luokaa muhun uskoa tai palauttakaa maan pinnalle...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fds
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

fds

Vieras
tilanne tämä:

mä olen tavannut toisen miehen. mietin nyt että lähdenkö tästä suhteesta vai en.

mielessä pyörii et miten sitä pärjää yh:na... rahallisestikkin ja myös niin että entäs sitten jos mua rupeekin harmittamaan että lähdin? tunteet nykyistä miestä kohtaan ei ole kuolleet kokonaan vaikka meillä pitkään huonosti on mennytkin. mies on aina ollut tosi mustasukkainen, tietysti nyt on aihettakin, mut olen myös miettinyt että ajoiko se tähän... kun kuuntelee vuosikausia syytöksiä siitä miten on pettänyt häntä vaikka ei olekkaan, annoin sitten aihetta nyt. väärin, tiedän... mies ei siis kuitenkaan tiedä että mulla on toinen...

toinen mies on herttainen ja mukava, jalat maassa tyyppiä ja tykkään hänestä paljon. mistään rakkaudesta ei vielä voi puhua. hän olis valmis ottaman minut sellaisena kun olen, ja lapset myös. mutta entäs jos meillä ei sitten jostain syystä sujukkaan, jään yksin, harmittelenko lopun elämääni kun piti lähteä ns "varmasta suhteesta"?

mietin myös lapsia tietysti... miten ne tämän ottaa jos me erotaan ja miten sitten sen jos jään. me ollaan paljon riidelty miehen kans nyt menneinä kuukausina, ennen tätäkin tilannetta... olen niin sekasin etten osaa ees kirjottaa kaikkia ajatuksia...

kertokaa rehellisesti mielipiteenne. ja mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Lisää tohon nyt vielä sitten mustasukkainen ex, sitähän nykyinen miehesi varmasti tulee olemaan, ja mieti lisää...

voi olla. tosin olen sitä mieltä että olen "yksin" hetken, niin kauan että tilanne tasottuu ennenkun ees mietin seuraavaa suhdetta... mä nimittäin olen melkeen 100% varma ettei mun mies jäis yksin kovin pitkäks aikaa, voi löytää aika pian uudenkin...
 
onneksi en ole tilallasi. vaikea asia. olen aina ollut sitä mieltä että toimimattomassa suhteessa ei pidä olla vain lasten vuoksi.lapset kyllä huomaavat ja kärsivät (itse kokenut). mutta liian helpostikaan ei saisi antaa periksi vastamäissä.
kukaan ei voi sun puolesta päättää.
-kauanko olette tunteneet
-joko luulet tuntevasi tuon toisen miehen, myös vastamäessä
-miten arki sujuisi
...
...
 
Ei kukaan voi sanoa, mitä sun pitää tehdä. Mietin vain, että ei sun suhde taida nyt vakaalla pohjalla todellakaan olla jos tapailet toista ja edes suunnittelet eroavasi.

Jos päätät erota niin tee se itsesi ja lastesi elämän parantamiseksi, älä uuden suhteen aloittamiseksi. Tarkoitan siis sitä, että älä eroa tuon toisen miehen vuoksi vaan ihan muista syistä jos eroat ku jos toi juttu ei toimikkaan niin katkeruus voi ottaa susta vallan.

kyllä melkiis plussat ja miinukset kannattas miettiä molemmista jutuista ja muistaa sekin, että ei sen elämän tartte olla täynnä romantiikkaa ja jatkuvaa toisen huomioimista vaan ihan se tavallinen ja turvallinen suhdekin voi olla antoisa.

Kyllä sitä itse kullakin välillä käy mielessä, että otan ja lähden, mutta onko se ruoho oikeesti sen vihreempää siellä aidan toisella puolen?

vaikea on päätöksesi varmasti, mutta kyllä se ratkaisee aika paljon, että rakastatko nykyistä miestäsi vai et. Jos ei ole rakkautta niin harvoin se suhde siitä kummemmaksi enää muuttuu.

Tsemppiä, päätitpä miten vain, mutta päätä äkkiä koska tuo tilanne ei ole reilu ketään kohtaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huh:
onneksi en ole tilallasi. vaikea asia. olen aina ollut sitä mieltä että toimimattomassa suhteessa ei pidä olla vain lasten vuoksi.lapset kyllä huomaavat ja kärsivät (itse kokenut). mutta liian helpostikaan ei saisi antaa periksi vastamäissä.
kukaan ei voi sun puolesta päättää.
-kauanko olette tunteneet
-joko luulet tuntevasi tuon toisen miehen, myös vastamäessä
-miten arki sujuisi
...
...

hyviä pointteja. itsekkin olen miettinyt että luovutanko nyt liian helpolla... :( ja itsekkin olen elänyt lapsuuteni kodissa jossa vanhemmat olivat yhdessä vain lasten takia. erosivat heti kun oltiin isompia.. ei ollut herkkua sellanen elämä...

me ollaan tunnettu tän toisen kanssa useampi kuukausi. kaveri pohjalta ensin. joskus kuukaus sitten ryöstäyty tilanne "romantiikan" puolelle... en varmasti tunne häntä vielä niin hyvin että tietäisin mitä tapahtuu kun tulee vastamäki. olen kuitenkin realistinen ja ymmärrän että jahka ollaan ruusunpunaisten lasien takaa katseltu maailmaa yhdessä hetki, tulee arki kuvioihin. ja sehän mua sitten pelottaakin, ei sillä etteikö tämä mies minusta välittäisi vaan siksi että hänellä ei ole koskaan ollut oikeastaan mitään vakavaa suhdetta... lähteekö hän sitten kun arki tulee, jos ei ole koskaan kenenkään kans niin pitkään ollut että olisi sen arjen kohdannut? pettyykö hän kun kaikki ei olekkaan niin ihanaa enää? en oikein jaksa uskoa siihenkään mut mistä sitä tietää...

hän on aika syvällinen tyyppi. hän miettii paljon just näitä asioita että mitä sitten kun se arki tulee ja kyselee multa sellasia asioita joita en itse tulis varmaan koskaan edes ajatelleeksi. :) käytännön juttuja ja ei niin käytännön juttuja. mut ei sitä voi oikein etukäteenkään kaavailla mitä se tulee olemaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja piprane ema:
Jos päätät erota niin tee se itsesi ja lastesi elämän parantamiseksi, älä uuden suhteen aloittamiseksi. Tarkoitan siis sitä, että älä eroa tuon toisen miehen vuoksi vaan ihan muista syistä jos eroat ku jos toi juttu ei toimikkaan niin katkeruus voi ottaa susta vallan.

kyllä melkiis plussat ja miinukset kannattas miettiä molemmista jutuista ja muistaa sekin, että ei sen elämän tartte olla täynnä romantiikkaa ja jatkuvaa toisen huomioimista vaan ihan se tavallinen ja turvallinen suhdekin voi olla antoisa.
näihin juttuihin mulla on just aika ristiriitaiset ajatukset... kun en tunne oloani kovin turvalliseksi tai onnelliseksi täällä kun nykyinen mies on niin mustasukkainen. mutta eihän se rakkaus kuole hetkessä, vaikka ei olekkaan hetkeen täysillä roihunnut. ja jos nyt lähtisin, lähtisin pääsyynä tämä toinen, mutta ei se varmasti ainoa syy olisi... ja ymmärrän sen että ei se parisuhde ole sitä ruusuilla tanssimista, aina tulee se arki.

Alkuperäinen kirjoittaja piprane ema:
Tsemppiä, päätitpä miten vain, mutta päätä äkkiä koska tuo tilanne ei ole reilu ketään kohtaan.
oikeassa olet, ei ole reilu tilanne, ei... :( oi miksi ihmisen elämän pitää olla niin vaikeeta...

 
Lähtisin. Edelleen. =)

Mutta en ole sinä, eikä tilanne, asiat, ihmiset samat. Että kyllä sun pitää itse päättää.
Me perustettiin perhe keskenämme, se oli selvää ihan alusta asti, jo ennen kun muutin pois edellisen miehen luota. Olisi aika paljon pitänyt mennä vikaan, että niin ei olisi tapahtunut. Tietysti olisihan se vikaan menemisen mahdollisuus ollut, mutta halusin ottaa riskinkin. En vaihtaisi mitään pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Lähtisin. Edelleen. =)

Mutta en ole sinä, eikä tilanne, asiat, ihmiset samat. Että kyllä sun pitää itse päättää.
Me perustettiin perhe keskenämme, se oli selvää ihan alusta asti, jo ennen kun muutin pois edellisen miehen luota. Olisi aika paljon pitänyt mennä vikaan, että niin ei olisi tapahtunut. Tietysti olisihan se vikaan menemisen mahdollisuus ollut, mutta halusin ottaa riskinkin. En vaihtaisi mitään pois.

mikä teidän tilanne exän kanssa sitten oli, jos saa kysyä? haluatko kertoa enemmän? miten tilanne eteni, mitä tapahtui?

kysymyksiä, kysymyksiä. mutta ehkä siitä on jotain hyötyä kun kuulis mitä muille on tapahtunut...
 
Alkuperäinen kirjoittaja fds:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Lähtisin. Edelleen. =)

Mutta en ole sinä, eikä tilanne, asiat, ihmiset samat. Että kyllä sun pitää itse päättää.
Me perustettiin perhe keskenämme, se oli selvää ihan alusta asti, jo ennen kun muutin pois edellisen miehen luota. Olisi aika paljon pitänyt mennä vikaan, että niin ei olisi tapahtunut. Tietysti olisihan se vikaan menemisen mahdollisuus ollut, mutta halusin ottaa riskinkin. En vaihtaisi mitään pois.

mikä teidän tilanne exän kanssa sitten oli, jos saa kysyä? haluatko kertoa enemmän? miten tilanne eteni, mitä tapahtui?

kysymyksiä, kysymyksiä. mutta ehkä siitä on jotain hyötyä kun kuulis mitä muille on tapahtunut...


Meillä oli suunnilleen sellainen tilanne, että oltiin käyty terapiassa tytön isän kanssa vuoden päivät, ja paranneltu suhdettamme: meillä oli pahaa väkivalta ongelmaa ennen sitä. Tuon hoitojakson aikana tilanne muuttui huomattavasti, tehtiin paljon töitä että tilanteet tulisi hoidettua muutoin kuin nyrkkejä käyttämällä ja onnistuttiin siinä. Tai sanotaan niin että mies onnistui. Oli kevät puoli, ja mulle iski sinä kevänä joku tarve muuttua: meidän suhde oli suunnilleen tolallaan ja perhe-elo luisti ja päätin että pistetääs elämä mukavaksi kaikin puolin, aloitin kuntosalilla käymisen ja kävin ahkeraan, laihdutin 10 kiloa heti kättelyssä parissa kuukaudessa. Olin ollut miehen kynnysmatto kai niin pitkään että oli pakko saada ihan fyysinen muutos itsessänikin aikaan, että palautuisi itseluottamus taas kaiken muun hyvän lisäksi. Se oli tilanne meillä kotona kun tapasin nykyisen mieheni. Lähdin risteilylle tallinnaan äidin kanssa ja tuo mies löytyi samalta retkeltä. Vaihdettiin laivalla numeroita kun helsingin satama taas näkyi. Aikomus ei ollut alkaa suhteeseen, todellakaan, me oltiin molemmat tahoillamme parisuhteissa. Mutta rakastuinhan mä ihan tolkuttomasti. Ja niin tuo mieskin. Kuukausi siitä reissusta, toukukuussa, mä muutin mun ja neitin vaatteet ja lapsen sängyn tyhjään vuokrakämppään ja kokosin ilmaiset, vanhat huonekalut väliaikaisratkaisuksi, mies muutti perässä ennen joulua. Ja tässä ollaan, tosin asunto ei ole enää tyhjä vuokrakämppä ja meitä on yksi lisää, ja koira. :D
Niin, ja kun kirjoitin ettei aikomus ollut alkaa suhteeseen mutta vaihdettiin numeroita: oli kertakaikkiaan pakko vaihtaa. Ajatus oli, että jos törmää kerran elämässään ihmiseen joka ensitapaamisella jatkaa lauseita jotka mä olen aloittanut... Ei sellaista ihmistä päästä pois näpeistään. Ystäviä meistä tuli heti. Välittömästi kun ensimmäistä kertaa istuttiin samaan pöytään.
 
Mä lähdin myös, enkä kadu hetkeäkään....olin niin ahdistavassa suhteessa, kynnysmattona liian monta vuotta. Ei ollut tilaa hengittää...lapsethan siinä kärsi todella paljon, kun minä voin pahoin.
Mieti tarkkaan mitä haluat elämältä. Miten tämä mustasukkaisuus sinuun vaikuttaa?? Ahdistaako? Mustasukkaisuus saattaa lopulta muuttua väkivallaksi fyysiseksi tai henkiseksi väkivallaksi. Näin kävi meillä.
Nyt tajuan todellakin, että se ei ollut ihmisarvoista elämää. Siinä parisuhteessa ei ollut mitään kunnioitusta ei mitään arvostusta. Ainut mitä kadun on se, että miksi en lähtenyt aikaisemmin??
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Meillä oli suunnilleen sellainen tilanne, että oltiin käyty terapiassa tytön isän kanssa vuoden päivät, ja paranneltu suhdettamme: meillä oli pahaa väkivalta ongelmaa ennen sitä. Tuon hoitojakson aikana tilanne muuttui huomattavasti, tehtiin paljon töitä että tilanteet tulisi hoidettua muutoin kuin nyrkkejä käyttämällä ja onnistuttiin siinä. Tai sanotaan niin että mies onnistui. Oli kevät puoli, ja mulle iski sinä kevänä joku tarve muuttua: meidän suhde oli suunnilleen tolallaan ja perhe-elo luisti ja päätin että pistetääs elämä mukavaksi kaikin puolin, aloitin kuntosalilla käymisen ja kävin ahkeraan, laihdutin 10 kiloa heti kättelyssä parissa kuukaudessa. Olin ollut miehen kynnysmatto kai niin pitkään että oli pakko saada ihan fyysinen muutos itsessänikin aikaan, että palautuisi itseluottamus taas kaiken muun hyvän lisäksi. Se oli tilanne meillä kotona kun tapasin nykyisen mieheni. Lähdin risteilylle tallinnaan äidin kanssa ja tuo mies löytyi samalta retkeltä. Vaihdettiin laivalla numeroita kun helsingin satama taas näkyi. Aikomus ei ollut alkaa suhteeseen, todellakaan, me oltiin molemmat tahoillamme parisuhteissa. Mutta rakastuinhan mä ihan tolkuttomasti. Ja niin tuo mieskin. Kuukausi siitä reissusta, toukukuussa, mä muutin mun ja neitin vaatteet ja lapsen sängyn tyhjään vuokrakämppään ja kokosin ilmaiset, vanhat huonekalut väliaikaisratkaisuksi, mies muutti perässä ennen joulua. Ja tässä ollaan, tosin asunto ei ole enää tyhjä vuokrakämppä ja meitä on yksi lisää, ja koira. :D
Niin, ja kun kirjoitin ettei aikomus ollut alkaa suhteeseen mutta vaihdettiin numeroita: oli kertakaikkiaan pakko vaihtaa. Ajatus oli, että jos törmää kerran elämässään ihmiseen joka ensitapaamisella jatkaa lauseita jotka mä olen aloittanut... Ei sellaista ihmistä päästä pois näpeistään. Ystäviä meistä tuli heti. Välittömästi kun ensimmäistä kertaa istuttiin samaan pöytään.

pelottiko sua lähteä entisestä suhteesta kun olitte kuitenkin saaneet sen toimimaan yrityksen jälkeen?

tuli jotenkin hyvä mieli tuosta kirjoituksestasi, että noinkin voi tosiaan käydä, löytää sen oikean onnen. mä olen vaan kaivellut nyt huonoja puolia tästä jutusta ja molemmista miehistä... :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja punatukkainen:
Mä lähdin myös, enkä kadu hetkeäkään....olin niin ahdistavassa suhteessa, kynnysmattona liian monta vuotta. Ei ollut tilaa hengittää...lapsethan siinä kärsi todella paljon, kun minä voin pahoin.
Mieti tarkkaan mitä haluat elämältä. Miten tämä mustasukkaisuus sinuun vaikuttaa?? Ahdistaako? Mustasukkaisuus saattaa lopulta muuttua väkivallaksi fyysiseksi tai henkiseksi väkivallaksi. Näin kävi meillä.
Nyt tajuan todellakin, että se ei ollut ihmisarvoista elämää. Siinä parisuhteessa ei ollut mitään kunnioitusta ei mitään arvostusta. Ainut mitä kadun on se, että miksi en lähtenyt aikaisemmin??

ahdistaa. mies on pitänyt mua häkkilintuna... en saa käydä missään ilman häntä ja jos saan jollain ihmeen kaupalla puhuttua omaa aikaa itselleni niin sitten kuulen syytöksiä siitä että olen ollut pettämässä tai jotain...

tosin nyt kun on kissa nostettu pöydälle ja asiosita puhuttu, olen saanut mennä enemmän. vaikka nään kyllä päällepäin miehestä miten vaikeeta sille on laskee mut esim kahville kavereiden kanssa.

kunnioitus tuntuu tosiaan olevan meillä ihan hukassa. ja tasa-arvoa ei ole, tuntuu et olen ihan arvoton ihminen...
 
Meillä oli aika kriitinen tilanne muutama vuosi sitten, tuo arvostusongelma muunmuassa. Puhuttiin asioista, ja en vaan enää antanut periksi asioissa, mies mukautui tähän, ja asiat saatiin kuntoon. Joskus tuntui että nyt tulee ero, mut olen todella onnellinen että jaksoin pitää hermoni ja olla kärsivällinen. Pitkään siinä meni , mut nyt elän tasavertaisessa suhteessa ja asiat kunnossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fds:
löytyykös niitä ihmisiä joita on ruvennut sitten kaduttamaan että lähti?


Minulla on ollut sivusuhteita, vakavia rakastumisia. - Onni on ollut puolellani, kun vasta heistä eroon päästyäni olen todella tajunnut olemattoman /kaamean kohtalon, joka olisi kalauttanut mut täysin myttyyn, jos olisin heidän kelkkaansa lähtenyt.
 
Voih, tuo on niin vaikea tilanne. Kun mistäpä sitä tietäisi, mikä on oikein. Eikä sitä voi kukaan muukaan kertoa. Ei siinä auta kuin kuunnella sydäntään ja seurata sitä. Enkä nyt tarkoita, että pomppii jokaisen mieliteon ja halun perässä, vaan hiljentyy ja kuuntelee, mikä siellä taustalla tuntuu oikealta. Ihan pirun vaikeaahan se on.

Mulla on ollut vähän vastaava tilanne -paitsi ilman lapsia, mikä tietysti on keventänyt sitä- ja täytyy sanoa, että näin jälkeenpäin olen ikionnellinen, etten lähtenyt. Olin aivan sokaistunut siitä toisesta ihmisestä enkä nähnyt häntä kunnolla. En ollut antautunut omalle miehelleni ja suhteellemme aivan täysin, pidättelin jotain epäilystä itsessäni. Tilanne oli todella vaikea. Päätin jäädä. Se teki kipeää se päätös silloin, mutta enpä ole hetkeäkään katunut. Päätin tämän suhteen puolesta ja se on tuonut meille molemmille paljon uutta. Suhde on syventynyt, rikastunut, muuttunut.

Mutta sinun tilanteeseesi on mahdotonta sanoa juuta tai jaata. Valitettavasti. Älä ainakaan hätäile, jos et ole varma, mitä tehdä. Voimia ja uskallusta! :hug:
 
Minusta on inhottava ajatella suhteen kestävyyttä rahan kannalta ("päärjäänkö yh:na rahallisesti").
Ei suhteessa olla siksi, että se on rahallisesti sinulle helpompaa. Se olisi kaikista kauheinta miestä kohtaan, että petät häntä, mutta siipeilet hänen kustannuksellaan. Siitä jos mistä masentuu itse kukin.
Minustakin kannattaa miettiä nykyinen suhde alusta loppuun saakka ennenkuin siirtyy toisen kelkaan. Entä sitten jos miehesi onkin työtön tai tuloton, rakastaisitko häntä siltkin ja porskuttaisit yhteisen hyvän puolesta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja fds:
Alkuperäinen kirjoittaja rr:
Pidä söpöläisen kanssa kivaa, mutta muuten pysy kotonasi.

tää ois kyllä periaatteessa ihanteellinen vaihtoehto mut ei reilua kenellekkään...

ei varmaan kukkaan suosittele tuota TOSISSAAN!sitte se mustasukkasuus vasta nousiski!
oisko apua jostain terapiasta tms.että mies ois sinut mustasukkasuuen kans? sinulla ei kannata yhtään antaa aihetta miehelle mustikseen...siitä se soppa vasta syntys vaan koittakaa rakentavasti puhua siittäkin asiasta!uskosin että pitkällä pinnalla ja juttelemisella saatte nykysen suhteen toimimaan!mikkää suhe ei toimi ilman hoitoa!
 

Yhteistyössä