Se että on oppinut jotain historiasta, ei tarkoita että elää historiassa. Meidän papat, mummot, sedät, tädit kuoli siinä sodassa. Vammautui, kärsi. Kärsivät niistä vammoistaan ja peloistaan koko loppuelämän. Lapsia kuoli, kärsi. Teinit kuoli rintamalle.
Venäjä on tullut tänne kerran, naiivia olettaa ettei voisi tulla toistekin. Tuosta sodasta ei loppujen lopuksi ole edes paljon aikaa. Jos joku hyökkää sun kimppuun kadulla, niin otatko hänet avosylin vastaan kotiisi lastesi hoitajaksi? Et. Voit ehkä oppia elämään asian kanssa, ehkä jopa antaa anteeksi. Mutta et sä sitä _unohda_. Sä varaudut siihen, ettei niin pääse käymään uusiksi. Tekeekö se susta historiassa eläjän? Elätkö epätodellisuudessa ja kuvitelmissa, jos pelkäät että se henkilö tulee päälle uudestaan? Et. Se on sulle ihan totisinta totta, se, että se on kerran jo päälle tullut!
Suomi on tehnyt juuri niinkuin pitää ja on oikein tähän päivään saakka. Meillä suomalaisilla on ihan oikeat vaistot tallella. Pystymme elämään tuon naapurin kanssa sulassa sovussa, mutta sokeasti emme koskaan tule luottamaan sinne suuntaan.
