Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

No nyt paatettiin, mita tehda. Eli testailen viela nyt lauantaina, mahdollisesti myos sunnuntaina, ja jos on yha negatiivinen, lopetan laakityksen ja annan vuodon tulla. Kunnon vuodon alettua aloitan laakityksen uudestaan ja siis uuden kierroksen. Talla kertaa siirretaan omista munasoluista alkunsa saanut alkio (joten ilmeisesti minun pitaisi keskittya ivf-palstaan ja 40+ -palstaan eika ehka kirjoittaa talla kertaa tanne?!). Anyway, haluan ne nyt siis katsoa tuonkin kortin eli PAS:in omilla soluilla. Talla kertaa ei antibioottia, mutta otetaan pieni 50mg vauva-aspiriini Klexane:n lisaksi. Jos ei onnistu, niin meilla on sitten kuitenkin jaljella viela useampia omia ja yksi lahjasolun kera muodostettu alkio (klinikalta ehdotettiin geenitestausta; niita ei ole PGS-testattu, mutta se ei ole meilla se prioriteetti eika niin kalliiseen hommaan kuin 3000-4000 euroa tai jotain tassa vaiheessa ainakaan voida ruveta). Sitten muutaman kuukauden paasta aloitamme uuden ICSI-hoidon lahjamunasoluilla, jos ei ole tarpannyt tasta tai ehka seuraavasta hoidosta (jolloin taas varmaan vuorostaan lahjasolulla muodostettu alkio). Etta sellaiset savelet suunnitelmissa.

 

Teillähän näyttäisi olevan vielä monta hyvää mahdollisuutta tässä tulossa @Rusakkonen Uutta kohti vaan! Tule nyt tännekin kuitenkin joskus päivittämään kuulumiset jos ehdit.

 

Miltäs rusakkonen vaikuttaa onko toiveita vielä plussasta? Toivon sydämmestäni että on joskus se hcg erittyy hitaasti ja jos ei nyt onnistunut niin iso uuteen kiertoon sinulla on kyllä todella hyvin soluja ja ne antaa toivoa että se pikku nyytti teille saadaan

Mitäs muut ryhmäläiset? Tuli hirvee hiljaisuus vaikka oli alussa todella vilkasta keskustelua vai tuliko kaikilla jo kaikki sanottua

 

Haha mä vähän hiljenin kun itellä nyt tää tilanne junnaa. En oikein tiedä mitä tehdä, mennä siihen omasoluhoitoon vai suoraan lahjasoluihin. Faktahan on se etten hetkeäkään usko omilla soluilla onnistumiseen, niin sillä vähän et mitä mieltä lähtee niillä koklaamaan kun siinä vaan psyyke, lompakko ja muu elämä kärsii. Lääkärikin sanoi jotenkin että ”onhan tällä menetelmällä niitä onnistunetakin raskauksia saatu”. Eli eipä kuulostanut kauheen hyvälle. Ja tosiaan, jos edellinen hyvä munasolusatsi oli pelkkää silkkoa, ni miten sit yhden, kahden solun taktiikalla saatais mitään hyviä yksilöitä...?

Eli joo, tässä nyt isojen kysymysten äärellä! Haluisin vaan tän surun ja tyhjyyden päätökseen ja et kokeiltais nyt vaan onnistua niillä lahjasoluilla.

 

Haha mä vähän hiljenin kun itellä nyt tää tilanne junnaa. En oikein tiedä mitä tehdä, mennä siihen omasoluhoitoon vai suoraan lahjasoluihin. Faktahan on se etten hetkeäkään usko omilla soluilla onnistumiseen, niin sillä vähän et mitä mieltä lähtee niillä koklaamaan kun siinä vaan psyyke, lompakko ja muu elämä kärsii. Lääkärikin sanoi jotenkin että ”onhan tällä menetelmällä niitä onnistunetakin raskauksia saatu”. Eli eipä kuulostanut kauheen hyvälle. Ja tosiaan, jos edellinen hyvä munasolusatsi oli pelkkää silkkoa, ni miten sit yhden, kahden solun taktiikalla saatais mitään hyviä yksilöitä...?

Eli joo, tässä nyt isojen kysymysten äärellä! Haluisin vaan tän surun ja tyhjyyden päätökseen ja et kokeiltais nyt vaan onnistua niillä lahjasoluilla.

Ymmärrän hyvin jos nyt tuntuu siltä että lahjasolu vaihtoehto on mieluisampi/ antaa enemmän toivoa niin tartu tilaisuuteen mikään ei estä vaikka myöhemmin sitten kokeilla omilla soluilla joko ihan luomu yllläriä tai IVF hoitoja.

Suosittelen että teet miltä tuntuu nyt parhaalta tietysti rahatilanteen puitteissa

 

@nyuu Mulle tuli kanssa mieleen että jos lapsen kaipuu on nyt niin kova, niin ehkä lahjasoluihin siirtyminen heti on hyvä vaihtoehto. Myöhemmin voi vielä lisäksi tärpätä omilla

 

Sellasta oon miettiny et onko teillä joilla lapsettomuutta taustalla, niin ollu huonommuuden tunnetta? Kun omista soluista ei oo mihinkään. Ja ei kykene siihen mihin muut pystyy. Ja kuinka suomessa onnistumisprosentti on 80%, niin itte kuuluu siihen 20% joilla ei onnistu?

Itellä on nää ajatukset ollu pitkään vahvoina. En voi verrata tätä mihinkään verenluovuttamiseen tms. Mä vaan nään et oon epäonnistunut ihminen ja huonompi, kun en kykene tuottamaan hyviä munasoluja toisin kuin kaikki muut mun ikäiset. Oon kakkosluokan kansalainen ja sitä rataa... tää on tosiaan sellainen ajatus mistä on vaikee päästä eroon...

 

@nyuu - iso hali sinne. Se on varmaan sellainen asia, etta ajan kanssa selkiaa. Me ollaan kaikki yhta arvokkaita, mutta meilla on kaikilla niin erilaiset tiet. Ei kannata vertailla, kun Sulla on just se Sun tie ja jollakulla toisella toinen. Onhan Sulla muuten ainakin kuitenkin ihana mies! Sekin on suuri juttu, silla kaikki eivat loyda koskaan ketaan. Itse loysin ihanan mieheni vasta 44-vuotiaana. Eika minulla ollut koskaan aikaisemmin tilaisuutta edes ajatella lasten hankkimista, kun ei siihen aikaan kukaan hankkinut lapsia itsellisissa ivf-hoidoissa. Taustalla minulla on yksi toinen lyhyt avioliitto, jossa ei ehditty lastenhankkimisjuttuihin (onneksi!). Mutta en voi mitaan tekematonta katuakaan; mulla on ollut aina hyvin taytta elamaa muidenlaisten tavoitteiden kanssa. Mutta nyt, kun tilaisuus on, minakin niin haluaisin liittya siihen lapsia omaavaan enemmistoon. Sellaista se on.

Niista omilla soluilla hoidoista - jos Sinulle on ehdotettu sellaista Mikro-IVF:aa, jossa yritetaan saada vain 2-3 mutta hyvanlaatuista solua, niin melkeinpa oma nakokulmani olisi, etta kokeile vaan. Maailmalla sillakin tekniikalla on moni onnistunut. Melkein teki itsenikin mieli kokeilla sita, mutta sitten meilla menivat ne hoidot niin nopeasti, enka enaa taida viitsia sijoittaa omilla soluilla tehtaviin hoitoihin muuta rahaa kuin sen, mita kuluu alkionsiirroissa. Minulla on ollut siina mielessa erilainen tilanne, etta munasoluja kylla tuli, yleensa parisenkymmenta per punktio, mutta viela en ole saanut yhtaan raskautta alkamaan mihinkaan vaiheeseen, niilla tai luovutetuilla. Ei ole mitaan erityista syyta loydetty. Toivon tietysti, etta viela joko luovutetuilla tai omilla tarppaa!

 

Nyuu, huonommuuden tunnetta on ollut ja paljon, mutta ei lapsettomuudesta johtuvaa. Minullahan on kolme lasta Mutta meillä jokaisella on omat ristimme kannettavana ja elämä harvoilla menee kaikkien suunnitelmian ja unelmien mukaan. Ymmärrän, että lapsettomuus on sinulle nyt kipeä paikka, voithan hakea tuke vaikka Simpukasta?

 

Noista alkion luokituksista muuten, mitä tarkoitatte top alkioilla? Meille ei ole suostuttu oikein sanomaan luokituksista yhtään mitään, vedottu siihen että kaikkialla vähän eri kriteerit ja ne vaihtelee On vain sanottu että ihan hyvä viiden päivän blastokysti on. En myöskään missään papereissa ole nähnyt mitään alkioista luokittelua..

 

Tarkoitan siis omilla soluilla tehtyjä hoitoja (ei olla vielä lahjasoluhoidossa kuin suunnitteluasteella)

 

Hei, Mahtuuko vielä mukaan? Oon jo jonkun aikaa lueskellut sekä tätä että ivf- ketjua ja saanut paljon vertaistukea omaan tuskaani. Kiitos <3

Tein viikonloppuna jälleen kerran negatiivisen raskaustestin ja pakkanen on omista alkioista tyhjä: nyt on vakavan pohdinnan paikka lähteäkö lahjamunasoluhoitoihin vai yrittääkö vielä kerran omilla. Jos lähdetään omilla, niin sitten pitäisi tehdä pgs-tutkimus. Kauhistuttaa tuo hinta vaan, kun sekään ei ole absoluuttinen tae. Ikää on kohta 42v ja omia muniksia tulee todella huonosti: ollaan tehty 2.ivf- hoitoa, josta ekasta vain yksi blasto tuoresiirtoon ja toisesta kolme blastoa - ennen näitä pakastealkion siirtoja otettiin era-testi ja rautaakin sain jossain vaiheessa suoneen. Tilastojen valossa ajattelisi, että vika on munisten laadusta, kun onnistumista ei ole tullut.

Yritystä takana meillä on noin kaksi vuotta: kuulun kans siihen kastiin kuin jotkut teistä- löysin elämäni miehen vasta neljänkympin kynnyksellä. Olen kerran ollut luomusti raskaana alkuvuodesta 2017, joka päätyi kkm viikolla 6 (kahdet cytotecit ja imukaavinta- hirveä kokemus!). Sitten harmittaa, kun klinikalla, jossa olin alunperin hoidossa aloitettiin hoidot insseillä ja pari ivf- yritystä meni siellä ihan harakoille. Klinikan vaihdon jälkeen päästiin hoidoissa huomattavsti sutjakkaammin eteenpäin (valitettavasti tässäkin tarinassa ovat vastakkain F ja D).

Oon miettinyt asiaa pääni puhki: tajuttoman vaikea päätös. Oon jo selvitellyt kaikki mahdolliset kansainväliset klinikat, sillä en usko, että Suomen jonoihin jäädään jonottelemaan. Ollaan menossa tällä viikolla klinikalle lääkärimme kanssa keskustelemaan, toivottavasti häneltä saadaan apua päätökseemme.

Tsemppiterveisiä kaikille vahvoille naisille täällä!

 

Kaikkialla Suomessa ei ole jonoja. Me emme joutuneet jonottamaan ollenkaan, päätöksestä käyttää luovutettuja soluja olimme aika pian vauhdissa. Itseasiassa meillä oli jopa kolme luovuttajaa joista valita. Lopullinen pääkriteeri oli se, että luovuttajalla on omia lapsia, ei ainakaan tule hoidon yhteydessä ilmille, että munasoluissa olisi vikaa.... Tai ainakaan se ei kaataisi luovuttajan maailmaa....
Täällä taustailen. En ole valmis omaa tilannettani jakamaan vielä sen tarkemmin

 

@Cinnabon missä päin on noin ihana tilanne?

Ja muille: kiitos taas ihanista tsemppikommenteista. Nyt on ajatukset enemmän kallistunut lahjasoluihin kuin et rääkkäis itteensä enää omilla. Mutta tietty jos jossain on ei jonoa-tilanne, ni sit vois kokeilla kerran omilla ja siitä lahjasoluihin. Kammottaa vaan se ajatus et tosiaan päästäs vasta joulukuussa siihen lahjisjonoon ja siitä vuoden päästä vasta saatas luovuttaja :’(

 

Kuopiossa, ainakin viime keväänä. Täällä vain yksi yksityinen klinikka. Paremmin oli munasolunluovuttajavaihtoehtoja kuin siittiönluovuttajia! Niitäkin kun täällä on kokeiltu ennen kuin selvisi että isompi "vika" onkin minussa... En tiedä tämän hetkistä tilannetta tosin tarkalleen mutta vuotta ei todellakaan tarvinnut luovuttajaa odottaa

 

Elama jatkuu siis taallakin, toivo elaa ja toivottavasti myos kaikki kauniit alkiomme siella pakkasessa. Testit siis olivat kylla lopulta negatiivisia. Vuoto alkoi eilen ja tanaan tulee jo reippaammin, niin aloitan sitten estrogeenin huomenna. Aloitin jo vitamiinit taas seka DHEA:n yms. Punttikselle en kuitenkaan ihan viela viitsinyt taman verenvuodon kanssa menna. Tosin olin siita innoissani, etta vaikka olo olikin ihan turvonnut progesteronin jalkeen, niin yksi kilo oli taman prosessinkin aikana tipahtanut kuitenkin. Tavoitteena nyt satanen rikki seuraavaksi - viela muutama kilo ja useampi viikko siihen kylla tarvitaan. Mieskin puolestaan syo yha niita vitamiinejaan, myos siksi, etta jos viela uusi ICSI tulisi muutaman kuukauden kuluttua eteen.

Kaikille paljon tsemppia ja iso hali kaikille meilla, jotka viela tarvitsevat uuden yrityksen... eihan luovuteta (no pun intended ). Ja tsemppia myos jo onnistuneille.
Onwards and upwards!

 

Piti vielä yksi testi tehdä että näkee nouseeko hormoonit niinkun pitää.. 22.10 on ultra sillon viikot 7+0 kyllä vaan jännittää ja pelottaa.... Kaikille tasapuolisesti onnea tähän rumbaan

 

Voi Pimpula76, tuon näyn kun näkisi pian <3

Rusakkonen, olet niin ihanan positiivinen ja jaksava, vaikka vastoinkäymisiä on teilläkin ollut

 

Nyt tulee kysely tulva eli te joilla on jo nyytti sylissä tai te jotka olette jo käyneet neuvolassa yms.. Niin oletteko kertoneet koko taustan neuvola "tädille"? Lähinnä mietityttää tää mun juttu kun on entuudestaan jo kuusi lasta (luomu) ja sitten on tehty sterilisaatio ja nyt onkin tulossa "toivottavasti" seitsemäs lapsi joka onkin lahjasousta alkunsa saanut.. Mietin miten minuun suhtaudutaan sen tiedän jo että lähipiiristä ei mitään onnentoivotuksia tule vaan lähinnä "huokasuja että vai niin" haluaisin kuuluttaa koko maailmalle mutta en voi/pysty kukaan ei tiedän kuinka tätä raskautta on yritetty ja toivottu kuinka monet epäonnistuneet hoidot on käyty läpi,kukaan ei edes ymmärtäisi vaikka kertoisin nämä kaikki.onko pakko osallistua sikiö seulaan jos se hälyttää? Ja hälyttäähän se jos sinne koneelle syötetään minun ikä, jos en halua kertoa että kyseessä onkin nuoren naisen solu... Kiitos jos joku viitsii kertoa omista kokemuksistaan

 

Onnea Pimpula76! Mikset neuvolassa kertoisi, että kyseessä on "nuoren naisen solu"? Minulle laitettiin neuvolakorttiin jo lapsettomuusklinikalla että kyseessä on donor-raskaus ja varmistettiin vielä tieto luovuttajan iästä jotta voi sen neuvolassa kertoa. Sen luovuttajan iän mukaanhan sikiöseulat katsotaan. Neuvolassa muutenkin olivat todella ymmärtäväisiä ja kannustavia lahjasoluraskauden suhteen. Toki täällä eka raskaus pitkien hoitojen jälkeen mutta neuvolan puolesta olisi todella epäammattimaista alkaa arvostelemaan enkä usko että niin käy. Tutut on si toinen juttu..... Eikä muiden mielipiteistä kannata välittää.....

 

Onnea Pimpula76! Mikset neuvolassa kertoisi, että kyseessä on "nuoren naisen solu"? Minulle laitettiin neuvolakorttiin jo lapsettomuusklinikalla että kyseessä on donor-raskaus ja varmistettiin vielä tieto luovuttajan iästä jotta voi sen neuvolassa kertoa. Sen luovuttajan iän mukaanhan sikiöseulat katsotaan. Neuvolassa muutenkin olivat todella ymmärtäväisiä ja kannustavia lahjasoluraskauden suhteen. Toki täällä eka raskaus pitkien hoitojen jälkeen mutta neuvolan puolesta olisi todella epäammattimaista alkaa arvostelemaan enkä usko että niin käy. Tutut on si toinen juttu..... Eikä muiden mielipiteistä kannata välittää.....

Kiitos mielipiteestäsi meillä on hieman erilainen tausta joten asiat eivät mielestäni ole niin yksi selitteisiä, sinun raskaudesta ollaan varmasti todella onnellisia niin neuvolassa kuin ystäväpiirissä,vuosien yrittämisen jälkeen saatte sen ensimmäisen vauvan meillä tilanne toinen ainut yhdistävä tekiä on lahjasolu raskaus. Me emme mieheni kanssa meinaa kertoa lapselle saati muillekaan miten on raskaus alulle saatu, niin siksi en myöskään haluaisi siitä mitään neuvolassakaan puhua "joo on vaitiolovelvollisuus" hahahaaa sanon minä näitä on nähty jo ihan ammattini puolesta tiedän kuinka semmoset asiat jotka on TODELLA arkaluontoisia niin leviää ja on aiheuttanut todella paljon surua... Ne jotka on päättäneet kertoa lapselle ja koko suvulle miten lapsia on aikoinaan saatettu maailmaan niin niillähän ei ole mitään sitä vastaan että kerrotaan mm.neuvolassa

 

Aaaaa, niin ette aio edes lapselle kertoa. Sitten tilanne on eri. Neuvolakorttiin jo tosiaan laitetaan merkintä. Vai laitetaanko aina jos asia mainittu neuvolassa? Luulisin, että laitetaan. Minulle se on ihan fine. Hyvä, että tietävät. Mutta jos ei aio asiasta kertoa edes lapselle niin sitten edes neuvolakorttiin ei kyllä haluaisi merkintää...

 

Aaaaa, niin ette aio edes lapselle kertoa. Sitten tilanne on eri. Neuvolakorttiin jo tosiaan laitetaan merkintä. Vai laitetaanko aina jos asia mainittu neuvolassa? Luulisin, että laitetaan. Minulle se on ihan fine. Hyvä, että tietävät. Mutta jos ei aio asiasta kertoa edes lapselle niin sitten edes neuvolakorttiin ei kyllä haluaisi merkintää...

Juu täällä ollaan käyty keskustelua kuka kertoo ja kuka ei ja me ei kerrota lapselle saati muille alkuperää enkä siis ole ainut täällä jotka eivät meinaa kertoa. Meillä kaikilla on eri taustat yms. Kunnioitan jokaisen päätöstä oli se kumpi tahansa ... Käsittääkseni ei saa ilman suostumusta laittaa korttiin mainintaa esm IVF hoidoista tai meidän tapauksessa lahjasoluista. Oletko jo kuinka pitkällä raskaudessa?

 

Minäkin olen sitä mieltä, että jokainen perhe saa itse päättää kertooko kenelle vai onko kertomatta. Itse koen, että meidän kohdalla se on liian iso asia salattavaksi. Se sitten miten kertoo asiasta kellekin on sitten jännempi juttu, jännittää miten lähipiiri suhtautuu ja toki sitä jo pohtii mahdollisen tulevan lapsen kannaltakin....
Oma raskaus on sen verran alussa, että sitä ei vielä halua eikä uskalla lähimmillekään kertoa. Eikä se edes tunnu todelliselta Vaikka on nähnyt alkuraskauden ultrassa jo sykkeen niin ei tätä vielä voi tajuta. Odotan kovasti, että ensimmäinen kolmannes täyttyisi niin ehkä sitten voisi huokaista jo vähän....
Olo on hieman erilainen kuin olisi olettanut. Tietynlainen ilo vielä puuttuu. Jos aikoinaan olisi tullut helposti raskaaksi luomuna niin olo olisi ollut varmaan hyvin erilainen jo näin alussa. Nyt ei pysty luottamaan, ei uskalla vielä iloita.... tuntuu, että niin monta asiaa voi mennä pieleen, pessimisti ei pety jne.... (vaikka itseasiassa prosentuaalisesti todennäköisintä on, että kaikki tulee menemään ihan hyvin)

 

Tänään soitetaan yhdelle klinikalle ja kysytään käytönnön juttuja ja josko pääsis jonoon!! Jännittää *tähän se kännykän tähtisilmäemoji*

Ja oottekos lukenut taas kuinka Hesarissa on julkaistu kaikenmaailman pällien mielipiteitä meidän tavasta hankkia lapsia