O
Ounou
Vieras
Ollaan aikuinen pari,yhteistä elämää takana 14 v.Mitä kauemmin ollaan oltu yhdessä sitä enemmän minusta on alkanut tuntumaan siltä,että suhde pitäisi lopettaa.
Mies menee omia menoja,ei kutsu mihinkään mukaan,vähättelee esim tuttavien juhlia tyyliin,että otetaan vaan pari ja sitten kotiin.Totuus on kuitenki ihan muuta.Tuttavien syntymäpäivät ja muut juhlat piilotetaan minulta ja ilmoitetaan ettei meinaa menää sinne.Me emme asu yhdessä.
Käydään muutaman kerran vuodessa yhteisellä lomalla ja tavataan joskus viikonloppuna mutta kesällä saattaa mennä useampi viikko ettei nähdä ollenkaan vaikka asutaan samassa kaupungissa ja aikaa olisi kyllä.Kaikki viikonloput menee hänellä tuttavien kanssa ravintoloissa ja baareissa.
Nyt olen alkanut haluamaan suhteelta muutakin kun satunnaisia tapaamisia mutta en välttämättä enää hänen kanssa koska tämä sama asia on ollut meillä ongelmana ennenkin,miesystäväni tietysti vähättelee että hän vaan kavereiden kanssa istuu baarissa.Kavereihin kuuluu myös naisia joita en tunne ja sitten saakin lukea facesta kuka nainen on mun miestystävän kanssa baarissa istunut.
Huomenna on uudenvuoden aatto enkä ole varma tuleeko hän tai ei,kaikki on aina niin jumalattoman hetkessä elämistä.
Eniten olen vihainen itselleni että en saa repäistyä itseäni irti tästä suhteesta.Olen sen kerran tehnyt ja se oli todella rasittavaa kun sain hirveät syyt niskaan että olen sellainen ja tällainen ja mun kanssa ei kehtaa lähteä mihinkään.Itsetunto on laskenut kun lehmän häntä ja kaikki illat menee märehtiessäni sitä että kenen kanssa se taas bilettää.
En osa sanoa pettääkö hän minua,ei meillä ole seksiäkään ollut moneen kuukauteen.En käsitä miksi hän ei halua päästää mua menemään kun molemmat aistii sen että tästä suhteesta on kadonnut kaikki ilo ja yhteenkuuluvuus.
Mä melkein odotan että hän löytäisi jonkun joka jaksaa notkua hänen kanssaan kapakoissa.Työlästä ja kuluttavaa.
Mies menee omia menoja,ei kutsu mihinkään mukaan,vähättelee esim tuttavien juhlia tyyliin,että otetaan vaan pari ja sitten kotiin.Totuus on kuitenki ihan muuta.Tuttavien syntymäpäivät ja muut juhlat piilotetaan minulta ja ilmoitetaan ettei meinaa menää sinne.Me emme asu yhdessä.
Käydään muutaman kerran vuodessa yhteisellä lomalla ja tavataan joskus viikonloppuna mutta kesällä saattaa mennä useampi viikko ettei nähdä ollenkaan vaikka asutaan samassa kaupungissa ja aikaa olisi kyllä.Kaikki viikonloput menee hänellä tuttavien kanssa ravintoloissa ja baareissa.
Nyt olen alkanut haluamaan suhteelta muutakin kun satunnaisia tapaamisia mutta en välttämättä enää hänen kanssa koska tämä sama asia on ollut meillä ongelmana ennenkin,miesystäväni tietysti vähättelee että hän vaan kavereiden kanssa istuu baarissa.Kavereihin kuuluu myös naisia joita en tunne ja sitten saakin lukea facesta kuka nainen on mun miestystävän kanssa baarissa istunut.
Huomenna on uudenvuoden aatto enkä ole varma tuleeko hän tai ei,kaikki on aina niin jumalattoman hetkessä elämistä.
Eniten olen vihainen itselleni että en saa repäistyä itseäni irti tästä suhteesta.Olen sen kerran tehnyt ja se oli todella rasittavaa kun sain hirveät syyt niskaan että olen sellainen ja tällainen ja mun kanssa ei kehtaa lähteä mihinkään.Itsetunto on laskenut kun lehmän häntä ja kaikki illat menee märehtiessäni sitä että kenen kanssa se taas bilettää.
En osa sanoa pettääkö hän minua,ei meillä ole seksiäkään ollut moneen kuukauteen.En käsitä miksi hän ei halua päästää mua menemään kun molemmat aistii sen että tästä suhteesta on kadonnut kaikki ilo ja yhteenkuuluvuus.
Mä melkein odotan että hän löytäisi jonkun joka jaksaa notkua hänen kanssaan kapakoissa.Työlästä ja kuluttavaa.
