joka estää munasarjojen toimimisen jopa hormonipistosten avusuksella.
Kerran kokeilimme myös siirtoa luovutetulla alkiolla ja samana syksynä tuli lakimuutos ja meidän sairaalamme joutui tuhoamaan kaikki alkiot ja uusia ei ole saatu.

Sitten eräänä elokuun iltana vuonna 2005 putosi pommi saunan lauteilla. Mieheni ilmoitti haluavansa jättää minut, koska minä en voi saada lasta. En olisi koskaan voinut kuvitella, että kaiken kokemamme ja 9 vuoden seurustelun jälkeen kaikki loppuisi näin. Mutta ei auttanut muu, kuin pakata tavarat ja lähteä. Enkä osannut olla miehelleni edes vihainen, kaikihan oli minun syytä...
Asuin talven omillani, mutta emme päässeet (ex) mieheni kanssa toisistamme irti kuitenkaan. Sitten keväällä 2006 äitienpäivän aattona huomasin olevani RASKAANA. Se oli jotain aivan uskomatonta!Olimme päättäneet palata takaisin yhteen tietämättä vielä tästä raskaudesta. Kävin neuvolassa ja sieltä annettiin vko:n 12 ultra-aika. Juhannusviikolla sitten menin ultraan onneni kukkuloilla, kohta näkisin pikkuiseni 1. kertaa. Mutta ei se mennytkään niin. Olin saanut aikaan vain tuulimunan ja samantien osastolle ja kaavintaan. Kaikki romahti taas kerran. En voinut käsittää miksi minun pitää kaikki tämä käydä läpi. Mielestäni olin saanut kärsiä jo ihan tarpeeksi. Kaavinnan seurauksena sain vielä kohtutulehduksen ja aivan järkyttävät vatsakivut.

Vuonna 2008 menimme naimisiin ja päätimme hakea adoptiota. Heti aluksi meille kävi selväksi, että olemme liian vanhoja kotimaiseen adoptioon. Ja samaan aikaan tiedotusvälineet kertoivat, että ulkomailta adoptointi on vaikeutunut entisestään. Virkailijan näkemys asiasta oli se, että lapselle on aina kaikkein huonoin ja viimeisin vaihtoehto se, että hänet adoptoidaan. Siis voitteko kuvitella! Minä en vaan voinut hyväksyä tuollaista periaatetta ihmiseltä, joka hoitaa adoptioasioita. Kaiken kaikkiaan prosessi tuntui niin raskaalta käydä läpi, että katsoimme parhaaksi keskeyttää toisen "istunnon" jälkeen.

Sitten aloimme miettiä vielä viimeistä oljenkortta, luovutusmunasoluhoitoa. Hakeuduimme hoitoon AVA:lle, koska siellä oli lyhin jonotusaika. Viime syksynä saimme luovuttajan ja hoidot alkoivat. Saimme vain 2 alkiota, joista toinen siirrettiin. 2 viikon piina päättyi positiivisen testiin. Ajattelin, että pakko sen on nyt onnistua. Olemme kokeneet niin paljon pettymyksiä, että tämä onnistuu kyllä, olin siitä aivan varma. 5. viikolla alkoi vuoto ja keskenmeno. Ja taas tuskallinen kohtutulehdus.

3 viikkoa sitten siirrettiin toinen alkio pakkasesta. Toiveet olivat taasen korkealla. Tällä kertaa alkio ei kiinnittynyt ollenkaan. Sunnuntaina alkoi vuoto ja järkyttävät vatsakivut.

Viime yönä valvoessani kysyin mieheltäni, mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tällaista. Eikö yhtään vähempi riittäisi! Olen niin syvällä pahassa olossani, että en oikein osaa edes puhua tästä kenellekään. Eräs hyvä ystäväni tietää tilanteemme viime syksyyn asti, mutta nyt en tunne voivani puhua edes hänelle, koska hän odottaa juuri toista lastaan. Tuntuisi väärältä purkaa pahaa oloa nyt hänelle. 2 muutakin hyvää ystävääni on raskaana ja yksi tyäkaveri. Sekin lisää vielä syyllisyyttä, kun en osaa olla iloinen heidän odotuksestaan.

Onnea teille kaikille hoitoihin/ odotukseen ja missä vaiheessa kukakin on

 

Nyt sitten vatsataudissa. Poika oksenteli sängyn täyteen ja itse lähdin puolelta päivin pois töistä.

Aliisa muistan oikein selvästi, kun pääsin iltavuorosta ja olin lähdössä autolla kotia kohti niin alkoi mahaa vihloa ihan mahdottomasti vasemmalta puolelta. Kipu kesti minullakin useita minuutteja. Ajelin kotiin ja kävelin suoraan vessaan ja totesin miehelle, että ahaa ja rupesin itkemään. Verta oli tullut. Sanoin, että tässä tämä sitten oli. Verta näkyi useita kertoja, mutta vähemmän. Se ei kyllä ollut tummaa vaan kirkkaampaa. Nyt ei enää ole onneksi näkynyt

Edellisessä raskaudessa minulla tuli todella paljon. Silloin vain todettiin, että on kohdun ulkopuolista. Otettiin klamydia- ja virtsatestit, jotka puhtaat. Makoilin viikon kotona. Välillä vuoto loppui ja alkoi taas uudelleen.

Kyllä näitä vuotoja on useasti. Äidilläni on kuulemma minua odottaessaan ollut kahdet normaalit kuukautiset !

Pidetään peukkuja (ja varpaitakin) !

 

Aliisalle voimia ja veret seisauttavia manauksia johonkin suuntaan - toivottavasti tehoaa :heart: Kunpa toinen alkio olisi tallella - toivon sitä taas kerran oikein tosissani.

Minni73, tervetuloa mukaan keskustelemaan, kovin on pitkä ja kivinen tie ollut sinullakin. Älä suottat tunne huonoa omaatuntoa yhtään mistään, mikä liittyy toisten raskauksiin ja vauvoihin. Ei monta vuotta yrittäneen ja pettyneen tarvitse olla iloinen aina ohi lentävistä haikaroista. Meillä on oikeus tuntea ihan kaikki tunteet, mitkä tähän suuren toiveen toteutumattomuuteen liittyy. :hug: Haluatko nimesi listaamme ja mitä tietoja kohdallesi näkyviin?

Kiitos Tuttituulia kysymästä, meidän hoidon pitäisi tapahtua maaliskuussa, mutta ei ole nyt pariin viikkoon kuulunut klinikalta mitään. Lähdemme lomamatkalle viikoksi 11 ja vasta sen jälkeen kai aloitetaan, mutta tietty voisin käydä suunnittelukäynnillä ennen sitä. Itse etsimästäni luovuttajasta ei ole kuulunut myöskään mitään. Niin taitaa käydä, että ehdin täyttää 46v ennen siirtoa - ei kiva!

Kaikille mukavia alkukevään päiviä!

 

Pikalista tämä ei korvaa pidempää listaa, mutta nopeampi päivittää ja hahmottaa..

Odottelee hoitoa/luovuttajaa/pitää taukoa (ikä suluissa)

Josko (30+) Esikoista toivomassa.
Marisabel (28) 3 siirtoa tehty, haaveissa eka
Cornelius (33) Haaveissa 1
Saaga (39)
Tinulinen (30) eka lapsi haaveissa.
EliseT (31) Haaveena ensimmäinen lapsi.
Papillon (40+)
Viinirypäle (33) haaveissa ensimmäinen.
Hillevi (45), haaveissa eka, hoito huhtikuussa
NellaMaija (32) eka
Maijatar (41) ekaa haikaileva
Lotta(32) eka haaveissa, endoleikkaukseen
Sharlin (35) eka haaveissa
Emilia (xx), jonossa
Miimi78,
Alma (34) eka haaveissa
Iituska (38), haaveissa eka
Jaasminia (xx)
lokakuu, (40+) haaveissa toka, esikoistyttö kuoli kohtuun rv 26+
Teekuppi ( ) haaveissa eka, PAS maaliskuussa
OnniUnelma76 (33) haaveissa eka, PAS maaliskuussa
Tuuttituulia (39), haaveissa eka, pakasteessa 2 alkiota
sela (40), 2. yhteinen toiveissa (1. kuollut hoitovirheeseen), jonossa
Jonsku-78 (31) haaveissa eka
Typyliini (28) haaveissa pikkusisarus esikolle
Dream73 (36), haaveissa eka
Tyyne73(36) haaveissa eka
Minni 73 (36) esikoisesta haaveileva


Piinistelijät


Plussanneet =) (kun sydämet laskettu ultrassa, saa sen/ne sitten tännekin)

assari77 (32)toinen lapsi, siirto 13.5. ultra 17.6. :heart:
Pomppaduu (27) haaveissa kakkonen, + 5.6. ultra 23.6. :heart:
Nennuliini (35) Haaveena eka lapsi. siirto 5.6. LA 26.2.10 :heart:
Vilhelmiina (37), eka, 2 alkion siirto, ultra 23.9. :heart: :heart:
Matilda (30), plussa 13.10 , ultra viikolla 47 LA 22.6.2010 :heart:
Minni007 (45), plussa 2.11, HCG 3.11, ultra 22.12, LA 12.7.2010 :heart:
Kaipuu, eka haaveissa, plussa 21.11.09, ultra 11.12, LA 31.7.2010 :heart:
Discovery (40+), haaaveissa kuudes, 2 alkion siirto 22.1.2010 :heart:
Aliisa08 (26), ensimmäinen haaveissa, siirto 5.2.


Maaliin päässeet :flower:

Lutuliini, poika 1.6.2008
Bea, esikoinen tyttö 10/2008
Enkelitytön äiti, tyttö 23.1.2009
Watrossi, esikoinen poika 5.2.2009
Suzyanne, esikoinen, poika, 7.5.2009
Pihla, esikoinen tyttö 3/2009
Piri, toinen lapsi, tyttö 6.6.2009
Bardolino(30) eka, tyttö 3.11.2009
Kauniskuu (32) eka, tyttö 8.11.2009
Juuni (48) 2. lapsi tyttö 16.11.2009
Rudy, kaksostytöt 1/2010
Marru (35) esikoiskaksostytöt
Simmis (38) toinen lapsi, tyttö 1/2010
Vekara (45) eka yhteinen, peikkotyttö 2/2010