Heipsan,
alkuun kaikille kannustaneille kiitoksia ja rutistuksia, olette kyllä korvaamaton tuki :hug:
Matsalulle suunnittelin kertovani omista mietteistäni ennen lahjasoluihin siirtymistä, mutta se olisi toistoa aikaisempien kirjoittajien tekstistä. Kovin samoja mietteitä siis. Mulle selvisi jo vähän päälle parikymppisenä, että omilla soluilla en lasta saa. Olin siihen aikaan hyvin mustavalkoinen aatoksissani ja mielestäni lahjasoluhoidot olivat täysin epäeettisiä, kuin myös lapsettomuushoidot ylipäänsäkin. (nyt tuntuu niin naiiveilta nuo ajatukseni
) Työstin asiaa kuitenkin mielessäni 5 vuotta ja sitten olinkin valmis. Tai en varmaan valmis, mutta tajusin,että jos en tätä nyt kokeile, kadun varmasti "kiikkustuolissa", mitä jos meidän lapsen onkin tarkoitus tulla juuri näin? Ja niinhän siinä kävikin ja nyt olen arvatenkin äärimmäisen onnellinen,että tähän päädyimme. Mutta kyllä siinä jonkunlainen luopuminen/asian sisäistäminen täytyy läpikäydä, kunkin omalla tavallaan. Lapsi on aina tuntunut omalta,on miehen näköinen ja joidenkin mielestä ihan äidinkin näköinen. Nämä ovat minulle aina olleet ja ovat edelleen sivuseikkoja, huvittaa lähinnä nuo ihmisten kommentit =) Voisin kirjoittaa aiheesta pidempäänkin, mutta sensijaan toivotan sinulle kovasti tsemppiä asian työstämiseen ja tulevaan hoitoon. Nyt en juuri muista miten miehesi asiaan suhtautuu ? Meillä mies on ollut heti alusta saakka valmis näihin hoitoihin. Ja wau mikä määrä siellä on folleja tulossa!!! Pitelen peukkuja, jotta saatte myös paljon munasoluja!!
Simmikselle peukkuja ensiviikolle !! Koitahan jaksaa zume-huuruissa B)
Mybaby voih, tuo on aikamoisen stressaavaa...odottelu nimittäin :| Tsemppiä sinnekin !! Minäkin ajattelin niin, että jos alkio/t eivät olisi selvinneet edes sulatuksesta, olisivat varmaan heti soittaneet. Koitahan keksiä tekemistä, ettei lattiaan tosiaan tule uraa
ja tule hetimmiten ilmoittelemaan uutisia! Pidän peukkuja !!!
Vekaralle tsempit kesäkuulle ! Lepokuukausi on todella hyvä, jos siltä tuntuu. On tervettä kuunnella omia fiiliksiään =)
Haluaisin viellä mullekin kommentoida, mutta nyt on pakko rientää. Ikävää kun täytyy töitäkin tehdä, eikö :|
Oma napa piinistelee... aika hiljaista on oireiden suhteen. Ehkä hieman on vatsaa nipistellyt, verrattuna edelliseen ja väsymys on ihan armoton. Se tuskin on raskausoire, vaan johtuu lähinnä tästä melko hektisestä elämänmenosta =) Mutta silti olen toiveikas (kuten aina tässä vaiheessa), jotenkin luotan näihin ruppaniin :heart: Ja aikas paljon löytyy netistä plussa-tarinoita tällaisilla vähän surkeammillakin alkioilla
Olivat kuitenkin ihan elinvoimaisia siirrettäessä ja toinen lähtenyt jakautumaankin. Soluja ei ollut hävinnyt kummastakaan =) Odottelu jatkukoon ... Niin ja testipäivä on 11.5. Menen suoraan veritestiin, enkä edes testaa kotona. Ne viimekertaiset haamut jäivät häiritsemään. Ja lopulta jouduin kuitenkin verikokeeseen.
Rudy,rupsukat ja pp 5