Löytyykö muita, joilla opiskelu ym estynyt esiintymisjännityksen vuoksi?

[ainoako?]

Alan olla niin finaalissa tuon asian takia. Ikää jo 30+ ja lukion jälkeen en ole kyennyt opiskeluja viemään läpi, kun pelkään esiintymistä enemmän kuin liikaa Ehkä jonkun tiedossa olevan esitelmän tms voisi jotenkin muutenkin suorittaa, vaikka enpä tiedä onko vaihtoehtoisia keinoja olemassakaan. Mutta kun joka luennolla saa pelätä "improilua" ts. jokainen vuorollaan on äänessä tms. Pelkään jo ennakkoon niin paljon, etten sitten kykene menemään ollenkaan. Lääkitys ei minulla auta, kokeiltu on joskus. Adrenaliinia vain niin paljon elimistössä, että lääke jää toiseksi. Ala-asteella jo jännittäminen alkanut, ja lukion enää juuri ja juuri sain suotitettua silloin joskus...

 

[jännittäjä]

Täällä yksi, jolla ei ole koulutusta. Työttömänä en ole ollut päivääkään ja työelämässä mukana 25 vuotta.

 

[-]

Itse opiskelin tuon vuoksi erityisoppilaitoksessa.

 

[apua]

sama vaiva mulla... mutta töissä silti käyn ja yritän samalla opiskella sen ammatinkin...

 

[-]

Itse opiskelin tuon vuoksi erityisoppilaitoksessa.

Ja minulla siis lisädiagnoosina paniikkihäiriö.

 

[vieras]

Mikä ala ap.tä kiinnostaa? Jos kokeillisi oppisopimuksen kautta pätevöitymistä? Tai etäopiskelua, vaan pari pv lähiopiskeluna tyhmänä ja muu aika kotona itsekseen. Tai verkko-opintoina?

:hug:

 

[ex-panikoija]

Alan olla niin finaalissa tuon asian takia. Ikää jo 30+ ja lukion jälkeen en ole kyennyt opiskeluja viemään läpi, kun pelkään esiintymistä enemmän kuin liikaa Ehkä jonkun tiedossa olevan esitelmän tms voisi jotenkin muutenkin suorittaa, vaikka enpä tiedä onko vaihtoehtoisia keinoja olemassakaan. Mutta kun joka luennolla saa pelätä "improilua" ts. jokainen vuorollaan on äänessä tms. Pelkään jo ennakkoon niin paljon, etten sitten kykene menemään ollenkaan. Lääkitys ei minulla auta, kokeiltu on joskus. Adrenaliinia vain niin paljon elimistössä, että lääke jää toiseksi. Ala-asteella jo jännittäminen alkanut, ja lukion enää juuri ja juuri sain suotitettua silloin joskus...

Itelle juuri aloitettu Sertralin Orion ja näihin esiintymisjännityksiin-jotka siis jo alkoivat jo haitata työssäoloakin-on Propral,siitä on ollut hurjasti apua!Ei enää tarvi naama punaisena istua kaffitunneilla ym..Uusi elämä on alkanut!

 

[olisiko]

hypnoosista apua. Varmaan vanha trauma lapsuudesta, joka edelleen heti nostaa pätään. Suosittelen avun hankkimista. Mieti tilannetta että esiinnyt, mikä on pahin skenaario. Mitä oikeasti voisi tapahtua esiintymisessä? Fyysinen kuolema? Henkinen häpäisy?Tai onko tilanne pelkästään pelkoa täynnä.

Voimia sinulle ja rohkeutta tilanteisiin.

 

[Joxu]

Varaa aika omalle lääkärille ja käy sen kanssa keskustelemassa tosta. Saat melko varmasti niihin tilanteisiin noita beeta salpaajia, ne vie sen pahimman jännityksen pois ja kykenet ihan normaaleihin juttuihin sillon.

 

[ap]

Kokeiltu Propral & Xanor->tarvittaessa, mutta kun niitä jännittäviä tilanteita ei voi ennalta tietää, kun paljon on tosiaan nykyään sitä jo mainitsemaani "improilua", niin Xanoriakin pitäisi sitten ottaa aina ns. varmuuden vuoksi. Ja siihenhän on kuitenkin vaara tulla riippuvaiseksi, mitä riskiä en missään tapauksessa uskalla ottaa! Myös se pelottaa, että kun minulla on ollut taipuvaisuutta alhaiseen verenpaineeseen, niin Propral saattaa madaltaa sitä entisestään, jolloin voi alkaa heikottaa/pyörryttää. Tuossa vielä yksi lisäaihe jännittämiseen. Jännittäminen on niin syvältä!!

 

[ap]

Vastauksena kysymykseen, että mikä on pahin skenaario. Ehdottomasti tuo "henkinen häpäisy". Siitähän siinä on ollut kyse alusta asti: esiintyminen meni pieleen ala-asteella, ja siitä se lumipallo-efekti sitten lähti vyörymään. Ja tosiaan lukion jälkeen ollut välttämiskäyttäytymistä, niin sehän vielä itse ruokkii itseään. Huoh. Nyt vasta olen tullut siihen pisteeseen, että voisin jopa koululla MYÖNTÄÄ että tällainen ongelma on, että olisiko joitain muita keinoja suorittaa opintoja kuin ne perinteist luennoilla istumiset yms. Yliopistolla siis.

 

[lauantaipussi]

Mulla kans vähän samaa vikaa, se on vienyt myös itseluottamusta opiskella pitemmälle. Artesaaniksi kuitenkin sain opiskeltua ja töitä sain.

Ihan perseestä ku tuommonen häiritsee elämää... :/

 

[vieras]

Vastauksena kysymykseen, että mikä on pahin skenaario. Ehdottomasti tuo "henkinen häpäisy". Siitähän siinä on ollut kyse alusta asti: esiintyminen meni pieleen ala-asteella, ja siitä se lumipallo-efekti sitten lähti vyörymään. Ja tosiaan lukion jälkeen ollut välttämiskäyttäytymistä, niin sehän vielä itse ruokkii itseään. Huoh. Nyt vasta olen tullut siihen pisteeseen, että voisin jopa koululla MYÖNTÄÄ että tällainen ongelma on, että olisiko joitain muita keinoja suorittaa opintoja kuin ne perinteist luennoilla istumiset yms. Yliopistolla siis.

Avoimen puoli? Verkko-opinnot?

 

[vieras]

Kokeiltu Propral & Xanor->tarvittaessa, mutta kun niitä jännittäviä tilanteita ei voi ennalta tietää, kun paljon on tosiaan nykyään sitä jo mainitsemaani "improilua", niin Xanoriakin pitäisi sitten ottaa aina ns. varmuuden vuoksi. Ja siihenhän on kuitenkin vaara tulla riippuvaiseksi, mitä riskiä en missään tapauksessa uskalla ottaa! Myös se pelottaa, että kun minulla on ollut taipuvaisuutta alhaiseen verenpaineeseen, niin Propral saattaa madaltaa sitä entisestään, jolloin voi alkaa heikottaa/pyörryttää. Tuossa vielä yksi lisäaihe jännittämiseen. Jännittäminen on niin syvältä!!

Minä käytin Propralia vuosikaudet joka ikinen päivä kun piti mennä kouluun.. Onneksi pääsin jännityksestä eroon, mutta sama tilanne on kuin sinulla, olen 3-kymppinen ja opiskelut kesken, pari vuotta sitten aloitin uudelleen kun nuorempana jäi jännittämisen takia kesken..

 

[ex-tiinemamma]

Miksei sinulle ole suositeltu jo käyttäytymis/oppimisterapiaa?Tuohan on jo todella "invalidisoiva" elämäntilanne.Siinä terapiassa vaan mennään rohkeasti lääkkeen avulla niihin tilanteisiin yhä uudestaan ja uudestaan.Pikkuhiljaa niitä onnistumisen tunteita alkaa tulla ja tästä tulee itseään ruokkiva kierre ja sen avulla pääsee jännittämisestä/peloista kokonaan.

 

[vieras]

Miksei sinulle ole suositeltu jo käyttäytymis/oppimisterapiaa?Tuohan on jo todella "invalidisoiva" elämäntilanne.Siinä terapiassa vaan mennään rohkeasti lääkkeen avulla niihin tilanteisiin yhä uudestaan ja uudestaan.Pikkuhiljaa niitä onnistumisen tunteita alkaa tulla ja tästä tulee itseään ruokkiva kierre ja sen avulla pääsee jännittämisestä/peloista kokonaan.

Minä tuossa äsken kirjoitin (Propralin käyttäjä jolla opinnot jäi kesken..), mielenterveystoimistosta silloin kysyin tuota ja terapiaa ei kuulemma saa, vain keskusteluapua..

 

[Anxiety]

Olen aina luullut olevani maailman ainoa ihminen, jolla on juuri kuvatunlainen tilanne! Paloa olisi opiskelemaan mutta toteutus on mahdoton. Olen pari kertaa yrittänyt vuosia sitten ja kesken jäi molemmat opinnot juuri tuon jännittämisen takia. Ehkä oikea termi olisi paniikki jännityksen sijaan. Ikää on minullakin jo sen verran, että nyt pitäisi alkaa toimimaan jos aikoo vielä yrittää. En vain uskalla. Nyt uskottelen itselleni, että voin vain "harrastaa" rakastamiani kieliä ja se riittää minulle.. Ap, tiedän miltä sinusta tuntuu ja toivon todella, että löydät apua ja pääset vielä opiskelemaan ja pääset jännityksen yli. Elämä näin on jotenkin keskeneräistä, into ja lahjat menevät hukkaan

 

[olisiko]

kiitos vastuksesta ap.

Myöntäminen on puoleksi parantumista. Joten jos tuot asian esille tuolla yliopistolla, varmaan löytyy tapoja suorittaa tutkinto loppuun. Saat nähdä että, nyt kun asian oot meillle tuonnut julki, niin pelko vähenee aivan itsestään. Hypnoosissa käydään tuo lumipallo efektin aiheuttama trauma läpi ja huomaat tämän jälkeen, että henkisen häpäisyn pelko ei oikeasti enään vaikuta sinuun samalla tavalla, kuin ennen. Ole rehellinen itsellesi ja myönnä heikkoutesi, saat siitä pikku hiljaa oman vahvuusalueen. Pystyt esintymään suurissa tilaisuuksia ja kukaan ei voi ikinä aavistaa, mikä trauma on ollut tämän lahjan takana

Energistä tulevaa viikkoa sinulle!

 

[ap]

Kiitokset kannustuksesta, kanssasisaret/-veljet! Kunpa tämä järkyttävä jännitys jotenkin laantuisi!

Minulla on opiskelupaikka yliopistolla, ollut jo vuosikausia, mutta suorituksia ei juurikaan ole. En viitsisi maksullisia avoimia yliopistoja tms ottaa ohjelmistoon, kun yliopistolla mahdollisuus suorittaa myös tiedekuntarajojen yli... Niin, mahdollisuus tosiaan olisi, kun vain pystyisi niitä opintoja suorittamaan Ja ei ole ehdoteltu mitään terapioita asian tiimoilta, kun en ole tosiaan kehdannut edes myöntää juurikaan kenellekään tätä jännittämistä - sen verran nololta se tuntuu Invalidisoivaa tämä on!

 

[osaisipa joku auttaa]

Onko tuosta propralista apua, jos jännitys oireilee punastelun tms. sijaan sekaisin menevällä vatsalla ja oksettavalla ololla? Mulla ei siis ole edes mitään varsinaista kauhuskenaariota, minkä toteutumista jännittäisin, eikä mitään traumaattista kokemusta mistä keksisin jännityksen alkaneen. Joskus vaan kun olisi joku sosiaalinen tilanne, saan ravata vessassa vähän väliä enkä pysty syömään koko päivänä mitään. En edes tiedä, mitä jännitän, tulee vaan fyysisesti niin järkyttävä ja sairas olo silloin kun tiedän että jonnekin pitäisi lähteä, etten kykene oikein mihinkään. Eikä se olo mene pois millään järkeilyllä, ettei tässä ole mitään jännitettävää, ennenkuin tilanne on ohi. Loppupäivä meneekin aivan puhkiuupuneena, kun koko elimistö on ollut niin stressissä.

Koulussakin mulle on ollut vaikeinta se, että pelkään huonon olon yltyvän kesken luennon tai tentin niin pahaksi että oksennan. Sekä ylivoimaisesti ruokailutilanteet, ruokalassa olenkin monta kertaa juossut kesken vessaan oksentamaan, mikä on tosi noloa, mutta ei viikosta toiseen joka päivä voi olla syömättäkään. Ja tuon jännityksen aiheuttama pohjaton väsymys sen ohimentyä myös rajoittaa elämää. Onneksi mulla on välillä ollut pitkiä parempia kausia, että olen onnistunut saamaan opinnot loppuun, vaikka välillä poissaoloja on tullutkin, kun olen jäänyt kotiin oksentamaan ja joutunut sen vuoksi jättämään koko luennon väliin.

 

[ex-tiinemamma]

kiitos vastuksesta ap.

Myöntäminen on puoleksi parantumista. Joten jos tuot asian esille tuolla yliopistolla, varmaan löytyy tapoja suorittaa tutkinto loppuun. Saat nähdä että, nyt kun asian oot meillle tuonnut julki, niin pelko vähenee aivan itsestään. Hypnoosissa käydään tuo lumipallo efektin aiheuttama trauma läpi ja huomaat tämän jälkeen, että henkisen häpäisyn pelko ei oikeasti enään vaikuta sinuun samalla tavalla, kuin ennen. Ole rehellinen itsellesi ja myönnä heikkoutesi, saat siitä pikku hiljaa oman vahvuusalueen. Pystyt esintymään suurissa tilaisuuksia ja kukaan ei voi ikinä aavistaa, mikä trauma on ollut tämän lahjan takana

Energistä tulevaa viikkoa sinulle!

Myös tässä on hyviä neuvoja.

Mulla itsellä oli paniikkihäiriö ja julkisilla kulkemisen kammo."vamma" oli n iin merkittävä minulle,että sen vuoksi jouduin välistä yhtäkkiä kävelemään kilometrikaupalla kotiin työstä joskus silloin tällöin..

Otin itseäni niskast kiinni ja menin rohkeasti vaan niihin tilanteisiin ensin lääkkeen avulla.Huomasin ettei se niin kauheaa ollutkaan,lopulta ilman lääkettä ja kohta pian suvereenisti milloin vain!

Joku tukihenkilö on kyllä ehdoton tässä tilanteessa.Joku opiskelukaveri ehkä?

 

[ap]

Luulen, että itse olen jotenkin tietynlaisessa "häpeän/häpäisyn kulttuurissa" kasvanut/kasvatettu, ja häpeän tunne on aikalailla osa minua joka tapauksessa. Mutta onhan se tietysti tuon kurjan jännittämisen vuoksi korostunut entisestään, ja lisännyt huonommuuden tunnetta. Mutta ei näinkään voi loputtomiin elää. Kai sitä on yritettävä selvittää niitä vaihtoehtoisia opiskelumuotoja.

 

[ap]

No itselläni ei juurikaan opiskelukavereita ole, kun niin vähän olen koululla ollut - yksittäisillä kursseilla vain käynyt. Ja kuulostaa ehkä ikärasismilta, mutten itse kyllä oikein voisi "tukihenkilöyttä" parikymppiselle ehdotella, sillä faktahan on se, että suurin osa opiskelijoista on huomattavasti itseäni nuorempia. Tuosta jo tulisi kiusaantunut olo, vaikkei ikä sinällään kaikkea kerrokaan. Ongelmavyyhti selvitettävänä...

 

[ex-tiinemamma]

Onko tuosta propralista apua, jos jännitys oireilee punastelun tms. sijaan sekaisin menevällä vatsalla ja oksettavalla ololla? Mulla ei siis ole edes mitään varsinaista kauhuskenaariota, minkä toteutumista jännittäisin, eikä mitään traumaattista kokemusta mistä keksisin jännityksen alkaneen. Joskus vaan kun olisi joku sosiaalinen tilanne, saan ravata vessassa vähän väliä enkä pysty syömään koko päivänä mitään. En edes tiedä, mitä jännitän, tulee vaan fyysisesti niin järkyttävä ja sairas olo silloin kun tiedän että jonnekin pitäisi lähteä, etten kykene oikein mihinkään. Eikä se olo mene pois millään järkeilyllä, ettei tässä ole mitään jännitettävää, ennenkuin tilanne on ohi. Loppupäivä meneekin aivan puhkiuupuneena, kun koko elimistö on ollut niin stressissä.

Koulussakin mulle on ollut vaikeinta se, että pelkään huonon olon yltyvän kesken luennon tai tentin niin pahaksi että oksennan. Sekä ylivoimaisesti ruokailutilanteet, ruokalassa olenkin monta kertaa juossut kesken vessaan oksentamaan, mikä on tosi noloa, mutta ei viikosta toiseen joka päivä voi olla syömättäkään. Ja tuon jännityksen aiheuttama pohjaton väsymys sen ohimentyä myös rajoittaa elämää. Onneksi mulla on välillä ollut pitkiä parempia kausia, että olen onnistunut saamaan opinnot loppuun, vaikka välillä poissaoloja on tullutkin, kun olen jäänyt kotiin oksentamaan ja joutunut sen vuoksi jättämään koko luennon väliin.

Tää kuulostaa kyllä tosi pahalta!Voimia!

Kamalaa ajatella jos fiksut ihmiset eristäytyvät koteihinsa ulkomaailmalta tämmösten omien kuvitelmiensa ja pelkojensa takia..

Pöyristyttää ettei näihin vaivoihin saada mitään terapiaa..Eikö Kela muka korvaisi tämänkaltaista terapiaa?Tämähän on todella suuri este työssäkäynnille/työllistymiselle

 

[ex-tiinemamma]

No itselläni ei juurikaan opiskelukavereita ole, kun niin vähän olen koululla ollut - yksittäisillä kursseilla vain käynyt. Ja kuulostaa ehkä ikärasismilta, mutten itse kyllä oikein voisi "tukihenkilöyttä" parikymppiselle ehdotella, sillä faktahan on se, että suurin osa opiskelijoista on huomattavasti itseäni nuorempia. Tuosta jo tulisi kiusaantunut olo, vaikkei ikä sinällään kaikkea kerrokaan. Ongelmavyyhti selvitettävänä...

Joku huumorintajuinen tyyppi siitä porukasta vois olla tämmönen.Ja tietty joku semmonen,johon voi luottaa.Voisit yrittää lyödä asian puoliksi leikiksi..Mummo tarvii lapsenvahtia,ym.