Luonnollinen keskenmeno 9+

[krizze]

Kaipaisin kokemuksia spontaanista/luonnollisesta keskenmenosta.

Itsellä keskenmeno tapahtui pari päivää sitten viikoilla 9+3. Ainoa oire oli pari päivää aikaisemmin alkanut ruskea vuoto, jota ennen olin ollut hiivatulehduksen takia lääkekuurilla. Pahinta vuotoa kesti noin 4h, jonka aikana kovia kipuja aina isompien hyytymien/raskausmateriaalin ulostullessa (mm. istukka+alkio). Nyt vuoto 'rauhoittunut' runsaan kuukautisvuodon tasolle, tosin edelleen kerran-pari päivässä tulee suurempia hyytymiä ulos kipujen kera. Tämä on kolmas keskenmenoni, mutta muut ovat tapahtuneet aikaisemmilla viikoilla, jolloin keskenmeno on lähinnä vaikuttanut tavallista runsaammilta ja kivuliaammilta kuukautisilta.

Mielessäni pyöriviä kysymyksiä on: Kävitkö jossain vaiheessa lääkärissä tms.? Tuliko kaikki raskausmateriaali ulos itsestään vai tarvittiinko kaavintaa tms.? Kuinka kauan vuoto ja kivut jatkuivat? Koska seuraavat kuukautiset tulivat? Koska yrititte uutta raskautta?

 

[jääräpää]

Mun ensimäinen km v.2005 taPahtui spontaanisti jotain 5+ viikoilla. Kaikki tuli ulos itsestään ja kävin kontrollissa gynellä joka totesi ultralla kohdun tyhjentyneen. Vuoto ja kivut kestivät jotain puolitoista viikkoa. Seuraavat kuukautiset tulivat ihan normisti normikierron mukaan. Uutta raskautta yritettiin parin normaalikierrron jälkeen ja n. reilun kolmen kuukauden päästä alkoi onnistunut raskaus.

 

[krizze]

kiitos kommentista jääräpää ja pahoittelut km-kokemuksista (muistaakseni yksi aivan tuore takana) :hug:
päädyin käymään viime perjantaina ensiavussa keskusteltuani ensin sairaanhoitajan kanssa puhelimessa (olen ulkomailla). ultrasivat, ottivat verikokeet ja tekivät sisätutkimuksen. kaikki näytti hyvältä silloin ja vuoto onkin nyt vähenemään päin. kipuja on edelleen, mutta eivät onneksi enää niitä supistelun kaltaisia. aikaisemmissa keskenmenoissa en ole gynellä käynyt kuin vasta pari kuukautta km:n jälkeen, mutta tällä kertaa kivut ja vuoto oli niin paljon rajumpia, että ihan oman mielenrauhankin vuoksi menin sairaalaan. taidetaan täälläkin odotella ainakin ne yhdet menkat ennen uutta yritystä, sillä en pysty kuvittelemaan uutta raskautta alkamaan jo ensi viikolla..

lisäys: ja sain myös selville omaavani negatiivisen veriryhmän eli onneksi menin sairaalaan ajoissa, niin sain sen piikin tulevia raskauksia varten

 

[Aurinko-65]

Sain keskenmenon pari päivää sitten raskausvkolla 7, jolloin alkion todettiin kuolleen
viikkoa aikaisemmin. Pahalta tuntuu päivä päivältä enemmän ja vatsaan koskee. En ole enää mikään nuori, siksi keskenmeno ottaakin henkisesti niin koville. Verihyytymiä on tullut paljon ja vuoto on runsasta, ehkä on parempi varata aika gynegologille tarkastukseen ettei tule jälkeenpäin mitään tulehduksia.

 

[jääräpää]

Aurinko-65 :hug: :hug: :hug: :'( lämpimät halit sinne. Suosittelen todella kontrolliultraa. Itselläni oli äskettäin tosiaan keskeytynyt km jonka takia olin lääkkeellisessä tyhjennyksessä ja lähettivät kotiin et kaikki muka ok... (eivät suostuneet ultraamaan). menin yksityiselle reiolun viikon päästä ultraan ja siellä todettiin että vielä on pala istukkaa joten jouduin kaavintaan :| ja siitä nyt toipumassa. jos kaikki tulee itsestään ulos niin se on aina parempi ja hellävaraisempi kohdulle ja palautuu nopeammin...jos jotain positiivista yrittää hakea asiasta.
Itsekin otin ekan km:ni ihan eri tavalla kuin tämän kun ikää jo niin paljon että kiirettä pitää ja välillä pieni epätoivon poikanen valtaa. joten siis ymmärrän tunteesi. :hug:
Ja halit :hug: krizzelle kans!! :heart:

 

[krizze]

Aurinko-65 :hug:

Mullakin ikää on jo 32 ja kun lapsia ei vielä ole, niin pelottaa että tuleeko tässä kiire, jos ei pian ala onnistamaan (miehen kanssa puhuttu että haluttaisiin 2-3.. voihan sitä haluta, eri asia saako yhtään..).. kaksi edellistä keskenmenoa tuntui jotenkin helpommilta käydä läpi myös mulle tai sitten aika on vain jotenkin saanut unohtamaan. nyt tosiaan kohta viikko mennyt ja tuntuu että syöksyn edelleen alaspäin, vaikka viime viikolla jo parina päivänä olin asian muka hyväksynyt.. ehkä se että mies ajattelee jo seuraavaa raskautta eikä näytä minkäänlaisia tunteita kuten aikaisemmissa tekee kaiken vaikeammaksi..

:hug: myös jääräpäälle, pistää vihaksi, että virheillään tekevät raskaasta kokemukesta vielä pahemman.. mää onneksi sain asiantuntevaa hoitoa sairaalassa, helpottaa vähän kun ei tarvi huolehtia tulehduksista tms. :ashamed:

 

[Minky]

Ensinnäkin pahoittelut.. :hug:

Mulla oli luonnollinen keskenmeno 8+3. Alkoi myös ruskeella tuhrulla ja lievillä mahakivuilla ja yltyi siitä sitten kunnon vuotoon parissa päivässä. Yhden päivän kesti kova vuoto ja sit kaikki tulikin ulos. Sen jälkeen kivut loppui. Kävin seuraavana päivänä ultrassa ja kohtu oli tyhjentynyt hyvin. Jotain pinetä oli vielä, mutta ei mitään hälyttävää..

Vuosin 4 viikkoa enemmän ja vähemmän. Siitä sitten 6 viikkoa eteenpäin ja menkat alkoi. En käynyt lääkärissä ku totesivat vaan, että ihan normaalia voi olla pitkä vuoto...Jos ei tulehduksen oireita, niin ei mitään hätää. Raskautta yritettiin heti ku tuo km-vuoto oli loppunut, mutta 8 kuukautta meni ennen kuin tärppäsi.

Tsemppiä paljon!

 

[Aurinko-65]

Kiitokset teille viesteistä! Helpottaa paljon olotilaa, kun saa täällä keskustella samoista ongelmista ja hienoa oli kuulla, että uusi raskaus oli alkanut niinkin pian. Verenvuoto alkaa olla jo vähenemään päin ja vatsakivut loppuneet, vielä kun näistä itsesyytöksista pääsisi joskus eroon... Varasin kuitenkin gynegologille ajan ensi viikolle.

Iän puolesta tässä ollaan oltu paniikissa jo monta vuotta ja tämä alkoi tuntua jo viimeiseltä mahdollisuudelta, mutta luonto päätti toisin. Onneksi sain tulla äidiksi juuri 42v. täytettyäni, muuten tätä olisi mahdotonta kestää. Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa ettei lapsettomuuden kanssa kannata aikailla. Itsekin luulin olevani "ajoissa" liikkeellä, kun mieheni kanssa hakeuduimme lapsettomuusklinikalle 36v. Nopeasti ne vuodet kuluivat ja kuitenkin suht.koht. vähällä vaivalla saimme lopulta nyytin syliin.

 

[krizze]

Aurinko-65: Mulla ainakin fyysisten oireitten loppuminen helpotti myös tota tunnepuolta (vuodot muuttuneet vaaleaksi limaksi ja kivut on lähinnä ruuansulatuksellisia) :hug: Kyllä meillä on mielessä koko ajan, että koska sinne tutkimuksiin mentäisiin. Ajateltiin katsoa mitä tässä kevään aikana tapahtuu (jos mitään) ja sitten kesällä kun oon suomessa kerennyt lomaileen, niin aletaan ihmetteleen miten täällä rapakon takana tutkimuksiin pääsee..

 

[miimii10]

täällä meni eilen kesken, kävin sitten jorvissa missä kaksi sikiötä oli nukkunut pois.. rv 10+6
Ensin itkin sitten hämmennyin, lopuksi tuli lämminolo siitä että olivat yhdessä koko ajan.

Tänään on sellanen tyhjäolo ja väsyttää, pahoinvointi ja ruskee vuotoa :ashamed:
Miehen kanssa ajateltiin ehkä syksyllä kokeilla uudestaan..
Ensimmäinen keskenmeno oli, ennestään meillä on 2vuotias tytär. ikää on 23vuotta..

 

[krizze]

mimii10: :hug: paljon jaksamisia koko perheelle. koittakaa nauttia pikkuprinsessastanne :heart: ajan kanssa asiat helpottaa ja kuten sanoit syksyllä varmaan olette jo valmiita uuteen yritykseen (ei kannata hätiköidä ) toivottavasti silloin kaikki menee paremmin :hug:

 

[sunshine25]

meillä oli keskenmeno viikolla 9+. Ihan pienellä tuhrulla alkoi minullakin, sitten ultraan ja totesivat sikiön kuolleen. Oli jo niin pitkällä, että kuulemma kaavinta tarvittiin. Sain sitten ne cytotecit ja kauheat kivut alkoivat ja raskausmateriaalia alkoi tulla aivan todella paljon. Ultrattiin vielä, mutta kaavintaan jouduin. Olin aivan rikki tuon kokemuksen jälkeen. Itkin ja itkin. Mies ei tietenkään kokenut niin voimakkaita tunteita. Sitä vain yritti tuon meidän esikoisen kanssa jaksaa päiviä eteenpäin. Vuotoa minulla ei tullut yhtään kaavinnan jälkeen. Siinä vaiheessa oli sellainen tunne, että ei ikinä enää raskaaksi, kiitos. Tai ainakin puoli vuotta odotellaan ja annetaan ajan kulua Mutta nyt kun tämä 7 viikkoa on odotettu menkkoja alkavaksi, niin mieli on kerennyt jo muuttua ja asian on osannut ja saanut käsiteltyä. Ei tunnu enää yhtään pahalta ja ollaan päätetty rueta toivomaan sitä pikkukakkosta

Tsemppiä teille, jotka olette tuossa suru-vaiheessa nyt :heart:

 

[krizze]

sunshine25: meillä taisi noi keskenmenot olla aikalailla samaan aikaan, 8viikkoa tainnut mulla kulua. mulla oli tunne-elämä ihan katastrofi viime viikkoon asti, jolloin tuntui että aloin olla oma itseni. pahimmillaan aloin jo miettiä psykologille menoa, kun tunsin olevani itseni 99% ajasta mutta se 1% oli sitten aivan kuin ois ollut joku toinen ihminen vetelemässä naruista.. :/ no tosiaan asiat helpottaneet vihdoin ja tämä viimeisin kierto tosissaan yritetty hyödyntää ovulaatiota niin paljon kuin mahdollista (tosin saatettiin olla vähän ajoissa ja nyt on yritykset yritetty vähäksi aikaa). kyllähän sitä miettii miten sitä sitten sen plussan jälkeen menee, mutta liian aikasta sitä on vielä murehtia. plussatuulia yritykseen :hug: