Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Vau mitä uutisia, onnea Paulanna plussasta! Muistanko oikein, että teillä alkioadoptio? Itsekin olen sitä joskus pohtinut, kun ollut toistuvia epäonnistumisia. Ei vaan ihan itsestäänselvä juttu miehelle, kun toivoisi tietty omien geenien jatkuvan. Mutta tilanteet muuttuu, ihminen sopeutuu useimmiten ajatukseen kuin ajatukseen. Saa nähdä, nyt odotetaan uutta luovuttajaa. Kuulemma olemme aika hyvissä asemissa, joten ehkäpä toteutuu vielä kevään aikana.

 

Varovaiset onnittelut paulannalle :flower: ihanaa, kun vihdoin onnistui!

rydylle ja prinsessatytölle toivon myös onnistumista

Tervetuloa Calcifer Ootko jo ottanu klinikkaan yhteyttä?

on: onneksi ei tähän kiertoon tehty siirtoa, kun ovulaatio oli kamalan kipeä ja monta päivää oli tuhruvuotoa, joka loppui kuin seinään ku ovulaatio-oireet meni ohi.

 

Nalletyttö. Nii sitä miettii mitä tulevaisuus tuo . Nyt moni on sanonu että ompa poika isän näköinen mut hmmm..entäs sun piirteitä..öö... . Oon vaa myhäilly et niiii ehkä isillä on vahvat geenit. Vaikka onhan se toyta että biolapsetkin voi olla hyvin erinäköisiä. Eikä lapset ole vanhempien kopiota vaikka toki joskus niinkin on. Mut meilläkin mulla on muutama vahva piirre jotka toki pistää silmään ku vauvassa niistä ei ole merkkiäkään . Mut juu ei muakaan tietenkään haittaa. Jos nää jutut vaivaa nii lahjasolu juttu ei oo sellaisen ihmisen juttu.

HalleB en o vielä ottanu. Pitää miettiä aikataulu ja rahakuvio.. ja onhan tää poju viel pieni että pitänee tässä jossain vaiheessa ilm jonoon. Mikä lie klinikoiden nykytila?

ja Johkuli. Hienoo että saitte mahdollisuuden. Onhan se sellasta arpapeliä. Meilläkin luovuttajilta tuli maltillisesti soluja. Mut yksi lääkäri sanoiki että monelta luomuna hyvin fertiililtä ei välttämättä niitä soluja hoidoissa tuu paljoa. Etenki ku luovuttajan lääkitys on mahdollisimman pehmeä.

 

Kiitokset kaikille myötäelämisestä, mutta en vielä usko raskauden jatkumiseen, ennen verikoetta ja välillä on ihan superonnellinen olo ja välillä pelko. Oireet kun vaihtelee myös ja voi ihme miten sitä itseään kuullostelee. Ja kun niitä pettymyksiä on myös monelle tullut. Kaksi testiä olen tehnyt ja niihin plussat, mutta samanaikisesti yhteen miinus, et silleen...eli päätin, että en enää testaa ja turhaan stressaa. Siis plussat sain Predictorin testeillä ( herkkyys25) ja negan Clearblulla , millä sama herkkyys..et näinkin voi käydä. Ette arvaattekaan kuinka paljon olen googlaillut sitten antaako Predictor vääriä plussia, ei pitäis. Mutta ihmismieli on mitä on.
Yhtään en uskalla vielä olla raskaana, verikokeeseen menen ehkä torstai tai perjantai, mutta sitten tuloksen saan vasta maanantaina. En jaksais viikonloppua odottaa..mutta miten nyt pääsen menemään.

Ihanan aktiivista kirjoittelua täällä, mutta nyt mä en pysty kommentoimaan kuin omia juttuja, on pää niin sekaisin.
Kaikille voimia ja onnea vaiheisiinsa.
Tulen kyllä kertomaan mikä tilanne on, kun olen testissä käynyt. Nyt voin vain toivoa :heart:

T. Paulanna pp 11

Mitä kuuluu piinakavereille ?

 

Voi äh Paulanna : / ! Mulla ei ole Predictorista kokemusta mutta CB antoi yhdessä hoidossa haamun ja verikoe oli puhdas nega. Samoin kävi Prisman halpisliuskalla. Silloin olin kyl ihan romu. Siks mä en liputa ku digien puolesta vaik kyllähän raskauden kohdalla kaikki näyttää varmasti oikein. Tai sit kellä pinna kestää ja on mahdollisuus nii verikoe on tietysti viisain. Voi..Pidetään ny peukkuja!! Teitkö sä ne testit samana päivänä?

 

Voi paulanna , ei vääriä plussia tule, eli kyllä siellä jotakin tapahtuu. Sulla on kuitenkin vasta pp 11, joten ei välttämättä näkyisi vielä millään testillä. Uskon ja toivon, että plussa vain vahvistuu :heart: Minä sain esikoisesta ihan hailakan plussan pp14, testin merkkiä en muista. Veritestissä hcg oli todella alhainen (alle 100). Lääkäri sanoi, että nyt katsotaan vaan rauhassa, tämä voi jatkua tai päättyä, ultra kertoo sitten tuloksen. Ja hyvinhän se päättyi. Näin toivon sinunkin tapauksessa käyvän. Odottavan aika on kyllä pitkä ja plussan jälkeinen piina on vielä pahempi, kun niin paljon on "pelissä". Olen hengessä mukana.

).( on toooosi hiljakseen:ashamed: Ei hyvä. Välillä saattaa nippaista, mutta ei kunnolla kuitenkaan. Ei auta kuin ootella.

Rudy ja Poikaset pp 6

 

Toivotaan että Paulannan verikoe antaa hyvät lukemat!
Täällä odotan kierron alkua, että voisi vähän laskeskella sitä seuraava The Kiertoa johon olisi eka PAS tarkoitus yrittää. Mitähän lie tapahtuu tuolla Venäjällä päin, toivottavasti ei tule mitään turvallisuus uhkia sinne matkustamiseen! Se tästä nyt vielä puuttuis..( no heh heh, ehkä siellä kriisin keskellä on Aika pieni ongelma jonkun suomalaisen lapsettomuushoidot..)

 

Jännittäviä aikoja... Toivotaan nyt parasta kaikin puolin. Ei kai muutakaan voi. Jostain muistan lukeneeni sanat, jotka jäivät mieleen. Nainen ei voi omalla toiminnallaan estää keskenmenoa, eikä myöskään aiheuttaa sitä. Omalla tavallaan lohdullista.

Omaa mieltäni painaa kipu, joka alkoi tyhjennysvuodon jälkeen. Pidin noin viikon tauon kaikista hormonilääkityksistä. Kipu alkoi vuodon jälkeen, ja oli sen yhteydessä hieman tuhruvuotoakin, punaista ja ruskeaakin. Olin jo vähällä lähteä lääkäriin, mutta nyt tuo kipu on jo laantunut siedettävälle tasolle. Mies muistutti myös, että viime kerralla olisi ollut samanlaista, mutta itse en muista että olisi ollut yhtä kovaa kipua. Kysynkin, onko jollain muulla ollut epäonnistuneen hoidon jälkeen munasarjan kohdalla kipua?
Minulla kipu on pistävää, ja tuntuu lähinnä istumaan mennessä ja vessakäyntien yhteydessä. Periaatteessa oireet ovat kuin kohdunulkoisessa, mutta raskaustesti ja veritestithän näyttivät negaa, joten se on poissuljettu. Nyt, kun aloitin taas hormonikorvaushoidon, niin kivut vaimenevat pikkuhiljaa.

 

Tuohon ulkonäköasiaan, minä olen hyväksynyt sen asian sen vuoden aikana, jolloin sain hormonikorvauslääkkeet ja hyväksyin oman tilanteeni. Nyt pieniä sukulaisvauvoja hoitaessa tuntuu, että voisin milloin tahansa ottaa ne omakseni. Jopa adoptoiminen olisi minulle ok. Mies kuitenkin haluaa omaa lasta, ja kokee adoption vaikeaksi asiaksi. Ajattelen myös niin, että omissa geeneissäni on liikaa kroonisia sairauksia, joten ihan hyvä, että lapsi ei saa niitä perimäänsä. Ulkonäöstä en ole huolissani miehen ollessa ulkomaalainen, kuten ole jo ennemmin todennut.

Tämä asia on myös aiheuttanut sitä, että on jonkin verran varuillaan, kun itse puhuu lasten ulkonäköasioista. Nykyään on niin yleistä, että ihmiset käyvät hoidoissa, joten aina ei voi tietää onko lapsi biologisesti molempien vanhempien.

 

paulanna täällä peukut pystyssä että aika näyttäisi kaiken olevan hyvin!

pikkukintsu mäkin olen huomannut oman käytöksen muuttuneen hoitojen (ja varsinkin tämän hoidon aikana) edetessä noihin ulkonäkö-kommentteihin. En itse enää mm. harrasta sitä että aprikoisin kuka on kenenkin näköinen ja sitä olen siis myös itse miettinyt miten asennoitua tällaisiin kommentteihin jos onni kävisikin.
Omituinen tuo sun kipupiikki hoidon päätteeksi, en osaa kommentoida mutta hyvä jos tuntuu nyt helpottavan!

Tästä ruokavaliosta muutama kommentti. Olen siis reilun kuukauden ollut herkuttomalla helmikuulla ja se jatkuu; ei karkkia, sipsiä, popparia, suklaata tms. mutta kahvipulla sallittua koska kyläillessä ei viitsi aina kieltäytyä. Samalla olen noudattanut endolle paremmin sopeutuvaa ruokavaliota; kalaa enemmän, vaalea lihaa, vältän punaista lihaa, enemmän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Juon maitoa vain lasin päivässä (ennen enemmän) ja kahvia 1-2 kuppia. Enemmän täysjyväviljoja ja nyt testaan sitä gluteenitonta. Lisänä palkokasvit, pähkinät, siemenet. Ylipäätänsä enemmän "aitoa ja omatekemää" ja vähemmän valmista. Olo on vatsassa (ja suolessa) varsin mainio, eli tähän mennessä auttanut turvotukseen, ilmoihin, vatsakipuihin tms. mitä aikaisemmin endo aiheutti ja leikkauksen jälkeenkin niitä oli kun suoli koittaa vielä sopeutua. Tiedä sitten onko tästä muuta hyötyä kuin oma hyvä olo, mutta onpahan ainakin yritetty!

Tällä hetkellä miehen simot toivon mukaan tanssii ripaskaa maljalla vieraan naisen munasolujen kanssa =)

 

Tuosta ulkonäöstä... Mä saan usein kuulla kuinka lapsi on ihan mun näköinen itsekin olen kyllä sitä mieltä että meissä on paljon samoja piirteitä. Taisi olla luovuttaja mun kauan kadoksissa ollut kaksonen Ja ihmiset näkee mitä haluaa. Mulle on se ja sama miltä näyttää ja kenen nenä yms, omalta itseltään lapsi loppuviimeksi näyttää. Itsekin olen eri näköinen kuin sisarukseni vaikka samat geenit.

Peukut pystyssä Paulannalle ja muille!

 

Meidän kaikki lapset ovat niin vahvasti isän näköisiä, ettei toisen osapuolen piirteille ole jäänyt sijaa. Joku on nähnyt minunkin piirteitä, mutta itse en kyllä pysty hyvälläkään mielikuvituksella sellaista näkemään Mua on aina huvittanut ihmisten kommentit siitä kuka on kenenkin näköinen. Asia on minulle ihan normaali, eihän meissä ole samaa näköä kun ei ole samoja geenejäkään. Eleet, ilmeet, puhetavat ym. lapsi oppii matkimalla ja siinä mielessä meillä on paljonkin yhteistä Ihanan rakkaita ovat ja täysin omia. Lapset myös tietävät "taustansa" koululainen jo jotakin ymmärtää, pienet vielä ei.

).( on vaan aivan liian hiljaa. Ei tunnu missään. Voi pöh :|

Rudy ja Poikaset pp7

 

Mites muuten kun puhutaan terminä biologisesta äidistä, onko näillä lapsilla sellaista? Kun luovuttajahan on geneettinen luovuttaja/ lahjoittaja tms.

 

Muistan, että psykologin vastaanotolla puhuttiin juuri siitä, että solujen luovuttaja on nimenomaan luovuttaja (ei äiti).

Kovasti peukkuja Paulannalle ja muille tietysti myös!

 

Johkunen, kyllä minä pidän itseäni biologisena äitinä, kun olen hänet kohdussani kasvattanut ja synnyttänyt. Ajattelen niin että olen saanut luovuttajalta tietyt geenit jotka määrittelevät että miltä vaikka korva näyttää, mutta konkreettisesti se korva on kohdussa rakentunut minusta, on siis minun "verta ja lihaani". Luin ulkomaiselta palstalta hyvän vertauksen talonrakennuksesta - arkkitehti suunnittelee sen talon, antaa sinulle pohjapiirroksen mutta itse sinä sen talon rakennat. Uskon myös että kaikki mitä minä tein ja söin raskausaikana on vaikuttanut lapseen. Koin myös imetyksen hyvin yhdistävänä kokemuksena, näin joka päivä kuinka vauva kasvoi ja vahvistui, saadessaan osan minusta.
Nämä omia ajatuksiani. Mutta käsittääkseni myös lain mukaan lapsen synnyttäjä on biologinen äiti.

 

Näimpä. Mäkin olen ollu hiljaa muiden lasten kohdalla enkä arvuutellu ulkonäköä. Mua ihmisten kyselyt tai taivastelu lähinnä huvittaa. En tiiä sit joskus..aikuisenaham ne piirteet on täydelliset mut sitte onki lapsen asia kertooko taustansa vai ei.

ja kyllä synnyttävä äiti on biologinen äiti vaikka teknisesti luovutushoidossa voisi halkoa hiuksia ja puhua kantavasta ja geneettisestä äidistä. Ellei kyse ole kohdunvuokrasta. Luovuttaja on kuin verenluovuttaja, kaikki oikeudet ja velvollisuudet jää labran ovien toiselle puolen

Rudy. Onka sulla kaikki lapset yhdeltä luovuttajalta? Ja tsemppiä..kuten tiiät ei oireet eikä oireettomuus oo tae mistään

 

Ihanaa, kun kaikki ovat aktiivisesti mukana keskustelemassa näistä aiheista. Oikeastaan se oli mun epätarkka, tai suorastaan väärä ilmaus, jonka te hyvin korjasitte. Hyvin osasit kertoa omista tuntemuksistasi jumprahuitti. Olen samaa mieltä teidän kanssanne tästä biologinen äiti asiasta, ja luovuttajan roolista.

Itse en ole halunnut lähteä mieheni kanssa keskutelemaan kertoisimmeko lapselle hänen alkuperästään. Siirrän aina puheenaiheen sanomala, että odotetaan nyt ensin, että ollaan edes raskaana. Tuntuu vaan, että meillä taitaa olla eri mielipide asiasta. Mutta en tosiaan halua mennä asioiden edelle.

 

Kuulostaa loogiselta nuo määritelmät, varsinkin tuo rakennus-esimerkki kolahti näin talon rakentajalle
Meillä läheiset saattaisi asiasta kysellä ja tietysti itseäkin kiinnostaa tämä määritelmä. Meillä jos hoito onnistuisi niin lapsi ja muut tietäisivät alkuperän, tästä hoidosta tietävät kaikki läheiset.

 

minustakin ja mieheni mukaan lukien mehän sen kasvatamme vatsassa ja pidän suurena lahjana kun tämän saamme tällä hetkellä seuraavaan tulee ystäväni mukaan tosiaan suorana luovuttajana <3

 

Meilläkin siis hoidoista tietävät lähimmät (omat vanhemmat minulla myös hieman vanhempaa sukupolvea, joten heille en ole asiasta puhunut). Lapsi tosiaan saa halutessaan ottaa luovuttajaan yhteyttä tultuaan täysi-ikäiseksi.

Meillä vanhempi lapsi on myös saanut hoidoilla alkunsa, mutta on omilla soluilla. Hän tietää lääkärin auttaneen. Tuttavapiirissä on kaksikin yh-äitiä, joilla lapsi luovutetuilla siittiöillä, näistä kouluikäinen tietää taustastaan sen verran kuin ala-asteikäinen siitä ymmärtää. Adoptoitujakin on sukulaisissa ja tutuissa useampia. Niin monenlaista taustaa sitä on.

 

RouvaK33, käytätkö siis ystäväsi munasoluja vai onko ns.ristiinluovutus, eli hän luovuttaa ja sinä saat täten toisen luovuttajan nopeammin? Musta se on aika hyvä systeemi kans.
Joo, ei tuota ulkonäkö-asiaa kauan tullut ajateltua kun kesken oman IVF hoidon todettiin, ettei multa enää muniksia tule..se kauhea pettymys ettei saa lasta enää ja tilanteen pelasti samaan hoitokiertoon lahjasolut, ne oli kuin taivaan lahja..aivan sama kenen geenit, oma se lapsi on kun sen itse kasvattaa. Äitiyteen kasvetaan, ei geenit sitä tee. Yhtä hyvin voisi adoptoida, jos siitä vain olisi tehty helpompaa.
Mulla alkoi kp1, jee..siirto siis lähenee, jossain tuolla huhtikuun puolivälissä!

 

Akuutissa oli juttua munasolujen pakastuksesta.

Akuutti: 05.03.2014 20.00 | Tv | Areena | yle.fi

 

Nopeasti vain oma tilanne jos jotain kiinnostaa, eli eilen saatu luovuttajalta 24 munasolua joista 20 on hedelmöittynyt. Huomenna sitten soittelen jakaantumisesta. Estrogeeni, luget ja klexane menee koko ajan josko sitten maanantaina olis siirto!

 

Oho Johkunen! Taitaa olla ketjun ennätys saalis!

 

No mutta olipa upea saalis johkunen tuosta määrästä uskon teidän saavan jo pakkasenkin pullolleen, hieno juttu ! Ja pitkäviljely on hyvin perusteltua tuon saaliin kanssa.

Mites piinailijat?
).( kävin verikokeessa ja tuomio tulee huomenna. Jotenkin on niin epätodellinen olo. Joko tässä ollaan vahvasti raskaana tai sitten on keiju hiipumassa pois, kemiallinenkin voi olla kyseessä. Kaikkea osaan jo pelätäkin.
Joku kysyi oliko se mun ClearBlue digi, ei ollut. Testannut siis olen kolme kertaa plussan Predictorin testillä ( apteekista ostettu, herkkyys 25 ) ja negan ClearBluella ( apteekista tämäkin hankittu ja sama vahvuus ). Ja ClearBlun negan jälkeen saanut plussan kahdella noista...

Luitteko oliko Iltalehti vai mikä, että Ruotsissa ovat tehneet kohdunsiirtoja? Hieno homma, jos se jotain lapsetonta auttaa ))

T. Paulanna pp 13