Mä todellakin oon kokenut ton saman ja toivon todella, että pääset irti siitä miehestä! Me erottiin n. 1,5 vuotta sitten, mutta oon edelleen henkisesti aivan rikki; en luota itseeni enkä muihin ihmisiin, itsetuntoni ja kunnioitukseni on aivan nollassa. Nyt olen vuoden verran asunut yksin ja alan pikku hiljaa luottaan siihen, että pärjään ihan itse. Olen lukenut kirjoja narsistisesta persoonallisuus häiriöstä, läheisriippuvuudesta, psykopaateista
Suosittelen todella, että lukisit kirjan Vaarallinen rakkaus - naimisissa luonnehäiriöisen kanssa (Kirjoittanut: Rusz Eva). Olen myös pikku hiljaa alkanut ymmärtää, että vika ei ole ollut minussa vaan miehessä.
Me oltiin yhdessä nelisen vuotta ja yritin kyllä erota hänestä ainakin neljä kertaa sinä aikana, mutta en pystynyt
Ystävät, sukulaiset, perheeni kaikki olivat aivan ihmeissään siitä, miten en pääse hänestä irti, vaikka hän kohteli minua niin. Henkinen väkivalta oli lähes päivittäistä ja fyysisesti hän kävi käsiksi kolme kertaa.
Aluksi kaikki oli hyvin, muistaakseni
Ensimmäinen ihmeellinen asia tapahtui, kun oltiin oltu yhdessä n. puoli vuotta. Minä olin matkoilla ja hän lainasi autoani. Tulin reissusta, niin hän soitti, että oli kännissä ajanut autoni hajalle. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt lähteä! Tiedän, mutta hän sai minut ylipuhuttua. Oli niin surullinen ja pahoillaan ja sanoi, että rakastaa minua eikä voi elää ilman minua. Ja minä todellakin annoin anteeksi! Mies menetti korttinsa ja auto korjattiin. Muutimme yhteen ja minusta tuli hänen hovikuskinsa vuodeksi. Hän jäi tänä aikana työttömäksi, joka kesti kaksi vuotta, minä kävin koko ajan töissä. Jouduin olemaan viikonloppujakin töissä ja silloin mies saattoi juoda perjantaista sunnuntaihin, olla kotona tai poissa. Sitten, kun hän sai taas kortin takaisin, niin meni ehkä puoli vuotta niin ajoi taas juovuksissa ja kortti jälleen hyllylle.
Hän oli todella mustasukkainen. Baareissa, jos käytiin, niin hän määräsi minulle paikan missä sain istua ja periaatteessa kenenkään miespuolisen ihmisen kanssa en saanut jutella. Pikku hiljaa hän onnistui erottaan minut myös perheestäni, sukulaisistani ja ystävistäni. Minulla ei loppuaikoina ollut enää kuin hän ja hänen perheensä! Rahat oli alusta asti yhteisiä. Ja periaatteessahan minä maksoin kaiken, koska työttömyyskorvaukset mieheltä meni lähestulkoon läheiseen baariin. Ja hän on edelleen minulle velkaa n. 8000 euroa, mutta tiedän, etten koskaan tule niitä takaisin saamaan. Enkä myöskään aio pyydellä, koska nyt, kun vihdoin olen hänestä eroon päässyt ja oppinut hieman omilla jaloillani seisomaan, niin se on pieni hinta terveestä itsetunnosta.
Hän myös arvosteli minua. Milloin olin liian lihava, milloin laiha välillä todella kaunis ja välillä ruma. Uhkailut olivat ihan arkipäivää. Esim. kerrankin, kun katselin televisiota enkä huomioinut häntä tarpeeksi, niin hän otti puukon ja tuli sillä kasvojeni eteen ja sanoi, että Tiedätkö, ett mä pystyisin nytkin viilteleen sun naamas uuteen uskoon? Muistan, kun vaan otin häntä kädestä kiinni ja sanoin, ett Älä viitti nyt, mä en jaksa, anna mä katon tän ohjelman. Ja se tilanne todellakin meni ohi ihan noin.
Mutta hän osasi olla myös aivan ihana. Varsinkin kaikkien riitojen ja ryyppyreissujen jälkeen. Hän teki aivan uskomattoman hyvää ruokaa ja usein, kun tulin töistä oli ruoka valmiina pöytään katettuna. Syötiin ja juteltiin kaikesta. Aamuisin, kun lähdin töihin, niin hän heräsi myös keittään minulle aamukahvit, syötiin aamupala yhdessä ja juteltiin kaikesta. Meillä oli myös samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja tehtiin ihan hirveästi asioita yhdessä ja kierrettiin ympäri Suomea viikonloppuisin ja minun lomillani. Mies oli myös ahkera siivooja eli aina oli koti puhdas ja vaatteet pesty. Hän myös osteli minulle lahjoja ja kukkia, yleensä kyllä silloin, kun oli tehnyt jotain pahaa, mutta myös muulloinkin.
Annoin todellakin hänelle liian paljon anteeksi vain sen vuoksi, että periaatteessa meidän arki oli useimmiten ihanaa. Hän sai hyvillä teoillaan minulle sellaisen olon, että hän todella rakastaa minua ja olen hänelle tärkeä. Mutta hän saattoi hetkessä muuttua ihanasta ihmisestä väkivaltaiseksi tai alkaa hakkuun minua.
Tätä kaikkea on vaikea selittää ja varmasti vielä vaikeampi ymmärtää, että miksi en lähtenyt aiemmin, mutta ihminen, joka on elänyt samanlaisen ihmisen kanssa voi ymmärtää, että tällaisesta ihmisestä on todella vaikea päästä irti. Kirjat, mitä oon lukenut, on antanut minulle toivoo paranemisesta. Mutta tämä ihminen teki minusta todella rikkinäisen enkä toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni tällaista kokemusta.
. Shoppailu voisi vaikka piristää. Lue kirjoja, lehtiä. Leivo kakkua - suklaa kakku voisi tehdä hyvää sinulle. Keksi vaikka väkisin puuhaa itsellesi, niin et ajattele sinä miestä niin paljon, ja ei tule houkutusta päästää häntä sisälle kotiisi. Juu, tiedän kesälomalla olisi varmasti kivempi tehdä kaikkea muuta kuin siivota kotona, mutta voisit ainakin kokeilla. Sanotaanhan, että konkreettisella siivoamisella siivoaa myös juttuja pois sydämestään.