Luotatteko siihen että lääkärit, lastensuojelu jne ovat aina oikeassa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

"..."

Vieras
Tuntuu että täällä osa porukkaa pitää lääkäreitä ja lastensuojelun väkeä ym. viranomaisia erehtymättöminä.

Jos lääkäri sanoo että lapsi on terve niin se on vaikka itkisi vuorokauden ympäri..
Jos THL sanoo että rokotus on turvallinen vaikka muualla maailmassa ko. rokotetta ei käytetä...
Jos lastensuojeluviranomaiset sanovat että vanhemmat eivät jaksa, niin he eivät jaksa..
Jne.

Tuntuu uskomattomalta miten sinisilmäisesti "virallisiin tahoihin" nykyäänkin vielä luotetaan. Ihmisiähän nekin ovat enkä yhtään erehtymätöntä ihmistä ole vielä tavannut. Ja vaikka he ovat viranomaisia omat mielipiteet ja ajatukset väistämättä vaikuttavat ko. henkilön toimintaan vaikka ei saisi.
 
En tietenkään, nehän on ihmisiä.

Vaikka tarkoitus olisikin olla oman alansa ammattilainen, se ei tarkoita samaa kuin erehtymätön. Ihminen on inhimillinen, virheitä sattuu. Jokaisella on onneksi oma järki (toivottavasti.)
 
Onneksi viranomaiset eivät teekkään päätöksiä yksin ja lääkärin kannan voi aina käydä tarkistamassa toisela lääkärillä.
Onneksi Suomessa ei ketään pakoteta mihinkään, vaan aina saa kertoa oman kantansa ja viedä asiaansa eteenpäin, jos kokee kärsineensä vääryyttä.
 
Olen kuullut terveydenhoitohenkilö kunnalta sellaisia juttuja etten tosiaankaan luota.
Juttuja olisi vaikka kuinka paljon. Viimeisin oli sellainen että kotihoidossa olevalta vakavasti sairaalta kroonikolta oli tukkeutunut virtsakatetri. Soittelin aamulla pikaista apua kun potilaan olo oli jo kivulias. Hoitaja lupasi tulla sitten kun kerkiää joskus iltapäivällä. Sanoi että kipuihin voi antaa buranaa! Soitin päivystykseen mutta sieltä vastattiin että voihan tänne tulla jos ambulanssi ottaa kyytiin. Täälläkään ei katetria avata sen nopeammin kuitenkaan. Että näin.
Hoitaja tuli iltapäivällä, oli käynyt syömässäkin tässä välillä.
Tämä vain yksi pieni juttu monista.
 
Täällä on nytkin muutama ketju, missä ihmiset nostavat "viranomaiset" ylimpään kastiin joka tietää paremmin perheet, ihmiset tai lapset itse.

Ihmettelen suuresti mistä ihminen saa tuon luottamuksen. Ehkä jos ei sairasta, ei ole lapsia tai korkeintaan yksi eikä ikinä ole joutunut viranomaisten kanssa mihinkään tekemisiin.
 
Mitä enemmän lääkäreitä ja mitä paremmin terveydenhuollon maailmaa tunnen, sen paremmin ymmärrän miksi he eivät voi olla aina oikeassa. Miksi jokaista potilasta ei voi tutkia tarkkaan päästä varpaisiin, jos oireet ei anna syytä epäillä mitään vakavampaa.
Luotan lääkäriin, mutta myös omaan tietooni ja järkeeni. Tarvittaessa kyseenalaistan, kyselen perusteita, hankin toisen mielipiteen.

Mitä lastensuojeluun tulee, niin mulla ei ole syytä olla luottamatta heihin. Sen tiedän, että joka ikinen tietämäni huostaanotettujen lasten vanhempi on sitä mieltä että ls on mätä eikä heissä ole mitään vikaa. Mutta he ovat omille vioilleen sokeita.
 
Miten lääkäreihin voisi luottaa, kun heidän tasonsa on mitä on? Yhden lapsen kohdalla lääkäri sanoi, ettei tää ainakaan mitään purppuraa ole. Sitähän se sitten kuitenkin oli. Toisen lapsen kohdalla toinen lääkäri sanoi, ettei tiedä, mitä tämä on, mutta vesirokkoa se ei ainakaan ole. No sepä olikin yllätys yllätys: vesirokko! Yksi lääkäri taas sanoi, ettei lapsi ole allerginen millekään, mutta kun kerran olen noin vauhko, niin laitetaan tutkimmuksiin ihan vaan äidin mieliksi. Ja taas lääkäri erehtyi. Vaikeasti moniallerginenhan se lapsi oli.
Ihmisiähän ne ovan viranomaisetkin, joten erehdyksiä sattuu, se on varmaa se.
 
Mitä enemmän lääkäreitä ja mitä paremmin terveydenhuollon maailmaa tunnen, sen paremmin ymmärrän miksi he eivät voi olla aina oikeassa. Miksi jokaista potilasta ei voi tutkia tarkkaan päästä varpaisiin, jos oireet ei anna syytä epäillä mitään vakavampaa.
Luotan lääkäriin, mutta myös omaan tietooni ja järkeeni. Tarvittaessa kyseenalaistan, kyselen perusteita, hankin toisen mielipiteen.

Mitä lastensuojeluun tulee, niin mulla ei ole syytä olla luottamatta heihin. Sen tiedän, että joka ikinen tietämäni huostaanotettujen lasten vanhempi on sitä mieltä että ls on mätä eikä heissä ole mitään vikaa. Mutta he ovat omille vioilleen sokeita.

Mistähän ne lastensuojeluun löytävät noita ihmisiä jotka eivät koskaan erehdy?
 
Miten lääkäreihin voisi luottaa, kun heidän tasonsa on mitä on? Yhden lapsen kohdalla lääkäri sanoi, ettei tää ainakaan mitään purppuraa ole. Sitähän se sitten kuitenkin oli. Toisen lapsen kohdalla toinen lääkäri sanoi, ettei tiedä, mitä tämä on, mutta vesirokkoa se ei ainakaan ole. No sepä olikin yllätys yllätys: vesirokko! Yksi lääkäri taas sanoi, ettei lapsi ole allerginen millekään, mutta kun kerran olen noin vauhko, niin laitetaan tutkimmuksiin ihan vaan äidin mieliksi. Ja taas lääkäri erehtyi. Vaikeasti moniallerginenhan se lapsi oli.
Ihmisiähän ne ovan viranomaisetkin, joten erehdyksiä sattuu, se on varmaa se.

Miksi lääkärin perusoletus pitää olla että vanhemmat yliregoivat tai eivät muuten vaan tiedä mistään mitään.
 
Mitä enemmän lääkäreitä ja mitä paremmin terveydenhuollon maailmaa tunnen, sen paremmin ymmärrän miksi he eivät voi olla aina oikeassa. Miksi jokaista potilasta ei voi tutkia tarkkaan päästä varpaisiin, jos oireet ei anna syytä epäillä mitään vakavampaa.
Luotan lääkäriin, mutta myös omaan tietooni ja järkeeni. Tarvittaessa kyseenalaistan, kyselen perusteita, hankin toisen mielipiteen.

Mitä lastensuojeluun tulee, niin mulla ei ole syytä olla luottamatta heihin. Sen tiedän, että joka ikinen tietämäni huostaanotettujen lasten vanhempi on sitä mieltä että ls on mätä eikä heissä ole mitään vikaa. Mutta he ovat omille vioilleen sokeita.

Eiköhän lähtökohta ole se, ettei minkään ammattiryhmän edustajat voi olla 100% oikeassa, oli sinulla heistä henk. koht. kokemusta tai ei .
 
Mistähän ne lastensuojeluun löytävät noita ihmisiä jotka eivät koskaan erehdy?

Käsittääkseni siellä tehdään tärkeät päätökset tiimityöskentelynä. Se aika hyvin minimoi yksittäisen henkilön erehtymisen riskin.

Ja suurin osa meistähän elää koko elämänsä siten, ettei ole missään vaiheessa lastensuojelun kanssa tekemisissä. Se asia on monelle kai yllätys, tai ainakin itse olen törmännyt siihen että "sossun vainoamat" olettavat sossun olevan muidenkin niskassa koko ajan. Minä en ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, vaan olen ihan oman parhaani mukaan toiminut niin lasten kuin muidenkin asioiden suhteen, eikä mulla näinollen siis ole syytä olla luottamatta sosiaaliviranomaisiinkaan. Hyvää työtä ne on ainakin tietämieni ongelmaperheiden lasten eteen tehneet.
 
Viimeksi muokattu:
Miksi lääkärin perusoletus pitää olla että vanhemmat yliregoivat tai eivät muuten vaan tiedä mistään mitään.

Mua ei ole koskaan kohdeltu noin. Päinvastoin, on kuunneltu mun mielipide ja keskusteltu siitä onko jotkut tutkimukset oikeasti tarpeen vai ei, onko joku lääkitys oikeasti välttämätön vai voisiko muitakin keinoja kokeilla.
Olen kyllä osannut perustella sen, miksi olen ollut lääkärin kanssa eri mieltä, jos olen ollut eri mieltä.
 
Käsittääkseni siellä tehdään tärkeät päätökset tiimityöskentelynä. Se aika hyvin minimoi yksittäisen henkilön erehtymisen riskin.

Ja suurin osa meistähän elää koko elämänsä siten, ettei ole missään vaiheessa lastensuojelun kanssa tekemisissä. Se asia on monelle kai yllätys, tai ainakin itse olen törmännyt siihen että "sossun vainoamat" olettavat sossun olevan muidenkin niskassa koko ajan.

Päätökset tehdään tiimityöskentelynä mutta asian kai yleensä valmistelevat yksi tai kaksi työntekijää. Heidän raporttiensa (=mielipiteensä?) mukaan kai päätökset tehdään, tuskin se koko tiimi esim. perheessä ravaa. Mielestäni tuo antaa suuren mahdollisuuden
erehtymisiin. Jos jollain tiimin työntekijällä on vahvat mielipiteet yleensä muut taipuvat siihen.

Ja tässä asiassa minulla ei ole oma lehmä ojassa - en siis koskaan ole joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa oman perheeni kanssa.
 
[QUOTE="vieras";23886014]Vakava aihe, mutta jotenkin huvittava lause mammapalstalla. Mammathan tunnetusti ovat hyvin tunnettuja objektiivisuudestaan, kun kyseessä on omat herrantertut. :D[/QUOTE]

Ok, ymmärrän pointin ;)

Mutta vakavasti ottaen jos menet ympäri vuorokauden itkevän vauvan kanssa lääkäriin, kuinka moni lääkäri rupeaa tosissaan tutkimaan lasta? Moniko toteaa että lapset nyt vaan itkevät? Ei luoteta siihen että vanhemmat tietävät missä menee "normaalin raja".
 
Käsittääkseni siellä tehdään tärkeät päätökset tiimityöskentelynä. Se aika hyvin minimoi yksittäisen henkilön erehtymisen riskin.

Ja suurin osa meistähän elää koko elämänsä siten, ettei ole missään vaiheessa lastensuojelun kanssa tekemisissä. Se asia on monelle kai yllätys, tai ainakin itse olen törmännyt siihen että "sossun vainoamat" olettavat sossun olevan muidenkin niskassa koko ajan. Minä en ole ollut tekemisissä lastensuojelun kanssa, vaan olen ihan oman parhaani mukaan toiminut niin lasten kuin muidenkin asioiden suhteen, eikä mulla näinollen siis ole syytä olla luottamatta sosiaaliviranomaisiinkaan. Hyvää työtä ne on ainakin tietämieni ongelmaperheiden lasten eteen tehneet.

mä olen vierestä nähnyt kun isältä viedään oikeudet lapseen kun äiti suoltaa paskaa suustaan ja lastenvalvojia on kuulemassa tasan yksi joka sitten kirjoittaa oman näkemyksensä asiasta.
 
[QUOTE="...";23886049]Päätökset tehdään tiimityöskentelynä mutta asian kai yleensä valmistelevat yksi tai kaksi työntekijää. Heidän raporttiensa (=mielipiteensä?) mukaan kai päätökset tehdään, tuskin se koko tiimi esim. perheessä ravaa. Mielestäni tuo antaa suuren mahdollisuuden
erehtymisiin. Jos jollain tiimin työntekijällä on vahvat mielipiteet yleensä muut taipuvat siihen.

Ja tässä asiassa minulla ei ole oma lehmä ojassa - en siis koskaan ole joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa oman perheeni kanssa.[/QUOTE]

Vain sinisilmäinen luulee että tiimityöskentely turvaa luotettavan ja oikean päätöksen. Eräänlaisesta "tiimityöskentelystä" on tarkoitus tehdä ohjelma. Hienot sanat kuten moniammatillisuus ei todellakaan takaa mitään hienoa miltä se kuulostaa. Moniammatilliselle työryhmälle annetaan viranomaisten omat näkemykset joiden perusteella nuo ammatti-ihmiset tekevät lausuntonsa. Ammatillisuus ja luotettavuus on tuosta kaukana! Tunnen eräänkin perheen joilta lapset vietiin kiireellisesti huostaan juurikin moniammatillisen tiimin lausunnon vuoksi. Tiedot, jotka heille annettiin, tulivat tietenkin viranomaisilta. Heidän oma näkemyksensä ilman perheen ääntä. Oikeudenmukaistako?
 
Mistähän ne lastensuojeluun löytävät noita ihmisiä jotka eivät koskaan erehdy?

Lastensuojeluasiakkaiden perheessä tilanne on jo yleensä niin huono, ettei siinä voi enää kauheasti mennä pieleen, kun perhettä tukee. Ja tilenteen pitää olla erityisen huono, jos sijoitusta tai huostaanottoa mietitään. Eli laki velvoittaa tutkimaan kaiken niin tarkkaan ja tukemaan perhettä kaikin mahdollisin keinoin ennen raskaampia toimenpiteitä, joten se minimoi virheet. Toki niitäkin varmasti sattuu myös lastensuojelussa.
 
[QUOTE="Riittu";23886186]Lastensuojeluasiakkaiden perheessä tilanne on jo yleensä niin huono, ettei siinä voi enää kauheasti mennä pieleen, kun perhettä tukee. Ja tilenteen pitää olla erityisen huono, jos sijoitusta tai huostaanottoa mietitään. Eli laki velvoittaa tutkimaan kaiken niin tarkkaan ja tukemaan perhettä kaikin mahdollisin keinoin ennen raskaampia toimenpiteitä, joten se minimoi virheet. Toki niitäkin varmasti sattuu myös lastensuojelussa.[/QUOTE]

Onko joka perheessä asiat välttämättä tosi huonosti. Kyllähän täälläkin ollaan vähän väliä tekemässä nimettömiä ilmoituksia ties mistä asioista.

Esim. jos perheessä nyt ei viikkosiivouksia joka viikko tehdä ja naapuri tekee ilmoituksen. Koti on sekainen ja muutama tahrakin lattialla (lapsiperheessä..) Mitä jos sattuukin sellainen työntekijä jonka mielestä paikkojen pitää loistaa pölyttöminä aina (=henkilökohtainen mielipide). Ja hän maalaa työtovereiden silmiin kuvan saastaisesta loukosta jne..

No en tiedä kuinka siinä voisi lopulta käydä mutta kyllä työntekijöiden henkilökohtaiset mielipiteet vaikuttavat suuresti päätöksiin. Jos henkilökemiat eivät kohtaa, on virheen vaara suuri.
 
Onko joka perheessä asiat välttämättä tosi huonosti. Kyllähän täälläkin ollaan vähän väliä tekemässä nimettömiä ilmoituksia ties mistä asioista.

Esim. jos perheessä nyt ei viikkosiivouksia joka viikko tehdä ja naapuri tekee ilmoituksen. Koti on sekainen ja muutama tahrakin lattialla (lapsiperheessä..) Mitä jos sattuukin sellainen työntekijä jonka mielestä paikkojen pitää loistaa pölyttöminä aina (=henkilökohtainen mielipide). Ja hän maalaa työtovereiden silmiin kuvan saastaisesta loukosta jne..

No en tiedä kuinka siinä voisi lopulta käydä mutta kyllä työntekijöiden henkilökohtaiset mielipiteet vaikuttavat suuresti päätöksiin. Jos henkilökemiat eivät kohtaa, on virheen vaara suuri.

Turhista ilmoituksista ei helpolla lastensuojelun piiriin pääse/joudu. Käyvät paikan päällä toteamassa että kaikki on kunnossa, ja se siitä. Jos siis kaikki on kunnossa.

Ja työntekijöitä käy täällä ainakin 2 kpl. Ei, ei ole meillä käyneet, mutta ystävän luona kyllä (naapurin tekemä aiheeton ilmoitus, yksi monista), naapuritalossa (oli syytäkin), ja ystävän naapurissa (täysin syystä).
 
Minä en ainakaan luota. Jouduin lapsena käymään perheneuvolassa ja siellä ainakin laukoivat kaiken maailman "totuuksia" minusta ja mikään niistä ei pitänyt paikkaansa. Päätökset tekivät kuitenkin näiden "totuuksiensa" perusteella. Yksi oli mm. se, että väittivät minua hallitsevaksi ihmiseksi, vaikka ei paljon enempää väärin olisi tuokaan voinut mennä. Vaikka kuinka yritti sanoa vastaan niin eivät uskoneet mitään.
 
Perheestä kuin perheestä saa mukavasti väännettyä huonoa kuvaa. Juoruakka-ilmiö ei ole kummoinen tapa vääristää asioita. Se on sitä kun toinen kertoo asian, kirjoitaa paperille ja saa näyttämään asiat kamalilta.
Esimerkki: Perhetyöntekijä käy perheessä, tekee havaintoja ja kirjaa ne ylös. Nämä kirjaukset tietenkin lastensuojelun työntekijä lukee ja tekee omat päätelmänsä. (Kuulematta tietenkään perheen omaa mielipidettä kirjauksiin.) Perhetyöntekijä kirjoittaa mm. että lapsi syö kuivaa leipää aamiaiseksi. Kuulostaa aika köyhältä eikö? Mikä on totuus, jota ei perheeltä ole kysytty. No se on se, että lapsi nimenomaan haluaa syödä leipää ilman voita tai muuta päällä. Lapsella on juuri nyt sellainen vaihe, että tykkää mutustaa sitä kuivaa leipää! Mutta näin perhetyöntekijä saa tuonkin asian näyttämään kamalalta.
Tai että perhetyöntekijä kirjaa että lattialla on koiran pissaa ja kakkaa. Hyi kamalaa! Mikä on totuus: Perheessä on pentukoira joka ei ole vielä sisäsiisti. Pissat ja kakat kyllä siivotaan aina pois, mutta nyt juuri on sattunut perhetyöntekijän silmään pentu-paran vahinko!
Hullua eikö totta, mutta näin toimii Suomen lastensuojelu. Perhetyöntekijät ovat näitä "ammatti-ihmisiä" jotka toimivat sossujen silminä ja ääninä. He tuovat sossuille luotettavat havaintonsa. Näiden havaintojen perusteella perheestä tehdään "diagnoosi" ja mietitään onko perhe sopiva lapsille vai pitäisikö lapset huostaanottaa. Minusta tämä on aika pelottavaa!
 

Yhteistyössä