Luovunko toivosta?

Meillä lapsettomuutta 5v1kk takana,eikä mitään tunnu tapahtuvan. Viime kierto oli tuhruton,joka sinällään oli ihme!Kierrot mulla 25 ja kp 20 alkaa tuhruvuoto.Nyt menossa kp 1 ja näin ollen 5 vuotta rikkoutui.Melkein jo uskoin ja toivoin että 5 vuotta tarvittiin siihen ihmeeseen,mutta ei!Nyt kun kamalat menkkakivut vaivaa,niin kyllä tämä lapsettomuus iskee tajuntaan kovasti..Toissapäivänä olisin voinut vielä oksentaa milloin vain ja rinnat niin kipeät ettei voinut mahallaan nukkua.Luulin että pieni ihmeemme olisi vihdoin meille suotu ja LA olisi sattunut mieheni syntymäpäivälle..

Kävin tarkalleen 2v1kk sitten lapsettomuuspolilla eka kertaa.Aukiolotutkimus tehtiin tuosta käynnistä 2kk:n kuluttua. Kaikki hyvin,hormonikokeetkin normaalit.Lääkäri ei ollut millänsäkään tuhrusta ja kierron pituudesta..
Pian tämän jälkeen tuli muuhun elämään pitkäksi aikaa mutkia matkaan ja tutkimukset piti laittaa jäihin meidän puolesta.
Nyt kaikki taas hyvin ja vappuna muutto omaan asuntoon,jossa olisi ollut tilaa myös pienelle..Kuitenkin tuosta polikäynnistä on jo niin kamalasti aikaa,että kaikki kai täytyisi aloittaa alusta,tuskin voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin,eli mies tutkittu seuraavaksi..Nyt kun kesäkin tulossa,alkaa lomat pyöriä sielläkin,ei ole edes järkeä lähetettä hommata,koska se menee varmasti syksylle..Enkä edes tiedä kestääkö mun pää hoitoihin lähtöä,tai miehenkään. Olemme olleen lokakuussa 10 vuotta yhdessä ja lapsi kruunaisi kaiken.Mutta pitääkö tässä jo näin nuorella iällä luopua siitä haaveesta,että lapsia olisi liuta?! En voi ymmärtää miksi raskaaksi tulo on näin kamalan vaikeaa! Kyyneleen silmiä polttaen sanoin miehelle aamulla "ei taaskaan vauvaa"..Tuntuu jo niin pahalle edes sanoa sitä hänelle enää kerta toisensa jälkeen.Mies kyseli eilen että joko on alkanut..Menkat myöhästyi 1 pvän.Sieltähän ne vaan tavalliseen tapaan tulivat..

Mitä tässä enää voi?Miten jaksan?Mistä aloitan?

 

Kokeileppa ihan lääkkeeksi sitä että lakkaatte tekemästä sitä lasta.Lapset tulee jos on tullakseen,ei niitä voi tehdä.Tiedän useemman tapauksen jotka ovat lakanneet stressaamasta asiasta ja johan on tärpännyt =) Toivon sydämestäni että tärppää :heart:

 

Kiitti vinkistä,mutta lasta emme ole tekemällä tehneet vielä missään vaiheessa,enkä sen tekemistä enää edes mieti.Kierron lopulla alkaa vasta jännittää josko ois tärpänny.Ovista en tikuta tms. tunnen sen kyllä ja hommaillaan fiiliksien mukaan..Toisaalta voihan se olla niinkin että pitäisi kai kiinnittää enemmän huomiota päiviin,niin osutaan edes oikealle ajankohdalle,mutten jaksa enää siitä stressata. Olen kyllä "hyväksynyt" sen että jos lasta ei tule,niin ei sitten,mutten ole HYVÄKSYNYT sitä ettei sitä meille tule...Aika vaikeaa,eikö?

 

Toisaalta sen on helppo sanoa,jolle lapset ovat tulleet tekemällä tai ilman..Tämä asia se juuri koskeekin..Lapset tulee jos on tullakseen..Sen eteen kyllä joutuu valitettavan monet tekemään jotain,koska kaikille ne eivät vaan tule jos on tullakseen.

 

Sanni76 - Niin tuo neuvo on JUURI sitä mitä todella lapsettomuudesta kärsivä EI halua kuulla . Jos stressittömyys toisi toivotun tuloksen niin siinähän olisi sitten oivallinen ehkälisykeino vai mitä? :/

Tinttara84 - Jos näyttää siltä , että ette luomuna tule raskaaksi niin suosittelen, että menet rohkeasti juttelemaan lääkärille uudelleen. Kuule, sitä löytää yllättävän paljon voimia näiden hoitojen aikana. Lähetteen voi toki hommata , menee tosin syksyyn kuten sanoit mutta sitten sinulla olisi varmuus että syksyn tullen jotain tapahtuu ja voisit nauttia kesästä ja siitä että sinulla on rakastava mies ja mahdollisuus siihen pieneen vaikka sitten lääketieteen avustuksella. Tsemppiä ja aurinkoista mieltä toivottaa, Jannika :flower:

 

Niin,anteeksi,unohdin ihan sanoa että ykköstäkin "odoteltiin" vuosikausia.Ja tämä oli vain minun mielipiteeni =) Olen sitä mieltä että niitä joko tulee tai ei tule.Itse en olisi ollut valmis mihinkään hoitoihin.Mutta tosiaan on vain minun mielipide =)

 

Älä vielä luovu toivosta!
Meillä tehtiin lasta 7 vuotta ja tuolla se nyt sätkii lattialla. Ja lasta mun mielestä tehtiin, ei se nyt ihan vaan tullut. Eikä siinä paljon stressattu joten ei se raskauden alkaminen mistään stressistä kiinni ole.
Mutta kannattaa kyllä minun mielestäni hommata se lähete. Minua itseäni kyllä aivan varmasti olisi jälkikäteen kaduttanut jos en olisi lähtenyt hoitoihin. Tietää ainakin tehneensä kaikkensa asian eteen, eikä tarvitse jossitella, että "oliskohan hoidot auttaneet".

 

Älä ihmeessä vielä luovu toivosta. Ja itse olen kanssa sitä mieltä että hakeudu ihmeessä hoitoihin. Itse en joutunut kun vuoden yrittämään ja sekin tuntui pitkältä ajalta saati sitten sinä joka olet odottanyt yli 5 vuotta. Itselläni oli vikana se että en ovuloinut ollenkaan, sain oikeat lääkkeet ja löyty oikea annostus niin johan tärppäsi. Kyllä nykyään lääketiede on kehittynyt niin hyväksi että aika moni sieltä avun jossain vaiheessa saa jos vaan jaksaa itse käydä kaikki ne hoidot. Toivon sydämestäni sinulle voimia ja jaksamista. Älä menetä toivoasi vielä. :hug:
Meitä on moneen junaan... jotkut antaa tulla jos on tullakseen mutta joillekkin se ei vain tule vaikka kuinka antaisi tulla. Kyllä itse olen iloinen että hakeuduin hoitoihin ja sain noilla pienillä pillereillä toivomani tuloksen. Sitähän varten ne hoidot ja lääkkeet on kehitelty ja ihan yhtä rakas pienokainen sieltä tulee, tuli se sitten hoitojen kautta tai vaan luonnostaan. Joidenkin kropat vaan tarvitsee hieman avustusta jos ei luonnostaan lasta rupea kuulumaan.

 

Kokeileppa ihan lääkkeeksi sitä että lakkaatte tekemästä sitä lasta.Lapset tulee jos on tullakseen,ei niitä voi tehdä.Tiedän useemman tapauksen jotka ovat lakanneet stressaamasta asiasta ja johan on tärpännyt.

Että mä nään punaista!!!!!!!!! :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :kieh:
Miten h*lvetissä esim. meikäläisellä hormonitoiminta käynnistyisi ja munasolut alkais kasvaa jos lopetettais yritys kun ei ne ole kasvaneet tähänkään asti???? Toisilla on ihan selkeä vika.
Ja kun edelleenkään sille stressaamiselle ei ole lukuisista tutkimuksista huolimatta löydetty mitään tieteellistä näyttöä.

Tuo on samanlaista kansanuskomusta kuin se, että Ahti antaa antejaan ja Saunatonttu tuo hyvät löylyt.. Säästäkää lapsettomuuspuolen ihmiset näiltä lässytyksiltä.

 

Tinttara, hommaa se lähete ja käy juttelemassa lääkärille. Siitä ei ainakaan mitään haittaa ole, ja vaikka aika menisi syksylle, niin saatte nyt rauhassa miettiä asiaa. Hoidot ovat rankkoja, mutta itse ajattelen niin, ettei tarvitse myöhemmin jossitella, että niihin ei lähtenyt. Tsemppiä kovasti!

Sanni76, hohhoijjaa.

 

Voi Zsiisus Sanni |O |O |O |O Olen tilittänyt tuota stressi hypoteesiä miljoona kertaa täällä. Se oli pahinta mitä minulle saattoi sanoa lapsettomuusaikana. Aivan kuin lapsettomuus olisi omaa syytä kun stressaa. Tieteellistä faktaa stressihypoteesille ei ole. Olen aidosti kiinnostunut näkemään evidenssiä! (Siis ei "mulle ja mun kymmenelle kaverille kävi näin") Nyt vielä lapsettomuudesta kärsivän pitää alkaa stressaamaan siitä että stressaa.

Tinttara: "Mulle kävi näin": En lakannut ikinä stressaamasta ja nyt stressauksen luomutulos huutaa koliikkia olohuoneessa miehen sylissä.

 

En ymmärrä miksi ihmisten, jotka eivät kärsi lapsettomuudesta täytyy tulla tänne palstalle viljelemään omia "fiksuja" mielipiteitään. Voi että alkoi kiehumaan...
Itsekin olen saanut kuulla lukuisia kertoja tuota "älä stressaa"-lausetta, mutta kummasti stressaamattomuus ei vaan saa meidän siittiöitä liikkumaan! Eli hoidot on meidän ainut mahdollisuus saada lapsi (jollei ihmeitä kävisi), ja niiden avulla raskauduin, vaikkakin nyt mennään vielä ihan alussa.
Sinuna Tinttara hakeutuisin hoitoihin, eihän sitä ikinä tiedä vaikka tarvitsisitte vain pieniä apuja. Onko mies muuten tutkittu?

 

No et luovu toivosta! Mulla itsellä on takana "vasta" vähän yli 2½ vuotta varsinaista tekoa, mutta nelisen vuotta olis saanu tulla. Mä ravasin melkein kaikki kokeet läpi ja sit meillä kävi ilmi, et siittiöt ei liiku ja niitä on todella vähän.
Mee ihmeessä hakemaan lähete lääkäriltä, joskus se on kiinni "pikkuviasta". Jonotatte kesän ja sillä aikaa voitte käydä yksityisellä spermatutkimuksissa ( 50-70?). Ja mulla ainakin noi perusverikokeet (prolaktiini, kilpirauhasarvot ja mitä niitä mahtoi olla) otettiin ihan terveyskeskuksessa.
Oletko kokeillut ovulaatiotestejä? Mä itse suosittelisin kokeilemaan, mutta jos niillä saat viivat tikkuun, niin unohda ne sen jälkeen (tai siis minä tein niin, halusin vain varmistaa, että ovulaatio tapahtuu, kun jonotimme tutkimuksiin).
Ei nää hoidot helppoja ole (henkisesti lähinnä ), mutta mun mielestä kannattaa jonkin aikaa yrittää. Meillä takana ics ja passiin ei päästy, kun alkiot ei selvinny sulatuksesta. Nyt toukokuussa kai toiseen ics:iin menossa. Sä teet tietysti itse omat päätökset. Meitä on täällä paljon ja me tuetaan toisiamme ja yhdessä jaksetaan eteenpäin.

 

Sanni: En edes viiti kommentoida miten pahalle tuollainen tuntuu.. :kieh:

Mutta Tinttara, ei kannata ajatusta täysin luovuttaa.. Pitäkää vaikka hetki taukoa, hengähtäkää.. voithan pyytää lähetteen, mutta ei sitä ole pakko käyttää ja jos menee syksyyn niin hyvä aika pysähtyä ja nauttia kesästä, vaikkei pikkuista mahassa olisi vielä Ihmeitä tapahtuu ja teille toivoisin sellaisen :heart: Ja 80% saa lapsen hoidoilla, joten älä heitä kirvestä kaivoon, jos olette valmiita menemään hoitoihin Kaikki eivät halua hoitorumbaa ja se on silti ihan ok.. on muitakin keinoja saada lapsia, adoptio, sijaisvanhemmuus jne.. Kyllä te keinon keksitte Eikä kaksinkaan ole paha olla, jos se on yhteinen päätös.. :hug:

 

Tinttara: Olen pahoillani Sannin kommentista. Kuului ehdottomasti kategoriaan lausahdukset, joita ei lausuta lapsettomille. Eikä muillekaan.

Tuo toivosta luopuminen on monipiippuinen juttu. Siinä mielessä sanoisin, että älä luovu toivosta, koska itse olen nyt raskaana viikolla 18+4, reilun neljän vuoden lapsettomuuden jälkeen. Tämä ihme sai alkunsa täysin luomusti, kuten kaikki kuusi muutakin kesken mennyttä raskauttani. Ihme on siis se, että tämä ei mennyt kesken. Ja haluan uskoa, että pysyykin nyt kyydissä loppuun saakka. Keskenmenojen lisäksi olen kokenut lähes kahden vuoden tärpittömän kauden. Meillä ei myöskään syytä lapsettomuuteen löydetty. Olimme aloittelemassa pienimuotoisia hoitoja -yksi epäonnistunut oli jo syksyllä kokeiltu-, kun tämä yksilö ilmoitti olemassaolostaan. Tässä kohtaa sitten joku totuuden torvi sanoikin minulle, että:"niinhän se usein käy, että kun luovutetaan tai ollaan lähdössä hoitoihin, niin tärppi käy!" En suostunut yhtymään hänen mielipiteeseensä. Ärsyynnyn todella paljon näistä kommenteista. Tämä lapsi sai jostain käsittämättömästä syystä alkunsa juuri nyt ja päätti pysyä kyydissä juuri nyt. Syytä en sille etsi, enkä kaipaa.

Mutta takaisin siis siihen luovuttamiseen. Itse ainakin tavallaan luovutin jollain tasolla jo pari vuotta sitten (enkä muuten pamahtanut välittömästi raskaaksi,vaikka luovutinkin!!!). Tarkoitan sillä sitä, että aloin asennoitua elämään ilman lasta. Etsimään hyviä puolia lapsettoman elämästä. Tavallaan hyväksyin sen, että elämä on loistavaa näin mieheni kanssa kaksin, MUTTA olisi ihana bonus saada tähän vielä lapsi tai jopa lapsia. Asennoiduin, tai siis asennoiduimme, elämään kaksin nyt ja aina. MUTTA ei se poistanut sitä pientä toivoa tuolta jostain syvältä. Siksi päätimme hoitojakin kokeilla, että tehdään nyt kaikki, mitä asian eteen voi tehdä ja sitten voimme jatkaa elämää kaksin. Tai no, hoitojen jälkeen olisimme vielä pohtineet adoptio-puolen, mikäli olisimme siinä vaiheessa ikämme vuoksi vielä ehtineet. Eli sellainen totaali-luovuttaminen oli ainakin minun kohdalla mahdotonta. Vaikka tavallaan luovutti, ei koskaan täysin kuitenkaan. Oli kuukausia, jolloin asiaa ei otettu puheeksi, eikä sekstaillessa miettinyt, tuleekohan tästä meidän vaavi ja oli hetkiä, jolloin huikkasin miehelle, että nyt irtos munasolu (olen aina mielestäni tuntenut sen selkeästi), jotta follow me: nyt me tehdään lapsi...

En jaksa uskoa, että sinäkään kykenisit luovuttamaan täysin, vaikka yrittäisitkin. Toista ihmistä on huono mennä neuvomaan, mutta kannustaisin varmaankin teitä hakeutumaan hoitoihin, mutta samanaikaisesti kuitenkin etsimään niitä hyviä puolia teidän kahden elämästä. Ettette aivan muserru lapsettomuuden tuskan alle.

Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille muillekin lapsettomuuden kanssa pamppaileville!!! :heart: :heart: :heart:

 

Mä ajattelen kyllä samalla tavalla kuin Sannikin, eli lapsi tulee kun/jos on tullakseen. Stressi ei varmaan merkkaa mitään. Tulee stressillä tai ilman, mutta kuitenkin sitten kun aika on oikea. Ehkä näillä, jotka on luopunu ja sen jälkeen pian tärpänny, onki ollu lapsettomuus opetuksena ja siitä on jotain pitäny oppia. Ja kun asia on opittu, tai karma kärsitty, niin tärppää. En tiedä, kunhan pohdin... Uskon, että kaikilla, varsinkin elämän isoilla asioilla on joku tarkoitus.

Ihmeitä kuitenkin tapahtuu! Varsinkin jos jaksaa uskoa niihin! Positiivinen linjaus ajattelussa, luottamus asiaan voi auttaa. Ite oon ruennu pikkuhiljaa kokeilemaan mielikuvaharjoitusta... Ajatuksilla on voimaa.

Toivon todella että teillä tärppää. :hug:

 

Orion: vuosien varrella kävin tuon ajatusmallin läpi, että tässä on nyt jokin opetus takana, joko minulle tai miehelle tai meille molemmille. Tai että meitä testataan jollain tavalla. Viime kesäisen kohdunulkoisen ja munatorven poiston jälkeen kirjoitin ajatuksiani paperille ja siellä lukee, jotta enää en jaksa ymmärtää: mitä ...ttiä meidän vielä pitäisi oppia?

Lapsettomuus tai mikä tahansa kriisi tai juttu yksilön elämässä on kyllä sellainen asia, että on huono mennä neuvomaan, vaikka olisi itse käynyt samat asiat läpi. Olen miettinyt, että miksi minun on lapsettomuuden kokeneena niin vaikea sanoa mitään oikeita sanoja toiselle samassa tilanteessa olevalle, ja tullut siihen johtopäätökseen, että syynä on juurikin se, että me ihmiset koetaan asiat niin kovin eri tavoin. Kukaan ei voi mennä toiselle sanomaan, kuinka juuri hänen olisi ajateltava tai tunnettava tai toimittava. Toiminta-ohjeita ehkä jollain tasolla voikin antaa, mutta ajatukset ja tunteet on kyllä asioita, joihin on vaikea puuttua. Ymmärtääköhän kukaan, mitä yritän sanoa? Esimerkiksi juuri tähän luovuttamiseen liittyen, nin eihän se niin tapahdu, että kun ulkopuolinen sanoo, että luovuta ja saat sen, mistä luovut. Ei tosta noin vain voi luovuttaa, se vaatii pitkän ajattelu- ja tunneprosessin, eikä välttämättä sittenkään onnistu.

On hienoa, kun joku meistä pystyy ajattelemaan, että lapsia tulee, jos on tullakseen ja kykenee siten käsittelemään lapsettomuutensa, mutta hänen ajatusmallinsa ei välttämättä auta sellaista henkilöä, joka ei vain kykene ajattelemaan asioista sillä tavoin. Sainkohan lie itseäni lainkaan ymmärretyksi? Toivottavasti.

Toivottavasti Orionin mielikuvaharjoitukset auttavat!!! Minulla eivät auttaneet, mutta luulen että mieleni oli liian heikko, en uskonut itse niihin tarpeeksi. Mutta siihen uskon, että joillain ihmisillä mielikuvaharjoitukset auttavat!

 

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni oikeasti lapsettomuudesta kärsivä pystyy ajattelemaan lapsien tulevan jos on tullakseen. Näinhän on kovin helppo ajatella muutoin, ja varsinkin silloin kun lapsia jo on. Mutta mitäs sitten, jos esim. Sanni ei olisikaan saanut lapsia? Minkähänlaiset ajatukset olisivat, stä ei voi tietää edes hän itse.

Ja edelleen mikäli todellakin on joku konkreettinen "vika" miksi lapsia ei kuulu, ei siihen auta minkäälaiset positiiviset mielikuvaharjoitukset, ei sitten pätkääkään.

 

Ei vitsi.. Suotta maksoin viistonnia hoidoista.. Oisin vaan alkanu tekeen mielikuvaharjoituksia niin olis munasolut alkanu kasvaa ja eikun suurperhettä kasaamaan!! B) Ja lehmät lentää..

 

Minä en ehkä kaikkea ole elämässä tehnyt oikein, mutta en nyt ihan paholaisenakaan itseäni ajattele.. mutta kaipa minä olen tämän ansainnut ja kaiken muun pahan elämässäni.. pitäisikö lapsihaave unohtaa? En menneisyyttäni saa muuttumaan, joten eipä niitä lapsia taida tulla.. *juuh, jatkamme hoitoja *

 

Vielä muutama ilta sitten kärvistelin siinä uskossa, että jotain todella pahaa olen ihmiskunnalle tehnyt, kun minua ei omalla lapsella suoda?

Miksi Orion lapsettomuudesta kärsivän ihmisen pitäisi kuvitella, että on tehnyt jotain, jonka opetuksena lapsettomuus juuri hänelle kuuluu? Anteeksi vaan, mutta nuo puheet ei ole niin kivaa kuultavaa ja ne satuttaa.

Niin ja ei tuntunut mielikuvaharjoittelut selittämätömällekään auttavan, vaan siihen tarvittiin ihan oikeaa hoitoa.

Iteki kärsin lapsettomuudesta, mutta mä todella uskon että kaikella on tarkoituksensa ja jotain pitää näistä oppia. Uskon edellisiin elämiin, joten syy voi olla niissäkin. Eli ei voi tietää kun ei tiedä edellisistä. Tiedän kyllä, että monelle tää kuulostaa hullulta, mutta tiedän myöskin että on paljon ihmisiä jotka uskoo samoin. Ja tiedän ettei karman laki kovin kivalta kuulosta...

Tuosta mielikuvaharjoittelusta en tiedä sen enempää, kuin että ajatuksella on oikeasti voimaa ja että on tapauksia, joissa asioiden etenemiseen on huomattavasti auttanut mielikuvat. Jos ei siihen usko, niin tuskin auttaa. Ja ei myöskään auta, jos on jokin syy, miksi joku asia ei "saa" tapahtua.

Itseään ei kuitenkaan kannata syyllistää.

 

^
Minä olen sitten ed. elämässä ollut mafiatyyppi tai joku sarjamurhaaja.. on sen verran tähän elämään koettelemuksia sattunut.. B)

..Mutta jokaisella on oma uskonsa.. minä uskon enemmän siihen, että tämän tehtävä olisi vahvistaa, mutta tällä hetkellä tuntuu että se hajoittaa Varmaan riippuu ihmisestä miten sen kokee... ja kyllähän joitain lähentää varmana, jotkut eroaa.. life is..

 

Tinttara pienelle ensiksikin :hug: . Ja :hug: kaikille muillekin lapsettomuudesta kärsiville.

Ensinnäkin, eihän luovuta toivosta, munkin mieheni bestis sai lapsen 7 vuoden HOITOJEN jälkeen. Siis ei mitään luomuyrityksiä vaan hoitoja toisensa perään. Pari keskenmenoa ja sitten lääkärin mukaan lääketieteellisenä ihmeenä syntyi eka lapsi ja vuoden ikäerolla toinen heti perään. Nainen aina sanoo mulle, että jos hän pystyi siihen, niin pystyn minäkin.

Toiseksi, nuo älä stressaa -puheet ovat todella ärsyttäviä. Ei ole mitään tieteellistä näyttöä stressittömän "vauvanteon" ja lapsen saamisen välillä. Mutta tietenkin elämä ilman stressiä on muuten vain kivempaa.

Mutta en todellakaan usko, että ajattelematta asiaa sen kummemmin voisin tulla paremmin raskaaksi, koska jos ajatuksen voimalla voi ehkäistä raskauksia, niin tuskin e-pillereitä olisi edes keksitty.

Tai nythän voidaan katsoa, että onko tuossa stressijutussa mitään perää, koska sain juuri tietää, etten ovuloi, niin että olen jättänyt varsinaisen vauvakuumeilun siihen saakka, kunnes saan ongelmaani asiallisen lääkityksen. Rupesin jopa syömään antihistamiineja, kun eipä ilman ovulaatiota niidenkään vaikutusta tartte pelätä. Mutta jos nyt sitten tuunkin ihmeellisesti raskaaksi, kun en kerran asiasta stressaa, niin tuun tänne teille kertomaan ja ylistämään stressittömän vauvanteon etuja...

Siihen on vaikea ottaa kantaa, että onko lapsettomuuden taustalla huono karma ja edelliset elämät, mutta eipä siinäkään tapauksessa stressillä ole asiaan mitään vaikutusta.

Siinä olen samaa mieltä, että jos yrittää ajatella positiivisesti ja löytää jotain positiivista ihan mistä tahansa (jos sataa paskaa, niin tehdään kakkakikkaroista kukkia), niin elämä on ylipäätään helpompaa.

Mutta stressillä ja vauvakuumeella syyllistämällä lapsettomuudesta kärsivät stressaantuvat vain entisestään, eli pientä eläytymistä toisen osaan voisi meistä varmaan jokainen harjoittaa.

 

Peesaan edellisiä järkeviä ihmisiä, mutta nyt varoitus: seuraava teksti ei sovi herkkämielisille.

Miksi v*ssa lapsensa hakkaajat, raiskaajat, narkkarit ja alkoholistit sitten ovat saaneet lapsia, jos lapsen saaminen on joku palkkio jostakin tehdystä tai tekemättömästä asiasta? Lisäksi kaikenmaailman kommentit ja jeesustelevat ihmiset "kaikille ei lapsia suoda" kuuluvat samaan p*sakkiin. Anteeksi vain, mutta minä en usko tällaiseen. Me lapsettomuudesta kärsivät emme ole niin pahoja ihmisiä, että meitä pitäisi rangaista tällaisella suunnattomalla kärsimyksellä kuin lapsettomuus.
Ymmärrän Tinttaraa oikein hyvin. Kuljen itsekin välillä niin syvissä vesissä, ettei sitä pysty kenellekään edes ääneen sanomaan, en edes miehelleni. Välillä haluaisin jopa luovuttaa elämästä. Viha, epätoivo, katkeruus, suru ja pelko kulkevat yhtä matkaa sen pienen toivon kanssa joka kuukausi. Vaikka yrittäisi luovuttaa, niin silti sitä toivoo ja pelkää samalla tulevaa pettymystä. Loppukierrosta jokainen minuutti merkitsee joko epätoivon tai toivon alkua. Suuri ihme onkin, jos tästä kaikesta huolimatta pää pysyy edes jotenkin kasassa.

Nyt tietenkin joku viisastelee, että miten minä sitten mahtaisin tulla toimeen lapsen kanss, kun nyt jo tekee niin tiukkaa. En kiellä, ettenkö olisi ajatellut sitäkin. Voin vain toivoa ja yrittää muistaa olla kiitollinen, jos se pieni meille joskus tulee.

Tinttara, kyllä sinä selviät yhdessä miehesi kanssa. Keskustelkaa ja yrittäkää jakaa vastuu keskenänne. Hoitojen aloittaminen pelottaa, mutta toisaalta se voi helpottaa. Sitten on ainakin jotakin, mitä odottaa ja toivoa. Me emme ole aloittamassa hoitoja, mieheni ei halua. Minä olisin toivonut hoitohenkilökunnalta enemmän huolenpitoa, mutta en kai osannut pyytää. Nyt yritämme vain kahdestaan. Meillä alkaa 4. vuosi.

 

Kiitos vaan teille lohduttavista sanoista ja hyvistä neuvoista...heitä en kiitä,joiden teksti satutti..
Juu,siis kyllähän mäkin olen miettinyt,että mitä pahaa olen tehnyt kun siitä näin rangaistaan..?En mitään.
Niin,olen tikuttanut ovista ja se löytyi.Myös verikoe silloi pari vuotta sitten sen todisti.En tikuta joka kierrossa..Miestä ei ole tutkittu,se olisi ollut seuraava asia meidän tutkimuksissa silloin..

Meillä elellään nyt tässä kiireellisiä aikoja,muutto ylihuomenna sinne meidän omaan yhteiseen kotiin!Sitten kun kesälomani alkaa touko-kesäkuun vaihteessa alkaa remontti,joten on onneksi muutakin mietittävää,vaikken asiaa kamalasti enää oikeasti jaksa miettiäkään..
Kai me kahdestaankin miehen kanssa pärjätään,ellei lapsia tule..
Mutta kunhan elämä remontin jälkeen tasaantuu ja asettuu uomiinsa,voin hengähtää hetken,nauttia omasta pienestä pihasta ja kesästä,sitten puhun lääkärille ja hommaan sen lähetteen..menkööt vaikka ensi kesään,mutta sittenpähän alkaa tapahtua kun on sen aika..

Kiitos kaikille ja voimia meille kaikille lapsettomille!Jaksetaan eteenpäin ja otetaan elämästä ilo irti joka tapauksessa! :heart: :flower: