luokaa muhun uskoa tai palauttakaa maan pinnalle...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fds
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
istuisin alas, keittäsin pannun kahvia, ottaisin kynän ja paperia ja alkaisin pohtimaan. tekisin plus ja miinus-listoja, kirjoittaisin arvoni ja elämäni tavoitteet paperille. olisin rehellinen sydämelleni ja tekisin perustellun päätöksen itselleni siitä, miten jatkan. näin ei tartte vanhana katua ja tulee elettyä oman näköistä elämää. ero voi olla helpotus ja hyvä ratkaisu kaikille, tai sitten ei. elämä on valintoja. voimia.
 
Mä olen sitä mieltä, että yksi suhde kerrallaan. Eroa ensin huonosta suhteesta, ellei sitä saa korjattua. Ja vasta kun edellinen suhde on selvä, alat rakentaa uutta. Sun täytyy osata olla myös yksin, eikä hyppiä miehen hoteista toisen hoteisiin. Itsenäisyyttä ja omanarvontuntoa!
 

pelottiko sua lähteä entisestä suhteesta kun olitte kuitenkin saaneet sen toimimaan yrityksen jälkeen?

tuli jotenkin hyvä mieli tuosta kirjoituksestasi, että noinkin voi tosiaan käydä, löytää sen oikean onnen. mä olen vaan kaivellut nyt huonoja puolia tästä jutusta ja molemmista miehistä... :([/quote]

En tiedä näetkö tätä vastausta enää, mutta kirjoitan kuitenkin. Kyllä mä kävin koko tunteiden vuoristoradan siinä alussa: ainoa tunne mitä en varmalla tuntenut oli syyllisyys. Melko kornia, sitä kai nimenomaan olisi pitänyt tuntea, kerittiin kuitenkin hyvän aikaa tuon miehen kanssa exän selän takana rakkauskohtauksia pitää. Pelotti ihan pirusti, ei oikeastaan ennen eroa mutta heti sen jälkeen eikä suotta: ex mies seuraili meitä, soitteli uhkaussoittoja, lähetteli viestejä. Mietin jo uuden suhteen lopettamista sen vuoksi: en palatakseni yhteen exän kanssa, vaan jotta uusi mies olisi ollut edes vähän paremmassa turvassa, itsestäni ei niin väliksi. Suhde kuitenkin pysyi, en halunnut miehestä eroon eikä hän minusta. Aikaa myöden loppui uhkailut, ja jossain vaiheessa mietin eron jälkeen että teinkö ihan viisaasti, kaduin hetkittäin eroa exästä. Tai en eroa, mutta neitin perheen hajoittamista. Mutta, mä olin niin rakastunut jo silloin ettei tarvinnut kuin katsoa toista, ja se pieni katumus hävisi yhtä nopeaan kuin tulikin. Joka kerta.

En mä suosittele kenenkään selän takana suhteen pitämistä. Mutta ei siihen maailma lopukaan vaikka kokeilisi onneaan jossain muualla, jonkun toisen kanssa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja fda:
Alkuperäinen kirjoittaja punatukkainen:
Mä lähdin myös, enkä kadu hetkeäkään....olin niin ahdistavassa suhteessa, kynnysmattona liian monta vuotta. Ei ollut tilaa hengittää...lapsethan siinä kärsi todella paljon, kun minä voin pahoin.
Mieti tarkkaan mitä haluat elämältä. Miten tämä mustasukkaisuus sinuun vaikuttaa?? Ahdistaako? Mustasukkaisuus saattaa lopulta muuttua väkivallaksi fyysiseksi tai henkiseksi väkivallaksi. Näin kävi meillä.
Nyt tajuan todellakin, että se ei ollut ihmisarvoista elämää. Siinä parisuhteessa ei ollut mitään kunnioitusta ei mitään arvostusta. Ainut mitä kadun on se, että miksi en lähtenyt aikaisemmin??

ahdistaa. mies on pitänyt mua häkkilintuna... en saa käydä missään ilman häntä ja jos saan jollain ihmeen kaupalla puhuttua omaa aikaa itselleni niin sitten kuulen syytöksiä siitä että olen ollut pettämässä tai jotain...

tosin nyt kun on kissa nostettu pöydälle ja asiosita puhuttu, olen saanut mennä enemmän. vaikka nään kyllä päällepäin miehestä miten vaikeeta sille on laskee mut esim kahville kavereiden kanssa.

kunnioitus tuntuu tosiaan olevan meillä ihan hukassa. ja tasa-arvoa ei ole, tuntuu et olen ihan arvoton ihminen...

Ei se ole mikään oikea parisuhde, jos kunnioitus toista kohtaan puuttuu. Ja tasa-arvoisessa suhteessa elämä maistuu hyvältä ja tuntuu elämisen arvoiselta.
Onko teillä läheisyyttä?? seksiä?? Nääkin on todella tärkeitä juttuja suhteessa.
 

Yhteistyössä