L
loukattu
Vieras
Loukkaantuisitko jos pappi puheessaan antaisi sinulle luettavaksi Sananlaskujen kohdan jossa puhutaan kelpo vaimosta? Snl. 31:10-31 Sulhaselle ei pappi sanoisi mitään vastaavaa. Ehkä pappi antaisi sen puolittain huumorilla morsiamelle mutta jos olisit itse tuo morsian, loukkaantuisitko?
Sanalasku menee näin (eikä taida ihan nykypäivään tuo kaikki raataminen sopia).
"Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on paljon helmiä kalliimpi. Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravil*laan. Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessaan. Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa. Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kiellellään on lempeä opetus. Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: 'Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä'. Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää. Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt" (Snl.31:10-31).
Minua kyllä loukkasi aikanaan vai vedinkö turhasta herneen nenääni? Tuli sellainen olo että olen epäilyttävä ja ilmeisesti huono vaimo jo alttarilla kun pitää oikein ohjeita antaa. Ja että minun pitäisi olla täydellinen ahertaja. Mies on sitten kai vain luonnostaan niin täydellinen ettei hän ohjeistuksia tarvinnut?
Sitten masennuin vakavasti ja tuo typerä sananlasku pyöri mielessäni kuinka olinkaan epäonnistunut kaikessa. Kaukana täydellisestä kelpo vaimosta
Sanalasku menee näin (eikä taida ihan nykypäivään tuo kaikki raataminen sopia).
"Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on paljon helmiä kalliimpi. Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravil*laan. Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessaan. Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa. Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kiellellään on lempeä opetus. Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: 'Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä'. Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää. Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt" (Snl.31:10-31).
Minua kyllä loukkasi aikanaan vai vedinkö turhasta herneen nenääni? Tuli sellainen olo että olen epäilyttävä ja ilmeisesti huono vaimo jo alttarilla kun pitää oikein ohjeita antaa. Ja että minun pitäisi olla täydellinen ahertaja. Mies on sitten kai vain luonnostaan niin täydellinen ettei hän ohjeistuksia tarvinnut?
Sitten masennuin vakavasti ja tuo typerä sananlasku pyöri mielessäni kuinka olinkaan epäonnistunut kaikessa. Kaukana täydellisestä kelpo vaimosta
