Jahas. No, kuulkaas. Meillä oli aikanaan 4 lasta. Isä välillä työttömänä, välillä työllistämistöissä, äiti kotihoidontuella. Näin mentiin vuosia. Äidillä ei ollut ammattia. Toimeentulotukea saatiin. Aika kului, äiti alkoi opiskella. Isäkin sai vakituisen työn. Äitikin sai töitä. Käteen jäävät tulot eivät muuttuneet, koska asumistuki loppui, päivähoitomenot nousivat.
Sitten äiti jäi yksinhuoltajaksi. Rahat riittivät kuitenkin eikä ollut tarvetta toimeentulotukeen. Lapsetkin harrastivat, eikä mitenkään halpoja parin kympin harrastuksia.
Perintöjä tms. ei ole näkynyt.
Tämä vain esimerkkinä, että elämä kantaa. Etukäteen ei voi koskaan tietää, miten elämä heittelee, miten työasiat menevät, miten raha-asiat. Lasten määrä ei ole ratkaiseva.