Ensimmäinen ja ainoa tyttö syntyi täysin luomusti. En erityisesti suunnitellut niin käyvän, vaikka sitä toivoinkin.
Supistukset alkoivat aamupäivällä. Minulla oli neuvola-aika samana päivänä kolmelta ja ihmettelin terkalle, kun on niin omituinen olo enkä tunne vauvan liikkeitä. Hän sanoi, että voin käydä tarkkailussa, kun vauva ei ainakaan ole ihan heti syntymässä, kun ei ole vielä tarpeeksi alhaalla.
Yritin kotona kuulostella vauvan liikkeitä ja kun en niitä tuntenut päätettiin kahdeksalta lähteä sairaalaan. Siellä tutkittiin ja todettiin, että vauva liikkuu ja kaikki kunnossa. Supistuksia tuli 3 minuutin välein, mutta tutkinut lääkäri sanoi, että olen vaan sormelle auki eli kotiin. Ennusti, että kestää vielä pari vuorokautta ennen kuin sieltä mitään ulos tulee. Lähdimme sitten noin puoli kaksitoista kotiin.
Yritin nukkua, kunnes kahden aikaan luovutin ja lähdin suihkuun. Supistukset voimistuivat koko ajan, mutta kipu ei tuntunut minusta erityisen kamalalta. Kolmelta otin panadolin, mutta mikään ei pysynyt enää sisällä. Menin vielä uudestaan suihkuun ja puoli neljältä mies saikin tehdä töitä, että sai minut autoon. Onneksi asumme 2 kilometrin päässä sairaalasta. Pinnistelin matkan ja aulassa huomasin, että päälaki jo tuntuukin. Kymmenen minuuttia salissa ja typy sitten sylissä 03.50.
Seuraavalla kerralla aion kyllä odotella sairaalassa vaikka kotiin käskisivät.
Supistukset alkoivat aamupäivällä. Minulla oli neuvola-aika samana päivänä kolmelta ja ihmettelin terkalle, kun on niin omituinen olo enkä tunne vauvan liikkeitä. Hän sanoi, että voin käydä tarkkailussa, kun vauva ei ainakaan ole ihan heti syntymässä, kun ei ole vielä tarpeeksi alhaalla.
Yritin kotona kuulostella vauvan liikkeitä ja kun en niitä tuntenut päätettiin kahdeksalta lähteä sairaalaan. Siellä tutkittiin ja todettiin, että vauva liikkuu ja kaikki kunnossa. Supistuksia tuli 3 minuutin välein, mutta tutkinut lääkäri sanoi, että olen vaan sormelle auki eli kotiin. Ennusti, että kestää vielä pari vuorokautta ennen kuin sieltä mitään ulos tulee. Lähdimme sitten noin puoli kaksitoista kotiin.
Yritin nukkua, kunnes kahden aikaan luovutin ja lähdin suihkuun. Supistukset voimistuivat koko ajan, mutta kipu ei tuntunut minusta erityisen kamalalta. Kolmelta otin panadolin, mutta mikään ei pysynyt enää sisällä. Menin vielä uudestaan suihkuun ja puoli neljältä mies saikin tehdä töitä, että sai minut autoon. Onneksi asumme 2 kilometrin päässä sairaalasta. Pinnistelin matkan ja aulassa huomasin, että päälaki jo tuntuukin. Kymmenen minuuttia salissa ja typy sitten sylissä 03.50.
Seuraavalla kerralla aion kyllä odotella sairaalassa vaikka kotiin käskisivät.