Luottamuspula 9 vuotiaan kanssa

["äippä1"]

Meillä on ihana ja empaattinen 9 vuotias poika, mutta vähitellen on luottamus hävinnyt - on jatkuvasti ruudun ääressä, jos ei olla kotona (ja vaikka oltaisikin niin koko ajan kärttää), syö salaa herkkuja jne. Vaikka olisi sovittu, että kysytään lupa ja yksin ollessa ei jatkuvasti olisi ruutu auki niin jää kiinni sopimuksien rikkomisesta. Pieniä valkoisia valheita, esim. eilen myöhästyi muutaman minuutin koulusta (eikä siinä mitään) - mutta isälleen sanoi, ettei myöhästynyt ja nimenomaan tuo totuuden muuttaminen harmittaa.
Leikkiminen on jäänyt koko ajan vähemmälle, pikkusisaruksen kanssa riitelee enemmän. Eli ikään kuin pieni murkkuikä jo päällä. Lapsi kasvaa joo..mutta tuon luottamuksen haluaisin saada! Nyt en yhtään luota, jos lapsi esim. sanoo, ettei pelaa kaverillaan tai ei istu koko aikaa telkkarin ääressä, jos olen töissä. Pieniä asioita, mutta vähitellen asiatkin muuttuvat isommiksi... Toki voidaan laittaa salasanat ja ehdottomat kiellot ja olla ostamatta mitään herkkuja kaappiin, mutta ei sekään kuulosta oikealta suunnalta.
Ja harmittaa kun koko ajan tulee naputettua ruutuajasta ja sisällä olemisesta Ja lapsi vänkää vastaan.
No siinä tälläinen keskiviikkoaamun purkaus. Ei tähän mitään yhtä ainoaa ratkaisua varmaankaan ole ja kuuluu asiaankin, mutta kiva olisi jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.

 

[Vierras]

Jos lapsella on kehittymässä riippuvuus telkkariin tai pelaamiseen niin sen voi olla itse liian vaikea hallita sitä pelaamista ja tv:n katselua. Laita siis vaan se salasana tai ota hdmi-johto mukaan töihin tms.

Sitten keskustelette tuosta luottamuksesta ja sen menettämisestä, ja rajoitatte lapsen vapauksia reilusti valehtelusta, totta puhumalla voipi sitten pikkuhiljaa saada luottamussa=vapauksia takaisin.

 

["äide"]

Telkkarilla ja tietokoneella on toki valtava imu tuon ikäiselle pojalle. Kun mietit nyt poikaasi (ei pienempänä) niin mitä kuvittelisit/ajattelisit/toivoisit hänen tekevän ruudun tuijottelun sijasta esim.silloin kun on yksin kotona? Oletteko yhdessä miettineet eri vaihtoehtoja? Toki sitä toivoo, että lapsella on omaakin mielikuvitusta ja keksii tekemistä, mutta joskus se voi olla lapsellekin vaikeaa. Ja varmasti tietsikka ja telkka lapsen mielessä voittaa monen monen muun vaihtoehdon.

Joskus voi myös auttaa uusi lähestymistapa. Joskus sen sijaan että kieltää lasta "älä pompi!" toimiikin paremmin jos kertoo mitä pitää tehdä "hae huoneesta joku kiva lelu" (esimerkki ajatellen pienempää lasta).
Myös hyvä muistaa, että porkkana on aina keppiä tehokkaampi. Jospa kokeilisitte keskustella asiasta ja miettisitte palkinnon jos onnistuu pitämään kiinni sovitusta päivittäisestä ruutu ajasta esim.kahden viikon ajan. Sinä aikana poika voi keksiä monia uusia tapoja viettää aikaa. Myös siitä, että muuntelee totuutta on hyvä keskustella ja keksiä vaikka rehellisyydestäkin saatava palkinto.

Olettehan korostaneet kotona sitä, että jos vahingossa "mokaa" esim.myöhästyy bussista niin kukaan ei suutu ja että kaikki mokaa välillä. Jos mokaa niin silloin on parasta vaan reippaasti myöntää asia ja sitten yhdessä mietitään mitä voisi tehdä ettei samaa tapahdu uudestaan

Voi olla että olette jo kokeilleet kaikkia näitä, mutta kirjoitinpa kuitenkin. Stemppiä