löytyykö onni vielä?

[minä vain]

tilanne tämä: minä viimeisilläni raskaana ja ollaan miehen kanssa nyt ilmeisesti eroamassa. tuli "hieman" huonoon saumaan tämä.minun tarvitsisi nyt etsiä asuntoa ja aloittaa kaikki alusta, yksin. kaikki on täysin levällään ja olen,en voi sanoa masentunut, mutta itken ja kyyhötän kotona aina kun olen siellä,eli todella todella onneton.

kysymys kuuluu,te jotka olette eronneet,oletteko löytäneet onnen vielä?miten olette saaneet kaikki taas raiteilleen?
pelkään etten osaa hoitaa lasta yksin, ja toipua erosta siinä samalla.

 

[weballergy]

Miksi eroatte? :/

 

[Non compos mentis]

Ota yhteys kuntasi sosiaalivirastoon. Heillä voi olla esim. perheiden kotipalvelua tarjolla. Se varmasti auttaisi, jos kerrankin viikossa joku aikuinen käy teillä vähän aikaa.

 

[minä vain]

kysymykseen miksi eroatte:siihen ei oikeastaan ole mitään yhtä ainutta syytä. mies on täysin muuttunut kun raskaaksi tulin.välillä hän näyttää että on innoissaan tulevasta vauvasta,useimmiten ei kuitenkaan puhu asiasta mitään.
hänellä edellisestä liitosta lapsi, jota palvoo yli kaiken. minä en kestä tilannetta että hän näyttää rakkautensa lapselleen, muttei minulle ja tulevaa vauvaamme kohtaan. hän juo usein, viikollakin. hän ei auta,tue,ole läsnä, ei mitään.
vauvan hankintoihin osallistui sen verran,että puolet vaunuista maksoi,ja nekin olivat tietysti liian kalliit. hänellä on rahaa kuin roskaa,suoltaa satoja euroja viikossa ensimmäiseen lapseensa.
nyt ollaan nukuttu eri huoneissa viikon,hän ei ole asiasta moksiskaan.ei huomaa minua lainkaan.sanoin etten tarvitse häntä synnytykseen,eikä tarvitse pitää isyyslomaa,koska hän on sanonut ettei herää öisin,ei vaihda vaippoja, niin en jaksa katsella miten hän huitelee edestakaisin eikä auta minua. lisäksi sanpoin että muutamme kun vauva vähän isompi ja pääsemme alkuun. tähänkään ei noteerannut mitään.

itken joka päivä yksin ja odotan jotain,anteeksipyyntöä,edes tekstiviestiä,muttei mitään tule tapahtumaan.olen niin loppu kuin ihminen voi olla,joka päivä vain lyyhistyn lattialle ja olen surullinen kun lapsi joutuu tämän kaiken keskelle syntymään.

meillä ollut siis koko raskausaika kriisejä,mies sanoo välittävänsä,ja että kyllä saamme asiat kuntoon,muttei hän edes yritä muuttua/tehdä mitään että asiat muuttuisivat.

tulipa pitkä,toivottavasti jaksoitte lukea..

 

[Henrietta]

Voi että.Lohdutonta tuossa tilanteessa olla vailla hellyyttä ja huolenpiotoa

Kirjoititkohan sinä tänne aiemminkin joskus tuosta miehesi palvonnasta ekaa lastaan kohtaan?

 

[hei]

kai se vaatii isältäkin sopeutumista, vauvan tulo

nää asiat olis pitänyt puhua halki poikki ja pinoon ennen ku aloitte lasta hankkimaan, mies ei oo selvästikään valmis isäksi sun lapselle

 

[minä vain]

en ole ennemmin kirjoittanut,tosi surullista kuulla että joku muukin on tässä tilanteessa.lapsi ei suunniteltu muttei kyllä vahinkokaan.mies ei ylipäänsä osaa mistään asioista puhua,vetää vakavat asiat vitsiksi kun ei osaa niitä käsitellä. ilmeisesti hän ei tätä lasta halua.monet ovat sanoneet että osota nyt vaan kun se syntyy,että kyllä se muuttuu.en usko että mitään tapahtuu.

samanmoinen varmasti ollut kun ensimmäinen lapsensakin syntynyt,huininut missä lystää,juonut jne. onhan hänen nyt hyvä olla isä kun ei tarvi ottaa mitään vastuuta,kunhan viihdyttää lastaan muutaman tunnin viikossa ostamalla tälle kaiken mitä rahalla saa.

yksin olen vauvan tavarat laittanyt,kantanut sängyt ja tarvikkeet yläkertaan vaikken olisi jaksanut.en edes viitsi enää pyytää apua kun hän ei sitä näe että tarvitsisin.kun oltiin vaunut ostettu niin kysyin voisiko ottaa paketista pois,tokaisi vain että täytyyhän mun ne ite autoonki sit nostaa..

en jaksa enää odottaa että asiat muuttuu muka kun vauva tulee,sitten en ainakaan tätä tilannetta jaksa kun pitää pientä hoitaa ja täytyy itsensä saada pysymään jonkinlaisessa koossa.

en tiedä,olen täysin neuvoton.asiasta en voi kenellekkään puhua,kukaan ei ymmärrä

 

[winhis]

kai se vaatii isältäkin sopeutumista, vauvan tulo

nää asiat olis pitänyt puhua halki poikki ja pinoon ennen ku aloitte lasta hankkimaan, mies ei oo selvästikään valmis isäksi sun lapselle

Joo, kyllä elämässä aina pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta vaikka mitä tekisi ja keskustelisi, niin se ei takaa yhtään mitään!

 

[minä vain]

kai se vaatii isältäkin sopeutumista, vauvan tulo

nää asiat olis pitänyt puhua halki poikki ja pinoon ennen ku aloitte lasta hankkimaan, mies ei oo selvästikään valmis isäksi sun lapselle

Joo, kyllä elämässä aina pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta vaikka mitä tekisi ja keskustelisi, niin se ei takaa yhtään mitään!

niin,ei takaa.mekin olemme hyvin vähän keskustelleet,koska mies ei pysty puhumaan.hänen mielestään meillä on kaikki kunnossa, jossei ole niin sitten mulla on vaan ongelmia.ei hänellä.
kai se pitää nyt vaan uskoa ettei tässä kannata yksin enää yrittää.
en varmasti yksinollessani olisi näin yksinäinen mitä nyt olen.