Luin netistä jonkun tutkimuksen jossa sanottiin että päivähoidon aloittaminen alle vuoden vanhana on traumaattisempaa

["ehkä apua"]

ja yhtä huvittavaa on se, että Suomessa kotihoidontukea maksetaan 3-vuotiaaksi ja 3-vuotiaana hoidon alaoittaminen on lapselle vielä traumatisoivampaa kuin n. 1 vuoden vanhana. Se juurtaa jotenkin siihen kiintymyssuhteeseen/eroahditukseen, että on vielä voimakkaampi tuolloin kuin 1-vuotiaana. Tätä ei taida moni tietää. Ja tämä ei ole ihan vaan huhu tai jonkun bloggailijan oma keksintö.

Todella sääli että tämmöinen käsitys voi vielä elää. Ilmeistä on että vanhemmilla ei ole riittävästi tietoa lapsen tarpeista ja kyvyistä eri ikävaiheissa. Ensimmäiset kolme vuotta ovat kehityksen kannalta monella tavalla ratkaisevia. Mitä pienempi lapsi on sitä riippuvaisempi aikuisen jatkuvasta läsnäolosta ja avusta kun ei vielä edes pysty hahmottamaan tai kertomaan mikä tuntuu pahalta ja mikä siihen auttaa. Kun vauva-ikäinen joutuu eroon aikuisesta johon on oppinut luottamaan ja joka osaa lapsen tarpeita oikealla tavalla lukea koska on syntymästä saakka tätä hoitanut, sekoaa ja hämmentyy vauvan maailma.Vauva osaa huonosti vielä ilmaista mitä tarvitsee ja kun se aikuinen joka on vauvaa hoitanut ja joka oikealla tavalla pystyy tulkitsemaan, häviää, on hätä suuri mutta vauvalla ei ole keinoja tätä ilmaista.
Kolmevuotiaan kohdalla tialanne onkin sitten aivan toinen.Lapsi osaa jo kertoa ettei halua että äiti lähtee ja tietää ettei tunnu turvalliselta kun äiti on poissa ja pystyy myös tämän ilmaisemaan. Vaikka tilanne saattaa vanhemmista tuntua vaikeammalta on se kuitenkin lapsen kannalta parempi, koska vanhemmat pystyvät lasta lasta auttamaan juttelemalla tunteista ja puhumalla yhdessä tapahtumista ja kokemuksista eron aikana.Se ettei vauva pysty hätäänsä ja stressiään ilmaisemaan ei sitä poista ja saattaa jättää jälkensä jotka vasta paljon myöhemmin tulevat esille

 

["vieras"]

Entäpä porvaristoäidit ja yläluokka. Ei ne töissä käyneet, lapsilla hoitaja kotona... Maataloissa taas lastenhoitoapu asui samassa pihapiirissä ellei jopa saman katon alla... Naisia oli "ennenvanhaan" paljon muitakin kuin yleisimpänä esimerkkinä käytetty työläisäiti.

Niin oli, mutta useimmin oli pienellä pysyvä aikuiskontakti kun äiti oli poissa. Alle kolmevuotiaat pitkiä päiviä ryhmähoidossa vaihtuvien aikuisten hoidossa on historiallisesti varsin uusi ilmiö joka verrattuna muihin OECD maihin on ehkä kaikkein pisimmälle viety.

 

[hm]

Rehellisesti: tiedättekö ketään normaalia aikuista, jolla ei olisi yhtään mitään ongelmaa minkään asian suhteen? Eli ei löydy luottamuspulaa parisuhteessa, ruuan suhteen ei ole ongelmia (ei ylensyöpöttelyä mutta ei tiukkaa linjaakaan) ei himourheilua mutta ei sohvaperunaakaan, ei mitään unettomuutta, ahdistusta, masennusta tai muuten vain ailahtelevaa luonnetta?

Heittäköön se ekan kiven, joka on virheetön!!

niin, ja miten monella on heikko itsetunto, joka taas näkyy siinä, että kiusaa muita ja yrittää pullautaa jonkun pois joukosta ja juoruta ja mustamaalata muita niin pysyy itse vallassa ja joukossa. tämähän on suomalaisten yleisin mielenterveysongelma. kiusaaminen.

 

[Suzyanne]

No varmaan sitte tosi monissa maissa suunnilleen kaikki ihmiset on häiriintyneitä tuon takia, eikös Suomessa ole pisimmästä päästä tuo äitiysloma?

Itse suhtaudun asiaan niin, että omaa lasta en laittaisi hoitoon alle 2,5-vuotiaana, (enkä laitakaan) mutta muut saa tehdä ihan niin kuin parhaaksi näkevät.

 

["vieras"]

niin, ja miten monella on heikko itsetunto, joka taas näkyy siinä, että kiusaa muita ja yrittää pullautaa jonkun pois joukosta ja juoruta ja mustamaalata muita niin pysyy itse vallassa ja joukossa. tämähän on suomalaisten yleisin mielenterveysongelma. kiusaaminen.

Totta on että e iole helppoa ihmiseksi kasvaminen! Kolhuja matkalla aivan varmasti on vähän jokaisella mutta tosiasia on että varhaisen lapsuuden traumat jättävät pahimmat ja pysyvämmät jäljet. Mitä paremman alun lapsillemme annamme sitä helpompi on heidän selvitä kehitykseen liittyvistä tulevista haasteista.

 

["lastenhoitaja"]

Alle 1 vuotias on muuten helppo jättää hoitoon, itkevät toki aluksi, mutta esim, 2v ovat paljon hankalampia tapauksia. 1v unohtaa äitinsä ja vaan alistuu tilanteeseen, isompi pystyy jo muistamaan äidin ja isän koko päivän ajan, ja ikävä saattaa tulla vielä iltapäivälläkin.

 

["vieras"]

No varmaan sitte tosi monissa maissa suunnilleen kaikki ihmiset on häiriintyneitä tuon takia, eikös Suomessa ole pisimmästä päästä tuo äitiysloma?

Itse suhtaudun asiaan niin, että omaa lasta en laittaisi hoitoon alle 2,5-vuotiaana, (enkä laitakaan) mutta muut saa tehdä ihan niin kuin parhaaksi näkevät.

Unicefi:n alaisuudessa toimiva tutkimuskeskus(Innocenti Research Center) jonka tehtävänä on kerätä tietoa ja tutkimusta kasvatuskäytännöistä OECD maissa toteaa viimeisimmässä raportissaan että yleisempää on vielä että lapsi alle kolme hoidetaan kotona ja että äidit ovat osa-aika töissä lasten ollessa alle koulu-ikäisiä. Kyseisessä raportissa todetaan myös että tutkimukset varsin yksiselitteisesti osoittavat että mitä vähemmän aikaa alle kolmevuotias viettää ryhmähoidossa sen parempi.

 

[jösfk]

ÖHÖM!
Mites lapset joiden vanhemmat on eronnut ennen kuin he ovat täyttäneet kolmea vuotta, pystyy käsittelemään traumaa siitä erossa olevasta vanhemmasta. Ero voi olla päiviä jopa viikkoja. Hoitopäivät kun yleensä ovat vain maksimi 9 tuntia ja sitten isä ja äiti tulee kotiin. Sitten voikin olla yhdessä ja hoitaa päivän aikana aiheutuneita traumoja.

 

["vieras"]

ÖHÖM!
Mites lapset joiden vanhemmat on eronnut ennen kuin he ovat täyttäneet kolmea vuotta, pystyy käsittelemään traumaa siitä erossa olevasta vanhemmasta. Ero voi olla päiviä jopa viikkoja. Hoitopäivät kun yleensä ovat vain maksimi 9 tuntia ja sitten isä ja äiti tulee kotiin. Sitten voikin olla yhdessä ja hoitaa päivän aikana aiheutuneita traumoja.

Alle kolmevuotiaan kehityksen kannalta ero ensisijaisesta hoitajasta, joka tavallisesti on äiti on lapsen kannalta vaikein. Harvemmin alle kolmevuotias jota äiti on syntymästä hoitanut, isän ollessa töissä, joutuu erotilanteessa isälle. Tämä ei tietenkään merkitse sitä etteikö lapselle ero isästä olisi vaikea. Varhaisessa kehityksessä lapselle on siis tärkeintä että ensisijainen hoitaja ei häviä kuvasta.

 

["siis"]

No varmaan sitte tosi monissa maissa suunnilleen kaikki ihmiset on häiriintyneitä tuon takia, eikös Suomessa ole pisimmästä päästä tuo äitiysloma?

Itse suhtaudun asiaan niin, että omaa lasta en laittaisi hoitoon alle 2,5-vuotiaana, (enkä laitakaan) mutta muut saa tehdä ihan niin kuin parhaaksi näkevät.

höpöhöpö. opettele lukemaan.
lapselle on traumaattista joutua yksin isoon ryhmään.
se että äiti menee töihin ei haittaa, jos lapselle läheinen henkil tulee hoitamaan, esim. mummo tai isä tai naapurin poika, joka muodostaa lapseen läheisen suhteen.

jos kaikissa maissa ei ole edes päiväkoteja, niin ei lapsi joudu kodin ulkopuolelle.

 

["jaa"]

No entäs kaikki adoptiolapset, onko heillä kaikilla trauma ?
Entäs äidin menettäneet, onko heille trauma?
Entäs vauvalla jonka äiti on kaupoilla kahdeksan tuntia onko hänellä heti turvaton olo?
Entäs yö? Lapsihan on erossa äidistään 12 tuntia?

Miksi lapsi muistaa äidin yön jälkeen mutta ei hoitopäivän jälkeen?

 

["Ränttis"]

no tiiä sopiiko tähän, mutta esim ADHD tutkimuksissa on todettu yhtäläisyyksiä nähin e-alkuisiin lisäaineisiin ym.. en yhtään ihmettele että kaiken maailman mielenterveys yms. on lisääntyneet, kun nykyään ei syödä mitään oikeasti puhdasta. kaikkiin lisätty jotain ainetta mistä ei edes tiedetä pitkäaikaisia vaikutteita. ja googlaamalla varmaan löytyy lisää, koska itse en muista kyseistä linkkiä esim. tohon ADHD juttuun. Muistan vaan sen siitä että se on lisääntynyt silloin ku nää lisäaineet tuli yms..

 

[rr]

Ja taas löyty luotettava tutkimus ja lähde...

 

[entinen]

[QUOTE="vieras";22857019]Niin oli, mutta useimmin oli pienellä pysyvä aikuiskontakti kun äiti oli poissa. Alle kolmevuotiaat pitkiä päiviä ryhmähoidossa vaihtuvien aikuisten hoidossa on historiallisesti varsin uusi ilmiö joka verrattuna muihin OECD maihin on ehkä kaikkein pisimmälle viety.[/QUOTE]

Aivan, lapsella oli pysyvä hoitaja, vaikka se ei olisikaan ollut äiti, niin kuitenkin kiintopiste lapsen elämässä, joka on ja pysyy. Näin varmaan "ennenvanhaan" olikin, jos lastenhoitaja oli taloon palkattu. Olen taipuvainen uskomaan, että yksi pysyvä hoitaja olisi parempi, kuin vaihtuvat hoitajat.

[QUOTE="jaa";22857447]No entäs kaikki adoptiolapset, onko heillä kaikilla trauma ?
Entäs äidin menettäneet, onko heille trauma?
Entäs vauvalla jonka äiti on kaupoilla kahdeksan tuntia onko hänellä heti turvaton olo?
Entäs yö? Lapsihan on erossa äidistään 12 tuntia?

Miksi lapsi muistaa äidin yön jälkeen mutta ei hoitopäivän jälkeen?[/QUOTE]

Kyllä adoptoiduilla on useinkin trauma. Hylkäämiskokemus jää jonnekin alitajuntaan. Jos ulkomailta adoptoitu on asunut elämänsä ensivuoden/t laitoksessa, hän on jäänyt vaille sitä Yhtä Ensisijaista Hoitajaa. Sillä on kauaskantoiset vaikutukset.

Muita en jaksa kommentoida - sillä jos kysymykset ovat tuota luokkaa, niin ehkei kannattaisi kyseenalaistaa tätä keskustelunaihetta ennenkuin vauvan tunne-elämään on (edes hiukan) perehtynyt.

 

[Sapfo]

paskat sanon minä, vanhemmat tekevevät lapselleen traumoja, ei päiväkoti

Peesi.

 

["vieras"]

[QUOTE="jaa";22857447]No entäs kaikki adoptiolapset, onko heillä kaikilla trauma ?
Entäs äidin menettäneet, onko heille trauma?
Entäs vauvalla jonka äiti on kaupoilla kahdeksan tuntia onko hänellä heti turvaton olo?
Entäs yö? Lapsihan on erossa äidistään 12 tuntia?

Miksi lapsi muistaa äidin yön jälkeen mutta ei hoitopäivän jälkeen?[/QUOTE]

Siis kuka täysjärkinen nukkuu erossa lapsestaan? Sitähän nukutaan samassa huoneessa.

 

[keittiöpsykka]

Rehellisesti: tiedättekö ketään normaalia aikuista, jolla ei olisi yhtään mitään ongelmaa minkään asian suhteen? Eli ei löydy luottamuspulaa parisuhteessa, ruuan suhteen ei ole ongelmia (ei ylensyöpöttelyä mutta ei tiukkaa linjaakaan) ei himourheilua mutta ei sohvaperunaakaan, ei mitään unettomuutta, ahdistusta, masennusta tai muuten vain ailahtelevaa luonnetta?

Heittäköön se ekan kiven, joka on virheetön!!

No OHHOH! sun mielestä siis vauvoja voi kohdella miten vain, koska kaikki on kuitenkin niin sekaisin? Huh mitä mielipiteitä.

Ja joo-kyllä tunnen moniakin normaaleja!

 

["aapee"]

[QUOTE="jaa";22857447]No entäs kaikki adoptiolapset, onko heillä kaikilla trauma ?
Entäs äidin menettäneet, onko heille trauma?
Entäs vauvalla jonka äiti on kaupoilla kahdeksan tuntia onko hänellä heti turvaton olo?
Entäs yö? Lapsihan on erossa äidistään 12 tuntia?

Miksi lapsi muistaa äidin yön jälkeen mutta ei hoitopäivän jälkeen?[/QUOTE]

no tähän voin sen verran sanoa että itse menetin äitini lapsena (kuoli siis) ja mulla on kyllä siitä jääny trauma. ja se on taas noussu pinnalle nyt kun itse oon saanu lapsia.

 

[ei juma]

Siis oikeestiko joku luulee, ettei adoptoidulla, tai äitinsä menettäneillä ole traumoja?!!?
Ja rinnastaa nämä nukkumiseen!