Discoverylle onnea ihanista ultrakuulumisista. Ja vaikkei Aliisaa saanutkaan onnitella, sanon silti että iloitsen täällä kotona sun plussasta.
Vastailen nopsaan Siljalle vaikken vielä konkari olekaan, mutta olen lukenut tätä pinoa ehkä vähän enemmän.
Elikkäs: hinta on sama vaikka munasolujen saldo olisi mikä. Klinikat eivät käsittääkseni mitenkään voi taata, että jotain jäisi pakkaseen ja että pystyttäisiin tekemään PAS-siirtoja. Voi siis hyvin olla, että siirtokelpoisia saataisiin esim. 1-2. Sitä en osaa tarkkaan sanoa, putoaako ihan totaalisesti "jonon hännille" jos homma ei ensimmäisen luovuttajan kanssa toimi. Minusta näyttäisi siltä, että aika vauhdikkaasti toisiin kokeiluihin on kuitenkin päästy, mutta tuleehan siihen jonkinverran väliä väkisinkin, olipa sitten sama tai eri luovuttaja. Voit mennä jonoon vaikka kuinka monelle klinikalle, mutta se vaatii lääkärikäynnin ko. klinikoilla. Yksi psykologin lausunto/käynti kuitenkin pitäisi riittää.
Tsemppiä pohdintoihin ja myös omilla kokeilemiseen. Et maininnut, miten noi teidän IVF:t on menneet stimulaation osalta? Ymmärrän hyvin ton pohdinnan, että entäs jos onkin kiinni siittöistä. Vaikea sanoa kun ei sun hoidoista tiedä enempää mutta juteltuani oman lääkärini kanssa aiheesta ja myös oman palstailukokemuksen perusteella sanoisin, että yleensä lääkärit alkavat puhua luovutetuista munasoluista jos stimulaatiovasteessa on jotain häikkää (isot annokset hormoneja/vähän munasoluja) yhdistettynä siihen, että tuloksia ei ala kuulumaan. Alkion laadusta taas ei aina tunnu olevan niin väliä: täälläkin kun on tullut vuosikausia pyörittyä, on saanut lukea tasaiseen tahtiin ihmisistä, joille siirretään huonokuntoisia alkioita ja plussaa vaan plopisee... En tarkoita masentaa tällä, tämä on siis ihan yhtä omakohtaisesti surkeaa mullekin vaikka tilanne onkin toisin päin. Alkiot on meillä olleet aina hyviä, toppeja ja lähes toppeja, mutta kun ei vaan niin ei. Tästä johtuen (myös koska muutama raskauden alku on ollut) lääkärit eivät alunperin korkeasta fsh:stani huolimatta ole suositelleet luovutettuja munasoluja, koska "onnistumisen mahdollisuudet ovat niin hyvät". Hehe. Nyt joka tapauksessa ollaan siinä tilanteessa, ettei päätä kannata hakata enää seinään ihan loputtomasti: stimulaatiovaste on huono ja munasoluja saadaan vähän ja se viestii ihan kiistatta siitä, että reservi on lopussa ja ilmeisesti (vaikka tästäkin on vastakkaisia mielipiteitä eikä lääkärini tätä mitenkään suostunut vahvistamaan, myönsi vain, että se vaatii hirveän paljon enemmän hyvää tuuria ja useampia yrityskertoja, että "hyvä" löytyy) niiden laatu on sitten saissea, eli siellä on sitten silmän ja mikroskoopin havaitsemattomissa kromosomivirheitä yms. Olen siis itse alkanut vähitellen hyväksymään, että kyllä se vika valitettavasti mussa paljon suuremmalla todennäköisyydellä on kuin miehen pikkukavereissa. Mutta kieltämättä, on sellainenkin käynyt mielessä, että kun nyt tähän munasolujen luovutushommaan lähtee, niin pitäiskö sitten tutkia miehenkin simpat dna-fragmentaatiotestiä myöden, että sitten varmasti homma ei ole kyse niistä. Mutta tähän ajatukseen en saanut lääkäriltä kannatusta. Voihan sen tehdä, mutta ei se kyllä ole todennäköistä, että siellä mitään olisi. Ja jos on, niin mitäs me sitten sillä tiedolla tehtäisiin, koska sama ongelma munasolujen "best before" päiväyksen kanssa säilyy edelleen! Siittiöitä on tosiaan helpommin ja nopeammin saatavilla mutta kyllä niitä munasolujakin saa, paikasta riippuen jopa alle puolessa vuodessa, joka näin pitkän odotuksen jälkeen tuntuu aika lyhyeltä ajalta. Siedettävältä ainakin...
Kaikille voimaa tarpoa lumessa.