Luetko

[kirjoja?]

Pakko kysyä teiltä muilta äideiltä mitä ajattelette kun itselläni on jatkuvasti huono omatunto siitä, etten jaksa/ehdi lukea kirjoja nyt ollenkaan. Tyttö on 10kk ja kun hän nukkuu päikkäreitä siivoilen tai surffaan netissä. Koko ajan on kuitenkin semmoinen olo, että täytyisi edes joskus yrittää tehdä jotain kehittävää.

Jos vauva olisi todella vaativa tai ei nukkuisi ollenkaan päivisin tai olisin erittäin väsynyt olisi minusta ihan ok etten jaksa edes lukea, mutta oikeastaan kyllä jaksaisin. Olen vain laiskistunut älyllisesti - netti kieltämättä edesauttaa tätä laiskistumista...

Pitääkö kukaan muu kirjojen lukemista tärkeämpänä kuin esim. siivoamista vauvan nukkuessa? Minua ihan hirvittää kun huomaan, että mieluummin siivoan kotia kuin luen! Ajatuksia/kommentteja?

T. Laiskistunut Akateemikko-äiti

 

[MFF]

No en minä mitään tieteellisiä tutkimuksia ennenkään ole lukenut rentoutumismielessä, että en ota morkkista jos en juuri nyt jaksa syventyä tiiliskiviromaaniin joka päivä. Luen edelleen samaa paksua romaania jonka aloitin jäädessäni äitiyslomalla. Pojan syntyessa oli usean kuukauden tauko, mutta kaivon kirja esiin naftaliinista pojan ollessa noin 4 kk. Poika on nyt 6 kk ja ehkä parina iltana viikossa luen sängyssä ennen nukkumaan menoa. Päivisin siivoan ja surffaan.

 

[hymypojan äiti]

Mulla on ihan sama fiilis kuin ap:llä ja aivan samoista syistä. Olen myös ihmetellyt, miten koukussa nykyisin olen nettiin. Enhän töissä ollessa näin paljoa surffaillut. Nykyisin avaan joka aamu kannettavan koneeni keittiön pöydälle ja aina ""tauon"" tullessa sufffailen netissä ja lähetän kavereille sähköpostia.

Tietysti vauvani hoito on tärkein tehtäväni näin äitiyslomalla - ja teen sitä oikein mielelläni, mutta luulin ennen äitiyslomaa, että hiukan kehittäisin itseäni vauvan nukkuessa, kun aikaa luulisi olevan. Ehkä sitten syksyllä...

Olen tullut siihen päätökseen tämän asian kanssa, että aion vaan nauttia tästä - ehkä ainutkertaisesta - mahdollisuudesta vain olla ja tehdä vauvan kanssa mitä huvittaa.

 

[Helena]

Olen jo nyt miettinyt ihan samaa, vaikka vauva on vasta 3 viikkoa vanha. En haluaisi mennä siihen, että kaiken ""vapaa-ajan"" olen netissä, vaan olisi ihanaa lukea romaaneja ja ehkä jotain alan kirjallisuuttakin. Nyt alussa se vaan tuntuu kovin epätodennäköiseltä. Miten te isompien vauvojen akateemiset tai muuten lukevat äidit: onko jossain vaiheessa helpottanut niin, että lukea/kirjoittaa ehtisi, jos vaan itsekuria löytyy?

 

[Raisa]

Mä luen kirjoja nykyisin vauvan mentyä nukkumaan päivällä tai illalla ja aiemmin, kun imetykset kesti pitkään ja niitä oli usein, niiden aikana. Lehtiä voi lukea vauvan hereillä ollessakin, jos istuskelee vauvan kanssa lattialla.. Yleensä luen kyllä romaaneja ja joskus harvoin oman alan kirjallisuutta, mutta todella vähän, kun ei siihen pysty keskittymään.. kai ammattitaito katoaa ihan täysin tässä kotona ollessa

Huonompi omatunto mulla on siitä, että en lue lapselle. Se ei jostain syystä pidä lukemisesta enkä halua väkisin lukea.

Mutta mun mielestä on kyse siitä, että äitinä on tottunut tekemään kaiken pätkissä, niin ei enää ole sellaista pitkäjänteisyyttä, mitä lukemiseen vaaditaan.

 

[Hanna]

Itselläni tilanne sellainen, että tyttö on ekat puoli vuotta nukkunut päikkäreitä pienissä pätkissä - ja useimmmiten vain vaunulenkillä. Silloin en siis tehnyt mitään muuta. Puolivuotiaasta päikkärit ovat vihdoin pidentyneet ja parvekekin on vihdoin käytössä. Omaa aikaa olisi nyt pari tuntia päivässä ja ehdottomasti tarvitsisin jotain älyllistä toimintaa. Mutta on niin paljon helpompaa vaan surffailla ja löhötä. Kirjoja on kirjasto täynnä, mutta en tiedä mistä aloittaisin - jotenkin en vaan saa otettua itseäni niskasta kiinni.

En koe, että minun ""pitäisi"" tehdä jotain hyödyllistä, mutta tiedän että itse voisin paremmin jos ""aivot saisivat vähän treeniä"". En kaipaa mitään matikkakirjoja tai tieteellisiä teoksia, ihan kunnon romaani olisi jo jotain, mutta kun sekin tuntuu liian vaativalta. Vinkkejä otetaan vastaan, tai myötätuntoa

 

[äitykkä]

Itselleni ei kyllä tule luettua minkäänlaisia kirjoja....luen ainoastaan lehtiä ja päivän mainokset. Nyt tyttö on 1v8kk ja hänelle kyllä tulee luettua lastenkirjoja joka päivä, ei kuitenkaan mitään pitkiä...tyttö kyllä jaksaisi kuunnella vaikka koko päivän satuja jos häneltä kysyttäisiin...joten lastenkirjoja luetaan meillä aika paljon.

 

[persikka]

Tuntuu kovin tutulta. Vauvan päiväuniajat vaan jotenkin hujahtaa paikkoja järjestellessä tai just netissä ja hetken hengähtäessä, harvoin saa mitään muuta aikaiseksi. Mutta eikös se ole äitiyslomalla ja vauva-aikana ihan sallittua. Toisaalta ihanaa kun saa vaan olla kotona ja nauttia vaikka ihanista kevätpäivistä. Joskus iltaisin kun vauva (8kk) on nukkumassa kyllä tulee joskus jo vähän selattua työhön liittyvää kirjallisuutta. Mutta romaaneja en kyllä minäkään ole lukenut vauvan syntymän jälkeen, korkeintaan selailen vauva/naistenlehtiä tai katson iltaisin TV:tä vaikkei sieltä tule mitään järkevää.

 

[luen ja paljon :)]

Kyllä minä ehdin lukea ja paljon ehdinkin . Olen sitä mieltä, että sitä mitä oikeasti haluaa tehdä, ehtii kyllä tehdä vauva-aikaankin. Kuopus on tosin jo taaperoiässä, mutta kun hän oli ihan pieni, niin usein imetinkin häntä kirja toisessa kädessä. Kotityöt teen aina lasten valveilla ollessa ja päikkäriaika on pyhitetty omaan rentoutumiseeni kirjojen, lehtien ja netin parissa. Kirjastossa käymme koko perhe kahden kolmen viikon välein ja pienintä myöten kaikki saavat lukemista.

 

[Leena]

juu, en lue koska nytkin täällä netissä nitkun

Aiemmin luin tosi paljon mutta nyt on ollut jotenkin aivot niin narikassa että en ole kyennyt keskittymään pitempään tekstiin oikein mitenkään. Nyt olen vähitellen kiinnostunut taas ihan oikeasta lukemisesta, pari kirjaa on jo kahlattu läpi. Luen yleensä illalla ennen nukahtamista. Nyt uskallan jo luottaa siihen että vauva todellakin nukkuu yöllä eikä jokaista sekuntia tarvitse käyttää omaan nukkumiseen!

Netti on enemmänkin semmoinen kanava kodin ulkopuolelle. Pysyy vähän kärryillä maailman tapahtumista ja voi vaihtaa kuulumisia kavereiden kanssa. Ihan eri asia kun joku kirja vuodelta 86

 

[persikka]

Kyse ei oikeastaan ainakaan minun kohdallani ole niinkään ehtimisestä vaan siitä ettei vaan saa aikaiseksi lukea kirjoja, omaa aikaa on kyllä ihan mukavasti.

 

[Lahja]

Pidän lukupäiväkirjaa ja juuri tsekkailin siitä, että lapsen syntymä näkyy siinä merkintöjen harventumisena...
Nyt lapsi on 2-vuotias ja lukuinto ja -tahti on taas ""normaali"". Muutenkin olen intervallilukija, joskus luen monta kirjaa peräkkäin nopeasti ja sitten taas on taukoa.
Omasta äitiyslomasta muistan, että vaikka vauvan nukkuessa olisi ollut aikaa lukea, sitä mieluummin surffasi netissä vauva-aiheisilla sivuilla tai siivosi kotia. Ei ehkä tullut tarvetta tai edes riittävää tilaisuutta irrottautua vauva-arjesta niin paljoa, että olisi tarttunut kirjaan tai edes lehtiin.
Eli älkää olko huolissanne, aikansa kutakin ja ainakin minä olen palautunut taas omaksi itsekseni!

 

[Gina]

Minulla on opinnot kesken yliopistossa ja lapsi on nyt 1 v 3 kk. Synnärillä luin vielä yhden romaanin, sen jälkeen oli lähes vuoden tauko etten lukenut mitään kaunokirjallisuutta. Lehtiä luin, niitä voi lukea lyhyemmissä pätkissä.

Palasin koulun penkille ekan kerran kun poika oli jotain 3 kk, kävin siis yhdellä luennolla viikossa ja isi hoiti silloin poikaa. 4-5 kk iässä aloin lukemaan tentteihin, päiväunien aikaan ja illalla hiukan.

Nyt kun päiväryhmi on säännöllistynyt, poika käy tarhassa parina päivänä viikossa muutaman tunnin, ja pyhitän nämä ajat opiskeluun. Kotipäivinä luen/lasken päiväunien aikana pari tuntia ja illalla 1-2 tuntia.
Huomasin kyllä itsekin että netinkäyttö lisääntyy äitiyslomalla kovasti. Teinkin paaston ajaksi (ennen pääsiäistä) tietoisen nettilakon, käytin sitä vain tietoa etsiäkseni esim. opiskelussa.

Väittäisin siis että lukemistahti normalisoituu kunhan lapsi vähän kasvaa. Nyt olen jo lukenut muutaman romaaninkin, joululahjakirjoja ja uusimman Harry Potterin =) Isompana lapset nukkuvat tosi pitkät yöunet, joten illalla jää useampi tunti rauhallista lukuaikaa.

 

[malla]

Kateellisena lueskelin edellisen kirjoituksen

Mulla on myös opinnot yliopistolla kesken. Gradua pitäisi aloitella ja tentteihin lueskella. En vain saa millään aikaiseksi. Niitä romaaneja tulee sitten luettua senkin edestä. Luen lapsen päikkäreiden aikaan ja illalla sängyssä. 1-2 kirjaa viikossa.

No, syksyllä lapsi menee hoitoon ja minä otan taas itseäni niskasta kiinni. Ompahan tullut levättyä äitiys/hoitovapaalla.

 

[elina]

Kateellisena luin molempien edellisten kirjoitukset Mullakin opinnot kesken, mutta en ehdi/jaksa/viitsi lukea tenttikirjoja sen paremmin kuin romaanejakaan. Nyt olen yhden romaanin saanut sentään aloitettua (lapsi on 7kk) ja pari tenttikirjaa haettua kirjastosta... Ehkä tämä tästä sitten, kun lapsi alkaa nukkua vähän pitemmät yöunet... Täällä netissä näköjään taas silti roikun. Surffailu ei ehkä vaadi niin paljon pitkäjännitteisyyttä kuin lukeminen?

 

[Merri]

Laiskistunut Akateemikko-äiti, tutulta kuulostaa!

Ystäväni nauroikin kuulleensa, että naisen aivot kutistuvat 6% imetysaikana. Urbaanilegendaahan juttu saattaa olla, mutta ainakin minun kohdallani tuossa on kyllä totuuden siemen. Olen lopettelemassa vuoden ikäisen poikamme imetystä, ja kummasti on alkanut ajatus luistaa ja keskittymiskyky on parantunut. Töihinpaluu tosin kammottaa, mutta onneksi se on edessä vasta (jo!!!) tammikuussa. Ehkäpä siihen mennessä kykenen jo älylliseen ajatteluun.

Totta puhuen olen jopa harmitellut, että otin varsinaisena vauva-aikana turhaa stressiä tuosta ""älyllisestä laiskuudestani"". Hoidin kuitenkin lapsen ja kodin ihan mallikkaasti -ja hoidan edelleen. Nyt mun omille jutuille on alkanut ihan luonnostaan tulla jälleen vähän enemmän tilaa sekä ihan konkreettisesti kuin tuolla pääkopassakin.