SynnytyS
Siis jos olet synnyttänyt täysin luomusti, ilman minkäänlaista kivunlievitystä ja synnytystä EI ole vauhditettu millään muotoa, kerro kokemuksesi! 
öööö
Synnytys alkoi rajuilla supistuksilla ja melko pian lähdimme sairaalaan.Kun pääsin synnärille sisään kätilö käski riisua pöksyt et tarkastetaan tilanne ja heti eka kopasulla sanoi et aletaan ponnistamaan.2min tästä ja lapsi oli syntynyt.Kokonaiskesto 40min ja eipä siinä ehtinyt mitään...kipiää kävi mut hetkessä oli ohi.
Vahingossa melkein luomuna. Halusin epiduraalin, mutten ehtinyt saada sitä. Ilokaasua otin siinä loppuvaiheessa. Eli sikäli ei täysluomu. En ollut ajatellut ilman puudustusta, joten menin paniikkiin ja pelotti se kipu. Ei kiva. :|
Esikoisesta sain epiduraalin, oli hyvä kokemus. Siksi "suunnittelin" toiseenkin niin. Mutta luonto päätti toisin.
Esikoisesta sain epiduraalin, oli hyvä kokemus. Siksi "suunnittelin" toiseenkin niin. Mutta luonto päätti toisin.
No, lapsivesi meni yöllä ja lähdettiin sairaalaan, ei supistellut yhtään tms. Ja miehen kanssa käytiin mm tien toisella puolella K-kaupassa ostamassa syötävää välillä ja käveltiin ulkona. Sit halusin vuodeosastolle, pois synnäriltä, kun pää särki. Osastolla nukuin pääasiassa. Puolilta öin heräsin kun supisti, pyysin heti kätilön katsomaan ja siirryin samantien takasin synnärille, hississä jo ponnistutti vähän... mutta pystyin olemaan ponnistamatta. Salissa kätilö tutki ja sit seuraavaksi suunnilleen ponnistettiinkinjo. Siinä se. Ja panadolia sain silloin päivällä päänsärkyyni, ett jos se lasketaan.
Wide
Synnärillä oltiin tunti, kävin suihkussa lievittämässä kipua ja kokeilen kuumavesipullojakin.
Ennen ponnistusvaihetta meinasi taju lähteä kivusta, lähinnä sen jälkeen kun vedet poksahti.( ne ilmeisesti laimentaa supistuksia kivasti)
Ponnistusvaihe tuntui vaan helpottavalta , koko rytäkkä kesti 2h.
Mutta ei ikinä enää näin!
Ennen ponnistusvaihetta meinasi taju lähteä kivusta, lähinnä sen jälkeen kun vedet poksahti.( ne ilmeisesti laimentaa supistuksia kivasti)
Ponnistusvaihe tuntui vaan helpottavalta , koko rytäkkä kesti 2h.
Mutta ei ikinä enää näin!
Kuopus syntyi täysin luomuna (ei noissa muissakaan paljoo puuttunu)
Vedet meni 06.00, supistukset alkoivat noin 07.00.Sairaalassa olin 07.30 (jonka jälkeen supistukset tuli säännöllisinä). Tyttö syntyi 10.04
Kivunlievityksiä en halunnut, koska tiesin, että synnytys nopea, eikä ne juurikaan ehdi vaikuttaa
Vedet meni 06.00, supistukset alkoivat noin 07.00.Sairaalassa olin 07.30 (jonka jälkeen supistukset tuli säännöllisinä). Tyttö syntyi 10.04
Kivunlievityksiä en halunnut, koska tiesin, että synnytys nopea, eikä ne juurikaan ehdi vaikuttaa
kattelin bb.n päälähetystä eli kello oli 21, alko suppaileen 5min. välein.oottelin sit et bb loppuu ja lähettiin ajaan n. tunnin matkaa sairaalaan.suppaili 3-4min välein mutta ei ollut ihan kauheen kipeitä.Käyrillä makasin 20min kunnes tehtiin sisätutkimus, olin 8cm auki.kävelin vielä ympäri salia kun alko oksettaan, ja pyysin epiduraalia.Kätilö tuli tekeen sisätutkimusta, vedet meni pöydälle ja supparit muuttu ihan kamaliks.sit en enää ehtinytkään saada kivunlievitystä, vaan alettiin ponnistaan.poika synty 02.10
synnytys kesti 5h josta sairaalassa ehin oleen 1,5h.
synnytys kesti 5h josta sairaalassa ehin oleen 1,5h.
Luomusti syntyi vuosi sitten toinen poika. Synnytyksen kokonaiskesto oli 2h29min, ponnistus vaihe 4min (oli napanuora kaulanympärillä niin piti vähän jarrutella). Synnytys käynnisty rajuilla suppareilla, väli oli alkuun 10min mutta vajaassa tunnissa väli oli pienentynyt 2 minuuttiin. sairaalaan lähdettiin 1,5 tunnin kuluttua ekasta supparista. esikoinen vietiin matkalla mummolle hoitoon, sairaalaan matkaa 40km. vedet meni matkalla sairaalaan ja sairaalan parkkipaikalla autosta noustessa päälaki oli jo pihalla. kätilö tuli vastaan ovelle (olin autosta soittanut että nyt tullaan) ja kärräs sängyllä saliin ja käski ponnistaa. ja siitä siis ne 4 min niin poika oli syntynyt. supparit oli ihan sietämättömia verrattuna ensimmäiseen synnytykseeni jolloin sain epiduraalin, mutta ponnistusvaihe oli moninverroin helpompi ja nopeampikin kyllä. sattuihan tuo ponnistusvaiheessakin mutta kipu ikäänkuin aina hävisi silloin kun työnsi. mutta niin olen päättänyt että jos joskus vielä olen raskaana ja synnytän niin epiduraalin tms. niihin suppareihin otan jos vaan kerkiää. kätilö kyl varotteli että seuraavalla kerralla ei välttämättä ole aikaa omalla autolla sairaalaan kotoota asti ajella
Lähdimme sairaalaan n. 3 tunnin kuluttua supistusten alkamisesta, jolloin supistukset tulivat n. 6 minuutin välein. Sairaalan sisätutkimuksessa kohdunsuu olikin jo 8-9cm auki ja pääsimme suoraan saliin. En muista missä vaiheessa, mutta kätilö puhkaisi kalvot ja pisti oksitosiinia tippumaan koska hänen mielestään supistukset olivat liian laiskoja. Viimeinen tunti oli pahin, mutta kyllä sen kivun kesti. Ponnistus kesti (onneksi) vain 4 minuuttia, se oli aika ikävän tuntuista. Synnytys kesti yhteensä 5h 21min ja siis ilman kivunlievitystä, mitään en ehtinyt saada. Hyvät kokemukset kuitenkin jäi. Mahdollinen seuraava lapsi saa myös syntyä luomuna.
Synnyttäjän lantio...;D
Kuulemma;D;D;D
Mulla siis 2 "syöksy" synnytystä luomuna. Supparit alkoi molemmissa synnytyksissä heti jo 4 min. välein sitä ennen ei mitään kipuja(oltiin vielä toisella kerralla just tultu kyläilemästä)
Aika kiire tuli sairaalaan vaikka lähellä asutaankin:O! Molempien ponnistusvaihe kesti koomiset 3 minuuttia ja 30min. sairaalaan tulosta oli molemmilla kerroilla kaikki ohi
Molemmat on vielä syntyneet eri vuosina mut samana viikonpäivänä yöllä sekä kellonajassa on vaan 3 min ero. Olivat myös identtisen kokoiset. Mitään repeemistä ei ollu mut tokan jälkisupparit oli pahemmat ku synnytys ja sain buranan...voisin harkita kolmatta(vois kyl jo pudota vauhdissa) jos sen epin sais jälkikäteen
Mulla siis 2 "syöksy" synnytystä luomuna. Supparit alkoi molemmissa synnytyksissä heti jo 4 min. välein sitä ennen ei mitään kipuja(oltiin vielä toisella kerralla just tultu kyläilemästä)
Aika kiire tuli sairaalaan vaikka lähellä asutaankin:O! Molempien ponnistusvaihe kesti koomiset 3 minuuttia ja 30min. sairaalaan tulosta oli molemmilla kerroilla kaikki ohi
Molemmat on vielä syntyneet eri vuosina mut samana viikonpäivänä yöllä sekä kellonajassa on vaan 3 min ero. Olivat myös identtisen kokoiset. Mitään repeemistä ei ollu mut tokan jälkisupparit oli pahemmat ku synnytys ja sain buranan...voisin harkita kolmatta(vois kyl jo pudota vauhdissa) jos sen epin sais jälkikäteen
höh
Kalvojen puhkaisu EI ole luomua.....joten tästäkin ketjusta pari "luomusynnyttäjää" vedetään yli....ja Emilyn, miksi vastasit tähän ketjuun?Et ole luomysynnyttäjä...
Koska esitin kysymyksen ja on tosi huvittavaa kun jotkut määrittelevät luomusynnytyksen pois sen vuoksi, jos on kokeillut ilokaasua, ihan niinkuin se olisi jotenkin mennyt eri tavalla jos ne muutamat hönkäisyt olisi jättänyt ottamatta.Alkuperäinen kirjoittaja höh:
Jajoo, valitettavasti molemmista puhkaistiin kalvotkin - todennäköisesti olisin selvinnyt vähemmillä kivuilla jos näin ei olisi tehty. Ensi kerralla en jälleen kerran sitä halua tehtävän, edellisellä kertaa kätilö kerkesi ruveta niitä sorkkimaan rutiinin takia.
Supistukset alkoi yllättäen ja rajuina.
Päästiin kätilöopistolle ja saliin, helvetillisissä tuskissa odottelin sitä hätäsektioon joutunutta anestesialääkäriä, että pääsen kunnon epiduraalipöhnään.
Kätilö tuo lämmintä kaurapussia ja hokee vähän väliä, että jos nyt vaan puhkaistas nää kalvot niin se tulis sieltä.
Yritti tuhannen kertaa tarjota ilokaasua jota en huoli, kun oksennan siitä.
Hetken vänkäsin vastaan, kunnes tajusin että ihan sama, ei ne enää niin myöhäisessä vaiheessa sitä puudutusta laita kuitenkaan.
Kalvot puhkaistiin, olin varma että kuolen siihen. Olin tosin siitä ihan varma jo koko sen ajan kun oltiin salissa. Ponnistin sen pari kertaa niin lujaa, että pelkäsin otsasuonen pian katkeavan jos ei kuolema sitä ennen korjaa.
Tunti vielä ommeltiin ja sitten se oli siinä.
Aivan järkyttävän hirveän kamalaa. Onneksi sitten kolmannen kanssa sain spinaalin, se se vasta oli lystiä. Ei tuntunut mikään missään.
Päästiin kätilöopistolle ja saliin, helvetillisissä tuskissa odottelin sitä hätäsektioon joutunutta anestesialääkäriä, että pääsen kunnon epiduraalipöhnään.
Kätilö tuo lämmintä kaurapussia ja hokee vähän väliä, että jos nyt vaan puhkaistas nää kalvot niin se tulis sieltä.
Yritti tuhannen kertaa tarjota ilokaasua jota en huoli, kun oksennan siitä.
Hetken vänkäsin vastaan, kunnes tajusin että ihan sama, ei ne enää niin myöhäisessä vaiheessa sitä puudutusta laita kuitenkaan.
Kalvot puhkaistiin, olin varma että kuolen siihen. Olin tosin siitä ihan varma jo koko sen ajan kun oltiin salissa. Ponnistin sen pari kertaa niin lujaa, että pelkäsin otsasuonen pian katkeavan jos ei kuolema sitä ennen korjaa.
Tunti vielä ommeltiin ja sitten se oli siinä.
Aivan järkyttävän hirveän kamalaa. Onneksi sitten kolmannen kanssa sain spinaalin, se se vasta oli lystiä. Ei tuntunut mikään missään.
vieras
1. pitkin päivää supisteli. Kuuden aikaan illalla oltiin sairaalssa. Vähän ennen kahdeksaa vauva syntyi. Ei pysynyt ite oikein mukana. Kätilö oli ihana ja hyvät muistot jäi.
2. synnytys oli jotain ihan kamalaa. Kätilö tiuski mulle ja miehelle. Miehen ois pitäny siirrellä tavaroita ja jotain muutakin, siis kätilön mielestä. Minä roikuin kaksinkäsin miehessä kiinni ja sanoin että et lähde mihinkään. Olin siis kipeä. En oikeasti ees muista miten synnytys eteni. se jäi mieleen kun jossain välissä huusin kurkkusuorana niin kätilö tiuskasi et suu kiinni ( ei muuten uskonu toinen kätilö jonka kanssa kävin synnytyksen läpi). Kaikkiaan oltiin n 3 tuntia sairaalassa.
3. MEntiin aikanaan sairaalaan et ehtisin saada jotain. Kätilö sitten oli luomukätilö. Ssanoi vaan joka kerta kun jotain pyysin että kyllä sää vielä kestät. Ja aliarvioi muutenkin jatkuvasti, vähän väliä höpötti et te lähdette viel kotiin tänään. aqva rakkulat suostu laittamaan ja niistä ei mitään apua ennemminki lisää kipua. Lopulta puhkaistiin kalvot ja sit ei enää menny kauaa kun vauva synty.
Nuo 2. ja 3. synnytys ollu elämäni pahimmat. Yhteensä 6 olen synnyttänyt.
2. synnytys oli jotain ihan kamalaa. Kätilö tiuski mulle ja miehelle. Miehen ois pitäny siirrellä tavaroita ja jotain muutakin, siis kätilön mielestä. Minä roikuin kaksinkäsin miehessä kiinni ja sanoin että et lähde mihinkään. Olin siis kipeä. En oikeasti ees muista miten synnytys eteni. se jäi mieleen kun jossain välissä huusin kurkkusuorana niin kätilö tiuskasi et suu kiinni ( ei muuten uskonu toinen kätilö jonka kanssa kävin synnytyksen läpi). Kaikkiaan oltiin n 3 tuntia sairaalassa.
3. MEntiin aikanaan sairaalaan et ehtisin saada jotain. Kätilö sitten oli luomukätilö. Ssanoi vaan joka kerta kun jotain pyysin että kyllä sää vielä kestät. Ja aliarvioi muutenkin jatkuvasti, vähän väliä höpötti et te lähdette viel kotiin tänään. aqva rakkulat suostu laittamaan ja niistä ei mitään apua ennemminki lisää kipua. Lopulta puhkaistiin kalvot ja sit ei enää menny kauaa kun vauva synty.
Nuo 2. ja 3. synnytys ollu elämäni pahimmat. Yhteensä 6 olen synnyttänyt.
Heräsin yöllä klo 2.30 koviin supistuksiin. Kävelin ympäri asuntoa seuraavat puoli tuntia. Herätin mieheni. Ulkona kamala keli. Mies soitti herättyään sisarensa lasten vahdiksi. Kello näytti 3.10. Miehen siskolla ei ollut talvirenkaita joten soitti taksin. Takseilla ruuhkaa. Miehen sisko saapui 4 kilsan päässä olevasta kodistaan klo 3.50. Itse makasin uikuttaen sohvalla. Jatkoimme samalla taksilla sairaalaan, jonne saavuimme klo 4. Hyydyin käytävälle. Supisteli liian kovaa jotta olisin kyennyt kävelemään. Mut kiikutettiin suoraan synnytyssaliin. Hiukseni olivat läpimärät. Kätilö kysyi olenko kastellut hiukseni ennen lähtöä. Kerroin sen olevan hikeä. Olin 8cm auki. Klo 5.00 olin viimein 10cm auki ja sain alottaa ponnistamisen. Klo 5.41 lapsi oli syntynyt. Ääneni olin karjunut käheäksi. Mutta kivunlievitykseen käytin vain kiveä nyrkissäni koko episodin ajan. Ja ihan omasta tahdostani.
Vieras
Mulla oli suunnitellusti luomusynnytys, siis oikea. Ei mitään ilokaasuja eikä kalvojen puhkaisua tms.
Aamulla meni vedet ja siitä sitten lähdettiin sairaalaan ja odoteltiin mitä tapahtuu. Tunnin päästä alkoi supistukset suoraan 1-2 minsan välein ja puolen tunnin päästä ponnistamaan. Kivunlievityksenä kävelin ja hengittelin. Oli erittäin hyvä kokemus, paljon parempi kuin eka jossa käynnistystippa, epiduraali jne
Aamulla meni vedet ja siitä sitten lähdettiin sairaalaan ja odoteltiin mitä tapahtuu. Tunnin päästä alkoi supistukset suoraan 1-2 minsan välein ja puolen tunnin päästä ponnistamaan. Kivunlievityksenä kävelin ja hengittelin. Oli erittäin hyvä kokemus, paljon parempi kuin eka jossa käynnistystippa, epiduraali jne
Annu
Käynnistetty synnytys täysin ei merkkiäkään syntymästä -tilasta syntymään 4h ilman kivunlievitystä. Karmeaa ja sanoinkuvaamatonta...vai kuuluuko tämä "vauhditettuun" synnytykseen, jota et halunnut tähän...no, enivei.Alkuperäinen kirjoittaja SynnytyS:Siis jos olet synnyttänyt täysin luomusti, ilman minkäänlaista kivunlievitystä ja synnytystä EI ole vauhditettu millään muotoa, kerro kokemuksesi!
mää
http://www.kookas.fi/articles/read/7110
Onko kukaan synnyttänyt tällä tyylillä omasta toivomuksestaan?
Onko kukaan synnyttänyt tällä tyylillä omasta toivomuksestaan?
Ouppa
Minä olen, ja se oli parhain synnytykseni kolmesta. Ekassa synnytyksessä kivunlievitystä sain lääkkeellisenä: epiduraali ja ilokaasu. Toisessa kohdunsuunpuudutus, joka meni aivan pieleen: jalat "halvaantuivat" kahdeksi päiväksi, ja olin täysin vuoteen omana ja hoitajien avun armoilla.Alkuperäinen kirjoittaja mää:
Kolmas, luomusynnykseni, oli ehdottomasti parhain, rauhallisin ja ihanin synnytyskokemukseni. Myös vauva oli virkeämpi ja halusi heti rintaa kun oli syntynyt.
Synnytin kätilöopiston sairaalan haikaranpesässä tämän viimeisimmän, jossa suositaan luomusynnytyksiä.
Synnytystä edeltävinä kolmena päivänä ja varsinkin alkuyöstä oli paljon voimakkaita ja napakoita supistuksia, mutta ne sammuivat itsestään, joten lähtöä sairaalaan ei tullut.
Sitten sinä yönä jona vauvani päätti syntyä, oli jälleen napakoita supistuksia, joiden ajattelin loppuvan kuten muinakin öinä. Kuitenkin jossain vaiheessa lähdin käymään wc:ssä, ja pöntöllä istuessani tuli niin voimakas supistus, että suoli tyhjeni siinä samalla ilman omaa työtäni lainkaan.
Siitä supistukset alkoivat sitten tiheentyä, ja yhden tunnin olimme kotona mieheni kanssa, ja katsoimme nauhalta vanhoja leffoja. Mieheni keitteli kahvia siinä valvoessamme. Lopulta päätimme lähteä sairaalaan, kun en enää ehtinyt keskittyä elokuvaan.
Sairaalaan päästyämme meitä oli vastassa mies-kätilö, oikein mukava sellainen. Minua ei pakotettu mihinkään, eikä mitään tehty vasten tahtoani. Saimme olla patjalla lattialla mieheni kanssa vieretysten jonkin aikaa, ja kun kätilö oli laskenut ammeeseen lämpimän veden, pääsin veden rauhoittavaan lämpöön.
Mieheni sai tulla ammeeseen myös tuekseni, ja sielläkin saimme olla ihan rauhassa, kätilö oli napin painalluksen päässä.
Kipua lievittämään olin käynyt synnytyslaulu, eli äänenkäyttökurssin, ja sanoisin, että se oli erittäin tarpeellinen ja hyödyllinen.
Kun kipu tuntui todella suurelta, kuului yhtäkkiä poks! ja kalvot puhkesivat. Kipu lievittyi. Mieheni kutsui kätilön paikalle, ja tunsin valtavaa tarvetta ponnistaa. Kätilö katsoi, että voin ponnistaa, ja tyttäremme syntyi kahden seuraavan supistuksen aikana veteen.
Ponnistuksen aikana ei minuun eikä vauvaani koskenut kukaan (paitsi mieheni tuki minua selkäni takana), ja ensimmäisellä ponnistuksella syntyikin vasta pää. Odotimme seuraavaa supistusta, ja siinä välillä tunsin kuinka vauva liikkui synnytyskanavassa. Se oli uskomatonta! Toisen supistuksen aikana ponnistin ja hän syntyi.
Koko ponnistusvaiheen ajan tiesin kokoajan missä kohtaa vauvani oli menossa, ja sitä kokemusta en vaihtaisi mihinkään.
Sain vauvani heti syliini ja nousin ammeesta kätilön ja mieheni avustaman takaisin patjalle, johon kätilö toi lämmitettyjä pyyhkeitä ja peittoja ylleni. Valot oli himmennetty hämäräksi, niin että vauva saattoi katsella maailmaa ilman sokaisevia valoja ympärillä.
Sain imettää vauvaani heti ja kaikessa rauhassa ennen hänen pesujaan. Hän suorastaan pyrki rinnalle päin. Istukka syntyi noin 15 min synnytyksen jälkeen itsestään.
Saimme luvan lähteä kotiin 8 tuntia synnytyksen jälkeen. Mitään lisämaitoja ei tarvittu, vaan kaikki meni hienosti kotonakin. Synnytyksen kokonaiskesto oli 3 tuntia 15 minuuttia kotona alkaneista supistuksista laskien. Silti synnytyskokemukseni on rauhallisnen ja kiireetön. Kiitos haikaranpesän henkilökunnalle.
että näin meillä. Nyt olen raskausviikoilla 35, ja menen synnyttämään jälleen haikaranpesään. Jos kaikki menee normaalisti, saan toivottavasti jälleen synnyttää luomusti.