Y
yksinäisen äiti
Vieras
Pahoittelen pitkää tekstiä.
Meillä on ekaluokkalainen poika jolla mitä luultavammin on lievähkö lukihäiriö. Sitä tutkitaan parhaillaan koulupsykologin toimesta. Enemmän kuin lukihäiriö (on kuitenkin jo oppinut joulun jälkeen lukemaankin jne) meitä huolestuttaa se että poikamme on nyt joutunut yhä useammin olemaan yksin välitunneilla ilman kavereita. Samoin iltapäiväkerhossa on ollut havaittavissa samaa oiretta ja jopa vapaa-aikana. Entinen (?) paras kaveri ei ole koulussa enää ollenkaan poikamme kanssa ja kotonakin vain jos muita ei ole. POikamme on iloinen ja sosiaalinen mutta ei osaa eikä uskalla mennä porukkaan mukaan vaikka olisi tuttujakin. Poikamme on myös motorisesti kömpelö joten urheilu, juoksu, jalkapallot ym. eivät kiinnosta,senkään takia kun häntä pilkataan kun ei ole niissä niin hyvä. Poikamme on jostain syystä myös joskus sellainen häslä, useamman pojan seurassa ei oikein olla ns. normaali vaan häslää ja höpöttää. Tuntuu siltä että häneltä puuttuu joitain kykyjä joilla kaverimaailmassa pärjätään. Eskarissa hänellä oli kavereita montakin mutta nyt senaikainen paras kaveri ei juuri poikamme seurasta koulussa välitä. Jos hän yrittää leikkiin mukaan hänelle sanotaan kuulemma että ei mahdu enää tai ei me sua oteta. POikamme on fiksu ja kiltti, ja keksii kyllä leikkejäkin mutta hänen leikkinsä ei kiinnosta tai sitten syynä on joku muu. Olen puhunut ettei sille mitään voi jos eivät halua leikkiä niitä leikkejä mitä sinä haluat. Kertoi kuitenkin nyt että vaikka hän haluaisi muiden leikkiin mukaan niin eivät ota. Eli ei siis johdu siitäkään että poikamme haluaisi aina määrätä leikin.
Miten ihmeessä voisimme häntä auttaa? Opettajalle kerroimme tilanteesta, hän puhui luokassa miten kaikkien kanssa pitää leikkiä ja sinä päivänä joku oli kai sitten poikamme kanssa leikkinytkin mutta maanantaina tilanne oli taas ihan sama. Opettajalla on kolmella välitunnilla viikon aikana vahtivuoro eikä ole mitään kuulemma huomannut. Sanoi että poikamme on aina iloinen eikä hänen mukaansa kiusaamistakaan ole esiintynyt hänen mukaansa. Koska koulu on iso ja piha valtava ja välituntivalvojat paljon keskustelevat keskenään eivät mitenkään erityisesti tarkkaile pihaa (kun olen vienyt poikaa kouluun olen tämän huomannut) en oikein usko että hän olisi mitään välttämättä edes huomannut. Iltapäiväkerhosta kun poikamme tuli kahtena kertana itkien minua vastaan, puhuin ohjaajan kanssa joka tuohtuneena sanoi ettei heillä todellakaan sallita että ketään jätettäisi ulos leikeistä. Sinä päivänä ohjaaja oli jollekin sanonut että ottakaan poikamme leikkiin mukaan ja oli hänen kanssaan hetki leikittykin mutta sitten hän oli taas yksin. Kyllähän lapsi sen tajuaa että hänet otetaan vastentahtoisesti mukaan.
Poikamme on nyt iltaisin nukkumaanmennessä ollut itkuinen ja sanoo että olo on outo ja vatsaan sattuu. Tänään sanoi että taitaa tietää mistä se johtuu, hän on kuulemma koko viikon ollut yksin väitunneilla.
En tiedä enää miten auttaa poikaamme. Pelkään hänen syrjäytymistään ja sitä myöten kiusaamista. Nyt jo sellaista "kettuilua" on huomattu eikä poikamme ole kovin sanavalmis puolustautumaan.
Olen lukenut että lukihäiriöön liittyisi tällaista että kaveripiirissä voi olla ongelmia. Miten muiden lukihäiriöisten vanhemmat ovat näistä ongelmista selvinneet? POikamme koulu on jättimäinen ja toki nollatoleranssi kiusaamisessa mutta totuushan on aina toinen. Open kommentti oli ettei ketään voi pakottaa leikkimään kenenkään kanssa. No ei tietenkään mutta kyllä kai opekin voisi sille luokkahengelle muutakin tehä kuin puhua. Tai ei kai sitten.
Pitkä sepustus mutta äitiparalla huoli on niin kova että yöunet menneet.
Meillä on ekaluokkalainen poika jolla mitä luultavammin on lievähkö lukihäiriö. Sitä tutkitaan parhaillaan koulupsykologin toimesta. Enemmän kuin lukihäiriö (on kuitenkin jo oppinut joulun jälkeen lukemaankin jne) meitä huolestuttaa se että poikamme on nyt joutunut yhä useammin olemaan yksin välitunneilla ilman kavereita. Samoin iltapäiväkerhossa on ollut havaittavissa samaa oiretta ja jopa vapaa-aikana. Entinen (?) paras kaveri ei ole koulussa enää ollenkaan poikamme kanssa ja kotonakin vain jos muita ei ole. POikamme on iloinen ja sosiaalinen mutta ei osaa eikä uskalla mennä porukkaan mukaan vaikka olisi tuttujakin. Poikamme on myös motorisesti kömpelö joten urheilu, juoksu, jalkapallot ym. eivät kiinnosta,senkään takia kun häntä pilkataan kun ei ole niissä niin hyvä. Poikamme on jostain syystä myös joskus sellainen häslä, useamman pojan seurassa ei oikein olla ns. normaali vaan häslää ja höpöttää. Tuntuu siltä että häneltä puuttuu joitain kykyjä joilla kaverimaailmassa pärjätään. Eskarissa hänellä oli kavereita montakin mutta nyt senaikainen paras kaveri ei juuri poikamme seurasta koulussa välitä. Jos hän yrittää leikkiin mukaan hänelle sanotaan kuulemma että ei mahdu enää tai ei me sua oteta. POikamme on fiksu ja kiltti, ja keksii kyllä leikkejäkin mutta hänen leikkinsä ei kiinnosta tai sitten syynä on joku muu. Olen puhunut ettei sille mitään voi jos eivät halua leikkiä niitä leikkejä mitä sinä haluat. Kertoi kuitenkin nyt että vaikka hän haluaisi muiden leikkiin mukaan niin eivät ota. Eli ei siis johdu siitäkään että poikamme haluaisi aina määrätä leikin.
Miten ihmeessä voisimme häntä auttaa? Opettajalle kerroimme tilanteesta, hän puhui luokassa miten kaikkien kanssa pitää leikkiä ja sinä päivänä joku oli kai sitten poikamme kanssa leikkinytkin mutta maanantaina tilanne oli taas ihan sama. Opettajalla on kolmella välitunnilla viikon aikana vahtivuoro eikä ole mitään kuulemma huomannut. Sanoi että poikamme on aina iloinen eikä hänen mukaansa kiusaamistakaan ole esiintynyt hänen mukaansa. Koska koulu on iso ja piha valtava ja välituntivalvojat paljon keskustelevat keskenään eivät mitenkään erityisesti tarkkaile pihaa (kun olen vienyt poikaa kouluun olen tämän huomannut) en oikein usko että hän olisi mitään välttämättä edes huomannut. Iltapäiväkerhosta kun poikamme tuli kahtena kertana itkien minua vastaan, puhuin ohjaajan kanssa joka tuohtuneena sanoi ettei heillä todellakaan sallita että ketään jätettäisi ulos leikeistä. Sinä päivänä ohjaaja oli jollekin sanonut että ottakaan poikamme leikkiin mukaan ja oli hänen kanssaan hetki leikittykin mutta sitten hän oli taas yksin. Kyllähän lapsi sen tajuaa että hänet otetaan vastentahtoisesti mukaan.
Poikamme on nyt iltaisin nukkumaanmennessä ollut itkuinen ja sanoo että olo on outo ja vatsaan sattuu. Tänään sanoi että taitaa tietää mistä se johtuu, hän on kuulemma koko viikon ollut yksin väitunneilla.
En tiedä enää miten auttaa poikaamme. Pelkään hänen syrjäytymistään ja sitä myöten kiusaamista. Nyt jo sellaista "kettuilua" on huomattu eikä poikamme ole kovin sanavalmis puolustautumaan.
Olen lukenut että lukihäiriöön liittyisi tällaista että kaveripiirissä voi olla ongelmia. Miten muiden lukihäiriöisten vanhemmat ovat näistä ongelmista selvinneet? POikamme koulu on jättimäinen ja toki nollatoleranssi kiusaamisessa mutta totuushan on aina toinen. Open kommentti oli ettei ketään voi pakottaa leikkimään kenenkään kanssa. No ei tietenkään mutta kyllä kai opekin voisi sille luokkahengelle muutakin tehä kuin puhua. Tai ei kai sitten.
Pitkä sepustus mutta äitiparalla huoli on niin kova että yöunet menneet.