Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Huomenta!
Tulethan sitten Aliisa kertomaan lääkärin näkemyksiä Klexanesta, ja muutenkin keskenmenoista. Siinä Livin ohjemassahan haastateltavan mukaan juuri sillä oli oleellinen merkitys ettei keskenmenoja enää hänelle tullut.
Itsellä nyt siis pp 8 ja aika huono olo edelleen, varsinkin iltaisin. Muistelen ettei ekassa siirrossa tälläistä ollut, hyvä että ei ainakaan töissä nyt tarvi olla, enkä kyllä mene ensi viikollakaan. Perjantaina on neuvolan lääkäri, tilasin hänelle ajan että voi jutella noista työkuvioista ja niiden aiheuttamasta stressistä.

 

Hei,

Kiitos kommentoinnista Sela! Kyllä toki ajattelen niin, että luovutetun solun lapsi ihan ikioma on, ja ajattelen myös, että mahdollinen lapsi "minun" sikälikin, että syntyy maailmaan toimintani seurauksena. Adoptoitukin lapsi toki "oma" olisi.

Ehkä tuumin kaikenlaista näin etukäteen ja sitten aikanaan ei enää tarvitse. Ajattelen tällä hetkellä isovanhemmille kertomista/kertomatta jättämistä jne... Mutta kaikista ihaninta on ajatella, että joskus vielä ehkä toisenkin lapsen saisi! Meillä edessä vielä hoitoyritys omilla munasoluilla todennäköisesti toukokuussa, ja sen jälkeen hakeudumme varmaan jonoihin.

Onnea ja tsemppiä teille hoidoissa oleville, tulee niin omat parin vuoden takaiset kokemukset mieleen tarinoita lukiessa.

Kivvaa päivää kaikille!

 

Kassu, tervetuloa palstalle ainakin minun puolestani. Todella hienoa, että olet tehnyt päätöksen luovuttaa munasolujasi. Tämä asia vaatii paljon pohtimista eri näkökulmista sekä luovuttajalta, että meiltä jotka olemme vastaanottajina. Se on todellakin hienoin lahja, jonka nainen voi toiselle naiselle antaa.
Kuinka pitkään asiaa mietit, ennekuin teit päätöksen lähteä luovuttajaksi? Oleko kertonut aikeistasi lähipiirissäsi? Anteeksi, jos utelen liikaa, mutta kiinnostaisi kuulla myös luovuttajan tuntoja. Ei ole pakko vastata, jos et halua.

Voimia sinulle hoitoihin ja suuri kiitos. Toivottavasti mahdolisiman moni uskaltaisi seurata sinun esimerkkiäsi.

 

Lokakuu :hug: ..

Nennuliini:onnittelut pikkuprinsessasta!!! Perässä tullaan, hui, taidanpa kohta olla seuraavana vuorossa.. nyt rv 33 meneillään, vielä kuukausi tai pari hyvässä lykyssä jäljellä.. vaikka maha alkaa kohta kyllä jo olla niin iso, että en tiedä miten se tästä enään kasvaa..

Kassu:todella hienoa, että olet luovuttamassa munasolujasi! Autat teollasi jotain perhettä saamaan kauan kaivatun lapsen, ei parempaa lahjaa voisi antaa!! Kiitos sinulle siitä!!

Kevättä kohti!
Vilhelmiina ja pojat :heart: :heart: 32+1

 

Nennuliinille paljon onnea! :heart:

Lokakuulle pahoittelut.

Aliisa Tohon työjuttuun pakko sanoa, että mieti myös siltä kannalta, että jos palkankorotus on iso niin sittenhän se saattais tuntua mukavasti myös vanhempainvapaarahoissa.. Mä uskon ja toivon, että se tilanne tulee teille eteen tänä syksynä

 

Niin ja Vilhelmiina sä tosiaan oot jo seuraava Hyviä vointeja loppuajalle!

 

Voi kuinka oli helpottavaa, että sainkin positiivista palautetta. Kiitos teille siitä.Olisin kyllä ymmärtänyt negatiivisetkin ja kaiken harmituksen ja ryöpytyksen. Ja saa edelleenkin ryöpyttää Mietin asiaa noin kolme vuotta (oikeasti) ja viimein kysyin sitten ( muutettuamme paikkakunnalle jossa on hoitoklinikka lähellä) mieheltäni, mitä hän oli asiasta mieltä. Hän oli heti kannustava ja tuki minua :attn: . Ehkä se sai minut tarttumaan luuriin ja soittamaan klinikalle. Siellä minua kohdeltiin heti kuin kuningatarta Luovuttajista on nykyään pulaa uuden lain tultua voimaan. Laitoimme heti asiat rullaamaan. Jouduin ensin syömään e-pillereitä ja käymään kaikki kokeet (verikokeet ja kromosomikokeet ym.) ja itseasiassa tänään sain sitten kotiin piikit ja lääkkeet. Hieman jännittää, mutta hyvillä mielillä olen.

Suurin syy, miksi lähdin tähän, on se, että meillä on viisi omaa lasta. En voi millään kuvitella sitä tuskaa ja surua mikä kohtaa kun omaa lasta ei kuulu. Keskenmenon olen minäkin kokenut sekä yhdessä raskaudessani toinen kaksosista kuoli kohtuun viikolla 14, jonka seurauksena tehtiin kaavinta , jossa eläväkin vauva kuoli :'( Joten suru, joka liittyy tähän arkaan asiaan on tuttua osaltaan minullekkin. Jos minulla on mahdollisuus auttaa, haluan sen tehdä. Haluan että teistä jokainen saa kokea sen Elämän uskomattomimman hetken, kun saa painaa oman vauvan rinnalleen.

Ihmetystä on minussa herättänyt se, kuinka joskus vuosi sitten otin asian puheeksi yhdessä perhekerhossa, jossa jokaisella äidillä oli oma vauva tai useampi lapsi. Suurin osa heistä kauhisteli luovutusajatusta eikä kuulemma missään nimessä olisi moiseen lähtenyt mukaan !!!! Itse en ajattele, että "osa minua" on jossain. Äiti joka synnyttää tai adoptoi lapsen on Äiti!

Minä jaksan nämä hoidot jonkun teidän kaltaisenne vuoksi ja olen enemmän kuin onnellinen jos se tuottaa Elämän.

Voimia Rakkaat!

 

Jee, sehän on hyvä sit ku saa lentää ja ei mene lomasuunnitelmat pieleen, nii jos me nyt saamme sopivan matkan ja tietty sopuhintaan. Kiitos tytöt teille vastauksistanne .Nii ja tietty hyvin ajatuksin etiäpäin

kassu Ihanaa kun kaltaisiasi ihmisiä löytyy ja jotenkin huokuu kirjoituksestasi että olet hyvästä sydämestä liikkeellä ja aidosti tahdot auttaa. Kunnioitan suuresti luovuttajia ovat he sitten naisia tai miehiä ,varsinkin nyt kun on tämä pakkorekisteröityminen.
Olen tosi pahoillani kaksosten menetyksestäsi, suru on silloin suuri eikä se lopu koskaan, mutta muuttaa muotoaa ja helpottaa. :hug: Apuva, nyt tulee itku :'(

 

Kassu, lämpimästi tervetuloa palstalle ja KIITOS !!! Ja pahoittelut kaksosten puolesta. Tuota olen muuten aiemminkin miettinyt, että kun siirretään lähes poikkeuksetta kaksi niin eikö ole suuri vaara että jos toinen menee kesken niin menee sitten toinenkin?
Mitenhän voi Lokakuu ? Onko olo yhtään helpottanut, oletko jaksanut tulevaisuutta hoitojen suhteen ajatella?

 

ALIISA: Toi Eve Hitamieshän on kirjoittanut kirjankin noista keskenmenoistaan. Se on nimeltään Puolinainen. Sitä lukiessa kyllä joutuu itkemään urakalla, mut on hyvä. Peukkuja täällä pidellään.

KASSU: Ihanaa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Ilman sitä en olisi nyt äiti. Meillä oli tuttu luovuttaja, mutta silti en osaa ajatellakaan, että kohdussa kantamani olisi jonkun muun lapsi. Kyllä se oma on eikä siitä ilman minua olisi lasta tullut. Eikä myöskään luovuttaja häntä omana lapsenaan pidä, vaikka läheisisä tekemisissä ollaankin.

Katsoitteko muuten tv1 dokkarin sunnuntaina kohdunvuokraushommista Intiassa. Tuntui hiukka arveluttavalta toiminnalta osin, kun ranskalaisnainen halusi sijaissynnyttäjän sillä perusteella, että edellinen raskaus oli niin hankala, koska hän oli pahoinvoiva ja väsynyt. Hohhoijaa, kukahan ei olis...

Bartsu ja neiti kohta jo 5kk!!

 

bardolino Mä tuota dokkaria katselin sillee vähän puolihuolimattomasti kun oli kaikkea häiriötekijää siin samalla, mut sain sellaisen käsityksen juuri tästä ranskalaisnaisesta, että hän kokeili/näytti sitä kuinka helposti kohdun saa sieltä vuokrattua. Eikös se ollut se piilokamera kuvattu juttu. Korjatkaa jos olen väärässä ja sekoittanut asioita, tosiaan sivusilmällä katselin ja voi olla, että meni jotain ohi =)
Toisaaltaan on hyvä asia,mutta toisaalta aika höveliä toimintaa. Mietin ,että kuinkakohan paljon tällaisia lapsia jää loppujen lopuksi Intiaan. Jotenkin riskaapelia hommaa.

 

Heips! Näin se oli just siinä dokkarissa, kun Sela sanoi, eli piilokamerana testattu. Mutta oli siinä yksi mies pariskunta, jotka olisivat olleet halukkaits ottamaan 4 lasta..

 

Joo, se oli piilokamerakuvattu. Koska olevinaan oli "tiukat" rajat mutta sit kameralla kuvattuna ilmenikin että jopa tollasella syyllä sais kohtuvuokrauksen :| . Ja joo.. kuten Sharlin sanoi, mua ainaki "ällötti" eniten se miespari joka hehkutti haluavansa vuokrata 2 kohtua ja et tulis kaksoset jne Muutenha toi on iha hieno homma, jos esim. kohtu poistettu, sairaus tms. mut omat solut toimisi.

 

Tämä miespariskunta multa jäi ihan tyystin näkemättä,mutta kuulostaapa tosiaan ousolta, et pitäisi sit saada kahdet kaksoset samalla kertaa. Luulisi olevan onnellinen jotta edes yhden saisi. Minä ainakin olisin ja en kieltäisi kahtakaan(mut se olisi maksimi ainakin nyt ajateltuna), mut eikös tuo neljä ole aikas paljon kerralla hoidettavaksi

 

Onnittelut Nennuliini pienestä tytöstä :heart: Käy välillä kertomassa, miten arki sujuu =)

Aliisalle onnea matkaan :hug: Sen verran olen ehtinyt palstaa lukemaan, että käyn kurkkimassa kuulumisiasi. Tämä on se kerta, kun kaikki sujuu hyvin loppuun asti, näin sen on oltava =)

Vekaralle onnea tytön tylleröstä :heart: (en muista, olenko jo onnitellut... =) )

b]Vilhelmiinalle[/b] tsemppiä viimeisille viikoille. Kyllä se vatsa vaan vielä venyy, usko pois =) Mulla oli ihan valtavan kokoinen viikolla 40 :| Onko siulla synnytystapaa suunniteltu ?

Omat navat voi hyvin, ei enää paksusti. Joka päivä jaksan ihmetellä, että olen saanut nuo söpöläiset =) Arki rullaa ihan kivasti jo. Nyt tuntuu kammottavalta ajatukselta, että oltaisiin siirretty vain yksi alkio, niinkuin suunnitelman mukaan pitikin. Viimehetkellä sanottiin, että laita molemmat, kun olivat kerta niin surkeita. Elämä on ihmeellistä =)

Rudy ja Rupsukat 2kk

 

Kiva kuulla Rudysta ja ihanasta vauvaelämästä kahden kanssa. Mä olen itse kanssa sellainen kaksosen puolikas.
Intia-raposrtin katsoin minäkin ja ei oikein minun arvomaailmaan osunut tuo miesparin neljän lapsen toive, eikä kyllä myöskään se että kohtu vuokrataan mukavuussyistä tai kauneussyistä.
On ihan menkkamainen olo jälleen, vois negaa aavistella ellen olisi lukenut tuolta historiasta vanhempia tuntemuksia, silloinkin oli. Niin outo olo että meinasin testata jo tänään, pp 9, mutten kerinnyt apteekkiin.

 

rudy Onnea pikkuisista. Voi suorastaan tuntea sen vauvan tuoksun tänne asti =)

Mieltä askarruttavaan kysymykseeni:

Tiedän, että tämä ei varmaa ole ihan oikea ketju mistä voin tätä asiaa kysellä ja toivon ettenkenenkään mieltä pahoita.
Mitä mieltä olette tai tunnetteko ketään ken olisi yksösraskauden sektion jälkeen saanut kaksoset?
Itselläni kun tilanne on se, että tosiaan Tarttoon siirtoon menossa vkolla 14 ja siellä normisti siirretään kaksi alkiota. Mutta kun minulle on tehty sektio nyt 1v2kk sitten niin miten jos siirretään kaksi ja mahdollisesti molemmat kiinnittyisi ja jatkaisi elämää niin kestääkö kohtu sen. Lääkäri on sanonut että kohtu on hyvässä kunnossa, mutta ei kestä synnytyssupistuksia. Poissuljettu ei ole kaksosraskauskaan lääkärin mielestä, mutta voi olla ennenaikainen synnytys(sektio) tiedossa.
Nyt on ongelmana siis se, et mitä mä teen. Onkohan tuo väli liian lyhyt ja "tyytyä" vain yhden alkion siirtoon. Tässä nyt on vielä hetki aikaa miettiä asiaa, mut jos mitään apuja tai neuvoja saan niin olen vallan kiitollinen.
Otanko liian suuren riskin terveyttäni ajatellen vai liian suuren riksin, että yhdellä ei kiinnittyminen tapahtuisikaan.
Vaikeita kysymyksiä ja pitää pään aivan sekaisin. En tiedä edes kuinka suuri mahdollisuus kaksosraskauteen olisi.

 

sela jokaisen tietysti pitää tehdä näitä vaikeita päätöksiä yhdessä puolison kanssa, mutta jos itse olisin sinun tilanteessa niin siirtäisin vain yhden. Nyt kun ollaan käyty useammalla lääkärillä, niin aina perustelevat kovin sitä yhden siirtoa..

 

Moikka!
Minä kommentoisin Selalle, että itselläni on kolme biologista lasta ja kaksi syntyi normaalisti alateitse ja viimeinen sektiolla. Nyt siis siirretty kaksi. Ei ainakaan minulle ole kukaan lääkäri sanonut ettei kohtu kestäisi. Tuoresiirossakin siirrettiin kaksi joista siis toinen kiinnittyi.

 

SharlinMe olemme puineet asiaa monasti miehen kanssa ja mies on sitä mieltä , että hänelle sopii molemmat, mutta uskoo, että yhdelläkin onnistuisi koska kiinnittymisessä ei ole ollut ongelmia vaan siinä munasolujen vähyydessä. En tiedä onko mitenkään verrattavissa omat solut ja luovutetut solu, vaikuttaaako se kiinnittymiseen mitenkään.Itse tässä olen enemmän sen kahden kannalla koska uskon ja luulen , että siten on paremmat mahdolllisuudet.

teekuppi Onko sinulla kauan tuosta sektiosta?

 

Sela, kymmenen vuotta on sektiosta. Mutta kyllähän monet synnyttävät kaikki lapsensa sektiolla, syystä tai toisesta. Muutenhan tuo yksi vai kaksi on hyvin henkilökohtainen päätös ja olen huomannut että lääkäreillä kyllä aika valta näkemyksellään vaikuttaa.
Luin muuten yhdeltä toiselta palstalta täältä, en enää muista että mistä, että siellä Intiassa siirretään aina 5-6 kerrallaan näissä hoidoissa. Sillä on aikaansaatu kuulemma se Intian suuri onnistumisprosentti.... aika hurjalta kuulostaa minusta.

 

Täällä taas minä laiska kirjoittelija..

Sellaisia uutisia tulin vaan kertomaan, että jos joku päivittää tuota listaa, niin minun perään voi laittaa kaksi sydäntä... :heart: :heart:
Eilen ultrassa sykki kaksi sydäntä. Olen elämäni ekaa kertaa raskaana, enkä villeimmissä kuvitelmissakaan olisi uskonut että siellä olisi kaksi. Aivan uskomattoman omituinen, mutta ennen kaikkea ONNELLINEN olo.

Tietysti olen vielä ihan alussa, mutta nautin nyt tästä.
Tsemppiä kaikille omiin vaiheesiin!! Toivon kaikille onnistumisia näissä rankoissa hoidoissa. Ja hyvää viikonloppua ihan jokaiselle!

 

Emilia, Onnea!!!!!!!!!!!!!
Millä viikoilla olet?

 

Onnea Emilia, aivan mahtavaa :heart: :heart:

Tulin kommentoimaan yksi vai kaksi alkiota-kysymystä. Minulle kaksosraskaus oli kaikin puolin (fyysisesti ja psyykkisesti) helpompi kuin yksöisraskaus. Voin todella hyvin koko ajan, lukuunottamatta alun pahoinvointia. Ei tullut ennenaikaista synnytystäkään, vaikka se on todella yleistä kaksosten kohdalla. Ja vauvat olivat isoja. Mutta näitä asioitahan ei voi tietää etukäteen, joten kannattaa harkita tarkkaan. Minulle on siirretty top-alkioita yksittäin 5 kertaa, joista yksi kiinnittyi ja siitä on esikoinen. Ja sitten viimeisellä kerralla nämä kaksi "huonoa" =)

Tiedän muutaman, joilla on esikoisina kaksoset syntyneet sektiolla ja sitten seuraava lapsi alateitse. Eikä ongelmia. Enpä uskoisi, että olisi sitten toisinpäinkään jos kerran kaikki on kunnossa. Kyllä se kohtu venyy uskomattomiin mittoihin. Toki tietenkin lääkäri tietää parhaiten =)

 

Mä olen saanut sen käsityksen, että suomessa eivät hevin siirrä kahta (edes omia), tuntuu että muualla herkemmin enemmän. Kaksoisraskaus on aina riski. Ikä kuulemma tuo lisää riskejä. Täällä on onneksi näitä onnistuneita, mutta muilta palstoilta olen lukenut ikäviä asioita.

Me myös sitä kovasti mietittiin, mutta yksi sitten siirrettiin, mistä olen nyt tyytyväinen. Ehkä nyt helppo sanoa kun se yksikin kiinnittyi, mutta sekin siis on mahdollista.

Sulle ainakin Sela on lekuri riskit kertonut...eli kantsii tosissaan harkita. Jos yksi ei kiinnity niin eikö sen toisen voi siirtää jälkeen. Vai oliko niin että ne on samassa oljessa ja toinen sitten menee hukkaan.