väsynyt
Pakko purkaa mieltä. Odotan asiallisia kommentteja, solvaajat älkööt vaivautuko! Tästä voisi tehdä useemmankin aloituksen mutta listaan ne kaikki tähän:
Voiko 3-vuotiaalla olla masennusta?
Meidän 3v on tullut aivan apaattiseksi. Ei keksi mitään tekemistä sisällä, ei ulkona. Ei osallistu muiden leikkiin, ei halua kävellä, ei kiipeillä, ei mitään mitä ennen tykkäsi. Tänään kyllä pyysi polkupyörää, mutta eihän sitä tuonne hankeen voi antaa. Innostuu hetkeksi jostain leikistä tms mutta muutaman minuutin jälkeen lopahtaa ja pyytää syliin, alkaa itkemään tai heittäytyy maahan. Ennen oli tosi riehakas, vauhdikas ja reipas, nyt pelaisi vaan tietsikalla tai istuu/makaa sohvalla.
Miten hyväksyä lapsen lihominen?
Lapsi on siis muutamassa kuukaudessa kerännyt 3 kg, koska haluaa jatkuvasti syödä! Jos kiellän, heittäytyy maahan itkemään surkeasti, että hänellä on nälkä
Annan vitamiinejakin, ettei vain olisi mikään puutos. Ja koska syö jatkuvasti -siis en anna lupaa, mutta käy salaa napsimassa- eikä liiku, niin kyllä 3 kg näkyy pienessä. On aina ollut hyvä syömään, mutta nyt söisi siis lautasellisia, ja välipaloja jatkuvasti pyytää.
Miten saa molluskat pois?
Niitä on naamassa, kyljissä, niskassa, ja ympäri kehoa yksittäisiä. Ollut jo lähes vuoden. Kyllä niitä kuivuu, mutta uusia taas tulee.
Miten jaksan hankalan lapsen kanssa?
Lapsi on ollut hankala aina, olen joutunut ihan erilailla venyttämään pinnaa, käyttämään aikaa ja selviytymään tämän vaativan lapsen kanssa, kuin muiden lasteni. Nyt kun ongelmat vaan lisääntyvät, niin tuntuu etten enää jaksa! Jo raskausaika oli vaikea, lapsi isokokoinen ja verotti voimiani. Reilun kuukauden iässä hän sairastui infektiokierteeseen ja vuoden ajan tuli lääkäri ja sairaala tutuksi. Edelleen rasvataan atooppista ihoa ja korvatulehduksia on silloin tällöin, ja kun lapsi valittaa että johonkin sattuu niin sydän hyppää kurkkuun ja olen taas kauhuissani, vaikkei enää mitään vaikeaa olekaan ollut. Monelle kai tästä tulisi erityinen rakkaus huolehdittavaan lapseen, mutta minulle tämä lapsi on välillä taakka, ja sitä ajatusta on tosi vaikea piilottaa lapselta! Ihan tosissani yritän, hellin ja suukottelen, vaikka ei olisi tunteita.
Mitä siis teen? Antakaa ihan konkreettisia neuvoja!
Voiko 3-vuotiaalla olla masennusta?
Meidän 3v on tullut aivan apaattiseksi. Ei keksi mitään tekemistä sisällä, ei ulkona. Ei osallistu muiden leikkiin, ei halua kävellä, ei kiipeillä, ei mitään mitä ennen tykkäsi. Tänään kyllä pyysi polkupyörää, mutta eihän sitä tuonne hankeen voi antaa. Innostuu hetkeksi jostain leikistä tms mutta muutaman minuutin jälkeen lopahtaa ja pyytää syliin, alkaa itkemään tai heittäytyy maahan. Ennen oli tosi riehakas, vauhdikas ja reipas, nyt pelaisi vaan tietsikalla tai istuu/makaa sohvalla.
Miten hyväksyä lapsen lihominen?
Lapsi on siis muutamassa kuukaudessa kerännyt 3 kg, koska haluaa jatkuvasti syödä! Jos kiellän, heittäytyy maahan itkemään surkeasti, että hänellä on nälkä
Annan vitamiinejakin, ettei vain olisi mikään puutos. Ja koska syö jatkuvasti -siis en anna lupaa, mutta käy salaa napsimassa- eikä liiku, niin kyllä 3 kg näkyy pienessä. On aina ollut hyvä syömään, mutta nyt söisi siis lautasellisia, ja välipaloja jatkuvasti pyytää.Miten saa molluskat pois?
Niitä on naamassa, kyljissä, niskassa, ja ympäri kehoa yksittäisiä. Ollut jo lähes vuoden. Kyllä niitä kuivuu, mutta uusia taas tulee.
Miten jaksan hankalan lapsen kanssa?
Lapsi on ollut hankala aina, olen joutunut ihan erilailla venyttämään pinnaa, käyttämään aikaa ja selviytymään tämän vaativan lapsen kanssa, kuin muiden lasteni. Nyt kun ongelmat vaan lisääntyvät, niin tuntuu etten enää jaksa! Jo raskausaika oli vaikea, lapsi isokokoinen ja verotti voimiani. Reilun kuukauden iässä hän sairastui infektiokierteeseen ja vuoden ajan tuli lääkäri ja sairaala tutuksi. Edelleen rasvataan atooppista ihoa ja korvatulehduksia on silloin tällöin, ja kun lapsi valittaa että johonkin sattuu niin sydän hyppää kurkkuun ja olen taas kauhuissani, vaikkei enää mitään vaikeaa olekaan ollut. Monelle kai tästä tulisi erityinen rakkaus huolehdittavaan lapseen, mutta minulle tämä lapsi on välillä taakka, ja sitä ajatusta on tosi vaikea piilottaa lapselta! Ihan tosissani yritän, hellin ja suukottelen, vaikka ei olisi tunteita.
Mitä siis teen? Antakaa ihan konkreettisia neuvoja!