Meillä lapsettomuutta 5v1kk takana,eikä mitään tunnu tapahtuvan. Viime kierto oli tuhruton,joka sinällään oli ihme!Kierrot mulla 25 ja kp 20 alkaa tuhruvuoto.Nyt menossa kp 1 ja näin ollen 5 vuotta rikkoutui.Melkein jo uskoin ja toivoin että 5 vuotta tarvittiin siihen ihmeeseen,mutta ei!Nyt kun kamalat menkkakivut vaivaa,niin kyllä tämä lapsettomuus iskee tajuntaan kovasti..Toissapäivänä olisin voinut vielä oksentaa milloin vain ja rinnat niin kipeät ettei voinut mahallaan nukkua.Luulin että pieni ihmeemme olisi vihdoin meille suotu ja LA olisi sattunut mieheni syntymäpäivälle..
Kävin tarkalleen 2v1kk sitten lapsettomuuspolilla eka kertaa.Aukiolotutkimus tehtiin tuosta käynnistä 2kk:n kuluttua. Kaikki hyvin,hormonikokeetkin normaalit.Lääkäri ei ollut millänsäkään tuhrusta ja kierron pituudesta..
Pian tämän jälkeen tuli muuhun elämään pitkäksi aikaa mutkia matkaan ja tutkimukset piti laittaa jäihin meidän puolesta.
Nyt kaikki taas hyvin ja vappuna muutto omaan asuntoon,jossa olisi ollut tilaa myös pienelle..Kuitenkin tuosta polikäynnistä on jo niin kamalasti aikaa,että kaikki kai täytyisi aloittaa alusta,tuskin voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin,eli mies tutkittu seuraavaksi..Nyt kun kesäkin tulossa,alkaa lomat pyöriä sielläkin,ei ole edes järkeä lähetettä hommata,koska se menee varmasti syksylle..Enkä edes tiedä kestääkö mun pää hoitoihin lähtöä,tai miehenkään. Olemme olleen lokakuussa 10 vuotta yhdessä ja lapsi kruunaisi kaiken.Mutta pitääkö tässä jo näin nuorella iällä luopua siitä haaveesta,että lapsia olisi liuta?! En voi ymmärtää miksi raskaaksi tulo on näin kamalan vaikeaa! Kyyneleen silmiä polttaen sanoin miehelle aamulla "ei taaskaan vauvaa"..Tuntuu jo niin pahalle edes sanoa sitä hänelle enää kerta toisensa jälkeen.Mies kyseli eilen että joko on alkanut..Menkat myöhästyi 1 pvän.Sieltähän ne vaan tavalliseen tapaan tulivat..
Mitä tässä enää voi?Miten jaksan?Mistä aloitan?
Kävin tarkalleen 2v1kk sitten lapsettomuuspolilla eka kertaa.Aukiolotutkimus tehtiin tuosta käynnistä 2kk:n kuluttua. Kaikki hyvin,hormonikokeetkin normaalit.Lääkäri ei ollut millänsäkään tuhrusta ja kierron pituudesta..
Pian tämän jälkeen tuli muuhun elämään pitkäksi aikaa mutkia matkaan ja tutkimukset piti laittaa jäihin meidän puolesta.
Nyt kaikki taas hyvin ja vappuna muutto omaan asuntoon,jossa olisi ollut tilaa myös pienelle..Kuitenkin tuosta polikäynnistä on jo niin kamalasti aikaa,että kaikki kai täytyisi aloittaa alusta,tuskin voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin,eli mies tutkittu seuraavaksi..Nyt kun kesäkin tulossa,alkaa lomat pyöriä sielläkin,ei ole edes järkeä lähetettä hommata,koska se menee varmasti syksylle..Enkä edes tiedä kestääkö mun pää hoitoihin lähtöä,tai miehenkään. Olemme olleen lokakuussa 10 vuotta yhdessä ja lapsi kruunaisi kaiken.Mutta pitääkö tässä jo näin nuorella iällä luopua siitä haaveesta,että lapsia olisi liuta?! En voi ymmärtää miksi raskaaksi tulo on näin kamalan vaikeaa! Kyyneleen silmiä polttaen sanoin miehelle aamulla "ei taaskaan vauvaa"..Tuntuu jo niin pahalle edes sanoa sitä hänelle enää kerta toisensa jälkeen.Mies kyseli eilen että joko on alkanut..Menkat myöhästyi 1 pvän.Sieltähän ne vaan tavalliseen tapaan tulivat..
Mitä tässä enää voi?Miten jaksan?Mistä aloitan?